-
- Äänikirjat
- Lukusali / Pisania | Eilen 19:31
-
- George R.R. Martin - Tulen ja jään laulu: Kirjauutisia
- Lukusali / Jussi | 06.12.2023 19:13
-
- Arvaa mikä kirja!
- Leikkinurkka / aituriar | 06.12.2023 11:19
-
- Lukuhaaste: Popsugar 2024
- Lukupiiri / Pisania | 04.12.2023 17:16
-
- Lukuhaaste: Goodreads ATY 2024
- Lukupiiri / HourglassEyes | 04.12.2023 15:19
Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
Sattumalta tuli katsottua peräkkäin kaksi James Purefoyn leffaa..
Solomon Kane (2009)
Robert E. Howardin luoma sankari sai viimeinkin oman elokuvansa. Solomon Kanea on julkaistu suomessakin kakkostarinana Conan-sarjakuvalehdessä (10/85) ja pari tarinaa FAN-sarjan REH kokoelmissa (kuten vanha ketju elokuvasta tiesi kertoa). Eli 1600-luvun alun miekkamies taistelee maagisilla voimilla kyllästettyjä pahoja tyyppejä vastaan. Toisinkuin useimmissa tarinoissa tämä ei sijoittunut pimeään Afrikkaan, vaan noitavainojen aikaiseen Englantiin. Solomon Kanen syntytarinana tämä erosi kyllä melkoisesti lukemastani sarjakuvasta, mutta tavoitti silti kohtalaisesti oikean hengen. Solomon ei kylläkään tässä elokuvassa vielä ollut niin tiukka hahmo mitä muissa tarinoissa.
Filmi ei elokuvana kylläkään ollut mikään täydellinen onnistuminen. Toiminta oli hyvää (muutamia lipsuksia lukuunottamatta) mutta jotain jäi puuttumaan. "Loppumosa" oli melkoinen antikliimaksi tietokoneefekteineen ja olisinkin toivonut pikkuisen maanläheisempää ideointia. Tarinan romanssille ei jätetty kasvunvaraa oikeastaan yhtään. Englanti oli kuvattu mielenkiintoisena, paikkana missä saatanan kätyrit olivat näkyvästi esillä ja jumala piileksi (tapansa mukaan). Jäin ihmettelemään että mitä valtio teki kun pahan kätyrit noin vain polttivat kyliä ja kirkkoja? Tästä puhuttiin kovasti floppina ja elokuvan levittämisessä oli ilmeisesti jonkinlaisia vaikeuksia? Keskiverto filmi kuitenkin, välillä hyviäkin kohtia. (6/10)
Ironclad (2011)
Löyhästi tositarinaan pohjautuva kertomus Magna Chartan kirjoittamisen jälkimainingeista kun kuningas, Juhana Maaton (Robin Hood tarinoista tuttu, Richard Leijonamielen veli) keräsi tanskalaisia palkkasotureita ja alkoi jahtaamaan Magna Chartan allekirjoittaneita aatelisia. Pääosa tarinasta kertoi Rochester linnan piirityksestä (joka tapahtui oikeastikin, tosin ei aivan tällä tavoin). Sankarina Purefoyn esittämä temppeliritari ja sekalainen lauma muita "sankareita" johtajanaan Brian Coxin esittämä paroni.
