-
- TV-sarjat
- Teatteri / Mustelmann | Eilen 21:46
-
- Kirja aiheinen Discord kanava?
- Tienristeys / Darkki | Eilen 07:14
-
- Sosiaalinen media
- Taverna / kyty | 08.09.2024 23:50
-
- Kotimaan politiikka
- Taverna / Fiktiivi | 08.09.2024 22:51
-
- Sitaattivuoropuhelu
- Leikkinurkka / aituriar | 08.09.2024 19:09
Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
Eri mieltä!Niksu kirjoitti: Kamalinta oli surkea musiikki.
Okei, Ellie Goldingin teinipoppi ei sen kummemmin ihastuttanut kuin vihastuttanutkaan, mutta muuten pidin kovasti. Etenkin Dauntlessien juniinhyppimiskohdan musiikit upposivat meikäläiseen. 
Black Swan (2010)
Tämä oli ihan katsottava elokuva, vaikkei baletti olekaan lähellä sydäntäni. Välillä oli kyllä hiukan vaikea erottaa, että mikä oli päähenkilö Ninan kuvitelmaa ja mikä totta. Natalie Portman teki kyllä loistosuorituksen Ninana. Tämä kestäisi varmaan muutamankin katselukerran, vaikkei kuitenkaan ole sellainen elokuva, jonka itselleni ostaisin.
Mahtava Oz (Oz the Great and Powerful) (2013)
Odotin, että tämä olisi ollut parempi, mutta jouduin hiukan pettymään. Elokuva tuntui jotenkin vaisulta ja mitäänsanomattomalta. Muutamissa kohdissa erikoistehosteet pistivät silmään. Ehkä tämä vaatisi toisen katselukerran? Täytyy ehkä antaa tälle joskus uusi mahdollisuus.
Paranormal Activity: Tokyo Night (2010)
Olen tämän lisäksi nähnyt sen ensimmäisen Paranormalin, eikä tämä juuri tarjonnut mitään uutta. Kerran katsottavissa kuitenkin.
Tämä oli ihan katsottava elokuva, vaikkei baletti olekaan lähellä sydäntäni. Välillä oli kyllä hiukan vaikea erottaa, että mikä oli päähenkilö Ninan kuvitelmaa ja mikä totta. Natalie Portman teki kyllä loistosuorituksen Ninana. Tämä kestäisi varmaan muutamankin katselukerran, vaikkei kuitenkaan ole sellainen elokuva, jonka itselleni ostaisin.
Mahtava Oz (Oz the Great and Powerful) (2013)
Odotin, että tämä olisi ollut parempi, mutta jouduin hiukan pettymään. Elokuva tuntui jotenkin vaisulta ja mitäänsanomattomalta. Muutamissa kohdissa erikoistehosteet pistivät silmään. Ehkä tämä vaatisi toisen katselukerran? Täytyy ehkä antaa tälle joskus uusi mahdollisuus.
Paranormal Activity: Tokyo Night (2010)
Olen tämän lisäksi nähnyt sen ensimmäisen Paranormalin, eikä tämä juuri tarjonnut mitään uutta. Kerran katsottavissa kuitenkin.
Nymphomaniac vol. 1
Mä sillai ihan lähtökohtasesti tykkään von Trierin leffoista, Dogville on yks mun lemppareista ja esmes Melancholia ja Antichrist on ollu aika väkeviä kokemuksia myös. Mulla oli siis tätä leffaa kohtaan aika kovat odotukset, ja täytyy myöntää, että ekan osan aikana ne ei vielä ihan täyttynyt. Leffa on aika perus von Trieriä, kuvamaailma ja meininki on sitä tuttua. Hän hallitsee sekä kameratyön että näyttelijäohjauksen hyvin. Silti tästä leffasta puuttui se jokin, tuntui että von Trier hukkuu omaan näppäryyteensä ja taiteellisuuden piikkiin meneviin seksikohtauksiin. Toivon, että toinen osa onnistuu kokoomaan tän jotenkin sellaseks kokonaisuudeks, johon voi olla tyytyväinen. Nyt jäi vähän tyhjä olo.
Mä sillai ihan lähtökohtasesti tykkään von Trierin leffoista, Dogville on yks mun lemppareista ja esmes Melancholia ja Antichrist on ollu aika väkeviä kokemuksia myös. Mulla oli siis tätä leffaa kohtaan aika kovat odotukset, ja täytyy myöntää, että ekan osan aikana ne ei vielä ihan täyttynyt. Leffa on aika perus von Trieriä, kuvamaailma ja meininki on sitä tuttua. Hän hallitsee sekä kameratyön että näyttelijäohjauksen hyvin. Silti tästä leffasta puuttui se jokin, tuntui että von Trier hukkuu omaan näppäryyteensä ja taiteellisuuden piikkiin meneviin seksikohtauksiin. Toivon, että toinen osa onnistuu kokoomaan tän jotenkin sellaseks kokonaisuudeks, johon voi olla tyytyväinen. Nyt jäi vähän tyhjä olo.
