Minkä elokuvan katsoit viimeksi?

Taisi olla Conjuring, Kirottu 2013.

Finnkinon kuvaus:

"Ennen Amityvilleä, oli Harrisville. James Wanin (SAW) ohjaama kauhuelokuva Kirottu perustuu yliluonnollisia ilmiöitä tutkivien Ed ja Lorraine Warrenin todellisiin kokemuksiin.

Pariskunta kutsuttiin apuun kun syrjäisessä maatalossa asuvaa perhettä alkoi vainota synkkä ja pahansuopa olento. Joutuessaan vastakkain tämän voimakkaan demonisen hengen kanssa, Warrenit huomasivat törmänneensä uransa kammottavimpaan tapaukseen"

Kauhu on lempigenreni. En ole varma onko kyseinen genre vaikea vai olenko vain vaativa, mutta mielestäni on olemassa paljon enemmän huonoja ja tyydyttävään yltäviä kauhuleffoja kuin hyviä. Kirottu oli mielestäni erittäin hyvä, jopa yllättävän. Suosittelen.

Elokuva ei sisältänyt kohtauksia jotka olisivat aiheuttaneet myötähäpeää huonoutensa puolesta vaan elokuva oli oikeasti pelottava ja eteni hyvässä järjestyksessä.

Viisi legendaa

Ei tätä syyttä kyllä sanota klassikoksi jo syntyessään... Hienoja animaatioleikkejä ja tunnelmaa! Tarinassa on tiettyä yksinkertaisuutta (aika suorasukainen painajaiset -> lapsuus loppuu -asetelma).

Kävin kaverin luona jyväskylässä tupareilla, ja sitten aamulla krapulaleffana katsottiin hämmentävä / hauska Hysteria, joka kertoi 1800-luvun loppuajoista, jolloin melkein kaikki naisten levottomuus ym. diagnosoitiin hysteriaksi, ja sitten siihen alettiin kehittää hoitokeinoa, "hermostimulointia" ja elokuva siis kertoi vibraattorin keksimisestä :DDD

Jouluna noudatin perinteitäni ja kävin elokuvissa. Valitsin filmiä huolellisesti kuten aina: enhän tohdi tuhkata turhuuteen mittavasta filmaattisesta työpanoksesta palkkioksi saamiani elokuvalippuja! Harmikseni en löytänyt ainuttakaan kutsuvaa kotimaista rainaa vaan etsiydyin Ison Veden takaisen Viimeinen rakkaus -elokuvan ääreen. Tuntoja hipova ihmissuhdetarinahan se on. Tulin miettineeksi, miten erilainen suomalainen ja yhdysvaltalainen elämänpiiri onkaan!

Yleltä tuli Komissaario Palmut. Ensimmäisen olin nähnyt vastikään teatterissa mutta "Kaasua, komissaario Palmu" ja "Tähdet kertovat, komissaario Palmu" tuli katsottua.

Kuka murhasi rouva Skrofia pidän parhaimpana, jopa parempana kuin Komissaario Palmun erehdystä. Jo alkuteksit ovat loistavat. Tapahtumapaikkoja on enemmän kuin erehdyksessä ja Pentti Siimes vetää Kurt Kuurnan roolin paremmin kuin ylioppilas Aimo Rykämön. Jännitys säilyy loppuun asti ja Kokin kyykytys, Virran teoriat sekä Palmun lakoniset lausahdukset hymähdyttävät. Dialogi on yhtä hyvää kuin sen esittäjät.

Tähdet kertovat on kolmikon heikoin. Vaikka elokuva esitteleekin hyvin Helsinki niin tyylillisesti se jää edeltäjiensä varjoon. Elokuva on selkeästi toiminnallisempi kuin edeltäjänsä, ensimmäistä kertaa nähdään etsivät jopa tulitaistelussa. Tarina myös kerrotaan selkeästi takaumana Virran toimiessa myös ruudun ulkopuolisena kertojana mikä laskee jännitetta ja vieraannuttaa tapahtumista. Kasvanut huumorin määrä pistää silmään. Dialogi toimii mutta sivuhahmoilta puuttuu edellisosien moniulotteisuus kuten myös tarinalta joka on vain näennäisen monimutkainen.