Filmi oli ihan mielenkiintoinen, mitä nyt jotkit älyttömyydet vaivasivat (kuten linnan puolustajien vähyys, oikeasti Rochester linnaa puolusti liki viisinkertainen määrä miehiä). Yleensä en kauheasti välitä jos on käytetty heiluvaa kameraa, mutta tässä se ja äärimmäisen lyhyet leikkaukset taistelukohtauksissa olivat ärsyttäviä. Filmi oli aika raaka, käsiä ja muuta katkottiin urakalla, eli ei kannata aivan pienimmille näyttää. Purefoy oli hyvä tässäkin. Jotenkin minulla oli alkukäsitys että tämä olisi ollut viikinkielokuva mutta eivät nämä tanskalaiset kauhean pahasti viikingeiltä näyttäneet. Olivat kovasti huolissaan pakanuutensa pitämisestä eli käsikirjoittajalta oli jäänyt huomaamatta että tanskalaiset kääntyivät kristinuskoon jo muutama sata vuotta aikaisemmin. Noh, meni hyvin keskiaika-filmistä kuitenkin. Pikkuisen romanssia oli saatu tähänkin kun linnanneito iski silmänsä salskeaan temppeliritariin, jonka sivellisyyslupaushan on vain pieni hidaste päättäväiselle naiselle
(7/10)
Solomon Kane (2009)
Robert E. Howardin luoma sankari sai viimeinkin oman elokuvansa. Solomon Kanea on julkaistu suomessakin kakkostarinana Conan-sarjakuvalehdessä (10/85) ja pari tarinaa FAN-sarjan REH kokoelmissa (kuten vanha ketju elokuvasta tiesi kertoa). Eli 1600-luvun alun miekkamies taistelee maagisilla voimilla kyllästettyjä pahoja tyyppejä vastaan. Toisinkuin useimmissa tarinoissa tämä ei sijoittunut pimeään Afrikkaan, vaan noitavainojen aikaiseen Englantiin. Solomon Kanen syntytarinana tämä erosi kyllä melkoisesti lukemastani sarjakuvasta, mutta tavoitti silti kohtalaisesti oikean hengen. Solomon ei kylläkään tässä elokuvassa vielä ollut niin tiukka hahmo mitä muissa tarinoissa.
Filmi ei elokuvana kylläkään ollut mikään täydellinen onnistuminen. Toiminta oli hyvää (muutamia lipsuksia lukuunottamatta) mutta jotain jäi puuttumaan. "Loppumosa" oli melkoinen antikliimaksi tietokoneefekteineen ja olisinkin toivonut pikkuisen maanläheisempää ideointia. Tarinan romanssille ei jätetty kasvunvaraa oikeastaan yhtään. Englanti oli kuvattu mielenkiintoisena, paikkana missä saatanan kätyrit olivat näkyvästi esillä ja jumala piileksi (tapansa mukaan). Jäin ihmettelemään että mitä valtio teki kun pahan kätyrit noin vain polttivat kyliä ja kirkkoja? Tästä puhuttiin kovasti floppina ja elokuvan levittämisessä oli ilmeisesti jonkinlaisia vaikeuksia? Keskiverto filmi kuitenkin, välillä hyviäkin kohtia. (6/10)
Ironclad (2011)
Löyhästi tositarinaan pohjautuva kertomus Magna Chartan kirjoittamisen jälkimainingeista kun kuningas, Juhana Maaton (Robin Hood tarinoista tuttu, Richard Leijonamielen veli) keräsi tanskalaisia palkkasotureita ja alkoi jahtaamaan Magna Chartan allekirjoittaneita aatelisia. Pääosa tarinasta kertoi Rochester linnan piirityksestä (joka tapahtui oikeastikin, tosin ei aivan tällä tavoin). Sankarina Purefoyn esittämä temppeliritari ja sekalainen lauma muita "sankareita" johtajanaan Brian Coxin esittämä paroni.
