Minkä elokuvan katsoit viimeksi?

  • Mustelmann hahmo Kirjoittaja
  • Mustelmann
    Teknovelho
    Tasolla 44
    67.23

11.04.2021 23:37 #761 :: Mustelmann
Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
Brightburn

Kauhua supersankaritarinaan yhdistävässä elokuvassa amerikkalaiselle maatilalle putoaa avaruusalus, jonka sisältä löytyy pieni poikavauva. Yllättävä paketti on isännälle ja emännälle kuin vastaus rukouksiin, sillä he ovat jo pitkään toivoneet omaa lasta. Tuntemattomasta alkuperästään huolimatta pojasta näyttää kasvavan ihan normaali ihminen, joka pärjää koulussakin hyvin. Murrosiän kynnyksellä kosminen ottolapsi alkaa kuitenkin käyttäytyä oudosti ja muistuttamaan vanhempiaan siitä, että hänen geeninsä eivät ole peräisin tästä maailmasta. Lähtöasetelma kuulostaa tutulta, mutta tällä kertaa muukalaisesta ei tule Teräsmiestä, vaan hänen synkkä ja vallanhimoinen vastakohtansa.

Elokuva vaikuttaa aluksi hyvinkin mielenkiintoiselta. Latoon piilotettu pienehkö avaruuskapseli käynnistää pojassa jonkinlaisen ennalta määrätyn ohjelman, jonka seurauksena hänen supervoimansa aktivoituvat ja mielenlaatunsa muuttuu epävakaaksi. Isä ja äiti ihmettelevät pojan aggressiivista käytöstä, outoja piirroksia ja lopulta sitä, kuka on lähipiirissä sattuvien veristen murhien takana. Tässä koko elokuva oikeastaan meneekin, eikä ihmettelystä päästä juurikaan eteenpäin. Joitakin hyviä teemoja esitellään, kuten nuoren pojan kamppailu identiteettinsä kanssa ja vanhempien pyrkimys ymmärtää kuoreensa sulkeutunutta adoptiolastaan. Teemojen käsittely jää kuitenkin alkeelliseksi ja isän "the talk" metsästysreissun aikana tuntuu väärällä tavalla koomiselta, joskaan en vanno, etteikö huumoria olisi siinä tietoisesti tavoiteltukin.

Jotain taustaa Anti-Teriksen motiiveille ja tarkoitukselle olisi myös ollut mukava saada. Lentokykyinen ja laserkatseinen superpoika on ilmeisesti suunniteltu aseeksi Maata vastaan, mutta sen enempää katsojan on vaikea päätellä. Päähenkilön näyttelijä suoriutuu kuitenkin aika hyvin ja ilmentää onnistuneesti niin viattomutta kuin uhkaakin. Ja onhan leffassa yksi vaikuttava gore-kohtauskin, jossa nainen kiskoo lasinsirua irti silmämunastaan, ristus oikeesti. Mutta jos niputan pyörittelyäni yhteen, niin Brightburnissa on hyviä ideoita, joita ei kuitenkaan hyödynnetä kuten olisin itse toivonut. Yksi hallittu näkökulma aiheeseen olisi varmasti parantanut kokonaisuutta, nyt lopputulos jää vähän levälleen.
Muokannut 11.04.2021 23:38 Mustelmann

30.04.2021 01:15 #762 :: Fiktiivi
Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
Black Dynamite

70-luvun blaxploitaatioelokuvia parodioivan/ylistävän Black Dynamiten nimihenkilö on kaikkien naisten sankari, konnien kauhu, kungfumestari, ex-agentti, Vietnamin sodan veteraani ja ulkonäöstä päätellen salil eka salil vika. Kun hänen veljensä murhataan katalasti, hän joutuu palaamaan CIA:n leipiin puhdistaakseen kadut huumeista ja selvittääkseen veljensä murhaan syylliset.

Tekijät ovat selvästi kaikella rakkaudella tislanneet elokuvaan 70-luvun toimintaviihteen ydinolemuksen. Mukana on kungfua, magnumeita, takaa-ajoja, huumediilereitä, korruptoituneita virkamiehiä, mustia radikaaleja ja kaiken taustalla raikaa autenttisen kuuloinen funk. Austin Powersin tapaan elokuvaa auttaa se, että parodioitava genre näyttää nykykatsojalle valmiiksi enemmän kuin hieman hassulta, joten komediaa tehdäkseen ei tarvitse tehdä halpahintaista pilkkaa tai väkinäistä sketsiä vaan kääntää kaikki genren elementit yhteentoista. Tosin siinä missä Austin Powers ei sentään käy oikeasta Bond-elokuvasta, Black Dynamite voisi miltei olla unohdettu 70-luvun helmi. Huumori menee kuitenkin paikoitellen sen verran uskottavuuden raamien yli tai ali, että ihan vakavissaan tehdystä genre-elokuvasta se ei käy. Tosin tehtiinkö blaxploitaatiota kovin vakavissaan alun perinkään? Niin tai näin, komediana tälle on kuitenkin helppo antaa vahva suositus korona-ajan viihdettä kaipaaville.


Ansa viritetty

Sean Connery esittää herrasmiestaidevarasta ja Catherine Zeta-Jones tätä vaanivaa vakuutusyhtiön työntekijää kepeässä keikkaleffassa, jossa suoritetaan mahdottomia tehtäviä ja viritetään ansoja taunoille tai päin vastoin. Nyt jo pelottavan nostalgisesti vuosituhannen vaihteeseen sijoittuvan elokuvan juoni ei ole kaikkein uskottavin, mutta käänteitä ja vauhtia riittää. Aivot nollilla katsoen tämä on rentoa ja hyväntuulista Y2K-viihdettä, ainoastaan loppukohtauksen mennessä vähän siirappiseksi. Tästä(kään) elokuvasta en oppinut mitään oleellista elämästä ja maailmankaikkeudesta, mutta joskus viihteellinen jännäri on vain viihteellinen jännäri.
 

  • Hiistu hahmo
  • Hiistu
    Varjovelho
    Tasolla 60
    81.70

08.05.2021 18:29 #763 :: Hiistu
Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
Aika harvakseltaan katson elokuvia. Iltaisin olen viimeistään klo. 22 aikoihin sen verran väsynyt, ettei liikkuvan kuvan seuraaminen oikein suju. 

Maailman ääriin 
Katsottavissa Areenasta vielä jokusen viikkoa: Linkki .

Kyseessä on ohjaajan versio vuonna 1991 ilmestyneestä elokuvasta, joka tuolloin piti lyhentää teatterilevitystä varten alle kolmeen tuntiin. Ohjaaja oli kuitenkin sitä mieltä, että kyllä oikea mitta on 4 tuntia ja 35 minuuttia, jotta on kunnon road movie. Sellaisen sitten teki. Omasta mielestäni viimeisessä kaksituntisessa oli paljon joutokäyntiä, vaikka muutoin nautinkin siitä, kuinka henkilöhahmojen matkaa pääsi seuraamaan läheltä, sellaisinakin hetkinä jotka eivät lyhyempiin elokuviin ehkä mahtuisi. Tuntuivat jotenkin aidommalta. Vähän kuin olisi tosi-tv:tä katsellut, eh. 