Maailmanherra kirjoitti: Yleltä tuli Komissaario Palmut. Ensimmäisen olin nähnyt vastikään teatterissa mutta "Kaasua, komissaario Palmu" ja "Tähdet kertovat, komissaario Palmu" tuli katsottua.

Minäkin katsoin, kaikki olen tosin nähnyt jo aiemminkin. Oma suosikki on se yleinen valinta eli Komisario Palmun erehdys, vaikka pidän muistakin. Tähdet kertovat on todella kolmikon heikoin, vaikka tavallaan pidän huumorista ja siinä on omat hyvät kohtansa.

En juuri harrasta dekkareita saati vanhoja suomifilmejä, mutta Palmut tulee jostain syystä katsottua aina uudestaan. Votkaa saa kyllä jäädä väliin tällä katsomisella... se on Palmu-leffoista ainoa josta en pidä.

Jobs

Elokuva kertoo Applen toisen perustajan Steve Jobsin elämästä painottuen Applen syntymäaikoihin. Olen lukenut Walter Isaacsonin kirjoittaman Jobsin elämäkerran muutama vuosi sitten, joten Applen syntytarina ja Jobsin elämä ovat minulle tuttu aihe. Pidin kirjasta paljon, joten arvatakin saattaa, että odotukset elokuvaa kohtaan oli suuret. Tiivistettynä elokuva oli vangitseva ja viihdyttävä, mutta ei niin hyvä kuin odotin ja pomppi joissain kohtaa mielestäni liikaa. Mainittakoon tässä vielä, että elämäkerta kirjoitettiin Jobsin eläessä ja kirjaan haastateltiin Jobsin lisäksi useita Appleen ja Jobsiin vaikuttaneita ihmisiä. Pidän tietoja siis suhteellisen oikeina, joten vertasin kirjan tapahtumia elokuvaan.

Odotukseni ylitti Steve Jobsia esittänyt Ashton Kutcher, joka onnistui roolissaan mielestäni hienosti. Hän oli hyvin omaksunut Jobsin tavan kävellä sekä parhaana osana imitoi loistavasti Jobsin kuuluisaa hypnoottista tuijotusta. Tosin mielestäni kuvaus ei tässä kohtaa toiminut, sillä tuijotus jäi yleensä hieman sivuosaan ihmisten painostuksessa, kun taas pääosassa näissä kohdissa oli vastapuolen reaktio tuijotukseen.

Jobsin elämässä tapahtui paljon Applen alkuvuosina, joten on ihan luonnollista, että kaikkea ei saatu elokuvaan mukaan. Silti mielestäni yksi oleellinen asia jäi puuttumaan, mitä ei voida perustella edes liian pitkällä elokuvalla, sillä pituutta oli aika tasan 2 tuntia. Puhuin tästä asiasta ystäväni kanssa, joka on nähnyt elokuvan, mutta ei tiedä Jobsista muuta, eikä hän tiennyt tätä oleellista asiaa.



Jobsin suhtautuminen Applen alkuperäiseen "henkilökuntaan" ja toiseen perustajaan Steve Wozniakiin tuotiin suhteellisen hyvin esiin, tosin mielestäni elokuvan loppupuolella Jobsin ja Wozniakin suhdetta oli lievennetty siitä, minkälaisen kuvan elämänkerta antaa. Hyvin tuotiin esiin myös se, miten vaativa esimies Jobs oli henkilökuntaansa kohtaan ja miten hän reagoi hyvin voimakkaasti, jos suunnittelijat eivät ymmärtäneet Jobsin ideoita ja vaatimuksia.

Ehkä eniten kaipasin elokuvassa Applen laitteiden menestyksen/epäonnistumisen kertomista. Laitteista kerrottiin kyllä paljon projektien ollessa päällä, mutta niistä ei pahemmin kerrottu mitään sen jälkeen, kun tuote oli vihdoin valmis. Ja koska elokuva ajoittui Applen alkuaikoihin, kaipasin toki myös niitä pätkiä, jotka tapahtuivat elokuvan loppumisen jälkeen. Kai se oli sitten liian itsestäänselvää ja ei-niin-mielenkiintoista kertoa vain Applen voittokulusta iPodin, iPhonen ja iPadin myötä, mutta olisihan nekin voinut nopeasti käydä läpi. Samoin Jobsin henkilökohtainen elämä hyppäsi melkoisia harppauksia

Kaiken tämän paasauksen jälkeen todettakoon vielä, että elokuva herätti ajatuksia ja kuten näkyy, mielipiteitä. Elokuva piti otteessaan koko kahden tunnin ajan ja jäin kaipaamaan lisää. Suosittelen lämpimästi.