Viimeisimpänä taisi tulla katsottua ihan hassu elokuva... Karvanaama
www.makuuni.fi/fi/?page=elokuva&id=3852
www.makuuni.fi/fi/?page=elokuva&id=3852
Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
A Good Day to Die Hard
Odotin tästä B-luokan toimintafilmiä ja sellaisen myös sain. Kovin on jotenkin vakavahenkistä, eikä Mclanen läppä lennä enää ihan entiseen malliin. Tässä ei ole edes sitä samaa vetoa, kuin esimerkiksi Harlinin Die Hard 2:sessa, vaikka sekin oli ensimmäistä huomattavasti huonompi leffa. Jotain vain puuttuu.
Mitenhän nuo autonromutuskohtaukset on tässä filkassa tehty? En tunne elokuvanteon teknistä puolta juuri yhtään, mutta autoa pyörii, murskautuu ja räjähtää siihen tahtiin, että vähän pistää ihmettelemään.
Tämmöisissä nykyleffoissa minua vaivaa eniten se, että on kokoajan niin kauhea kiire. Draamalle ei jää juuri yhtään tilaa. Kuva vaihtuu niin nopeasti, ettei mukana meinaa pysyä. En odota Die Hardilta mitään Hyvien, Pahojen ja Rumien tyylisiä pitkiä otoksia, joissa katseet ja harvojen sanojen äänenpainot kertovat enemmän kuin ammutut laukaukset. Mutta vähän saisi sentään tahtia hiljentää.
Joka tapauksessa kuitenkin ihan viihdyttävä lehva, kunhan ei odottele liikoja.
Odotin tästä B-luokan toimintafilmiä ja sellaisen myös sain. Kovin on jotenkin vakavahenkistä, eikä Mclanen läppä lennä enää ihan entiseen malliin. Tässä ei ole edes sitä samaa vetoa, kuin esimerkiksi Harlinin Die Hard 2:sessa, vaikka sekin oli ensimmäistä huomattavasti huonompi leffa. Jotain vain puuttuu.
Mitenhän nuo autonromutuskohtaukset on tässä filkassa tehty? En tunne elokuvanteon teknistä puolta juuri yhtään, mutta autoa pyörii, murskautuu ja räjähtää siihen tahtiin, että vähän pistää ihmettelemään.
Tämmöisissä nykyleffoissa minua vaivaa eniten se, että on kokoajan niin kauhea kiire. Draamalle ei jää juuri yhtään tilaa. Kuva vaihtuu niin nopeasti, ettei mukana meinaa pysyä. En odota Die Hardilta mitään Hyvien, Pahojen ja Rumien tyylisiä pitkiä otoksia, joissa katseet ja harvojen sanojen äänenpainot kertovat enemmän kuin ammutut laukaukset. Mutta vähän saisi sentään tahtia hiljentää.
Joka tapauksessa kuitenkin ihan viihdyttävä lehva, kunhan ei odottele liikoja.
Homefront
Oli muistikuva, että olisin tästä jo aikoja sitten jotain sanonut, mutta ei sitten...
Tarvitseekohan muuta sanoa, kuin että kyseessä on Jason Statham -leffa siitä paremmasta päästä, vaikka pyrkiikin kakeilutoiminnan lisäksi tuomaan mukaan draamaakin? Statham ei ole koskaan esiintynyt oikeasti hyvässä draamallisesti tai juonellisesti kunnianhimoisessa elokuvassa, mutta nyt päästään lähelle.
Juonessa gangsteripomon pojan saatua pidätyksen yhteydessä surmansa, piilohuumekyttä pistää hanskat tiskiin ja eläköityy jonnekin syvän etelän takamaille tyttärensä kanssa. Paha vain, että tyttärensä koulutappelun jälkipuinnissa hän riitaantuu paikallisen valkoisen roskaväen perheen kanssa, jonka mamma pyytää apuun huumeita kokkailevan veljensä, joka keksii edetä urallaan ilmiantamalla uuden asukkaan henkilöllisyyden tätä kaipailevalle mainitulle gangsteripomolle...
Statham on perinteinen turpaan vetämisen hallitseva kovanaama, joka jää tarinassa melko valjuksi hahmoksi. Antagonistit (en halua tässä yhteydessä käyttää "pahis"-sanaa) sen sijaan on esitetty kiitettävästi enemmän tai vähemmän symppiksinä tumppuina, jotka eivät saa pidettyä tilanteen ohjaksia käsissään. Ja en tarkoita tällä sitä, että sankari sotkisi heidän suunnitelmiaan, vaan sitä että he sysäävät liikkeelle huonosti harkittuja asioita.
Hobitti 2
Tästä enemmän leffan omassa ketjussa .
Nolanin Batman-leffat
Koska Batman Begins ja Dark Knight tulivat äskettäin töllöstä peräkkäisinä viikonloppuina, katsoin niiden päälle vielä kolmannenkin osan dvd:ltä, jotta pääsen vertailemaan kaikkea kolmea elokuvaa tuoreesta muistista.
