-
- Äänikirjat
- Lukusali / Pisania | Eilen 19:31
-
- George R.R. Martin - Tulen ja jään laulu: Kirjauutisia
- Lukusali / Jussi | 06.12.2023 19:13
-
- Arvaa mikä kirja!
- Leikkinurkka / aituriar | 06.12.2023 11:19
-
- Lukuhaaste: Popsugar 2024
- Lukupiiri / Pisania | 04.12.2023 17:16
-
- Lukuhaaste: Goodreads ATY 2024
- Lukupiiri / HourglassEyes | 04.12.2023 15:19
Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
Minulla oli hieno elokuvailta kun katsoin putkeen Kick-Ass 1 ja 2. Ekan olin toki nähnyt jo aiemmin, mutta piti katsoa uudestaan muistin virkistämiseksi. Aivan loistavia elokuvia, molemmat. Kakkonen ei päässyt ykkösen tasolle, mutta se nyt olisi ollut jo melkein liikaa toivottu.
Ykkösen pikkutytöstä (Hit-Girl) oli kasvanut 15 vuotias teini, joka edelleen kävi kasvatti-isältään salaa hakkaamassa konnia ja koulutti Kick-Assia samalla. Supersankaribuumi oli lähtenyt nousuun ja sankareita oli enemmänkin, mutta niin myös superkonnia. Jim Carrey todellakin yllätti roolillaan, hädin tuskin tunnistin miestä. Huumoria ja toimintaa riitti, joskin toiminta ei päässyt aivan ykkösen tasolle.
Ykkösen pikkutytöstä (Hit-Girl) oli kasvanut 15 vuotias teini, joka edelleen kävi kasvatti-isältään salaa hakkaamassa konnia ja koulutti Kick-Assia samalla. Supersankaribuumi oli lähtenyt nousuun ja sankareita oli enemmänkin, mutta niin myös superkonnia. Jim Carrey todellakin yllätti roolillaan, hädin tuskin tunnistin miestä. Huumoria ja toimintaa riitti, joskin toiminta ei päässyt aivan ykkösen tasolle.
Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
Pari viikkoa sitten kävin elokuvateatterissa katsomassa ´Tumman veden päällä`. Synkkä rainahan se on ja kertoo karuista asioista. Mutta yleensä valitsen mieluummin ankea-aiheisen filmin kuin komedian, sillä komedian tulee olla todelle hyvin tehty miellyttääkseen minua.
Myönnettäköön tosin, että joskus äidyn kohelluskomedia-tuuliseksikin...Silloin piipahdan kinoon katsomaan kevyesti. Teen niin hieman ns. kaulukset koholla, olemustani kätkien: ettei vain kukaan kulturelleista tuttavistani ole paikalla näkemässä, että jonotan lippua roskarainaan. Mutta täytyy ne aivot narikkaankin joskus voida jättää!
Myönnettäköön tosin, että joskus äidyn kohelluskomedia-tuuliseksikin...Silloin piipahdan kinoon katsomaan kevyesti. Teen niin hieman ns. kaulukset koholla, olemustani kätkien: ettei vain kukaan kulturelleista tuttavistani ole paikalla näkemässä, että jonotan lippua roskarainaan. Mutta täytyy ne aivot narikkaankin joskus voida jättää!
Leijonasydän
Kävin eilen leffateatterissa tämän katsomassa ja vieläkin on hieman ristiriitaiset fiilikset leffasta. Reilu puolitoista tuntia vierähti hujahtaen ohi, mutta siinä oli liian monta "miksi, hän teki noin"-kysymystä, jotta olisi voinut todeta elokuvan olevan hyvä. Väkivaltaahan elokuvassa oli vähän väliä ja peiton heiluttelua. Kaikille kohtauksille ei löytynyt mitään syytä, varsinkaan muutamalle takaumalle. Ei tämä missään nimessä huonoimpia näkemiäni elokuvia ole edes tälle vuodelle, mutta Dome Karukoskelta odotin enemmän. Kuitenkin Napapiirin sankarit, Tummien perhosten koti ja Tyttö sinä olet tähti ovat toimivia elokuvia kaikin puolin. Tässä elokuvassa tuntui olevan enemmän aukkoja kuin vastauksia. Jotenkin tuntuu, että yritettiin haalia kaikkia ihmissuhdekehityksiä samaan elokuvaan, mutta tarkastelut veli-veli, isäpuoli-poika, mies-nainen rakkaussuhde, isä-isäpuoli ja kaverit-miehen uusi identiteetti ovat liian monta suhdetta tarkasteltavaksi näin lyhyessä ajassa, moni jäi vajaaksi ja oudoksi sanaharkaksi.
Hiukan hassun oloista oli, että Pamela Tola ja Jussi Vatanen olivat tässäkin elokuvassa pariskunta, kuten Napapiirin sankareissakin. Naureskelin, että mitä jos tämä elokuvan pariskunta olisikin sama, joka vain päätti yhdessä muuttaa etelään ja tässä lopputulos. :P
Kävin eilen leffateatterissa tämän katsomassa ja vieläkin on hieman ristiriitaiset fiilikset leffasta. Reilu puolitoista tuntia vierähti hujahtaen ohi, mutta siinä oli liian monta "miksi, hän teki noin"-kysymystä, jotta olisi voinut todeta elokuvan olevan hyvä. Väkivaltaahan elokuvassa oli vähän väliä ja peiton heiluttelua. Kaikille kohtauksille ei löytynyt mitään syytä, varsinkaan muutamalle takaumalle. Ei tämä missään nimessä huonoimpia näkemiäni elokuvia ole edes tälle vuodelle, mutta Dome Karukoskelta odotin enemmän. Kuitenkin Napapiirin sankarit, Tummien perhosten koti ja Tyttö sinä olet tähti ovat toimivia elokuvia kaikin puolin. Tässä elokuvassa tuntui olevan enemmän aukkoja kuin vastauksia. Jotenkin tuntuu, että yritettiin haalia kaikkia ihmissuhdekehityksiä samaan elokuvaan, mutta tarkastelut veli-veli, isäpuoli-poika, mies-nainen rakkaussuhde, isä-isäpuoli ja kaverit-miehen uusi identiteetti ovat liian monta suhdetta tarkasteltavaksi näin lyhyessä ajassa, moni jäi vajaaksi ja oudoksi sanaharkaksi.
