Uusimmat keskustelut
Leikkinurkka
touko 17, 20:54
68 viestiä | HourglassEyes
Ilmoitukset
touko 17, 10:20
22 viestiä | Morgan Blood
Lukusali
touko 15, 20:42
3 viestiä | Kuunliekki

Minkä elokuvan katsoit viimeksi?

  • Mustelmann hahmo Kirjoittaja
  • Mustelmann
    Teknovelho
    Tasolla 44
    34.04

11.04.2021 23:37 #761 :: Mustelmann
Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
Brightburn

Kauhua supersankaritarinaan yhdistävässä elokuvassa amerikkalaiselle maatilalle putoaa avaruusalus, jonka sisältä löytyy pieni poikavauva. Yllättävä paketti on isännälle ja emännälle kuin vastaus rukouksiin, sillä he ovat jo pitkään toivoneet omaa lasta. Tuntemattomasta alkuperästään huolimatta pojasta näyttää kasvavan ihan normaali ihminen, joka pärjää koulussakin hyvin. Murrosiän kynnyksellä kosminen ottolapsi alkaa kuitenkin käyttäytyä oudosti ja muistuttamaan vanhempiaan siitä, että hänen geeninsä eivät ole peräisin tästä maailmasta. Lähtöasetelma kuulostaa tutulta, mutta tällä kertaa muukalaisesta ei tule Teräsmiestä, vaan hänen synkkä ja vallanhimoinen vastakohtansa.

Elokuva vaikuttaa aluksi hyvinkin mielenkiintoiselta. Latoon piilotettu pienehkö avaruuskapseli käynnistää pojassa jonkinlaisen ennalta määrätyn ohjelman, jonka seurauksena hänen supervoimansa aktivoituvat ja mielenlaatunsa muuttuu epävakaaksi. Isä ja äiti ihmettelevät pojan aggressiivista käytöstä, outoja piirroksia ja lopulta sitä, kuka on lähipiirissä sattuvien veristen murhien takana. Tässä koko elokuva oikeastaan meneekin, eikä ihmettelystä päästä juurikaan eteenpäin. Joitakin hyviä teemoja esitellään, kuten nuoren pojan kamppailu identiteettinsä kanssa ja vanhempien pyrkimys ymmärtää kuoreensa sulkeutunutta adoptiolastaan. Teemojen käsittely jää kuitenkin alkeelliseksi ja isän "the talk" metsästysreissun aikana tuntuu väärällä tavalla koomiselta, joskaan en vanno, etteikö huumoria olisi siinä tietoisesti tavoiteltukin.

Jotain taustaa Anti-Teriksen motiiveille ja tarkoitukselle olisi myös ollut mukava saada. Lentokykyinen ja laserkatseinen superpoika on ilmeisesti suunniteltu aseeksi Maata vastaan, mutta sen enempää katsojan on vaikea päätellä. Päähenkilön näyttelijä suoriutuu kuitenkin aika hyvin ja ilmentää onnistuneesti niin viattomutta kuin uhkaakin. Ja onhan leffassa yksi vaikuttava gore-kohtauskin, jossa nainen kiskoo lasinsirua irti silmämunastaan, ristus oikeesti. Mutta jos niputan pyörittelyäni yhteen, niin Brightburnissa on hyviä ideoita, joita ei kuitenkaan hyödynnetä kuten olisin itse toivonut. Yksi hallittu näkökulma aiheeseen olisi varmasti parantanut kokonaisuutta, nyt lopputulos jää vähän levälleen.
Muokannut 11.04.2021 23:38 Mustelmann

30.04.2021 01:15 #762 :: Fiktiivi
Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
Black Dynamite

70-luvun blaxploitaatioelokuvia parodioivan/ylistävän Black Dynamiten nimihenkilö on kaikkien naisten sankari, konnien kauhu, kungfumestari, ex-agentti, Vietnamin sodan veteraani ja ulkonäöstä päätellen salil eka salil vika. Kun hänen veljensä murhataan katalasti, hän joutuu palaamaan CIA:n leipiin puhdistaakseen kadut huumeista ja selvittääkseen veljensä murhaan syylliset.

Tekijät ovat selvästi kaikella rakkaudella tislanneet elokuvaan 70-luvun toimintaviihteen ydinolemuksen. Mukana on kungfua, magnumeita, takaa-ajoja, huumediilereitä, korruptoituneita virkamiehiä, mustia radikaaleja ja kaiken taustalla raikaa autenttisen kuuloinen funk. Austin Powersin tapaan elokuvaa auttaa se, että parodioitava genre näyttää nykykatsojalle valmiiksi enemmän kuin hieman hassulta, joten komediaa tehdäkseen ei tarvitse tehdä halpahintaista pilkkaa tai väkinäistä sketsiä vaan kääntää kaikki genren elementit yhteentoista. Tosin siinä missä Austin Powers ei sentään käy oikeasta Bond-elokuvasta, Black Dynamite voisi miltei olla unohdettu 70-luvun helmi. Huumori menee kuitenkin paikoitellen sen verran uskottavuuden raamien yli tai ali, että ihan vakavissaan tehdystä genre-elokuvasta se ei käy. Tosin tehtiinkö blaxploitaatiota kovin vakavissaan alun perinkään? Niin tai näin, komediana tälle on kuitenkin helppo antaa vahva suositus korona-ajan viihdettä kaipaaville.