Siis kyseessähän on hieno trilogia, joka tuo huomattavasti enemmän syvyyttä supersankariin kuin mikään muu alan leffa tähän mennessä (no, okei, Watchmeniä lukuunottamatta). Jokainen leffa myös tuo oman osansa pohdintaan sankaruuden olemuksesta ja vaikutuksesta yhteisöön, vaikkakin kolmannessa osassa teema on hieman hakusessa.
Sarjan paras on yhä kakkososa Dark Knight vahvan Jokeri-roolin ansiosta, mutta kolmas osa Dark Knight Rises ei suinkaan jää kauheasti jälkeen. Sen eeppisyys korvaa sen, mikä menetetään verrattaessa ensimmäisen osan sankarin syntytarinan kehittymiseen, ja toisen osan persoonallisen pahiksen juoniin. Sanoisinpa, että sarjan heikoin onkin Batman Begins, kiitos muuten realistisen oloisen elokuvan fysiikkaa uhmaavaan loppurymistelyn.
Oli muistikuva, että olisin tästä jo aikoja sitten jotain sanonut, mutta ei sitten...
Tarvitseekohan muuta sanoa, kuin että kyseessä on Jason Statham -leffa siitä paremmasta päästä, vaikka pyrkiikin kakeilutoiminnan lisäksi tuomaan mukaan draamaakin? Statham ei ole koskaan esiintynyt oikeasti hyvässä draamallisesti tai juonellisesti kunnianhimoisessa elokuvassa, mutta nyt päästään lähelle.
Juonessa gangsteripomon pojan saatua pidätyksen yhteydessä surmansa, piilohuumekyttä pistää hanskat tiskiin ja eläköityy jonnekin syvän etelän takamaille tyttärensä kanssa. Paha vain, että tyttärensä koulutappelun jälkipuinnissa hän riitaantuu paikallisen valkoisen roskaväen perheen kanssa, jonka mamma pyytää apuun huumeita kokkailevan veljensä, joka keksii edetä urallaan ilmiantamalla uuden asukkaan henkilöllisyyden tätä kaipailevalle mainitulle gangsteripomolle...
Statham on perinteinen turpaan vetämisen hallitseva kovanaama, joka jää tarinassa melko valjuksi hahmoksi. Antagonistit (en halua tässä yhteydessä käyttää "pahis"-sanaa) sen sijaan on esitetty kiitettävästi enemmän tai vähemmän symppiksinä tumppuina, jotka eivät saa pidettyä tilanteen ohjaksia käsissään. Ja en tarkoita tällä sitä, että sankari sotkisi heidän suunnitelmiaan, vaan sitä että he sysäävät liikkeelle huonosti harkittuja asioita.
Hobitti 2
Tästä enemmän leffan omassa ketjussa .
Nolanin Batman-leffat
Koska Batman Begins ja Dark Knight tulivat äskettäin töllöstä peräkkäisinä viikonloppuina, katsoin niiden päälle vielä kolmannenkin osan dvd:ltä, jotta pääsen vertailemaan kaikkea kolmea elokuvaa tuoreesta muistista.
Siis kyseessähän on hieno trilogia, joka tuo huomattavasti enemmän syvyyttä supersankariin kuin mikään muu alan leffa tähän mennessä (no, okei, Watchmeniä lukuunottamatta). Jokainen leffa myös tuo oman osansa pohdintaan sankaruuden olemuksesta ja vaikutuksesta yhteisöön, vaikkakin kolmannessa osassa teema on hieman hakusessa.
Sarjan paras on yhä kakkososa Dark Knight vahvan Jokeri-roolin ansiosta, mutta kolmas osa Dark Knight Rises ei suinkaan jää kauheasti jälkeen. Sen eeppisyys korvaa sen, mikä menetetään verrattaessa ensimmäisen osan sankarin syntytarinan kehittymiseen, ja toisen osan persoonallisen pahiksen juoniin. Sanoisinpa, että sarjan heikoin onkin Batman Begins, kiitos muuten realistisen oloisen elokuvan fysiikkaa uhmaavaan loppurymistelyn.
Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
Eilen kävin katsomassa Näin unta elämästä -elokuvan. Ankeasta aiheestahan se kertoi ja oli mielestäni siis oiva valinta pitkäperjantaina katsottavaksi. Mutta oli kuvassa valoisatkin puolensa.
Enempää en kerro, enhän halua paljastaa juonta heille, jotka haluavat valikoida, mitä tietoa ennakkoon hakevat elokuvasta, johon aikovat katsoenkin tutustua.
Enempää en kerro, enhän halua paljastaa juonta heille, jotka haluavat valikoida, mitä tietoa ennakkoon hakevat elokuvasta, johon aikovat katsoenkin tutustua.
Divergent
Luin tämän kirjan ennen elokuvaa ja täytyy kyllä antaa ehdottomasti tunnustusta molemmille. Outolintu vetäisi mukaansa heti alkumetreillä ja kirjalle uskollinen elokuva viimeisteli kaiken. Pidin todella paljon elokuvan maailmasta ja sen toteutuksesta. Elokuvaa katsellessa välittyi selvästi yhteiskunnan tarkoitus ja sen raadollisuus. Tuntui kuin olisi itse elänyt samassa maailmassa.