Elokuvan tarina sijoittuu vuoteen 1999, jolloin intialainen ydinsateliitti on karannut hallinnasta, eikä kukaan tiedä, missä se tulisi iskeytymään maahan. (Sikäli hauska yhtymäkohta juuri nykyhetkeen, kiinalaista avaruusromua odotellessa.) Elokuvan päähenkilö Claire ei juurikaan ehdi murehtia sateliitteja, koska hänellä riittää kiirettä oman elämänsä kanssa. Ensin elämä on merkityksetöntä ajelehtimista, mutta sitten löytyy jokin merkityksen kaltainen kiintopiste, jota hän lähtee seuraamaan. Maisemat, maat ja mantereet vaihtuvat ja mukaan tempautuu lisää ihmisiä. Henkilöhahmoilla oli varsin spontaani tyyli toimia, mikä toi juoneen runsaasti arvaamattomia käänteitä. Sellaista kohellushumoristisuutta, olematta kuitenkaan kohellushuumoria. 

Tulevaisuuteen sijoitetuissa tarinoissa on mielenkiintoista nähdä, millaiseksi tulevaisuus on kuviteltu. Neuvostoliiton kaatuminen ei tainnut vielä elokuvaa tehtäessä olla näköpiirissä. (Sikäläisen jäljitysohjelman karhuhahmo taustamusiikkeineen oli suosikkejani, nykysilmään kökkö grafiikka ei estänyt pientä puistatusta karhun etsiessä kohdettaan.) Joitain asioita oli onnistuttu ennustamaan turhankin hyvin: elokuvassa näkyy yhdessä kohdin jotain pahalta kännykkä-addiktiolta näyttävää.

Elokuvan lopussa olin hieman haikeissa tunnelmissa.
Varoitus: Spoiler.

09.05.2021 22:09 #764 :: Echramath
Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
Areenassa oli hetken Suuri Pakoretki. Ainakin jossain määrin tositapahtumiin perustuva klassikko, jossa toisen maailmansodan aikana liittoutuneiden sotilaat pakenevat oikein joukolla saksalaisten vankileiriltä. Jos tykkää vanhan liiton äijistä, tässä olisi sekä Richard Attenborough, Steve McQueen, James Gardner että maailmanhistorian kovin ukko Charles Bronson. Leffahan on kuvattu oikeasti Saksassa ja saksalaisia esittävät saksalaiset, vaikka englantia puhuvatkin (keskenäänkin). McQueen myös rässii pakoon päästyään ympäri peltoa hyvin anakronistisella Triumphilla, sehän nyt ei haittaa näin pösilössä leffassa.

Tämmöisiä leffoja ei nimittäin tehdä enää. Tästä aiheesta voisi tehdä aika koskettavankin leffan, karkureille ei keskimäärin käy kovin hyvin, mutta jotenkin 60-luvun tapa tehdä tällaisia leffoja, ohjaus ja näyttely kaikkineen, saa aikaan sellaisen kokemuksen kuin lukisi Korkeajännitystä. Koko tarinakin tuntuu vähän pösilöltä, ihan kuin saksalaiset pelaisivat vankiensa kanssa jotain peliä, jossa on tarkat säännöt... toisaalta tämähän tosiaan perustuu tositapahtumiin, eikä (keskellä Saksaa sijaitsevalta!) leiriltä poispääsy ole välttämättä edes vaikein osuus.

  • Mustelmann hahmo Kirjoittaja
  • Mustelmann
    Teknovelho
    Tasolla 44
    67.23

09.05.2021 22:20 #765 :: Mustelmann
Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
The Lighthouse

Eristyksissä oleminen saattaa koetella useimpien mielenterveyttä ainakin pitkään jatkuessaan, mutta ihan varmasti niin käy, mikäli eristyksen joutuu jakamaan jonkun muun kanssa. The Lighthouse on elokuva kahdesta miehestä, jotka aloittavat majakanvartijoina syrjäisellä saarella ja myrskyn seurauksena myös jäävät sinne. Mantereelle kuljettavaa laivaa ei näy eikä kuulu, mutta runsas viinavarasto auttaa aikaa kulumaan. Willem Dafoe esittää vanhaa konkaria ja Robert Pattinson hänen nuorta oppipoikaansa, joka pysyisi mielellään selväpäisenä, mutta paineen alla alkoholi alkaa maistua hänellekin. Ensimmäiset päivät sujuvat kohtalaisen rauhallisesti, mutta kupin kallistuessa kaksikon tunnetilat alkavat heitellä ja hulluus hiipiä kummankin mieleen. Riemu repeää tämän tuosta, mutta samalla riidat syvenevät ja todellisuus hämärtyy.

Alussa en tykännyt ahtaan neliskanttisesta kuvasuhteesta, mutta lopulta en kiinnittänyt siihen juurikaan huomiota. Mustavalkoisuus sen sijaan toimi hienosti alusta saakka, eivätkä värit olisi tuoneet elokuvaan mitään tarpeellista. Päin vastoin värit olisivat luultavasti latistaneet tunnelmaa ja vieneet tehoja valon ja varjon leikiltä. Pidän siitä, että on oikeastaan mahdotonta sanoa, mikä elokuvassa on totta ja mikä houretta. Toisaalta olisin kaivannut enemmän jotain konkreettista, jotain määränpäätä, jota kohti oltaisiin kuljettu. Majakan lamppu oli toki sellainen, mutta sekään ei tarjonnut varsinaista loppuratkaisua. Nautin kyllä ihan puhtaasta kännisekoilustakin, oudosta tunnelmasta sekä tietysti pääosakaksikon vakuuttavasta näyttelytyöstä. Vaikka konkretian puute jäi hieman häiritsemään, elokuva on silti parhaita hulluuskuvauksia, mitä olen nähnyt.

The Lords of Salem

Muusikkonakin tunnetun Rob Zombien ohjaamassa elokuvassa radiojuontaja Heidi vastaanottaa mystisen paketin, jonka sisällöksi paljastuu lp-levy. Hän päättää soittaa äänitteen ohjelmassaan ja huomaa sen jälkeen vointinsa heikkenevän kiihtyvää tahtia. Heidi alkaa nähdä ahdistavia painajaisia ja lopulta hämärät visiot vaivaavat häntä hereilläkin. Synkkä ja hypnoottinen kappale tuntuu sisältävän pimeitä voimia, jotka vaikuttavat myös muihin radion tavoittamiin naisiin. Elokuvan alussa nähdään kohtaus vuosisatojen takaisesta Salemista, jossa noidat palavat roviolla epäonnistuneen manausrituaalin jälkeen. He langettavat paikallisten ylle kirouksen tai loitsun, joka sitten manifestoituu nykypäivässä vinyylikiekon muodossa.