Ansa viritetty

Sean Connery esittää herrasmiestaidevarasta ja Catherine Zeta-Jones tätä vaanivaa vakuutusyhtiön työntekijää kepeässä keikkaleffassa, jossa suoritetaan mahdottomia tehtäviä ja viritetään ansoja taunoille tai päin vastoin. Nyt jo pelottavan nostalgisesti vuosituhannen vaihteeseen sijoittuvan elokuvan juoni ei ole kaikkein uskottavin, mutta käänteitä ja vauhtia riittää. Aivot nollilla katsoen tämä on rentoa ja hyväntuulista Y2K-viihdettä, ainoastaan loppukohtauksen mennessä vähän siirappiseksi. Tästä(kään) elokuvasta en oppinut mitään oleellista elämästä ja maailmankaikkeudesta, mutta joskus viihteellinen jännäri on vain viihteellinen jännäri.
 

  • Hiistu hahmo
  • Hiistu
    Varjovelho
    Tasolla 60
    61.76

08.05.2021 18:29 #763 :: Hiistu
Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
Aika harvakseltaan katson elokuvia. Iltaisin olen viimeistään klo. 22 aikoihin sen verran väsynyt, ettei liikkuvan kuvan seuraaminen oikein suju. 

Maailman ääriin 
Katsottavissa Areenasta vielä jokusen viikkoa: Linkki .

Kyseessä on ohjaajan versio vuonna 1991 ilmestyneestä elokuvasta, joka tuolloin piti lyhentää teatterilevitystä varten alle kolmeen tuntiin. Ohjaaja oli kuitenkin sitä mieltä, että kyllä oikea mitta on 4 tuntia ja 35 minuuttia, jotta on kunnon road movie. Sellaisen sitten teki. Omasta mielestäni viimeisessä kaksituntisessa oli paljon joutokäyntiä, vaikka muutoin nautinkin siitä, kuinka henkilöhahmojen matkaa pääsi seuraamaan läheltä, sellaisinakin hetkinä jotka eivät lyhyempiin elokuviin ehkä mahtuisi. Tuntuivat jotenkin aidommalta. Vähän kuin olisi tosi-tv:tä katsellut, eh. 

Elokuvan tarina sijoittuu vuoteen 1999, jolloin intialainen ydinsateliitti on karannut hallinnasta, eikä kukaan tiedä, missä se tulisi iskeytymään maahan. (Sikäli hauska yhtymäkohta juuri nykyhetkeen, kiinalaista avaruusromua odotellessa.) Elokuvan päähenkilö Claire ei juurikaan ehdi murehtia sateliitteja, koska hänellä riittää kiirettä oman elämänsä kanssa. Ensin elämä on merkityksetöntä ajelehtimista, mutta sitten löytyy jokin merkityksen kaltainen kiintopiste, jota hän lähtee seuraamaan. Maisemat, maat ja mantereet vaihtuvat ja mukaan tempautuu lisää ihmisiä. Henkilöhahmoilla oli varsin spontaani tyyli toimia, mikä toi juoneen runsaasti arvaamattomia käänteitä. Sellaista kohellushumoristisuutta, olematta kuitenkaan kohellushuumoria. 

Tulevaisuuteen sijoitetuissa tarinoissa on mielenkiintoista nähdä, millaiseksi tulevaisuus on kuviteltu. Neuvostoliiton kaatuminen ei tainnut vielä elokuvaa tehtäessä olla näköpiirissä. (Sikäläisen jäljitysohjelman karhuhahmo taustamusiikkeineen oli suosikkejani, nykysilmään kökkö grafiikka ei estänyt pientä puistatusta karhun etsiessä kohdettaan.) Joitain asioita oli onnistuttu ennustamaan turhankin hyvin: elokuvassa näkyy yhdessä kohdin jotain pahalta kännykkä-addiktiolta näyttävää.

Elokuvan lopussa olin hieman haikeissa tunnelmissa.
Varoitus: Spoiler.

09.05.2021 22:09 #764 :: Echramath
Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
Areenassa oli hetken Suuri Pakoretki. Ainakin jossain määrin tositapahtumiin perustuva klassikko, jossa toisen maailmansodan aikana liittoutuneiden sotilaat pakenevat oikein joukolla saksalaisten vankileiriltä. Jos tykkää vanhan liiton äijistä, tässä olisi sekä Richard Attenborough, Steve McQueen, James Gardner että maailmanhistorian kovin ukko Charles Bronson. Leffahan on kuvattu oikeasti Saksassa ja saksalaisia esittävät saksalaiset, vaikka englantia puhuvatkin (keskenäänkin). McQueen myös rässii pakoon päästyään ympäri peltoa hyvin anakronistisella Triumphilla, sehän nyt ei haittaa näin pösilössä leffassa.