Shailenesta taisi tulla uusi fanituksen kohteeni. Pidin hänen roolihahmostaan, joka on samalla herkkä, mutta kovapäinen eikä pelkää tiukan paikan edessä. Elokuvan toimintakohtaukset imaisivat mukaansa ja mietinkin useaan otteeseen, että elokuva olisi saattanut olla melko hienon näköinen 3D:nä katsottuna kun välillä meinasi jo muutenkin huimata elokuvateatterissa tavallista pätkää katsellessa.
Trisin ystävät olivat ehkä suuremmassa osassa kirjassa ja jäivät tässä pätkässä vähän ulkopuolelle tarinasta, mutta Neljä (Theo James) oli kyllä loistava "pahan" pojan roolissaan kuten myös Eric, jonka näyttelijä Jai Courtney kyllä veti myös aika mahti suorituksen ilkeän johtajan kengissä. Kate Winsletin esittämä pahis sen sijaan jäi minulle vähän etäiseksi.
Nyt kun näin äkkiseltään miettii, en löydä mitään moitittavaa tästä elokuvasta! Vaikka se kesti yli kaksi tuntia, olin aivan lumoutunut alusta loppuun asti. Mikäli pidit kirjasta, kannattaa ehdottomasti katsastaa elokuva. Ja vaikket luekaan kirjoja, elokuva on varmasti viihdettä sellaisenaan. Tämä täytyy saada omaan hyllyyn!
Luin tämän kirjan ennen elokuvaa ja täytyy kyllä antaa ehdottomasti tunnustusta molemmille. Outolintu vetäisi mukaansa heti alkumetreillä ja kirjalle uskollinen elokuva viimeisteli kaiken. Pidin todella paljon elokuvan maailmasta ja sen toteutuksesta. Elokuvaa katsellessa välittyi selvästi yhteiskunnan tarkoitus ja sen raadollisuus. Tuntui kuin olisi itse elänyt samassa maailmassa.
Shailenesta taisi tulla uusi fanituksen kohteeni. Pidin hänen roolihahmostaan, joka on samalla herkkä, mutta kovapäinen eikä pelkää tiukan paikan edessä. Elokuvan toimintakohtaukset imaisivat mukaansa ja mietinkin useaan otteeseen, että elokuva olisi saattanut olla melko hienon näköinen 3D:nä katsottuna kun välillä meinasi jo muutenkin huimata elokuvateatterissa tavallista pätkää katsellessa.
Trisin ystävät olivat ehkä suuremmassa osassa kirjassa ja jäivät tässä pätkässä vähän ulkopuolelle tarinasta, mutta Neljä (Theo James) oli kyllä loistava "pahan" pojan roolissaan kuten myös Eric, jonka näyttelijä Jai Courtney kyllä veti myös aika mahti suorituksen ilkeän johtajan kengissä. Kate Winsletin esittämä pahis sen sijaan jäi minulle vähän etäiseksi.
Nyt kun näin äkkiseltään miettii, en löydä mitään moitittavaa tästä elokuvasta! Vaikka se kesti yli kaksi tuntia, olin aivan lumoutunut alusta loppuun asti. Mikäli pidit kirjasta, kannattaa ehdottomasti katsastaa elokuva. Ja vaikket luekaan kirjoja, elokuva on varmasti viihdettä sellaisenaan. Tämä täytyy saada omaan hyllyyn!
Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
Viimeksi katsottu elokuva taisi olla eräs vanha "klassikko" Ferris Bueller's day off! Aivan mahtava ja makuhermoja kutkuttava elokuva. Suosittelen! 
Oldboy
Tämä on siis jenkkiuusintaversio. Ei kannata juurikaan vertailla alkuperäispätkään, mutta yksinään tämäkin versio toimi. Itseasiassa alkuperäispätkään verrattunakin toimi yllättävän hyvin ja mä ainakin viihdyin.
Tarinahan molemmissa elokuvissa siis kertoo kusipäisestä ja alkoholisoituneesta miehestä, joka ryyppyillan päätteeksi herää hotellihuoneesta johon hänet on lukittu. Kuluu parikymmentä vuotta ja mies päästetään vapaaksi ilman sen kummempia selityksiä. Sinä aikana mies on ehtinyt nähdä tv-uutisista, kuinka hänet on lavastettu oman vaimonsa murhaan ja kuinka hänen tyttärensä on adoptoitu muille. Vankiaikana mies on ryhdistäytynyt ja raitistunut, sekä omistautunut tyttärensä löytämiseen uudelleen ja tilanteen selittämiseen tälle. Valitettavasti vain vangitsijalla on tietenkin muut suunnitelmat, eikä vankila-aika ole ollut kuin alkua tämän julmalle kostolle tapahtumista joita antisankarimme ei edes muista.