Päähenkilöä näyttelee ohjaajan vaimo Sheri Moon Zombie, joka tulkitsee ihan kelvollisesti harhanäkyjensä piinaamaa naista. Näissä harhoissa esitellään kiitettävän häiriintynyttä kuvastoa, joka olisi kotonaan jonkin death metal-bändin musavideolla. Nämä helvetilliset kuvakollaasit eivät valitettavasti edistä tarinaa juurikaan ja muutenkin tarinallinen fokus on jokseenkin hukassa. Noitia, demoneita ja eeppistä saatananpalvontaa riittää kuitenkin yhden katselukerran tarpeiksi ja visuaalista tykitystä ihastellessa sisällön onttous melkeinpä unohtuu.

20.05.2021 00:35 #766 :: Fiktiivi
Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
Viimeinen keisari

Elämästä saattaa tulla vähän erikoinen, jos päätyy kaksivuotiaana 1900-luvun alussa Kiinan keisariksi samalla kun modernisaatio myllää maailmaa ja aatteet sekä imperiumit taistelevat. Keisarin Puyin alaiset olisivat halunneet hänestä nukkehallitsijaa, mutta palatsiinsa suljettu Puyi haluaakin hallita ihan aikuisten oikeasti ja on kiinnostunut modernin maailman menosta, mihin häntä opastaa brittidiplomaatti Reginald Johnston. Hallitseminen ei kuitenkaan ole ihan helppoa, kun palatsin ulkopuolella keisarin valtaa ei enää tunnusteta eikä se palatsin sisälläkään ole itsestäänselvyys. Kuten kahta aikalinjaa rinnakkain kuljettava elokuva paljastaa ihan alussa, keisarin tie vie lopulta kommunistien voitettua sotavankeuteen, jossa hänen täytyy perustella tekojaan.

Kiinan historia ei ole vahvinta aluettani, joten aukkoja sivistyksessä on hyvä paikata vaikka sitten fiktion avulla (tosin toki Wikipediasta tsekaten, millaisia taiteellisia vapauksia on otettu). Puyin tarina on varsin erikoinen ja sitä voisi kuvitella keksityksi, ellei se olisi totta. Elokuva ei ota valtavan suuria vapauksia, joskin Puyista on ilmeisesti tehty vähän mukavampi hahmo kuin hän todellisuudessa oli. Myös kommunistien vankilan esittäminen ennen kaikkea kasvattavana keskustelukerhona herättää vähän kysymyksiä. Elokuvan Puyi on pikkulapsesta asti maailman isoimman maan ylipäälliköksi kasvatettuna ylimielinen mutta tekee virheitä, vähitellen nöyrtyy ja kasvaa ihmisenä. Elokuvan läpi kulkeva teema on myös keisarin aseman paradoksaalisuus: periaatteessa hänellä on kaikki valta, mutta hän voi käyttää sitä vain siten kuin hänen annetaan sitä käyttää. Yrittäessään hallita itse hän päätyy muiden pelinappulaksi ja keisarin valta alkaa näyttää lopulta tuhoisalta illuusiolta.

It couldn't happen here

En ole juuri katsonut musikaaleja, mutta luulisin, että ne eivät yleensä ole näin dadaistisia. Pet Shop Boysin Neil ja Chris esittävät pääosia Pet Shop Boysin kahdelta ensimmäiseltä albumilta kappaleensa ottavassa musikaalissa. Kappaleiden ympärille rakentuu jonkinlainen tarina, jossa pojat menevät jonnekin ja palaavat takaisin, mutta ei siinä kyllä mitään järkeä ole. Pokerinaamaisen kaksikon ympärillä sekoilee kaikenlaisia hahmoja, joissa ei niissäkään ole mitään järkeä. Elokuvan katsoo silti vähintään mielenkiinnosta, jopa mielellään, jos tykkää Pet Shop Boysin musiikista, absurdista huumorista ja surrealistisesta poptaiteesta. Tai jos on aina miettinyt, millainen olisi kokoillan elokuvan mittainen musiikkivideo.
 

20.05.2021 20:13 #767 :: Heikki Morgan Hämäläinen
Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
I Kill Giants

Kiinnostavasti ja vänkyräisesti erilaisen esiteinin mielenmaisemaan porautuva kasvukuvaus (mikä klisee). Perhesuhteet ovat lievästi sanoen kompleksiset ja ystävyyssuhteet olemattomat. Kuitenkin sankaritar paneutuu epäitsekkäästi kotikaupunkinsa ja maailman pelastamiseen, koska voi. Jättiläiset uhkaavat sivilisaation olemassaoloa, eikä edes vastentahtoinen liittolainen koulukuraattori tajua mistä on kyse, kunnes... Asiaankuuluvien käänteiden jälkeen ystäväehdokas osoittautuu luottamuksen arvoiseksi, hirviöt karkoitetaan ja perheyhteys normalisoituu raskaan menetyksen jälkeen. Suosittelen.

  • Mustelmann hahmo Kirjoittaja
  • Mustelmann
    Teknovelho
    Tasolla 44
    67.23

24.05.2021 21:54 #768 :: Mustelmann
Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
The Great Wall

Historiaa ja fantasiaa sekoittavassa tehostepläjäyksessä otetaan vaihtoehtoinen kanta siihen, miksi Kiinan muuri alunperin rakennettiin. Sen tarkoitus on tietenkin torjua vihollisten hyökkäykset, mutta elokuvassa uhkaa eivät muodosta vihamieliset barbaariheimot, vaan liskomaiset hirviöt, jotka ovat peräisin vuoren sisästä. Hirviölaumat hyökkäävät muutaman kymmenen vuoden välein ja sellainen hetki on käsillä juuri silloin, kun Matt Damonin esittämä länsimaalainen kulkuri saapuu sattumalta paikalle. Hän on kaverinsa kanssa etsimässä ruutia, jota kuulemma löytyy Kiinasta, mutta liskohirviöt antavat kaksikolle muuta ajateltavaa.

Elokuvan rytmitys on varsin eriskummallinen. Suurin ja vaikuttavin taistelukohtaus nähdään jo alkumetreillä, kun elokuvaa on kulunut noin viisi minuuttia. Päähenkilöt, lähtötilanne ja tapahtumaympäristö ehditään hädin tuskin esittelemään, kun valtaisa petoarmeija vyöryy jo muuria päin. Yleensä tällaisissa spektaakkeleissa tajutaan kerätä edes hieman jännitettä ennen suurta kliimaksia, mutta tällä kertaa kovimmat paukut lyödään heti alkuun. Kyseinen kohtaus on kieltämättä näyttävä ja graafiset suunnittelijat ovat selvästi pistäneet parastaan, mutta elokuva etenee tämän jälkeen höntsävaihteella ilman mitään järkevää ja tai kiinnostavaa sisältöä. Joku tärkeä kenraalikin kuolee sydäntäsärkevästi sen jälkeen, kun katsoja näki hänet ensimmäisen kerran noin edellisessä kohtauksessa.

Olen nähnyt ohjaaja Zhang Yimoun joitakin vanhempia wuxia-elokuvia ja nehän ovat luonnollisesti aivan eri maata kuin tämä jenkkityyliin tehty cgi-festivaali. En ole varma, mille yleisölle The Great Wall on suunnattu, sillä yhtä hahmoa lukuun ottamatta kiinalaiset puhuvat kiinaa ja länkkärit tietysti englantia, näyttelijöiden olessa kuitenkin voittopuolisesti kiinalaisia. Mahdollisesti tässä on yritetty tehdä elokuva kahdelle eri kohderyhmälle. Ihan hyvää visuaalista tykittelyä ja tehostevyörytystä lukuun ottamatta lopputulos jää kuitenkin hengettömäksi, mitä rytmityksen ongelmat entisestään pahentavat.