Filmi oli ihan mielenkiintoinen, mitä nyt jotkit älyttömyydet vaivasivat (kuten linnan puolustajien vähyys, oikeasti Rochester linnaa puolusti liki viisinkertainen määrä miehiä). Yleensä en kauheasti välitä jos on käytetty heiluvaa kameraa, mutta tässä se ja äärimmäisen lyhyet leikkaukset taistelukohtauksissa olivat ärsyttäviä. Filmi oli aika raaka, käsiä ja muuta katkottiin urakalla, eli ei kannata aivan pienimmille näyttää. Purefoy oli hyvä tässäkin. Jotenkin minulla oli alkukäsitys että tämä olisi ollut viikinkielokuva mutta eivät nämä tanskalaiset kauhean pahasti viikingeiltä näyttäneet. Olivat kovasti huolissaan pakanuutensa pitämisestä eli käsikirjoittajalta oli jäänyt huomaamatta että tanskalaiset kääntyivät kristinuskoon jo muutama sata vuotta aikaisemmin. Noh, meni hyvin keskiaika-filmistä kuitenkin. Pikkuisen romanssia oli saatu tähänkin kun linnanneito iski silmänsä salskeaan temppeliritariin, jonka sivellisyyslupaushan on vain pieni hidaste päättäväiselle naiselle
(7/10)
Her Alibi (1989)
Tom Selleck kirjoittajanblokista kärsivänä jännärikirjailijana joka ihastuu ensisilmäyksellä murhasta syytettyyn salaperäiseen kaunottareen ja tarjoutuu hänen alibikseen. Tämä filmi menee enemmän komedian kuin jännityksen puolelle, romantiikkaa unohtamatta. Minä olen huumorin suhteen melko vaativa mutta harvinaisesti tämä toimi ja nauroin moneen kertaan filmin aikana. Juoni ei ollut liian ennalta-arvattava ja eteni hyvin, puolitoista tuntia meni kuin siivillä. Filmissä oli koko ajan hyvä tunnelma. Näyttelijät olivat hyviä, komedia sujui Selleckiltä ja Paulina Porizkova oli loistava hänkin. (8/10)
Kuva filmin salaperäisestä kaunottaresta (Paulina Porizkova).
R.I.P.D. (2013)
Köyhän miehen Men in Black . Poliisi (Ryan Reynolds) kuolee ja joutuu taivaallisiin poliisivoimiin. Hän saa parikseen Jeff Bridgesin esittämän veteraanin ja yhdessä he koittavat estää tavallista pahempaa kuolleiden mellastusta maapallolla. Tässä taas huumori ei juurikaan toiminut. Jeff Bridgesin ääni ja puhetapa on hänen vanhetessaan alkanut ärsyttää yhä enemmän ja olisinkin toivonut toista henkilöä tähän rooliin. Osan aikaa filmistä tämä hahmo oli toisen näköisenä (seksikäs Marisa Miller) ja ainakin minä olisin nauttinut filmistä huomattavasti enemmä jos tämä olisi ollut koko ajan silmänilona. Filmi oli pääasiassa kohellusta, missä välillä pientä perhedraamaa kun kuollut haikaili vaimonsa perään. (5-6/10)
Tom Selleck kirjoittajanblokista kärsivänä jännärikirjailijana joka ihastuu ensisilmäyksellä murhasta syytettyyn salaperäiseen kaunottareen ja tarjoutuu hänen alibikseen. Tämä filmi menee enemmän komedian kuin jännityksen puolelle, romantiikkaa unohtamatta. Minä olen huumorin suhteen melko vaativa mutta harvinaisesti tämä toimi ja nauroin moneen kertaan filmin aikana. Juoni ei ollut liian ennalta-arvattava ja eteni hyvin, puolitoista tuntia meni kuin siivillä. Filmissä oli koko ajan hyvä tunnelma. Näyttelijät olivat hyviä, komedia sujui Selleckiltä ja Paulina Porizkova oli loistava hänkin. (8/10)
Kuva filmin salaperäisestä kaunottaresta (Paulina Porizkova).