Siitä on jo reippaasti aikaa, kun katsoin alkuperäisen elokuvan. Mutta suurimmat muutokset lienee loppuratkaisun muuttaminen (ehkä tekijöillä loppui kantti kesken kaiken ja piti laittaa jotain sovinnaisempaa), kertojaäänestä luopuminen (luojan kiitos) ja kuuluisan käytäväkohtauksen huonontaminen (vaikka oli uusintaversiossakin kuvattu yhdellä keskeytymättömällä otoksella).
The Grand Budapest Hotel
Wes Anderson ei koskaan petä ja häneltä aina tietää mitä saa. Tämä elokuva on juuri samanlainen (tyyli, kerrontatapa, näyttelijätyö, oudot henkilöhahmot, huumori jne.) kuin hänen aikaisempi elokuvansa Moonrise Kingdom (tai vieläpä varhaisempi The Life Aquatic with Steve Zissou). Mikäpä siinä, molemmat yhtä hienoja ja erinomaisia. Tämä oli tosin paljon jumalattomamman kaunis lumimaisemineen ja dekadentteine vanhan hyvän ajan arkkitehtuureineen, hotellisisustuksineen ja vuoristokylineen (ne jotka tietävät mistä puhun, voivat ajatella vaikkapa klassikkopeli Syberiaa, niin minäkin tein).
Hmm... Tässäkin on kyse rikoslavastuksesta: Lipevä hotellin johtaja saa perintöosuuden sijasta syytteen hauskuuttamansa vanhan rouvan murhasta, ja joutuu lähtemään pikkolopojan kanssa karkuteille, perässään vainajan jälkikasvu joka haluaa keinolla millä hyvänsä (=murhasarja) epäselvän perinnönjaon koituvan heidän edukseen.
Tämä on siis jenkkiuusintaversio. Ei kannata juurikaan vertailla alkuperäispätkään, mutta yksinään tämäkin versio toimi. Itseasiassa alkuperäispätkään verrattunakin toimi yllättävän hyvin ja mä ainakin viihdyin.
Tarinahan molemmissa elokuvissa siis kertoo kusipäisestä ja alkoholisoituneesta miehestä, joka ryyppyillan päätteeksi herää hotellihuoneesta johon hänet on lukittu. Kuluu parikymmentä vuotta ja mies päästetään vapaaksi ilman sen kummempia selityksiä. Sinä aikana mies on ehtinyt nähdä tv-uutisista, kuinka hänet on lavastettu oman vaimonsa murhaan ja kuinka hänen tyttärensä on adoptoitu muille. Vankiaikana mies on ryhdistäytynyt ja raitistunut, sekä omistautunut tyttärensä löytämiseen uudelleen ja tilanteen selittämiseen tälle. Valitettavasti vain vangitsijalla on tietenkin muut suunnitelmat, eikä vankila-aika ole ollut kuin alkua tämän julmalle kostolle tapahtumista joita antisankarimme ei edes muista.
Siitä on jo reippaasti aikaa, kun katsoin alkuperäisen elokuvan. Mutta suurimmat muutokset lienee loppuratkaisun muuttaminen (ehkä tekijöillä loppui kantti kesken kaiken ja piti laittaa jotain sovinnaisempaa), kertojaäänestä luopuminen (luojan kiitos) ja kuuluisan käytäväkohtauksen huonontaminen (vaikka oli uusintaversiossakin kuvattu yhdellä keskeytymättömällä otoksella).
The Grand Budapest Hotel
Wes Anderson ei koskaan petä ja häneltä aina tietää mitä saa. Tämä elokuva on juuri samanlainen (tyyli, kerrontatapa, näyttelijätyö, oudot henkilöhahmot, huumori jne.) kuin hänen aikaisempi elokuvansa Moonrise Kingdom (tai vieläpä varhaisempi The Life Aquatic with Steve Zissou). Mikäpä siinä, molemmat yhtä hienoja ja erinomaisia. Tämä oli tosin paljon jumalattomamman kaunis lumimaisemineen ja dekadentteine vanhan hyvän ajan arkkitehtuureineen, hotellisisustuksineen ja vuoristokylineen (ne jotka tietävät mistä puhun, voivat ajatella vaikkapa klassikkopeli Syberiaa, niin minäkin tein).
Hmm... Tässäkin on kyse rikoslavastuksesta: Lipevä hotellin johtaja saa perintöosuuden sijasta syytteen hauskuuttamansa vanhan rouvan murhasta, ja joutuu lähtemään pikkolopojan kanssa karkuteille, perässään vainajan jälkikasvu joka haluaa keinolla millä hyvänsä (=murhasarja) epäselvän perinnönjaon koituvan heidän edukseen.