300

Tässä sitten vähän toisen osaamistason mättöjuhlat. Olen nähnyt tämän ekan kerran teatterissa, toisen kerran dvd:ltä ja nyt 4K blu-raylta. Tutussa tarinassa Spartan kuningas Leonidas johtaa pienen soturijoukon Thermopylain solaan, jossa he ottavat vastaan persialaisten lukumääräisesti naurettavan ylivoimaisen hyökkäyksen. Spartalaiset elävät sodalle ja heidät kasvatetaan pienestä pitäen sotureiksi, mutta uskonnollisista syistä sotiminen on kiellettyä juuri silloin, kun taistelukoulutukselle olisi käyttöä enemmän kuin koskaan. Jopa maailman rankin sotapäällikkö Leonidas joutuu alistumaan jumalten tahtoon, mutta saa kuitenkin koottua kolmesataa uskollista sotilasta kansakuntaa puolustamaan.

Vaikka aika on syönyt vuoden 2006 digitaalitehosteista parhaimman terän, leffa on edelleen miehistä pullistelua ja väkivaltaviihdettä parhaimmillaan. Palopuheet huudetaan sylki lentäen, lihakset värähtelevät hidastetusti ja tökerö cgi-veri roiskuu korkeissa kaarissa. Alun jättisusi ja keskivaiheen sotasarvikuono näyttävät aika köpöisiltä nykysilmin nähtynä, mutta muuten visuaalisessa annissa ei ole vikaa. Miinusta tulee kyllä siitä, että runsaasta väkivallasta huolimatta varsinaisia mies miestä vastaan-kahinoita ei oikeastaan ole lainkaan. Kun spartalainen heilauttaa asettaan, aina kuolee persialainen ja mikäli hän aivastaa, kuolee heitä jo kymmeniä. Mutta sellaista se on, kun treenatut sotahullut pitävät vähän hauskaa tahdottoman orja-armeijan kustannuksella.

07.06.2021 00:23 #769 :: Fiktiivi
Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
Rikhard III

Ennen kuin Ian McKellenistä tuli kaikkien suosikkivelho, hän ehti olla mm. häikäilemätön hirmuhallitsija. Shakespeare-filmatisoinnissa Rikhard raivaa tiensä kuninkaaksi verta säästämättä ja kieroilusta tinkimättä. Elokuva on kuitenkin poikkeuksellisesti sijoitettu maailmansotien väliseen vaihtoehtohistorialliseen aikaan, jossa sisällissodan jälkeinen Englanti näyttää kovasti fasistiselta.

Elokuva on visuaalisesti varsin vaikuttava yhdistelmä autenttisen oloista ajankuvaa, natsahtavaa estetiikkaa ja yleistä betonibrutalistista painostavuutta. Estetiikasta tulee mieleen Brazil, mutta ilman huumoria ja omituisuuksia. Koska juonikin on pääosin juonittelua ja kurkunleikkaamista ja vyöryy eteenpäin suuremmin pysähtelemättä, elokuva onnistuu luomaan hyvin painostavan kuvan ankeasta todellisuudesta, josta päähenkilöillä ei ole ulospääsyä (elävänä). Ehkäpä Rikhardin harjoittamaa neljännen seinän rikkomista voisi pitää jonkinlaisena kevennyksenä, mutta en suosittele hyvän mielen elokuvaa etsiville.


Hiljainen pako

Tulevaisuudessa maapallosta on tehty teknokraattinen utopia/dystopia, jossa ihmiset popsivat synteettistä murkinaa eikä elävää luontoa juuri näy. Jäljelle jäänyt luonto on tuupattu avaruuteen kupujen sisällä, joita avaruusalukset roudaavat jonnekin (tai ehkä vaan kierrättävät ympäriinsä). Yhdellä aluksista on miehistönä vakavamielinen viherpeukalo Freeman Lowell ja hänen kolme perseilyorientoitunutta nuorta kollegaansa, joita luonnonpelastusduuni ei voisi vähempää kiinnostaa. Kun Maasta tulee yllättäen käsky dumpata ja räjäyttää kuvut jotta alukset saadaan takaisin normaaliin käyttöön, kollegat ovatkin asiasta innoisssaan, mutta Lowell ei.

Hiljainen pako lienee ensimmäisiä ekoscifileffoja ja teemoiltaan hyvin 70-lukulainen: kapinallinen yksilö kamppailee keinotekoista maailmaa ja tukahduttavaa teknokratiaa vastaan. Siinä on ikäisekseen kohtuullisen hyvät erikoistehosteet ja sympaattisia robotteja (ihmiset ovat ehkä vähemmän sympaattisia) ja pohdiskelua ihmisen ja luonnon arvosta. Elokuvan pääteeman kehittely jää kuitenkin vähän keskeneräiseksi juonen lähtiessä välillä sivupoluille ja koko perusasetelma on enemmän kuin hieman teennäinen:
Varoitus: Spoiler.

Lisäksi voisi kysyä, miksi elokuva on sallittu 7-vuotiaille, vaikka
Varoitus: Spoiler.

Kokonaisuutena, vaikka elokuvassa onkin hyvät puolensa ja se on varsin epätyypillinen scifiraina, on sanottava etten oikein innostunut.
Tykännyt: Echramath

07.06.2021 16:50 #770 :: Echramath
Minkä elokuvan katsoit viimeksi?

Fiktiivi post=63809 kirjoitti: Hiljainen pako

 


Tämä on myös esiintynyt joskus suomalaisella nimellä Taistelu avaruudessa, minkä luulisi olevan jonkun kotivideonikkarin Star Wars -boomiin väkertämä nimi, näin ei näemmä kuitenkaan ole, kun Esselten: VHS-kasetti on ollut Hiljainen pako myös. Ja toisaalta tuolla rehvakkaammalla nimellä kulkee myös italialainen Anno zero - Guerra nello spazio, englanniksi War of the Planets, jota epäilen nykykatsojalle hauskemmaksi kokemukseksi. Ja se ei tietenkään puolestaan ole  edes ensimmäinen War of the Planets -käännösnimellä kulkenut italialainen scifipätkää...

12.06.2021 01:17 #771 :: Fiktiivi
Minkä elokuvan katsoit viimeksi?

Echramath post=63810 kirjoitti: Tämä on myös esiintynyt joskus suomalaisella nimellä Taistelu avaruudessa, minkä luulisi olevan jonkun kotivideonikkarin Star Wars -boomiin väkertämä nimi, näin ei näemmä kuitenkaan ole, kun Esselten: VHS-kasetti on ollut Hiljainen pako myös. Ja toisaalta tuolla rehvakkaammalla nimellä kulkee myös italialainen Anno zero - Guerra nello spazio, englanniksi War of the Planets, jota epäilen nykykatsojalle hauskemmaksi kokemukseksi. Ja se ei tietenkään puolestaan ole  edes ensimmäinen War of the Planets -käännösnimellä kulkenut italialainen scifipätkää...