R.I.P.D. (2013)
Köyhän miehen Men in Black . Poliisi (Ryan Reynolds) kuolee ja joutuu taivaallisiin poliisivoimiin. Hän saa parikseen Jeff Bridgesin esittämän veteraanin ja yhdessä he koittavat estää tavallista pahempaa kuolleiden mellastusta maapallolla. Tässä taas huumori ei juurikaan toiminut. Jeff Bridgesin ääni ja puhetapa on hänen vanhetessaan alkanut ärsyttää yhä enemmän ja olisinkin toivonut toista henkilöä tähän rooliin. Osan aikaa filmistä tämä hahmo oli toisen näköisenä (seksikäs Marisa Miller) ja ainakin minä olisin nauttinut filmistä huomattavasti enemmä jos tämä olisi ollut koko ajan silmänilona. Filmi oli pääasiassa kohellusta, missä välillä pientä perhedraamaa kun kuollut haikaili vaimonsa perään. (5-6/10)
Machette Kills
Ensimmäinen Machette oli vähän väkisin väännetyn oloinen, sisältäen kohtauksia jotka oli pakko saada leffaan vain koska ne oli alkuperäisessä feikkitrailerissakin. Toinen Machette on siinä suhteessa kokonaisempi, mutta tarjoaa yhä täysin yliampuvaa toimintaa, splatteria, typeriä ja epäloogisia juonenkäänteitä, surkeita erikoistehosteita, huonoa ylinäyttelemistä, hönöjä hahmoja jne. jne. jne.
Eli juuri sitä mitä 70-luvun roskaelokuvien lajityyppiä parodioivien uusgrindhouse-leffojen pitääkin sisältää! Aivan parhautta! Jää jopa Hobo with a Shotgun toiseksi!
Ja kun tällä kertaa mentiin jamesbondien suuntaan, niin pakko kai sitä on toivoa että Machette Kills Again - In Space -leffakin toteutuu.
Ender's Game
Ei tämä mikään huono ollut. Yllätyin, että tarinan olennaisin onnistuttiin näinkin hyvin tavoittamaan. Silloin tällöin on arvosteltu sitä, että Enderin veljen ja siskon edesottamukset politiikassa oli jätetty kokonaan pois, mutta sen ymmärtää, sillä kyse ei ollut ihan tarinan ytimestä, vaan enemmänkin sivujuonteesta mitä minä kirjasta muistan.
Minulla on kuitenkin kolme napinan arvoista asiaa, jotka riittävät tiputtamaan leffan silti laadullisesti keskikastin tuntumaan:
1) Pikkulapsen sotilaskoulutuksen epäinhimmillisyyttä ei onnistuttu täysin tavoittamaan. Lähinnä siksi, että elokuvan Ender ei ollut niiin pikkulapsi, eikä tämän kokemaa stressiä, ahdistusta ja murtumispisteen lähestymistä onnistuttu välittämään katsojalle.
2) Enderin persoonan peilaaminen tämän veljen ja siskon kautta jäi yhtälailla ulkokohtaiseksi. Enemmänkin olisi voinut sanoa.
Thor the Dark World
Ei oikein kolahtanut. Touhu ei juurikaan kiinnostanut. Eka Thor oli vielä ihan sujuva, luultavasti sen takia kun tajusi pysyä poissa fantasiamaailmoista ja ottaa huumoria voimansa menettäneestä jumalasta, mutta nyt fantsuympäristöstä rymistelyineen tuli lähinnä ähky.
Loki on elokuvien ilopilleri, mutta nyt hahmo tuntui vähän väen väkisin tapahtumiin sotketulta, kun tarinan ohut juonikaan ei ollut varsinaisesti häneen keskittynyt. Ei sinänsä ihme, koska kuulemani mukaan hahmon suosion takia käsikirjoitusta oli jälkeenpäin muokattu sisältämään enemmän Lokia. Softamaailmassa kutsutaan purkkapaikaksi sitä, että tehdään joku pikainen viritys menemättä kuitenkaan syvälle rakenteellisiin muokkauksiin
Ensimmäinen Machette oli vähän väkisin väännetyn oloinen, sisältäen kohtauksia jotka oli pakko saada leffaan vain koska ne oli alkuperäisessä feikkitrailerissakin. Toinen Machette on siinä suhteessa kokonaisempi, mutta tarjoaa yhä täysin yliampuvaa toimintaa, splatteria, typeriä ja epäloogisia juonenkäänteitä, surkeita erikoistehosteita, huonoa ylinäyttelemistä, hönöjä hahmoja jne. jne. jne.