Muokannut 27.04.2014 21:50 Rasimus
Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
The Son of No One
Ihan kelpo jännityselokuva poliisista, jota lapsuuden traagiset tapahtumat vainoavat nykypäivänä. Mies surmasi pikkupoikana ikävien sattumien kautta kaksi huumehörhöä, mutta tapausten tutkinta päätettiin jättää sikseen. Aikuisena hänestä itsestään tulee poliisi, mutta sitten nimetön henkilö alkaa lähetellä sanomalehteen kuolemiin liittyviä hämäriä viestejä. Miehen poliisiura ja perhe on uhattuna ja tilit menneisyyden kanssa on tasattava. Elokuvaa on haukuttu lähes kaikkialla, mutta mielestäni se pitää otteessaan varsin tehokkaasti ja lisäksi kahdessa aikatasossa liikkuva juoni on rytmitetty erinomaisesti. Huono puoli on pääosaa esittävä Channing Tatum, joka osaa toki näyttää huolestuneelta, mutta ei saa hahmoonsa kuitenkaan pahemmin eloa. Lisäksi loppuratkaisu menee hiukan pakonomaiseksi twistailuksi, mikä syö ikävästi kokonaisuuden vakuuttavuutta. Keskitasoa parempi trilleri tämä kuitenkin on.
2 Guns
Odotin trailerin perusteella hieman Pain & Gain-tyylistä perseilytoimintaa, kun toista pääosaakin esittää Mark Wahlberg, mutta vastaavaa hulvattomuutta ei valitettavasti saavuteta. Itse asiassa kyse on normaalista kahden kamun läpänheittoleffasta, jossa ammuskellaan, kaahataan autolla ja rymytään ihan muuten vaan. Juoni heittää kehiin monennäköistä kikkakolmosta, mutta meininki menee usein rasittavan epämääräiseksi sähellykseksi. Toimintaa ainakin riittää, parin tunnin keston huomioiden vähän liikaakin. Leffa ei ollut täysin minun juttuni, mutta ihan hyvää perusviihdettä se toki tarjosi.
Phone Booth
Tästä oli ennakkoon positiivinen mielikuva, eikä leffan äärellä tarvinnutkaan pettyä. Peruskuvio on todella yksinkertainen, mutta vähän on jälleen kerran enemmän. Alussa ylimielisesti käyttäytyvä liikemies saa oudon puhelun puhelinkoppiin ja tajuaa olevansa hämäräperäisen psykopaatin tarkkuuskiväärin tähtäimessä. Nimetön uhkaaja haluaa opettaa miehelle nöyryyttä ja kanssaihmisten kunnioitusta ja pitää tätä hengenvaarassa koko leffan ajan. Puhelinkoppi ja sen lähiympäristö pysyy koko ajan ainoana tapahtumapaikkana ja suurin osa dialogista käydään liikemiehen ja psykopaatin puheluiden kautta. Colin Farrell suoriutuu pääosasta erinomaisesti ja hahmon paniikin sävyttävän hädän tuntee vahvasti katsomossakin. Näkymättömissä pysyttelevästä kiväärimiehestä ei nähdä loppua lukuunottamatta vilaustakaan, vaan koko hahmo perustuu tämän puhelimessa kuultavaan pehmeänrauhalliseen ääneen. Kiefer Sutherland tekee tässä myöskin erinomaisen roolisuorituksen, vaikka kyse onkin pelkästä ääniroolista. Hyvä ja aidosti jännittävä elokuva, jonka pikkunäppäryys on juuri oikeaa sorttia.
Ihan kelpo jännityselokuva poliisista, jota lapsuuden traagiset tapahtumat vainoavat nykypäivänä. Mies surmasi pikkupoikana ikävien sattumien kautta kaksi huumehörhöä, mutta tapausten tutkinta päätettiin jättää sikseen. Aikuisena hänestä itsestään tulee poliisi, mutta sitten nimetön henkilö alkaa lähetellä sanomalehteen kuolemiin liittyviä hämäriä viestejä. Miehen poliisiura ja perhe on uhattuna ja tilit menneisyyden kanssa on tasattava. Elokuvaa on haukuttu lähes kaikkialla, mutta mielestäni se pitää otteessaan varsin tehokkaasti ja lisäksi kahdessa aikatasossa liikkuva juoni on rytmitetty erinomaisesti. Huono puoli on pääosaa esittävä Channing Tatum, joka osaa toki näyttää huolestuneelta, mutta ei saa hahmoonsa kuitenkaan pahemmin eloa. Lisäksi loppuratkaisu menee hiukan pakonomaiseksi twistailuksi, mikä syö ikävästi kokonaisuuden vakuuttavuutta. Keskitasoa parempi trilleri tämä kuitenkin on.
2 Guns
Odotin trailerin perusteella hieman Pain & Gain-tyylistä perseilytoimintaa, kun toista pääosaakin esittää Mark Wahlberg, mutta vastaavaa hulvattomuutta ei valitettavasti saavuteta. Itse asiassa kyse on normaalista kahden kamun läpänheittoleffasta, jossa ammuskellaan, kaahataan autolla ja rymytään ihan muuten vaan. Juoni heittää kehiin monennäköistä kikkakolmosta, mutta meininki menee usein rasittavan epämääräiseksi sähellykseksi. Toimintaa ainakin riittää, parin tunnin keston huomioiden vähän liikaakin. Leffa ei ollut täysin minun juttuni, mutta ihan hyvää perusviihdettä se toki tarjosi.