Tämmöisiä leffoja ei nimittäin tehdä enää. Tästä aiheesta voisi tehdä aika koskettavankin leffan, karkureille ei keskimäärin käy kovin hyvin, mutta jotenkin 60-luvun tapa tehdä tällaisia leffoja, ohjaus ja näyttely kaikkineen, saa aikaan sellaisen kokemuksen kuin lukisi Korkeajännitystä. Koko tarinakin tuntuu vähän pösilöltä, ihan kuin saksalaiset pelaisivat vankiensa kanssa jotain peliä, jossa on tarkat säännöt... toisaalta tämähän tosiaan perustuu tositapahtumiin, eikä (keskellä Saksaa sijaitsevalta!) leiriltä poispääsy ole välttämättä edes vaikein osuus.

  • Mustelmann hahmo Kirjoittaja
  • Mustelmann
    Teknovelho
    Tasolla 44
    34.04

09.05.2021 22:20 #765 :: Mustelmann
Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
The Lighthouse

Eristyksissä oleminen saattaa koetella useimpien mielenterveyttä ainakin pitkään jatkuessaan, mutta ihan varmasti niin käy, mikäli eristyksen joutuu jakamaan jonkun muun kanssa. The Lighthouse on elokuva kahdesta miehestä, jotka aloittavat majakanvartijoina syrjäisellä saarella ja myrskyn seurauksena myös jäävät sinne. Mantereelle kuljettavaa laivaa ei näy eikä kuulu, mutta runsas viinavarasto auttaa aikaa kulumaan. Willem Dafoe esittää vanhaa konkaria ja Robert Pattinson hänen nuorta oppipoikaansa, joka pysyisi mielellään selväpäisenä, mutta paineen alla alkoholi alkaa maistua hänellekin. Ensimmäiset päivät sujuvat kohtalaisen rauhallisesti, mutta kupin kallistuessa kaksikon tunnetilat alkavat heitellä ja hulluus hiipiä kummankin mieleen. Riemu repeää tämän tuosta, mutta samalla riidat syvenevät ja todellisuus hämärtyy.

Alussa en tykännyt ahtaan neliskanttisesta kuvasuhteesta, mutta lopulta en kiinnittänyt siihen juurikaan huomiota. Mustavalkoisuus sen sijaan toimi hienosti alusta saakka, eivätkä värit olisi tuoneet elokuvaan mitään tarpeellista. Päin vastoin värit olisivat luultavasti latistaneet tunnelmaa ja vieneet tehoja valon ja varjon leikiltä. Pidän siitä, että on oikeastaan mahdotonta sanoa, mikä elokuvassa on totta ja mikä houretta. Toisaalta olisin kaivannut enemmän jotain konkreettista, jotain määränpäätä, jota kohti oltaisiin kuljettu. Majakan lamppu oli toki sellainen, mutta sekään ei tarjonnut varsinaista loppuratkaisua. Nautin kyllä ihan puhtaasta kännisekoilustakin, oudosta tunnelmasta sekä tietysti pääosakaksikon vakuuttavasta näyttelytyöstä. Vaikka konkretian puute jäi hieman häiritsemään, elokuva on silti parhaita hulluuskuvauksia, mitä olen nähnyt.

The Lords of Salem

Muusikkonakin tunnetun Rob Zombien ohjaamassa elokuvassa radiojuontaja Heidi vastaanottaa mystisen paketin, jonka sisällöksi paljastuu lp-levy. Hän päättää soittaa äänitteen ohjelmassaan ja huomaa sen jälkeen vointinsa heikkenevän kiihtyvää tahtia. Heidi alkaa nähdä ahdistavia painajaisia ja lopulta hämärät visiot vaivaavat häntä hereilläkin. Synkkä ja hypnoottinen kappale tuntuu sisältävän pimeitä voimia, jotka vaikuttavat myös muihin radion tavoittamiin naisiin. Elokuvan alussa nähdään kohtaus vuosisatojen takaisesta Salemista, jossa noidat palavat roviolla epäonnistuneen manausrituaalin jälkeen. He langettavat paikallisten ylle kirouksen tai loitsun, joka sitten manifestoituu nykypäivässä vinyylikiekon muodossa.

Päähenkilöä näyttelee ohjaajan vaimo Sheri Moon Zombie, joka tulkitsee ihan kelvollisesti harhanäkyjensä piinaamaa naista. Näissä harhoissa esitellään kiitettävän häiriintynyttä kuvastoa, joka olisi kotonaan jonkin death metal-bändin musavideolla. Nämä helvetilliset kuvakollaasit eivät valitettavasti edistä tarinaa juurikaan ja muutenkin tarinallinen fokus on jokseenkin hukassa. Noitia, demoneita ja eeppistä saatananpalvontaa riittää kuitenkin yhden katselukerran tarpeiksi ja visuaalista tykitystä ihastellessa sisällön onttous melkeinpä unohtuu.

Valvojat: RaccoonRasimus