Eli juuri sitä mitä 70-luvun roskaelokuvien lajityyppiä parodioivien uusgrindhouse-leffojen pitääkin sisältää! Aivan parhautta! Jää jopa Hobo with a Shotgun toiseksi!
Ja kun tällä kertaa mentiin jamesbondien suuntaan, niin pakko kai sitä on toivoa että Machette Kills Again - In Space -leffakin toteutuu.
Ender's Game
Ei tämä mikään huono ollut. Yllätyin, että tarinan olennaisin onnistuttiin näinkin hyvin tavoittamaan. Silloin tällöin on arvosteltu sitä, että Enderin veljen ja siskon edesottamukset politiikassa oli jätetty kokonaan pois, mutta sen ymmärtää, sillä kyse ei ollut ihan tarinan ytimestä, vaan enemmänkin sivujuonteesta mitä minä kirjasta muistan.
Minulla on kuitenkin kolme napinan arvoista asiaa, jotka riittävät tiputtamaan leffan silti laadullisesti keskikastin tuntumaan:
1) Pikkulapsen sotilaskoulutuksen epäinhimmillisyyttä ei onnistuttu täysin tavoittamaan. Lähinnä siksi, että elokuvan Ender ei ollut niiin pikkulapsi, eikä tämän kokemaa stressiä, ahdistusta ja murtumispisteen lähestymistä onnistuttu välittämään katsojalle.
2) Enderin persoonan peilaaminen tämän veljen ja siskon kautta jäi yhtälailla ulkokohtaiseksi. Enemmänkin olisi voinut sanoa.
Varoitus: Spoiler.
Varoitus: Spoiler.
Thor the Dark World
Ei oikein kolahtanut. Touhu ei juurikaan kiinnostanut. Eka Thor oli vielä ihan sujuva, luultavasti sen takia kun tajusi pysyä poissa fantasiamaailmoista ja ottaa huumoria voimansa menettäneestä jumalasta, mutta nyt fantsuympäristöstä rymistelyineen tuli lähinnä ähky.
Loki on elokuvien ilopilleri, mutta nyt hahmo tuntui vähän väen väkisin tapahtumiin sotketulta, kun tarinan ohut juonikaan ei ollut varsinaisesti häneen keskittynyt. Ei sinänsä ihme, koska kuulemani mukaan hahmon suosion takia käsikirjoitusta oli jälkeenpäin muokattu sisältämään enemmän Lokia. Softamaailmassa kutsutaan purkkapaikaksi sitä, että tehdään joku pikainen viritys menemättä kuitenkaan syvälle rakenteellisiin muokkauksiin
Off the Map (2003)
Hieno indie elokuva. Verotarkastaja tulee köyhän perheen luokse joka elää Uuden Meksikon erämaassa, ja jää sinne
. Eli luvassa pikkuisen omituinen, mutta upea elokuva josta löytyy maagista tunnelmaa. hienot roolisuoritukset. Kovia nimiä kuten Sam Elliott masentuneena perheen isänä ja J.K. Simmons tämän veljenä, mutta parhaat suoritukset menevät perheen äidille (Joan Allen) ja varsinkin pirtsakalle 12v tytölle (Valentina de Angelis). Yksi parhaita lapsirooleja pitkiin aikoihin. Ehdottomasti suositeltava elokuva. (9/10).