Lieköhän kyseessä elokuvahistorian ainoa taistelu avaruudessa, jossa
Varoitus: Spoiler.


Spaceship Earth

Aiheeseen liittyen, tuli katsottua tällainenkin dokumenttielokuva. (Liekö niitä tarkoitettu tähän ketjuun, mutta muutakaan ei taida olla.) Dokkari kertoo Biosphere 2 -kokeilusta, jossa kahdeksan ihmistä suljettiin ysärin alussa kahdeksi vuodeksi kasvihuonemaiseen rakennuskompleksiin, jonka oli tarkoitus olla hengitysilmaa myöten oma omavarainen biosfäärinsä. Kokeen tarkoituksena oli selvittää, onnistuuko omavaraisen ekosysteemin rakentaminen ja pitääkö se ihmiset hengissä, koska sellainen olisi tietysti hyväksi avaruusmatkailun kannalta. Eräänlainen tosielämän Hiljainen pako siis, ja jälkimmäinen mainitaankin ja siitä näytetäänkin muutama sekunti.

Muistan lukeneeni Biosphere 2:sta ysärillä jotain, mutta elokuva syventää tarinaa huomattavasti. Hankkeen juuret ovat yrittäjähenkisten hippien porukassa, joka aloitti maanviljelystä ja otti aina vaan isompia haasteita. Biosphere 2 oli porukan kunnianhimoisin hanke, aikansa mediatapaus ja vastoinkäymisten riivaama melkein-onnistuminen. Omavaraisuus ei aivan toteutunut ja hankalien kysymysten välttely sai median pitämään hanketta huijauksena. Moni asia silti toimikin, mutta lopulta projektin tieteelliset tulokset haudattiin, kun rahoittajat siirsivät alkuperäisen johtoryhmän syrjään ja puikkoihin astui Steve Bannon. (Kyllä, juuri se Steve Bannon. Kaikenlaiseen pahantekoon tyyppi onkin ehtinyt...) Dokkari on kuvaus yhdestä menetetystä mahdollisuudesta, mutta toisaalta Biosphere 2:n tilat ovat sittemmin päätyneet takaisin tutkimuskäyttöön ja hipeistä moni palannut farmilleen, jossa harjoittavat viljelyä vähän pienemmillä panoksilla. Elokuva on sekä aiheeltaan kiinnostava että draamana parempi kuin Hiljainen pako, joten jos aikoo katsoa vain toisen, suosittelen tätä.

  • Hiistu hahmo
  • Hiistu
    Varjovelho
    Tasolla 60
    81.70

07.07.2021 23:21 #772 :: Hiistu
Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
Juna Busaniin 
Eteläkorealainen zombielokuva. Leffa on vielä vuorokauden ajan katsottavissa Areenasta , jos kiinnostaa. Varsin suoraviivaista selviytymiskauhua: zombiepidemia alkaa ja sitten paetaan tai tullaan tartutetuiksi/syödyiksi. Päähenkilöinä isä ja pieni tytär. Suurin osa tapahtumista sijoittui junaan, minkä ansiosta aika klaustrofobiset fiilikset. Zombit varsin nopealiikkeisiä kutaleita, mutta päähenkilöillä onneksi juoksukunto kohdillaan. Ja lähitaistelutaidot, mille seikalle tuli vähän kohoteltua kulmia, mutta ehkä puhutteli kotimaan yleisöä. Ja voisin kuvitella, että myös esimerkiksi kohteliaan asiakaspalvelijan muuttuminen verenhimoiseksi hirviöksi oli kova juttu. Paikallista painotusta oli luullakseni myös pohdinnat itsekkäästä oman edun ajamisesta vs. muiden huomioimisen tärkeydestä. Oli mielestäni oikeasti pelottava filmi, joskin (tai ehkä sen tähden?) välillä ajatus harhautuikin miettimään, että suomalaista versiota voisi tähdittää Jussi Vatanen ja Sami Hedberg olisi se vantterampi kaveri. Elokuvan katsottuani näin yöllä unta, jossa zombie-kissanpennut pakenivat kantokopastaan johonkin ostoskeskuksen kirjastoon. (Ei, leffassa ei ollut kissanpentuja. Luulen, että se oli jonkinlainen alitajunnan light-versio nähdystä.)  

Maailman lahjakkain tyttö
Toinen zombielokuva, perustuu samannimiseen kirjaan. Myös tämän näkee Areenasta . Kirja on minulle tuttu, ja mielestäni tämä oli varsin onnistunut leffasovitus. Kirjailija itse käsikirjoittanut, varmaan silläkin osuutta asiaan. Tarinan pääpiirteet oli saatu mukaan, mutta juonta pelkistetty ja muokattu niin, että ei tullut kiireen tuntua. Vaikea arvioida, miten tarina avautuu sitä ennestään tuntemattomille, mutta toivon, että mahdollisimman moni katsoja saa nauttia leffan alussa kummastuksen tunteesta miettiessään, mistä oikein mahtaa olla kyse. Sillekin kun oli selvästi tahdottu antaa aikaa. Tykkäsin myös siitä, että vaikka paikoin jouduttiin poistumaan pikaisesti zombien ulottuvilta, ja uhka oli muulloinkin jatkuvasti läsnä, oli leffassa myös sellainen surumielinen tunnelma pienen henkiinjääneiden joukon kulkiessa raunioituvassa Lontoossa etsimässä, olisiko siellä vielä sijaa ihmisille. Turha rypistää, kun on jo housuissa, kuten sananlasku kuuluu. (Näistä kahdesta Busanin juna ehdottomasti pelottavampi kauhupätkä.) Päähenkilön eli Melanie-tytön näyttelijä teki mielestäni hienon suorituksen. Muiden hahmojen sekä henkilöiden välisten jännitteiden ja suhteiden kehittely jäi parin repliikin ja kohtauksen varaan eli varsin kevyeksi. (Ei käynyt edes kunnolla selväksi, kuinka hyytävä tyyppi tohtori Caldwell oli.) Loppukohtaus sai peräti nauramaan.
Muokannut 07.07.2021 23:22 Hiistu

08.07.2021 00:51 #773 :: Rasimus
Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
Juna Busaniin ja Maailman lahjakkain tyttö ovat todellakin zombileffojen valioita. Korea-pätkiä Yle Areenassa löytyy myös tuon Busanin poistuttua yhä Hyvä, paha ja outo jonka esikuvaa tuskin tarvitsee mainita, ja mainio Gangsteri, kyttä, paholainen. Itse en juurikaan Hyvälle, pahalle ja oudolle lämmennyt (liian aasialaista hörhöilyä), mutta Gangsteri, kyttä, paholainen oli tiukka, vakava ja tosipohjainen trilleri sarjamurhaajasta, joka valitsi uhrikseen ihan väärän tyypin.