Hiukan hassun oloista oli, että Pamela Tola ja Jussi Vatanen olivat tässäkin elokuvassa pariskunta, kuten Napapiirin sankareissakin. Naureskelin, että mitä jos tämä elokuvan pariskunta olisikin sama, joka vain päätti yhdessä muuttaa etelään ja tässä lopputulos. :P
Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
The Children
Onpas erikoista, tämä on jo kolmas katsomani hyvä kauhuelokuva putkeen, yleensä jokaisen onnistuneen säikytteyn väliin mahtuu ainakin tusina keskinkertaisempaa tapausta. Vaikka leffa onkin kerännyt positiivista palautetta kauhufaneilta, ennakkoon en uskaltanut odottaa liikoja, sillä lapset kauhun lähteenä ovat toimineet omalla kohdallani aina heikosti. Mutta nyt tähän kaavaan tuli virkistävä poikkeus, tällä kertaa polvenkorkuisista kersoista saadaan irti ihan oikeita väristyksiä. Tiivistettynä homma menee niin, että kahden perheen uudenvuodenkemut menevät hiukan pieleen, kun joukon nuorimmaiset sekoavat tuntemattomasta syystä ja alkavat käyttäytyä väkivaltaisesti vanhempaa väkeä kohtaan. Aluksi kyse on pienestä, viattomasta kiusanteosta, lopulta raaoista veriteoista. Leppoisa illanvietto muuttuu mukavan piinaavaasti pakkasmaisemissa tapahtuvaksi selvitymistaisteluksi.
Rauhallinen, mutta jatkuvasti ahdistava tunnelma on leffan valttikortti, jolla pelataan oikeastaan koko puolentoista tunnin ajan. Välillä meininki lipsuu aavistuksen tylsän puolelle, mutta silloin kun jotain tapahtuu, se tuntuu. Kovin monessa elokuvassa ei näe alle kymmenvuotiaita lapsia tällaisissä puuhissa eikä varsinkaan aikuisia ihmisiä reagoimassa niihin vähintään yhtä aggressiivisesti. Lopputekstien jälkeen mietin, millainen haaste näin pienten lapsukaisten ohjaaminen lienee ollut, mutta en ukso, että aikuisten kohdalla on ollut sen helpompaa.
Faust: Love of the Damned
Brian Yuznan elokuvat ovat tunnettuja näyttävistä ja taidokkaista erikoistehosteistaan, jotka on toteutettu rehellisesti käsityönä. Sisältökin on ollut useimmiten laatukamaa, mutta ainakaan tässä leffassa tyylin ja visuaalisuuden tueksi ei ole saatu juuri minkäänlaista juonta. Ideana on kertoa Faustin tarina vinksahtaneen huumorin ja provosoivan kuvaston keinoin, mutta tuloksena on valitettavasti sekasotku, josta ei ota oikein mitään selkoa. Leffassa on vahva improvisaation tuntu, sllä mikään kohtaus ei tunnu kovin huolella rakennetulta, eikä hahmoissa ja tapahtumissa ole mitään tarttumapintaa. Koston teema jää kokonaan käsittelemättä, minkä sijaan leffa keskittyy päättömään hullutteluun vailla selkeitä päämääriä.
Tietysti jos tähän suhtautuu pelkkänä roskaviihteenä, on leffan äärellä mahdollista viihtyä jonkin verran. Tehosteet ovat tälläkin kertaa laatutyötä, vaikka Faustin demonihahmo näyttääkin Spawnin ja Wolverinen risteytykseltä. Satunnaisia seksikohtauksia pusketaan ruudulle tämän tuosta ja niitä sitten tuijotetaan vaivautuneena metalcore-bändien räyhätessä taustalla. Lopun saatanalliset rituaalibakkanaalit ovat varsin hulppea päätös tälle b-luokan skeidalle ja jättävät jälkeensä itse asiassa odotettua mukavamman jälkimaun. Suosittelen elokuvaa kuitekin vain paatuneimmille roskan ja kinkyn pervoilun ystäville.
Onpas erikoista, tämä on jo kolmas katsomani hyvä kauhuelokuva putkeen, yleensä jokaisen onnistuneen säikytteyn väliin mahtuu ainakin tusina keskinkertaisempaa tapausta. Vaikka leffa onkin kerännyt positiivista palautetta kauhufaneilta, ennakkoon en uskaltanut odottaa liikoja, sillä lapset kauhun lähteenä ovat toimineet omalla kohdallani aina heikosti. Mutta nyt tähän kaavaan tuli virkistävä poikkeus, tällä kertaa polvenkorkuisista kersoista saadaan irti ihan oikeita väristyksiä. Tiivistettynä homma menee niin, että kahden perheen uudenvuodenkemut menevät hiukan pieleen, kun joukon nuorimmaiset sekoavat tuntemattomasta syystä ja alkavat käyttäytyä väkivaltaisesti vanhempaa väkeä kohtaan. Aluksi kyse on pienestä, viattomasta kiusanteosta, lopulta raaoista veriteoista. Leppoisa illanvietto muuttuu mukavan piinaavaasti pakkasmaisemissa tapahtuvaksi selvitymistaisteluksi.