Phone Booth
Tästä oli ennakkoon positiivinen mielikuva, eikä leffan äärellä tarvinnutkaan pettyä. Peruskuvio on todella yksinkertainen, mutta vähän on jälleen kerran enemmän. Alussa ylimielisesti käyttäytyvä liikemies saa oudon puhelun puhelinkoppiin ja tajuaa olevansa hämäräperäisen psykopaatin tarkkuuskiväärin tähtäimessä. Nimetön uhkaaja haluaa opettaa miehelle nöyryyttä ja kanssaihmisten kunnioitusta ja pitää tätä hengenvaarassa koko leffan ajan. Puhelinkoppi ja sen lähiympäristö pysyy koko ajan ainoana tapahtumapaikkana ja suurin osa dialogista käydään liikemiehen ja psykopaatin puheluiden kautta. Colin Farrell suoriutuu pääosasta erinomaisesti ja hahmon paniikin sävyttävän hädän tuntee vahvasti katsomossakin. Näkymättömissä pysyttelevästä kiväärimiehestä ei nähdä loppua lukuunottamatta vilaustakaan, vaan koko hahmo perustuu tämän puhelimessa kuultavaan pehmeänrauhalliseen ääneen. Kiefer Sutherland tekee tässä myöskin erinomaisen roolisuorituksen, vaikka kyse onkin pelkästä ääniroolista. Hyvä ja aidosti jännittävä elokuva, jonka pikkunäppäryys on juuri oikeaa sorttia.
Muokannut 29.04.2014 17:08 Mustelmann
Kävin katsomassa 3D viihteenä elokuvan Noah. Komeaa katseltavaahan se oli visuaalisesti, mutta kaksi ja puoli tuntia kestävä elokuva on liian pitkä sekä osittain pitkästyttävä. Odotin huomattavasti enemmän lukemieni arvostelujen perusteella. Lavastus ja kaikkinainen efektikikkailu oli todella hienoa, mutta liiallinen hautominen jokaisen kysymyksen äärellä söi elokuvan vaikuttavuutta.
Katsoin elokuvan Kaspianin matka maailman ääriin. Tästä tuli heti suosikkini Narnia-leffoista (aivan kuten kirjojenkin kohdalla pidän eniten juuri tästä). Elokuva oli ilahduttavan lähellä alkuperäisteosta niin juoneltaan kuin tunnelmaltaankin, vaikka juonenkulussa oli paikoitellen myös pieniä (ja ehkä joitain vähän suurempiakin) eroavaisuuksia. Ne voin kuitenkin antaa anteeksi, sillä ne vaikuttivat sopivan elokuvan kulkuun. Kokonaisuudessaan tykkäsin elokuvasta kovasti, vaikka kun Narnian tarinoista on kyse, voittaa minun kohdallani kirjojen tunnelma elokuvaversionsa 100-0.
Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
Katsoin Amistadin, kun se tuli telkkarista. Olin lukenut tuntikausia, niin ajattelin pitää hetken aikaa taukoa, ennen kuin palaan kirjan pariin takaisin, mutta juutuinkin sitten television ääreen. Eli tykkäsin elokuvasta ja taistelusta vapaudesta, vaikka yleensä en tämän tyylisiä elokuvia pahemmin katso. Kaipa siinä kiehtoi se, että varmaan se jonkinlainen tuon ajan kuva on, ja Yhdysvaltojen historiasta ei ole itselläni kovinkaan laajaa näkemystä.
Niin ja pari postausta ylempänä mainittu Phone Booth oli myös yllättävän hyvä! En ollut mitään ennakkokäsityksiä, niin pystyi yllättymään positiivisesti (luulin perus-toimintaelokuvaksi ensin..).
Niin ja pari postausta ylempänä mainittu Phone Booth oli myös yllättävän hyvä! En ollut mitään ennakkokäsityksiä, niin pystyi yllättymään positiivisesti (luulin perus-toimintaelokuvaksi ensin..).
Muokannut 03.05.2014 14:35 pihlajapuu
Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
Tuli tuossa eilen käytyä katsomassa The Amazing Spider Man 2. Elokuva oli mielestäni oikein viihdyttävää katsottavaa. Välillä leffa tosin tuntui vähän liian pitkältä ja siinä tuntui olevan liikaa sivujuonia.
Pahiksena Elektro oli ihan toimva, mutta se vain jäi jotenkin... pinnalliseksi.
En ole vielä nähnyt elokuvan edellistä osaa joten siihen en osaa tätä verrata.
Pahiksena Elektro oli ihan toimva, mutta se vain jäi jotenkin... pinnalliseksi.
En ole vielä nähnyt elokuvan edellistä osaa joten siihen en osaa tätä verrata.
Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
Transcendence
Ei mitään tietoa kuinka tähän kuuluisi reagoida... Siis. Ensin liikennevalot, sitten palataan takaisin ja ammuskellaan vähän ja...
Katsoin leffan kahdesta syystä. Olen viime aikoina ihastunut leffateattereiden tunnelmaan ja poppareiden tuoksuun. Sekä pienoiseen kavereiden leffakokemuksen häirintään. Mutta lähinnä me mentiin katsomaan Johnny Deppiä.