Noin muuten valitan samaa kuin viime ja sitä edeltävinä vuosina: elokuvatarjonta on huonontunut. Syy ei ole ainoastaan koronassa, vaan ihan yleisesti taso on laskenut 201x lähtien. Mutta nyt kun koronarajoitukset ovat viimein höltymässä, on alkanut pikkuhiljaa kotimaisiinkin vuokrapalveluihin valua leffoja, jotka ovat joko hyllytetty tai jääneet yksinoikeudella johonkin Netflixiin... En nyt listaa missään tuoreusjärjestyksessä, vain katsomisjärjestyksessä.

Enola Holmes oli söpö ja piristävä pätkä, ei sitä hirveintä nuortenkirjapohjaista ryönää, vaan oikeasti viihdyttävä ja hauska vähän samaan henkeen kuin ykkösellä taannoin pyörinyt Anna, a lopussa. Ette uskokaan miten 80-luvun musiikkiympäristön kasvatin on vaikea muistaa leffan nimi eikä lipsahtaa Enola Gay:hin

The Devil all the Time oli kanssa mieleenjäävä elokuva sukupolvesta toiseen periytyvästä väkivallasta, hyödyttömästä uskosta, ja huonosta onnesta. Masennuskamaa, joka sentään saavuttaa jonkinlaisen, mutta yleiseen ilmapiiriin nähden suhteellisen, oikeudenmukaisuuden asteen lopussa. Jos ei Hämähäkkimiestä ole vielä osannut ottaa vakavasti, niin ehkä sen näyttelijä Tom Holland pärjää paremmin viimeistään tämän elokuvan myötä. Eipä kyllä Robert Pattisonkaan mikään surkea ole, mutta hän onkin korvannut Twilight-hairahduksensa jo aikoja sitten.

Eight Grade oli Teeman elokuvia, joka olisi jäänyt kokonaan näkemättä ilman verovaroin kustannettua ilmaiskanavaa. Ihan vain siltä varalta huomautan, kun joskus mietin mihin rahani menevät. Pikkubudjetin pikkuleffa kertoi aika koskettavasti vasta teini-ikään totuttelevan päähenkilön epävarmuuksista ja hiljakseen tapahtuvasta nahan paksuuntumisesta. Osa tästä on itsellekin tuttua, vaikka en ole edes samaa sukupuolta (muistan kyllä että sosiaaliset kuviot varhaisteininä olivat paljon helpompaa pojille: jos syntyi riitaa, niin ne olivat selvästi esillä ja setvitty nopeasti nyrkkitappelulla, tyttöjen kohdalla kyse oli lähes aina passiivisaggressiivisuudesta jolle ei voinut tehdä mitään yhtä suoraa). En myöskään kuulu edes Facebook-sukupolveen (päinvastoin, arvostan täydellistä anonymiteettiä ja yksityisyyttä, ja jopa hieman kadun nimimerkin valintaani Risingilla) joten minulta saattaa hieman mennä ohitse elokuvan teema siitä, että ujon ja sulkeutuneen päähenkilön pääasiallinen kommunikaatio- ja itsensä ilmaisukanava on sosiaalinen media, mutta näen kyllä yhtäläisyydet omiin kokemuksiini kirjoitetun sanan helppoudesta vs. face-to-face-kommunikaatioon. Terapeuttinen ja muistoja mieleen tuova elokuva.

Talladega Nights - The Ballad of Ricky Bobby (2006) ja tuorein Eurovision Song Contest The Story of Fire Saga (2020) onnistuvat taas muistuttamaan miten mielenkiintoinen mutta epätasainen koomikko Will Ferrell on. Hänen elokuvansa ovat parhaimmillaan hulvattomia temaattisia kokonaisuuksia, mutta huonoimmillaan pitkäveteisiä temaattisia kokonaisuuksia. Mutta ainakaan hän ei juuri koskaan sorru tekemään tasapaksua kusipääkomediaa puhkikuluneista aiheista ja ympäristöistä tyyliin Adam Sandler. Niin, ja noista kahdesta elokuvasta Talladega Nights oli se selkeästi parempi. Eurovisionista olisin kovasti halunnut pitää, mutta lentoon se ei koskaan lähtenyt vaikka islantilaisista haltioista väännettiinkin kiitettävästi vitsiä. Samassa yhteydessä voinen mainita melko vakavan ja monta kertaa Paramountin kanavalta tulleen Everything must go (aka Neighbour for Sale, 2010), joka panee miettimään millä perusteilla elokuvien genrejä oikein valitaan (komedia varmaan siksi koska Will Ferrell). Kertomus alkkarista, joka saa samana päivänä potkut töistä, vaimolta ja ylipäätään kotoaan, on ihan sujuva ja voittaa Eurovisionin, vaikka ei pistäkään päihin jotenkin samanhenkistä mutta paljon aurinkoisempaa Steve Carrellin The Way Way Backia, joka on muuten helkkarin hyvä teini-iän kipuiluja John Hughes -henkeen kuvaava kesäkomedia (tiedättehän kasariklassikot Synttärit, Breakfast Club ja Vaihdetaan vapaalle, Ferris?).

Keskiyön pikajuna (Midnight Express, 1978) on vanhempaa tarjontaa enkä tiedä onko se mistään juuri nyt saatavissa, kunhan vain katsoin sen vanhalta dvd:ltä ja mainitsen sen ihan vain yleissivistävänä tietona ja katsomisen arvoisena klassikkona. Päähenkilö tekee samaan aikaan muutamankin virheen: yrittää salakuljettaa hashista (joka oli kova sana 70-luvulla), tekee sen Turkissa, ja menee jäämään siitä kiinni. Seurauksena on tietenkin linnareissu, jonka nähtyään jokainen varmaan arvaa mistä ikivanha vitsi "ryyppyreissusta Kallioon jonka jälkeen herätään turkkilaisesta vankilasta" juontaa juurensa. Mukavasta lomasta ei ole kyse, joten pako käy mielessä pariinkin kertaan. Knoppitietona että perustuu tositapahtumaan, ja että aiheesta kirjan kirjoittanut veikko on itse kommentoinut elokuvasta, että ei se ihan noin mennyt. Ihan ymmärrettävästi, sillä elokuvan kuva turkkilaisista on nykymittapuun mukaan aika rasistinen, kun jokainen turkkilainen aina hyvien puolella olevaa puolustusasianajajaa myöten esitetään limaisena, rumana ja lihavana mulkerona (miksi epäedullinen ulkonäkö ja ylipaino liitetään aina pahuuteen?). Elokuva enteileekin komeasti reaganilaisia aikoja.

Palm Springs oli taas uusi versio Päiväni murmelina -teemasta eikä yhtään hullumpi siinä suhteessa. Jos pystyi katsomaan alkuperäisen ja vaikkapa Happy Death Day:n niin kai tämäkin on ihan ok kokemus. Ainakin jämähtäminen kalifornialaiseen kaupunkiin häiden ajaksi, kun on tarjolla reilusti viinaa, uima-altaita ja vastakkaista sukupuolta, ei tunnu yhtä pahalta kuin kolea ja talvinen Punxsutawney tai herääminen joka aamu murhan uhriksi.