Rauhallinen, mutta jatkuvasti ahdistava tunnelma on leffan valttikortti, jolla pelataan oikeastaan koko puolentoista tunnin ajan. Välillä meininki lipsuu aavistuksen tylsän puolelle, mutta silloin kun jotain tapahtuu, se tuntuu. Kovin monessa elokuvassa ei näe alle kymmenvuotiaita lapsia tällaisissä puuhissa eikä varsinkaan aikuisia ihmisiä reagoimassa niihin vähintään yhtä aggressiivisesti. Lopputekstien jälkeen mietin, millainen haaste näin pienten lapsukaisten ohjaaminen lienee ollut, mutta en ukso, että aikuisten kohdalla on ollut sen helpompaa.
Faust: Love of the Damned
Brian Yuznan elokuvat ovat tunnettuja näyttävistä ja taidokkaista erikoistehosteistaan, jotka on toteutettu rehellisesti käsityönä. Sisältökin on ollut useimmiten laatukamaa, mutta ainakaan tässä leffassa tyylin ja visuaalisuuden tueksi ei ole saatu juuri minkäänlaista juonta. Ideana on kertoa Faustin tarina vinksahtaneen huumorin ja provosoivan kuvaston keinoin, mutta tuloksena on valitettavasti sekasotku, josta ei ota oikein mitään selkoa. Leffassa on vahva improvisaation tuntu, sllä mikään kohtaus ei tunnu kovin huolella rakennetulta, eikä hahmoissa ja tapahtumissa ole mitään tarttumapintaa. Koston teema jää kokonaan käsittelemättä, minkä sijaan leffa keskittyy päättömään hullutteluun vailla selkeitä päämääriä.
Tietysti jos tähän suhtautuu pelkkänä roskaviihteenä, on leffan äärellä mahdollista viihtyä jonkin verran. Tehosteet ovat tälläkin kertaa laatutyötä, vaikka Faustin demonihahmo näyttääkin Spawnin ja Wolverinen risteytykseltä. Satunnaisia seksikohtauksia pusketaan ruudulle tämän tuosta ja niitä sitten tuijotetaan vaivautuneena metalcore-bändien räyhätessä taustalla. Lopun saatanalliset rituaalibakkanaalit ovat varsin hulppea päätös tälle b-luokan skeidalle ja jättävät jälkeensä itse asiassa odotettua mukavamman jälkimaun. Suosittelen elokuvaa kuitekin vain paatuneimmille roskan ja kinkyn pervoilun ystäville.
Muokannut 31.10.2013 11:18 Mustelmann
Le Mans
Tämä oli sellainen pakkokatsottava. Tyyli-ikoni Steve McQueen ja Gulf-värjätty 917-possu. Leffaa on turha edes arvostella mitenkään. Pelkästään tätä kuvaa katsomalla teillekin selviää välittömästi, haluatteko nähdä tämän.
Tykkään kyllä näistä 60-70-lukujen leffoista, joissa on ihan oma tyylinsä. Tässäkin rainassa vierähtää tovi jos toinenkin, ennen kuin kukaan sanoo mitään ja filmimetrejä on käytetty pelkästään klassisen autokilpailun tunnelman tavoittamiseeen.
Le Manshan kuvattiin aikoinaan ainoalla tavalla, millä tällaisen leffan oikeastaan saattoi tehdä: suuri osa kuvamateriaalista on aidosta kilpailusta, jota on vain leikelty eri järjestykseen ja täydennytty myöhemmin kuvatulla materiaalilla. Kamera-auto osallistui jopa itse kisaan, ei vain kyllä pärjännyt, kun sen piti ehtimiseen käydä varikoilla vaihtamassa filmirullia.
24 tunnin ajohan on siitä hauska kilpailu, että autolla on kaksi kuskia ja läpsystä vaihto, jolloin on ihan luontevaa, että ajamisen lisäksi McQueenin hahmo välillä hengaa varikolla ja on kanssakäymisessä muitten hahmojen kanssa, mikä mahdollistaa kiinnostavan elokuvakäsikirjoituksen kirjoittamisen käytännössä yhden kisan lähdön ja ruutulipun välille.
Mutta jos ajankuva, klassinen auto-urheilu ja King of Cool eivät kiinnosta, tuskin tästä saa yhtään mitään irti.
Tämä oli sellainen pakkokatsottava. Tyyli-ikoni Steve McQueen ja Gulf-värjätty 917-possu. Leffaa on turha edes arvostella mitenkään. Pelkästään tätä kuvaa katsomalla teillekin selviää välittömästi, haluatteko nähdä tämän.
Tykkään kyllä näistä 60-70-lukujen leffoista, joissa on ihan oma tyylinsä. Tässäkin rainassa vierähtää tovi jos toinenkin, ennen kuin kukaan sanoo mitään ja filmimetrejä on käytetty pelkästään klassisen autokilpailun tunnelman tavoittamiseeen.
Le Manshan kuvattiin aikoinaan ainoalla tavalla, millä tällaisen leffan oikeastaan saattoi tehdä: suuri osa kuvamateriaalista on aidosta kilpailusta, jota on vain leikelty eri järjestykseen ja täydennytty myöhemmin kuvatulla materiaalilla. Kamera-auto osallistui jopa itse kisaan, ei vain kyllä pärjännyt, kun sen piti ehtimiseen käydä varikoilla vaihtamassa filmirullia.
24 tunnin ajohan on siitä hauska kilpailu, että autolla on kaksi kuskia ja läpsystä vaihto, jolloin on ihan luontevaa, että ajamisen lisäksi McQueenin hahmo välillä hengaa varikolla ja on kanssakäymisessä muitten hahmojen kanssa, mikä mahdollistaa kiinnostavan elokuvakäsikirjoituksen kirjoittamisen käytännössä yhden kisan lähdön ja ruutulipun välille.