Oikeasti. Mitä tapahtui? Miksi se loppui niin ja oliko se oikeasti se ja oliko tuo oikeasti teoriassa mahdollista?
Semi ahdistava, mutta hyvä. En katsoisi toista kertaa paitsi jos tulisi telkkarista joskus myöhäisillalla. Hyvännäköisiä näyttelijöitä, mukavia suorituksia poislukien Evelynin vähän teennäisen itkun tuossa alussa. Pidin kaikesta nettikoneiluhakkerointipaljonkoodausta-jutuista. Ei löytynyt kliseisiä vihreitä hologrammi-hakkerointeja. Johnnyn (Okei, Willin.) muodostuminen ohuesta äänestä terävämmäksi henkilöksi oli mukava seurata.
Hetken piti miettiä kotimatkalla uskalsiko ihan oikeasti avata kännykän ja nettiyhteyden. Vaikka tuskinpa oikeasti
Tahdon ymmärtää nuo asiat. Kaiken tieteellisen. En tahdo luoda tekoälyä, mutta... Nii.
Jos pitäisi antaa jokin arvosana, se tavallaan voisi olla ihan mitä tahansa. Ykkönen tai kymppi. Hämmentävä leffa. Suosittelen.
Ei mitään tietoa kuinka tähän kuuluisi reagoida... Siis. Ensin liikennevalot, sitten palataan takaisin ja ammuskellaan vähän ja...
Katsoin leffan kahdesta syystä. Olen viime aikoina ihastunut leffateattereiden tunnelmaan ja poppareiden tuoksuun. Sekä pienoiseen kavereiden leffakokemuksen häirintään. Mutta lähinnä me mentiin katsomaan Johnny Deppiä.
Oikeasti. Mitä tapahtui? Miksi se loppui niin ja oliko se oikeasti se ja oliko tuo oikeasti teoriassa mahdollista?
Semi ahdistava, mutta hyvä. En katsoisi toista kertaa paitsi jos tulisi telkkarista joskus myöhäisillalla. Hyvännäköisiä näyttelijöitä, mukavia suorituksia poislukien Evelynin vähän teennäisen itkun tuossa alussa. Pidin kaikesta nettikoneiluhakkerointipaljonkoodausta-jutuista. Ei löytynyt kliseisiä vihreitä hologrammi-hakkerointeja. Johnnyn (Okei, Willin.) muodostuminen ohuesta äänestä terävämmäksi henkilöksi oli mukava seurata.
Hetken piti miettiä kotimatkalla uskalsiko ihan oikeasti avata kännykän ja nettiyhteyden. Vaikka tuskinpa oikeasti
Varoitus: Spoiler.
puhelin olisi väläyttänyt Johnnyn kasvoja, jakautunut uusiin soluihin, kasvattanut robokättä ja parantamaan ihottumaani samalla liittäen minut tekoälyarmeijaansa.
Tahdon ymmärtää nuo asiat. Kaiken tieteellisen. En tahdo luoda tekoälyä, mutta... Nii.
Jos pitäisi antaa jokin arvosana, se tavallaan voisi olla ihan mitä tahansa. Ykkönen tai kymppi. Hämmentävä leffa. Suosittelen.
Transcendence
Kävin katsomassa kun joululahjaliput happanivat tällä viikolla. Elokuva on kokolailla turha kyhäelmä. Noin puolisen tuntia liian pitkä teos kumisee onttouttaan ja näyttelijät paarustavat kohtauksesta toiseen ahdistuneena käsikirjoituksesta, joka ei anna heille mitään mielenkiintoista tekemistä. Tekelettä rytmittävät idioottimaiset pyrskähdykset etäisen teknistä sanastoa, jota käytetään väärin. Scifi-idikset ovat aikalailla peruskauraa eikä leffa tuo niiden käsittelyyn mitään uutta. Juoni on tympeän ennalta-arvattava. Etenkin Morgan Freemanin haaskaus oli jo surullista. Kaiken kukkuraksi tämä jööti ottaa itsensä haudanvakavasti.
Paul Bettany oli ihan kiva.
Kävin katsomassa kun joululahjaliput happanivat tällä viikolla. Elokuva on kokolailla turha kyhäelmä. Noin puolisen tuntia liian pitkä teos kumisee onttouttaan ja näyttelijät paarustavat kohtauksesta toiseen ahdistuneena käsikirjoituksesta, joka ei anna heille mitään mielenkiintoista tekemistä. Tekelettä rytmittävät idioottimaiset pyrskähdykset etäisen teknistä sanastoa, jota käytetään väärin. Scifi-idikset ovat aikalailla peruskauraa eikä leffa tuo niiden käsittelyyn mitään uutta. Juoni on tympeän ennalta-arvattava. Etenkin Morgan Freemanin haaskaus oli jo surullista. Kaiken kukkuraksi tämä jööti ottaa itsensä haudanvakavasti.
Paul Bettany oli ihan kiva.