Justice League Snyder's cut tekee paskasta elokuvasta katsomisen arvoisen. Ei vieläkän mitään neroutta, mutta nyt sentään touhussa on jotain sieluakin. Itse jäin vieläkin kaipaamaan Snyderin versiota Gods among us -tarinasta (johon tuolla ja edeltäneillä Man of Steel -elokuvilla selvästi viitattiin) mutta DC-yhtiön kädettömyyden ja harhaisuuden takia emme tule sitä koskaan näkemään, mutta varmaan sitäkin enemmän adamwestiä kunnioittavia batmaneja kun koominen ja kevyempi linja on nyt päätetty toimivammaksi kuin tuottajien pääsyn evääminen elokuvien tuotantoon. (Enpä tosin valita ekasta Suicide Squadista tai Birds of Preystä, paremmin ne toimivat kuin muu DC-tuotanto...) (Enkä kyllä valita Adam Westin tähdittämästä 60-luvun Batman-tv-sarjastakaan, joka oli oikeasti kovaa kamaa kaikessa happoisuudessaan)

Venäläinen Why don't you just die ja amerikkalainen Greener Grass kuuluvat sarjaan "mitä hittoa mä juuri katoin?" Molemmat menevät surrealistisiin sfääreihin. Venäläispätkä väkivallassaan, ja jenkkipätkä keskiluokkaisen säleaita, piha ja lähiöomakotitalo -elämäntavan parodioinnissaan. Ensin mainitussa elokuvassa hieman herkkäuskoinen tyttären poikaystävä yrittää tappaa itseään manipuloineen tyttären isäpappaa hieman epäonnistuneesti ja päätyy tapahtumaketjuun jossa kärsimystä riittää aivan uskomattomiin mittoihin niin poikaystävälle, isäpapalle, tyttärelle, kuin äidille ja poliisi-isäpapan työtoverille. Jenkkilän puolella tällaista tavaraa tekee lähinnä Quentin Tarantino. Lähiöelokuvassa taas lahjoitetaan muksu naapurille hyvän tahdon eleenä, kakarat muuttuvat enkeleistä rääväsuiksi nähtyään sekunnin saatanallista "lapset veitsien kanssa"-tv-sarjaa, ja lähes jokaista suuta koristavat hammasraudat.

Kaikki ylläolevat ovat muutamasta narinasta huolimatta ihan katsomisen arvoisia (paitsi Hyvä, paha ja outo, siitä en tosiaankaan pitänyt). Olen kyllä katsonut sellaisiakin elokuvia, joihin ei kannata koskea pitkällä tikullakaan, mutta ne ovat armeliaasti unohtuneet enkä ole lisännyt niitä kokoelmiini muistia virkistämään. Valitan
Muokannut 08.07.2021 00:58 Rasimus

  • Mustelmann hahmo Kirjoittaja
  • Mustelmann
    Teknovelho
    Tasolla 44
    67.23

08.07.2021 22:25 #774 :: Mustelmann
Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
Crank

Taisi olla kolmas kerta, kun tämä tuli katsottua. Crank ei ole oikeasti kovin hyvä elokuva, mutta rentoon aivojen nollaukseen se sopii vallan mainiosti. Jason Statham esittää tavanomaista kovanaamaa, joka saa kehoonsa pistoksen verran kiinalaista ihmemyrkkyä, joka uhkaa pysäyttää hänen sydämensä. Pitääkseen sykkeen koholla mies tarvitsee adrenaliinia ja sitähän saa, kun elää täydellä sydämellä. Niinpä mies juoksee jatkuvasti, harrastaa spontaania seksiä julkisella paikalla, imee holtittomia määriä nenäsumutetta sekä pyrkii tietysti kostamaan tyypille, jonka takia hänen elämäntilanteensa on niin kovin hektinen. Kieli pidetään tukevasti poskessa, musaraita svengaa stydisti ja meininki on muutenkin reippaanlaista. Ehkä tämän jaksaa katsoa taas uudestaan parin vuoden päästä.

Crank 2: High Voltage

Jatko-osaa en ollut ennen nähnytkään ja kuten arvelin, se vie kreisibailauksen vielä pykälän verran pidemmälle. Leffa jatkuu suoraan niiltä sijoilta, mihin ensimmäinen päättyi ja Stathamilla pitää taas kiirettä. Hän nimittäin herää hämärästä sairaalasta ja huomaa, että hänen sydämensä on vaihdettu johonkin keinotekoiseen härpäkkeeseen. Pumppuongelmat siis jatkuvat, mutta tällä kertaa polttoaineeksi ei tarvita adrenaliinia, vaan sähköä. Sydämen akku nimittäin tyhjenee nopeasti, joten piristeeksi sopii mikä tahansa sähkövirta. Leffa toistaa saman vitsin käytännössä identtisenä, eikä mukaan tuoda mitään uutta, paitsi tissejä ja pyllyjä esitellään kyllä enemmän. Crank kakkosessa meinasi jo väsymys iskeä, mutta ihan hauska leffa tämäkin on.

10.07.2021 15:36 #775 :: Rasimus
Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
Haluaisin huomauttaa, että ensimmäinen Crank on vielä ihan täyspäinen ja normaali elokuva kun vertaa kakkoseen.

Oma suosikkikohtaukseni (tai ainakin top 3:seen kuuluva kohtaus) kakkosessa on muuten leffan varmaankin ainoa annos realismia: Helikopterista pudotessa tehty puhelu ei oikein voi onnistua tuulesta johtuvan taustahälyn takia.

11.07.2021 11:33 #776 :: HourglassEyes
Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
Katsottiin eilen Raya ja Viimeinen lohikäärme isännän kanssa. Elokuvan päätyttyä pohdimme, että tehdäänkö näitä animaatioita nykyisin enää oikeastaan lapsille, koska elokuva on hyvin synkkä teemainen, vaikka loppu tietysti oli Disney-onnellinen.

23.07.2021 01:00 #777 :: Fiktiivi
Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
Ihmispaholaiset

Klassisen scifikauhuelokuvan 70-luvun uusintafilmatisoinnista on vaikea kertoa mitään spoilaamatta perusjuonikuviota, jossa vieras elämänmuoto kaappaa ihmisiä hallintaansa vain muutaman ihmisen tajutessa mitä on tapahtumassa. Vaikka perusasetelma on kirjallisesta scifistäkin tuttu juttu, elokuva on silti varsin tehokas paketti paranoiaa ja kehokauhua. Se, onko tämä hyvä asia, riippuu toki siitä kuinka vahvana kauhunsa haluaa nauttia, vai maistuuko se ollenkaan. Elokuva saattaa aiheuttaa epäluuloisuutta palkokasveja kohtaan, joten ehkä kannattaa ainakin syödä tämän kesän herneet ensin.

Kiinatar

Elokuvan suomenkielinen nimi panee epäilemään käännösvirhettä, koska yhtään kiinatarta filmissä ei esiinny. Eräs kiinalainen puhemies on kuitenkin tavallaan elokuvan päähenkilöitä, koska raina kertoo maolaisuuteen hurahtaneista ranskalaisnuorista kommuunissaan. Opiskelijat keskittyvät aluksi iskulauseiden kirjoittamiseen seinille, yleiseen leikittelyyn ja tiukkaan ideologiseen debattiin, mutta astuvat vähitellen terrorin tielle.