Mutta jos ajankuva, klassinen auto-urheilu ja King of Cool eivät kiinnosta, tuskin tästä saa yhtään mitään irti.
Muokannut 03.11.2013 00:06 Echramath
Dark Shadows (2012)
Kummallista mutta muistan kuulleeni tästä vain kehuja. Odotin koko filmin ajan että koska tämä paranee mutta sitä ei tapahtunut. En pitänyt filmin huumorista, se vain ei toiminut ollenkaan, no ehkä paria pikku juttua lukuunottamatta
.
Alkuperäistä 60-luvun Dark Shadows sarjaa en ole nähnyt, mutta 1991 Dark Shadows Revival minisarjan olen katsonut pariinkin kertaan, viimeksi viime vuonna. Ja siihen verrattuna tämä oli aivan kauhea tekele. Poissa oli täysin romantiikka mitä minisarjassa oli ja draama/kauhuvibat jäivät huonon komedian alle nekin. Filmissä Barnabas oli vampyyrinä täysin epäuskottava ja naurettava (ei hyvällä tavalla). Tyyli viittaa siihen tekijät kuvittelivat kai tekevänsä jotain Addams Familyn tapaista, mutta epäonnistuivat surkeasti. Katsokaa minisarja, se on oikeasti tuplasti parempi kuin tämä jolle ei mitenkään voi antaa enemmän kuin (4/10).
Kummallista mutta muistan kuulleeni tästä vain kehuja. Odotin koko filmin ajan että koska tämä paranee mutta sitä ei tapahtunut. En pitänyt filmin huumorista, se vain ei toiminut ollenkaan, no ehkä paria pikku juttua lukuunottamatta
Varoitus: Spoiler.
(kuten sitä että Barnabas näkyi pikaisesti nukkumassa vaatekaapin ylähyllyllä)
Alkuperäistä 60-luvun Dark Shadows sarjaa en ole nähnyt, mutta 1991 Dark Shadows Revival minisarjan olen katsonut pariinkin kertaan, viimeksi viime vuonna. Ja siihen verrattuna tämä oli aivan kauhea tekele. Poissa oli täysin romantiikka mitä minisarjassa oli ja draama/kauhuvibat jäivät huonon komedian alle nekin. Filmissä Barnabas oli vampyyrinä täysin epäuskottava ja naurettava (ei hyvällä tavalla). Tyyli viittaa siihen tekijät kuvittelivat kai tekevänsä jotain Addams Familyn tapaista, mutta epäonnistuivat surkeasti. Katsokaa minisarja, se on oikeasti tuplasti parempi kuin tämä jolle ei mitenkään voi antaa enemmän kuin (4/10).
Thor:The Dark World
Marvelin sarjan hahmon Thor toinen elokuva. Verrattuna ensimmäiseen osaan toisessa osassa on paljon enemmän toimintaa, huumoria ja viihdyttävyyttä kuin ensimmäisessä osassa. Mielestäni edellinen osa oli jopa hetkittäin tylsä. Pidin tästä ja paljon. Suosittelen myös niille joita ensimmäinen osa ei vakuuuttanut.
Hyde Park on Hudson
Amerikan presidentti Franklin D. Roosevelt viettää aikaa kesäasunnollaan vuonna 1939. Hänen kaukainen serkkunsa Daisy kutsutaan kylään ja heille kehkeytyy suhde. Suhdetta kuvataan hyvin hienovaraisesti. Mielenkiintoista on katsoa kuinka Britannian kuninkaallisia kuvataan, kun olemme juuri nähneet Kuninkaan puheen, jossa samat kuninkaalliset ovat paljon "britimpiä" ja hienoa nähdä näitä vivahde-eroja elokuvien välillä. Elokuva oli hyvin hidastempoinen, mutta kahden tunnin aikana ei silti päässyt kyllästymään.
Marvelin sarjan hahmon Thor toinen elokuva. Verrattuna ensimmäiseen osaan toisessa osassa on paljon enemmän toimintaa, huumoria ja viihdyttävyyttä kuin ensimmäisessä osassa. Mielestäni edellinen osa oli jopa hetkittäin tylsä. Pidin tästä ja paljon. Suosittelen myös niille joita ensimmäinen osa ei vakuuuttanut.
Hyde Park on Hudson
Amerikan presidentti Franklin D. Roosevelt viettää aikaa kesäasunnollaan vuonna 1939. Hänen kaukainen serkkunsa Daisy kutsutaan kylään ja heille kehkeytyy suhde. Suhdetta kuvataan hyvin hienovaraisesti. Mielenkiintoista on katsoa kuinka Britannian kuninkaallisia kuvataan, kun olemme juuri nähneet Kuninkaan puheen, jossa samat kuninkaalliset ovat paljon "britimpiä" ja hienoa nähdä näitä vivahde-eroja elokuvien välillä. Elokuva oli hyvin hidastempoinen, mutta kahden tunnin aikana ei silti päässyt kyllästymään.
Gravity
Elokuva, joka rakastaa piiiitkiä ottoja. Mutta hyssykät kun se tehdään kauniisti.
Sandra Bullock ja George Clooney ovat astronautteja ja rakentavat kivaa härveliä (joku uusi luotainko se oli?) avaruudessa telluksen vieressä. Kaikki ei mene putkeen ja loput näkee valkokankaalta tai levyltä.
Pidin kovasti elokuvasta ja tuntui hämmentävältä että Clooney onkin sivuosassa. Bullock ja Clooney tosin ovat hyvä pari ja useaan otteeseen hymyilytti; dialogi on onnistunut. Ensimmäisestä Alien-elokuvasta tuttu "avaruudessa kukaan ei kuule huutoasi"- tunnelma saadaan kivasti aikaan. Samalla unohduin useamman kerran vain ihailemaan maapallon silhuettia; 3D pääsee oikeuksiinsa tällaisessa elokuvassa. Ja kun toiminta alkaa, niin se tottavie alkaa.