Rush (2013)
Hyvä formula-elokuva 1976 kaudesta jolloin kuumapäinen James Hunt ja analyyttinen Niki Lauda kisasivat mestaruudesta. Perustuu pääosin tositapahtumiin ja koska itse aloitin F1:n seuraamisen vasta Häkkisen aikana (1991) en tiennyt lopputulosta etukäteen. Mielenkiintoista seurattavaa alusta loppuun.. (8/10)
The Legend of Hercules (2014)
Renny Harlinin ohjaama Hercules elokuva. Kovasti on toimintaa mutta sielu puuttuu. Hercules joutuu vastakkain isänsä (kuningas) ja isoveljeään vastaan. Perinteisistä Herkuleksen urotöistä ei tässä ole kuin Nemean leijonan surmaaminen eli vanhasta legendasta ei ole tähän kelvannut juuri mitään. Heran asennekin on tyystin erilainen. Ennemmin katson kyllä Kevin Sorbon Hercules tv-sarjaa kuin uudestaan tätä elokuvaa... (5/10)
Memorial Day (2011)
Nuori Irakissa palveleva luutnantti (Jonathan Bennett) muistelee isoisänsä (James Cromwell) kertomuksia toisesta maailmansodasta (nuorta isoisää esittää John Cromwell). Ei valtavan suuria taistelukohtauksia mutta sen minkä toiminnassa häviää tämä filmi voittaa tunteessa. Tämä onkin yhtä paljon perhe-elokuva kuin sotaelokuva ja kunnianosoitus kaikille sotilaille ja heidän perhenjäsenilleen. (8/10)
Hieno indie elokuva. Verotarkastaja tulee köyhän perheen luokse joka elää Uuden Meksikon erämaassa, ja jää sinne
. Eli luvassa pikkuisen omituinen, mutta upea elokuva josta löytyy maagista tunnelmaa. hienot roolisuoritukset. Kovia nimiä kuten Sam Elliott masentuneena perheen isänä ja J.K. Simmons tämän veljenä, mutta parhaat suoritukset menevät perheen äidille (Joan Allen) ja varsinkin pirtsakalle 12v tytölle (Valentina de Angelis). Yksi parhaita lapsirooleja pitkiin aikoihin. Ehdottomasti suositeltava elokuva. (9/10).Rush (2013)
Hyvä formula-elokuva 1976 kaudesta jolloin kuumapäinen James Hunt ja analyyttinen Niki Lauda kisasivat mestaruudesta. Perustuu pääosin tositapahtumiin ja koska itse aloitin F1:n seuraamisen vasta Häkkisen aikana (1991) en tiennyt lopputulosta etukäteen. Mielenkiintoista seurattavaa alusta loppuun.. (8/10)
The Legend of Hercules (2014)
Renny Harlinin ohjaama Hercules elokuva. Kovasti on toimintaa mutta sielu puuttuu. Hercules joutuu vastakkain isänsä (kuningas) ja isoveljeään vastaan. Perinteisistä Herkuleksen urotöistä ei tässä ole kuin Nemean leijonan surmaaminen eli vanhasta legendasta ei ole tähän kelvannut juuri mitään. Heran asennekin on tyystin erilainen. Ennemmin katson kyllä Kevin Sorbon Hercules tv-sarjaa kuin uudestaan tätä elokuvaa... (5/10)
Memorial Day (2011)
Nuori Irakissa palveleva luutnantti (Jonathan Bennett) muistelee isoisänsä (James Cromwell) kertomuksia toisesta maailmansodasta (nuorta isoisää esittää John Cromwell). Ei valtavan suuria taistelukohtauksia mutta sen minkä toiminnassa häviää tämä filmi voittaa tunteessa. Tämä onkin yhtä paljon perhe-elokuva kuin sotaelokuva ja kunnianosoitus kaikille sotilaille ja heidän perhenjäsenilleen. (8/10)
Pari kertaa tullut nyt leffassa käytyä.
Nooa
Tämä oli aivan uskomaton. Todella omaperäinen elokuva. Nyt ollaan kaukana muista Raamattu-filmatisoinneista (lähimmäs osuu ehkä Martin Scorsesen Kristuksen viimeinen kiusaus ja sekin on ihan erilainen) ja oikeastaan en tiedä mitään elokuvaa joka olisi samanlainen kuin tämä. Yhdistelmä paatoksellista suurfantasiaa ja psykedelialla silattua allegoriaa. On miekan ja keihään heilutusta kuin Sormusten herrassa ja postapokalyptisiä raunioita ja yksi mies nousee pahuutta vastaan ja kantaa raskaan taakan harteillaan. Avainkysymys on nyt että olisiko Maan parempi olla jos ihmiskunta vain kuolisi pois sitä kiusaamasta.