Edeltävästä kuvauksesta elokuvaa voisi varmasti kuvitella joko vasemmistoterrorismia kevyesti symppaavaksi ja komppaavaksi nuoren idealismin ylistykseksi tai vakavaksi draamaksi siitä, kenen joukoissa tulikaan seisottua ja mitä se maksoi. Elokuvaa ei ole kuitenkaan näin helppo lokeroida ja tavallaan se on vähän kumpaakin. Elokuvan kokeellisuus tulee ilmi jo alkuminuuteilla kun neljäs seinä lyödään rikki niin että humahtaa. Nuoria radikaaleja ei esitetä ihan kaikkein tasapainoisimpina hahmoina ja elokuvan pari vähemmän intomielistä hahmoa esittää hyviä argumentteja terrorismia vastaan. Toisaalta päähenkilöillä on (pääosin) hauskaa, he keksivät omat sääntönsä ja elävät omaa elämäänsä täysillä eikä terrorismia lopulta esitetä erityisen vakavamielisesti: se on lähinnä yksi kepponen ja kommellus muiden joukossa. Oman kierteensä elokuvan tulkintaan tekee se, että ohjaaja Jean-Luc Godard oli itsekin ilmeisesti jonkin asteen marxilainen ja elokuva tehtiin 1967, eli vuotta ennen kuin nuoret ja vähän vanhemmatkin radikaalit laittoivat Ranskan sekaisin toukokuussa 1968 (ja maalasivat iskulauseita seinille). Lopputulemana voi kai sanoa, että elokuva onnistui tavoittamaan ajan hengen harvinaislaatuisella tavalla hieman etuajassa, ja vasemmistoradikalismin suhteen sen ei voi oikein tulkita olevan puolesta tai vastaan, paremminkin päinvastoin. No, ehkä vähän enemmän vastaan, ainakin mitä pyssyjen kanssa vehtaamiseen tulee.

  • Mustelmann hahmo Kirjoittaja
  • Mustelmann
    Teknovelho
    Tasolla 44
    67.23

23.07.2021 12:09 #778 :: Mustelmann
Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
Mietin, että mikä ihmeen Ihmispaholaiset, mutta googlaus paljasti, että kyseessähän on siis Invasion of the Body Snatchers. Nuo suominimet ei kyllä sano itselle useinkaan yhtään mitään.

23.07.2021 12:32 #779 :: LordStenhammar
Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
On sanottava tähän väliin, että on muuten pirun asiallinen leffa! Oli multa pitkään hukassa, kun en muistanut nimeä ja luulin David Cronenbergin ohjaamaksi. Onneksi löytyi vihdoin.

  • Hiistu hahmo
  • Hiistu
    Varjovelho
    Tasolla 60
    81.70

25.07.2021 16:47 #780 :: Hiistu
Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
Tuota Ihmispaholaisia lähdin katsomaan ihan väärällä mentaliteetilla. Jostain syystä odotin tyyliin sellaisia avaruusolentoja, jotka sanovat *splurps* ja hajoavat vihreäksi mönjäksi, jos niitä ampuu vesipyssyllä tai vastaavaa. Alkuleffasta tuli vielä hymähdeltyä, että sen aviomiehen osalta tilanne voisi kohentua, jos hänet korvaisi jollain ulkoavaruuden olennolla. Mutta sitten menikin homma vakavaksi, monella tapaa. Hyvä mutta masentava katselukokemus, aiheutti vielä seuraavallekin päivälle väsymystä ja alakuloa. 

Eilen katselin:

King Arthur: Legend of the Sword
Löyhästi kuningas Arthurin taruun pohjautuva toimintafantasiaseikkailu vuodelta 2017, Arthurina Charlie Hunnam (mm. Sons of Anarchy). Hyvin sekava leffa. Eeppinen sanan huonossa merkityksessä, siten että näennäisesti vakuuttavaa seikkailutoimintaa ja suuria kohtaloita, mutta jäi mielestäni hyvin pinnalliseksi ja sellaiseksi ärsyttävän turhantärkeäksi, että ooh, nämä ovat nyt Tärkeitä Tyyppejä tekemässä Tärkeitä Juttuja, koska ööh, niin annetaan ymmärtää. Bulkkifantasiamaailma, jossa pahikset pukeutuvat mustaan ja erikoistehosteet sinkoilevat. Aasialaiselta näyttävä herrasmies toimi kamppailulajien opettajana ja pipopäinen nuoriso maalaili seiniin vastarintaliikkeen graffiteja. Myös päähenkilö oli oman elämänsä kapinallinen ja gangsta, jonka täytyi jatkuvasti olla sanomassa jotain nasevaa. Leikkaus oli poukkoilevaa, esimerkiksi jonkun henkilön kertoessa joistain tapahtumista näytettiin niistä tapahtumista samalla jonkinlainen klippikooste. Jos tapahtumat eivät muutoin mahdu elokuvaan, voisiko päätellä, että tapahtumia on liikaa yhteen elokuvaan? Henkilöhahmoihin ja heidän oletettavasti tärkeisiin pyrkimyksiinsä ei ehtinyt tunnetasolla oikein mitenkään kiinnittyä. Jotain kertoo sekin, että nauroin hullun pahiskuninkaan (Jude Law) pidellessä kädessään korvaa, jonka oli juuri leikannut irti joltain ilmeisesti keskeiseltä hyvishahmolta, ja huhuillessa siihen korvaan muistaakseni jotain "Toistan, missä ystäväsi ovat?". Toinen suosikkikohtaukseni oli, kun käärmeenmyrkyn vaikutuksesta hallunisoiva Arthur matkasi kohtaamaan vastustajaansa. Pidin siinä soineesta musiikkikappaleesta.  Elokuvan olisi voinut pelastaa, jos lopussa olisi käynyt ilmi, että Arthur harrasti enemmänkin jonkin aineen ongelmakäyttöä ja leffan övereimmät kohtaukset olisivatkin olleet hänen harhojansa. Jatko-osissa sitten koettanut päästä kuiville, välillä repsahtanut, ja niin olisivat jälleen jättiläisrotat hyökänneet kimppuun. (Tämän piti olla ensimmäinen osa kuuden(!) elokuvan sarjaan, mutta heikosta kaupallisesta menestyksestä johtuen jatko-osista taidettiin luopua.) . 

Pidän kyllä eeppisistä ja vähän hönteistä toimintafantasioista, vaikkapa vuoden 2007 Beowulfista. En nyt vain päässyt sellaiseen mielentilaan. Toivottavasti joku pääsi. Katselin loppuun, koska hetkittäin hupaisaa ja Hunnam on mielestäni ihan komea. Mielestäni huomattavasti parempi hänen tähdittämänsä elokuva on Pacific Rim, aiemmin tänä vuonna senkin katselin. Siinä tarina on maltettu pitää sen verran yksinkertaisena, että voi ihan vain keskittyä siihen, että jestas sentään kuinka näyttää ja kuulostaa hienolta, kun jättiläisrobotit taistelevat toisesta ulottuvuudesta tulleita hirviönmulkeroita vastaan.  

Valvojat: RaccoonRasimus