Kai tässä on hieman scifiäkin, mutta enemmän se on mielestäni pohdiskeleva elokuva. Tosin jopa minunkin maalaisjärkeni mukaan leffassa pistetään muutaman fysiikan laki turhan suoraksi. Siis tavalla, jonka taviskin pistää merkille. Elokuva ei suuremmin pitkitä asioita, joten sekin on hyvä asia.
Loppu sai minun vereni kiehumaan. Riemusta.
Menkää kattomaan.
Elokuva, joka rakastaa piiiitkiä ottoja. Mutta hyssykät kun se tehdään kauniisti.
Sandra Bullock ja George Clooney ovat astronautteja ja rakentavat kivaa härveliä (joku uusi luotainko se oli?) avaruudessa telluksen vieressä. Kaikki ei mene putkeen ja loput näkee valkokankaalta tai levyltä.
Pidin kovasti elokuvasta ja tuntui hämmentävältä että Clooney onkin sivuosassa. Bullock ja Clooney tosin ovat hyvä pari ja useaan otteeseen hymyilytti; dialogi on onnistunut. Ensimmäisestä Alien-elokuvasta tuttu "avaruudessa kukaan ei kuule huutoasi"- tunnelma saadaan kivasti aikaan. Samalla unohduin useamman kerran vain ihailemaan maapallon silhuettia; 3D pääsee oikeuksiinsa tällaisessa elokuvassa. Ja kun toiminta alkaa, niin se tottavie alkaa.
Kai tässä on hieman scifiäkin, mutta enemmän se on mielestäni pohdiskeleva elokuva. Tosin jopa minunkin maalaisjärkeni mukaan leffassa pistetään muutaman fysiikan laki turhan suoraksi. Siis tavalla, jonka taviskin pistää merkille. Elokuva ei suuremmin pitkitä asioita, joten sekin on hyvä asia.
Loppu sai minun vereni kiehumaan. Riemusta.
Menkää kattomaan.
Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
Stark Trek - Into the darkness
Uusi star trek ei vakuuta yhtään. Rebootatussa maailmassa ei ole yhtään samaa tunnelmaa kuin alkuperäisessä ja uusi Kapteeni Kirk on tyhmä amerikkalainen. Elokuvassa ei myöskään tapahtunut juuri mitään. Jotain tehostekohtauksia ja sitten ihmeellistä häsläämistä joka ei johtanut juuri mihinkään. Ei jatkoon.
Uusi star trek ei vakuuta yhtään. Rebootatussa maailmassa ei ole yhtään samaa tunnelmaa kuin alkuperäisessä ja uusi Kapteeni Kirk on tyhmä amerikkalainen. Elokuvassa ei myöskään tapahtunut juuri mitään. Jotain tehostekohtauksia ja sitten ihmeellistä häsläämistä joka ei johtanut juuri mihinkään. Ei jatkoon.
Ligandi kirjoitti: Gravity
Elokuva, joka rakastaa piiiitkiä ottoja. Mutta hyssykät kun se tehdään kauniisti.
Oi, tämä pitääkinn mennä katsomaan vain jo ihan tuon takia!
The Dark Knight Rises
Katselin kolmannen Batmanin viikonloppuna, oli edelleen ihan miellyttävä. Nyt kun tiesi/muisti juonen kulun, jaksoi keskittyä enemmän katselemaan hahmoja ja luotuja ympäristöjä.
Bane oli edelleen varsin hyvä pahis, ja hänen äänensä yhtä ihastuttavan kylmiä väreitä aiheuttava kuin edelliselläkin katselukerralla leffateatterissa. Batman oli taas hyvin synkkä ja masentunut (on sitä aina?), mutta Christian Bale tarjoaa sen verran silmänruokaa, että hänen tokenemistaan jaksoi katsella. Anne Hathawayn Kissanainen ei edelleenkään vakuuttanut, aika tylsä hahmo. Kuten ystäväni sitä sanoi, Kissanaisen motiivi tehdä asioita muuttui lähes joka kohtauksessa. Myöskään hänen puvustaan ei otettu kaikkea irti (tosin koko leffan tummanpuhuva ilme varmasti vaikeutti sitä).
Uudelleen katsominen toi esiin muutaman hassun seikan:
Varoitus: Spoiler.
Yksi oli se, että Batman mäiskii Banea ihan hulluna pariin otteeseen. Lopulta tulee Fox ja posauttaa Banen hengiltä hetkessä. :)
Toinen liittyi sitten siihen pommiin. Ensinnäkin se oli yllättävän kolhuja kestävä... ja oliko se tärkeintä kuunnella pahiksen viimeisten elinhetkien vuodatusta, kun pommi tikitti viimeisiä minuutteja? Ei mitään järkeä.
Toinen liittyi sitten siihen pommiin. Ensinnäkin se oli yllättävän kolhuja kestävä... ja oliko se tärkeintä kuunnella pahiksen viimeisten elinhetkien vuodatusta, kun pommi tikitti viimeisiä minuutteja? Ei mitään järkeä.
Leffan lopetus oli mainio, pidin edelleen sen jättämästä tunteesta.
After Earth (2013)
Will Smithin ja hänen poikansa komea, mutta auttamattoman typerä scifi-tarina missä he haaksirikkoutuvat 1000 vuotta aiemmin hylkäämälleen maapallolle. Kasvukertomus tiukasta sotilas-isästä ja hänen pojastaan jolla on vaikeuksia täyttää isänsä vaatimuksia.