Leffa on todella hyvän näköinen, erityisesti taivaaseen, sen väreihin ja yksityiskohtiin kannattaa kiinnittää huomiota. Score oli värisyttävän upea. Russell Crowe vetää näyttelijäsuorituksellaan homman kotiin, kuten tavallista.
Seuralainen ei tykännyt yhtä paljon kuin minä, ei varmaan tykkää muutkaan.
IMDb:ssä uudelle elokuvalle tuskallisen alhaiset pisteet 6.6 ja niin ollen Aronofskyn huonoimmat, vaikka esim. The Fountain oli varsinaista kuraa tähän upeaan eepokseen verrattuna.
Tuuli nousee
Hayao Miyazakin oletettavasti viimeinen elokuva ja sopii paremmin jäähyväisten jätöksi kuin Ponyo. Selvästi palvomani Miyazakin aikuisin ja kypsin elokuva, lapsuuden ja nuoruuden sadut on jätetty taakse ja nyt keskitytään oikeiden ihmisten elämään oikeassa maailmassa, ja vaikka haaveille onkin sijaa niin pitää idealistin tehdä kompromisseja.
Värikäs ja kaunis elokuva. Vähän pitkänlainen, mutta pituus ei haitannut suuren vaihtelevuuden vuoksi: jossain kohtaa ollaan seesteisissä ja jossain alakuloisissa tunnelmissa, ja sitten välillä taas rytisee ja kovaa ja äkkiäarvaamatta.
Nooa
Tämä oli aivan uskomaton. Todella omaperäinen elokuva. Nyt ollaan kaukana muista Raamattu-filmatisoinneista (lähimmäs osuu ehkä Martin Scorsesen Kristuksen viimeinen kiusaus ja sekin on ihan erilainen) ja oikeastaan en tiedä mitään elokuvaa joka olisi samanlainen kuin tämä. Yhdistelmä paatoksellista suurfantasiaa ja psykedelialla silattua allegoriaa. On miekan ja keihään heilutusta kuin Sormusten herrassa ja postapokalyptisiä raunioita ja yksi mies nousee pahuutta vastaan ja kantaa raskaan taakan harteillaan. Avainkysymys on nyt että olisiko Maan parempi olla jos ihmiskunta vain kuolisi pois sitä kiusaamasta.
Leffa on todella hyvän näköinen, erityisesti taivaaseen, sen väreihin ja yksityiskohtiin kannattaa kiinnittää huomiota. Score oli värisyttävän upea. Russell Crowe vetää näyttelijäsuorituksellaan homman kotiin, kuten tavallista.
Seuralainen ei tykännyt yhtä paljon kuin minä, ei varmaan tykkää muutkaan.
IMDb:ssä uudelle elokuvalle tuskallisen alhaiset pisteet 6.6 ja niin ollen Aronofskyn huonoimmat, vaikka esim. The Fountain oli varsinaista kuraa tähän upeaan eepokseen verrattuna.Tuuli nousee
Hayao Miyazakin oletettavasti viimeinen elokuva ja sopii paremmin jäähyväisten jätöksi kuin Ponyo. Selvästi palvomani Miyazakin aikuisin ja kypsin elokuva, lapsuuden ja nuoruuden sadut on jätetty taakse ja nyt keskitytään oikeiden ihmisten elämään oikeassa maailmassa, ja vaikka haaveille onkin sijaa niin pitää idealistin tehdä kompromisseja.
Värikäs ja kaunis elokuva. Vähän pitkänlainen, mutta pituus ei haitannut suuren vaihtelevuuden vuoksi: jossain kohtaa ollaan seesteisissä ja jossain alakuloisissa tunnelmissa, ja sitten välillä taas rytisee ja kovaa ja äkkiäarvaamatta.