Taas kerran valtavan kallis (130M $) maksanut elokuva jossa se heikoin osa, eli käsikirjoitus pilaa koko jutun. Olisivat antaneet käsikirjoituksen kommentoitavaksi edes yhdelle normaalia maalaisjärkeä omaavalle tyypille ja kuunnelleet mitä sanottavaa hänellä olisi ollut niin filmistä olisi aivan ilmaiseksi saatu monta kertaa parempi. Typerät kohdat eivät olleet sentään aivan niin pahasti vitutusta aiheuttavia kuin Prometheuksessa, mutta ei paljoa puuttunut. Ohjaajana ja käsikirjoittaja M. Shyamalan jolla elokuvat hienon Kuudes aisti jälkeen ovat heikentyneet ja heikentyneet. Niin ja sanotaan nyt vielä lopuksi että Jaden Smith oli tässä aivan saakelin huono näyttelijä, aivan eri tasolla kuin mitä hänen Karate Kid elokuvassaan. Arvosana elokuvalle (3/10)
Joitain vitutusta aiheuttaneita juttuja:
Will Smithin ja hänen poikansa komea, mutta auttamattoman typerä scifi-tarina missä he haaksirikkoutuvat 1000 vuotta aiemmin hylkäämälleen maapallolle. Kasvukertomus tiukasta sotilas-isästä ja hänen pojastaan jolla on vaikeuksia täyttää isänsä vaatimuksia.
Taas kerran valtavan kallis (130M $) maksanut elokuva jossa se heikoin osa, eli käsikirjoitus pilaa koko jutun. Olisivat antaneet käsikirjoituksen kommentoitavaksi edes yhdelle normaalia maalaisjärkeä omaavalle tyypille ja kuunnelleet mitä sanottavaa hänellä olisi ollut niin filmistä olisi aivan ilmaiseksi saatu monta kertaa parempi. Typerät kohdat eivät olleet sentään aivan niin pahasti vitutusta aiheuttavia kuin Prometheuksessa, mutta ei paljoa puuttunut. Ohjaajana ja käsikirjoittaja M. Shyamalan jolla elokuvat hienon Kuudes aisti jälkeen ovat heikentyneet ja heikentyneet. Niin ja sanotaan nyt vielä lopuksi että Jaden Smith oli tässä aivan saakelin huono näyttelijä, aivan eri tasolla kuin mitä hänen Karate Kid elokuvassaan. Arvosana elokuvalle (3/10)
Joitain vitutusta aiheuttaneita juttuja:
Varoitus: Spoiler.
Avaruusalus oli todella huonosti suunniteltu. Muoviseinät jotka eivät kestäneet mitään, ja yhtäkkinen valtava määrä rojua ennen tyhjillä käytävillä onnettomuuden jälkeen... tuli ihan mieleen jo ne legendaariset Babylon 5:en kattopalkit jotka aina putoilivat.
Alienin aistit jotka haistoivat ihmisen pelon kaukaa, mutta eivät mitään muita ihmisen hajuja?
Maapallon kiertorata/ratakulma oli ilmeisesti muuttunut koska päivällä oli trooppinen ilmasto ja öisin saatin lunta. Kuun poistuminen tasapainottamasta voisi kenties aiheuttaa moista? Se ei ollut ongelma, mutta kun nuo valtavat lämpötilaerot eivät näkyneet kasvi- ja eläinkunnassa, niin se oli. Trooppinen kasvusto kyllä kuolisi moisiin lämpötilaeroihin ja paikan pitäisi näyttää joltain tundralta.
Kotka joka ensin yritti tappaa, sitten raahasi kylmältä suojaan maan alle kuollen itse...
Hätälähetin joka lähettää viestin hyvin toiseen tähdistöön, mutta ei selviä otsonikerroksesta...
Kaksiteräinen taisteluase. Ilmeisesti nanoteknologiaa ja ihan siisti sinänsä, mutta oliko moisen alienin kanssa pakko käyttää lähitaisteluasetta, varsinkin kun pelkoferomonit olivat haittana. Räjähtävät luodit tai kauempaa leikkaava lasersäde olisi hoitanut homman paljon fiksummin.
Poika jolla ei näyttänyt olevan juurikaan älliä päässä. Ärsyttää paviaanilaumaa, päästää leijonat linnun pesään asti sen sijaan että koittaisi torjua ne suuaukolla. Poika joka on peloissaan koko filmin ajan mutta onnistuu muka lopussa epäuskottavasti pääsemään siitä eroon.
Alienin aistit jotka haistoivat ihmisen pelon kaukaa, mutta eivät mitään muita ihmisen hajuja?
Maapallon kiertorata/ratakulma oli ilmeisesti muuttunut koska päivällä oli trooppinen ilmasto ja öisin saatin lunta. Kuun poistuminen tasapainottamasta voisi kenties aiheuttaa moista? Se ei ollut ongelma, mutta kun nuo valtavat lämpötilaerot eivät näkyneet kasvi- ja eläinkunnassa, niin se oli. Trooppinen kasvusto kyllä kuolisi moisiin lämpötilaeroihin ja paikan pitäisi näyttää joltain tundralta.
Kotka joka ensin yritti tappaa, sitten raahasi kylmältä suojaan maan alle kuollen itse...
Hätälähetin joka lähettää viestin hyvin toiseen tähdistöön, mutta ei selviä otsonikerroksesta...
Kaksiteräinen taisteluase. Ilmeisesti nanoteknologiaa ja ihan siisti sinänsä, mutta oliko moisen alienin kanssa pakko käyttää lähitaisteluasetta, varsinkin kun pelkoferomonit olivat haittana. Räjähtävät luodit tai kauempaa leikkaava lasersäde olisi hoitanut homman paljon fiksummin.
Poika jolla ei näyttänyt olevan juurikaan älliä päässä. Ärsyttää paviaanilaumaa, päästää leijonat linnun pesään asti sen sijaan että koittaisi torjua ne suuaukolla. Poika joka on peloissaan koko filmin ajan mutta onnistuu muka lopussa epäuskottavasti pääsemään siitä eroon.
Saigo no Chushingura - The Last Ronin (2010)
Upea samuraifilmi joka käsittelee 47 Roninin tarinan jälkimaininkeja. Siinähän uskolliset samurait kostivat isäntänsä kuoleman ja joutuivat tekemään seppukun, mutta kaksi on vielä hengissä. Toinen komennettiin pitämään huolta jäljelle jääneiden perheestä, ja toinen nuoresta tyttärestä.
Sielukas, koskettava, kaunis, rauhallinen melodraama joka kertoi samuraista ja tämän kasvattityttärestä, uskollisuudesta, velvollisuudesta ja vähän rakkaudestakin. Hienosti kuvattu ja näytelty, hyvä ääniraita myöskin. Miekkailua tässä ei ole juuri nimeksikään. Yksi hienoimpia elokuvia mitä olen nähnyt aikoihin. (9/10)
Japanissa on tehty viime aikoinan paljon tämän tyylisiä, rauhallisia ja viisaita samuraifilmejä, jotka ovat enemmän draamaa kuin toimintaa, kuten Ame Agaru "Sateen jälkeen" (1999), Love and Honor (2008) ja The Hidden Blade (2004) joista tämä Last Ronin on joukon paras.
Upea samuraifilmi joka käsittelee 47 Roninin tarinan jälkimaininkeja. Siinähän uskolliset samurait kostivat isäntänsä kuoleman ja joutuivat tekemään seppukun, mutta kaksi on vielä hengissä. Toinen komennettiin pitämään huolta jäljelle jääneiden perheestä, ja toinen nuoresta tyttärestä.
Sielukas, koskettava, kaunis, rauhallinen melodraama joka kertoi samuraista ja tämän kasvattityttärestä, uskollisuudesta, velvollisuudesta ja vähän rakkaudestakin. Hienosti kuvattu ja näytelty, hyvä ääniraita myöskin. Miekkailua tässä ei ole juuri nimeksikään. Yksi hienoimpia elokuvia mitä olen nähnyt aikoihin. (9/10)
Japanissa on tehty viime aikoinan paljon tämän tyylisiä, rauhallisia ja viisaita samuraifilmejä, jotka ovat enemmän draamaa kuin toimintaa, kuten Ame Agaru "Sateen jälkeen" (1999), Love and Honor (2008) ja The Hidden Blade (2004) joista tämä Last Ronin on joukon paras.
Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
Leijonasydän-elokuvan kävin viikonloppuna katsomassa. Etukäteen tiesin tarinan juonta mutta yritin unohtaa tietämäni ruvetessani seuraamaan kuvaa. Kyllähän juonen jatkon saattoi päätelläkin filmiä katsoessaan - ja jotenkin lopunkin. Pidin rainasta, vaikka välillä tuhisinkin hiljaa kiukusta elokuvassa väkivaltaan syyllistyville. Hoin itsekseni, että ´näyttelijöitähän nuo ovat` mutta toisaalta koin kiukkuni aidoksi: tiedänhän vastaavaa tapahtuvan tosielämässä. Silkat mölyt jouduin pitämään mahassani, sillä katsomo oli lähes täysi.
Elokuvissa käydessäni minua joskus tympii pitkäkestoinen mainosfilmien ja trailerien tulva, joka äänekkäänä velloo katsojien keskuudessa ja yllä. Vähempikin riittäisi - vai ovatko mainostulot niin messevät, että kaupallinen tiedoteryöppy on perusteltua? Ohjelmistoon tulevista elokuvista on toki hyvä saada maistajaisia mutta kenties niidenkin ahmaisemaa aikaa voisi supistaa.
Elokuvissa käydessäni minua joskus tympii pitkäkestoinen mainosfilmien ja trailerien tulva, joka äänekkäänä velloo katsojien keskuudessa ja yllä. Vähempikin riittäisi - vai ovatko mainostulot niin messevät, että kaupallinen tiedoteryöppy on perusteltua? Ohjelmistoon tulevista elokuvista on toki hyvä saada maistajaisia mutta kenties niidenkin ahmaisemaa aikaa voisi supistaa.
The Wolverine (2013)
Toinen Wolverinen oma leffa joka perustuu löyhästi Frank Millerin sarjakuvaan , eli kertoo Wolverinen Japanin-matkasta ja hänen tutustumiseensa Marikoon ja Yukioon. Elokuva ei tietenkään päässyt lähellekään sarjakuvan tasoa, filmissä ei ollut ollenkaan Wolverinen samurai-koulutusta ja henkistä kasvua bushido-mentaliteettiin. Luvassa oli kyllä paljon toimintaa Yakuzaa vastaan ja vähän ninjojenkin kanssa. Toiminta ei kylläkään ollut valtavan hyvin toteutettua. Romanssille annettiin sentään vähän aikaa mutta ei sekään ollut silti kauhean uskottava. Typeryyksiä löytyi juonesta niitäkin jotka tiputtivat pisteitä vähän. Perus Marvel-elokuva kuitenkin. (7-8/10)
Toinen Wolverinen oma leffa joka perustuu löyhästi Frank Millerin sarjakuvaan , eli kertoo Wolverinen Japanin-matkasta ja hänen tutustumiseensa Marikoon ja Yukioon. Elokuva ei tietenkään päässyt lähellekään sarjakuvan tasoa, filmissä ei ollut ollenkaan Wolverinen samurai-koulutusta ja henkistä kasvua bushido-mentaliteettiin. Luvassa oli kyllä paljon toimintaa Yakuzaa vastaan ja vähän ninjojenkin kanssa. Toiminta ei kylläkään ollut valtavan hyvin toteutettua. Romanssille annettiin sentään vähän aikaa mutta ei sekään ollut silti kauhean uskottava. Typeryyksiä löytyi juonesta niitäkin jotka tiputtivat pisteitä vähän. Perus Marvel-elokuva kuitenkin. (7-8/10)
Upside Down (2013)
Maapalloja on kaksi, jotka kiertävät samaa aurinkoa. Maapalloja sanotaan ala- ja yläpuoleksi, joista toinen on köyhä ja toinen rikas. Yhteydenpito ja tavaran vaihto on kiellettyä, koska tavarat syttyvät tuleen oltuaan liian kauan toisella maapallolla. Ihmiset ovat kiinnitettyjä maapallonsa painovoimaan. Tyttö ja poika vastakkaisilta maapalloilta tapaavat sattumalta ja ihastuvat, sitten tapahtuu kaikkea (en viitsi enempää paljastaa juonta).
Elokuva on viihdyttävä, hauska ja kutkuttaa hyvin paljon scifimieltäni. On ihana pohtia kuinka kahden maailman painovoimat toimisivat.
Maapalloja on kaksi, jotka kiertävät samaa aurinkoa. Maapalloja sanotaan ala- ja yläpuoleksi, joista toinen on köyhä ja toinen rikas. Yhteydenpito ja tavaran vaihto on kiellettyä, koska tavarat syttyvät tuleen oltuaan liian kauan toisella maapallolla. Ihmiset ovat kiinnitettyjä maapallonsa painovoimaan. Tyttö ja poika vastakkaisilta maapalloilta tapaavat sattumalta ja ihastuvat, sitten tapahtuu kaikkea (en viitsi enempää paljastaa juonta).
Elokuva on viihdyttävä, hauska ja kutkuttaa hyvin paljon scifimieltäni. On ihana pohtia kuinka kahden maailman painovoimat toimisivat.
Viime viikkoina katsotut:
Thor
Kommentti tuolla .
Gravity
Kommentti tuolla .
World's End
Nämä brittiläisten toilailut on ollut tähän asti itselleni sellaista perushyvää viihdettä, mutta tämä "trilogian" kolmososa nosti mielestäni menon uudelle tasolle. Ei nyt ehkä vuoden parhaita, mutta katsomisen arvoinen ehdottomasti. Loistavaa näyttelijätyötä ja omaperäinen juoni jossa oli oikea tasapaino huumorin, draaman ja toiminnan välillä. Välillä mentiin vähän liikaakin yli, mutta se nyt on pakollinen osa näitä Pegg/Wright-juttuja. Erinomaiset musiikkivalinnat myös ja homma ei lopussakaan lässähtänyt arvattaville raiteille.
Thor
Kommentti tuolla .
Gravity
Kommentti tuolla .
World's End
Nämä brittiläisten toilailut on ollut tähän asti itselleni sellaista perushyvää viihdettä, mutta tämä "trilogian" kolmososa nosti mielestäni menon uudelle tasolle. Ei nyt ehkä vuoden parhaita, mutta katsomisen arvoinen ehdottomasti. Loistavaa näyttelijätyötä ja omaperäinen juoni jossa oli oikea tasapaino huumorin, draaman ja toiminnan välillä. Välillä mentiin vähän liikaakin yli, mutta se nyt on pakollinen osa näitä Pegg/Wright-juttuja. Erinomaiset musiikkivalinnat myös ja homma ei lopussakaan lässähtänyt arvattaville raiteille.
Muokannut 10.11.2013 18:43 max
Ocean's Twelve
Ocean's Eleven on parhaimpia elokuvia mitä on tullut katsotuksi, mutta kakkos osa on huonojen arvostelujen takia jäänyt paitsi. Mutta eilen uteliaisuus voitti ennakkoluulot ja katsoin kyseisen elokuvan, ja petyin kamalasti.
Hienoa minusta Twelvessä on se että se sijoittuu Eurooppaan, eikä suinkaan ylinähtyyn jenkkilään. Elokuvassa seikkailaan sekä Hollannin Amsterdamissa että Italian Roomassa. Koko sakki on kasassa Saulia lukuun ottamatta. Suuri pettymys elokuvassa oli ryöstön suunnittelun ja toteuttamisen liika vähäisyys, joka olisi pitänyt olla olennaista tälle elokuvasarjalle. Ja loppujen lopuksi juoni ryöstöineen ei ollut hyvä. Lisäksi satunnaisia juttuja, kuten Bruce Willisin cameo (kaikki tähdetkö tähän filmiin on saatava?). Ja ehkä vähän pöljääkin, Julia Robertsin roolihahmo esittää Julia Robertsia.
Kaiken kaikkiaan en suosittele elokuvaa, en varsinkaan ykkösosan faneille. 5/10.
Ocean's Eleven on parhaimpia elokuvia mitä on tullut katsotuksi, mutta kakkos osa on huonojen arvostelujen takia jäänyt paitsi. Mutta eilen uteliaisuus voitti ennakkoluulot ja katsoin kyseisen elokuvan, ja petyin kamalasti.
Hienoa minusta Twelvessä on se että se sijoittuu Eurooppaan, eikä suinkaan ylinähtyyn jenkkilään. Elokuvassa seikkailaan sekä Hollannin Amsterdamissa että Italian Roomassa. Koko sakki on kasassa Saulia lukuun ottamatta. Suuri pettymys elokuvassa oli ryöstön suunnittelun ja toteuttamisen liika vähäisyys, joka olisi pitänyt olla olennaista tälle elokuvasarjalle. Ja loppujen lopuksi juoni ryöstöineen ei ollut hyvä. Lisäksi satunnaisia juttuja, kuten Bruce Willisin cameo (kaikki tähdetkö tähän filmiin on saatava?). Ja ehkä vähän pöljääkin, Julia Robertsin roolihahmo esittää Julia Robertsia.
Kaiken kaikkiaan en suosittele elokuvaa, en varsinkaan ykkösosan faneille. 5/10.