Eilen katsoin Netflixistä dokumenttielokuvan Chasing Ice, oli ihan mielenkiintoinen katsaus jäätiköiden sulamiseen, mahtavia kuvia jäätiköistä, jäätiköiden poikimisista... Suosittelen kyllä jos yhtään aihe kiinnostaa!

Ne kuvasivat monta vuotta samoja kohtia eri jäätiköillä, ja sitten mm vertailivat jäätiköiden vetäytymistä. Viimisen kymmenen vuoden aikana on suurin osa jäätiköistä vetäytynyt yhtä paljon kun sitä edellisenä 100 vuotena... Tieto lisää tuskaa :)

Surrogates (2009)

Bruce Willis FBI-Agenttina joka selvittää omituista murhaa missä sijais-robottikehon tuhoaminen tappoi samalla kotonaan makaavan kauko-ohjaajan. Maailma missä likimain kaikki käyttävät sijais-kehoja jokapäiväisissä askareissaan, vain osa kieltäytyy siitä ja sulkeutuu reservaatteihin missä teknologia on kielletty. Todella mielenkiintoinen juoni vaihteeksi, nykypäivän Blade Runner. Maailma tuollaisenaan ei ollut täysin looginen, surrogaatteja oli yksinkertaisesti liikaa, mutta oli silti mielenkiintoista pohtia moista elämäntapaa. Elokuva itsessään oli laadukasta peruskamaa, mielenkiintoisen juonensa ansiosta kuitenkin parempi kuin IMDB:n 6,3 keskiarvo antaa olettaa. Minä nautin pitkästä aikaa hyvästä scifistä, ihmetellen että miksi törmäsin tähän vasta 4 vuotta myöhemmin, viidakkorumpu oli ollut vaiti tämän suhteen. (8-9/10).

Viimeksi tuli katsottua vuoden 2009 Star Trek ja samalla vietettyä isä-tytär-laatuaikaa. Selvisi, että isukki on aikoinaan katsellut enemmänkin vanhaa Trekkiä, kun taas meikäläisen tietämys on peräisin pääasiassa viime vuoden Into Darkness -leffasta. Joka tapauksessa leffa oli molemmille viihdyttävä, mukana sopivasti toimintaa ja tunteita, joskaan Mainoskatkoilla päädyttiin myöskin mielenkiintoisiin pohdintoihin aikamatkailun periaatteista ja peräti kuolemanjälkeisestä elämästä, joten elokuvan juonta voin kokemuksen perusteella luonnehtia paitsi nopeatempoiseksi ja toiminnantäyteiseksi, myös ajatuksia herättäväksi ja jopa jollain tasolla syvälliseksi, kun se kerran johtaa kunnon mainoskatkofilosofointiin.

Big Ass Spider (2013)

Hyönteistuhooja törmää sairaalassa hämähäkkiin joka näyttäisi olevan maailmanennätyskokoa ja saa tehtäväkseen sen hävittämisen. Myös armeija saapuu pian paikalle ja selviää ettei kyseessä olekaan aivan tavallinen hämähäkki sillä seuraavar sukupolvet kasvavat kokoa expotentiaalisesti kunnes lopulta tullaan todella gargantuamaisiin mittoihin.

Hauska toiminta/scifi/komedia jonka katsoi ihan mielellään. Ei nyt valtavan laadukkaasti tehty, eikä tämä edes yritäkään ponnistaa pois B-luokasta mutta on sellaiseksi laadukkaasti tehty. (5/10)

Gangs of New York tuli viime viikolla katsottua ja sitä en ollut ennen nähnyt.maanantaina tuli katsottua Mad Max 3, Thunderstrom vai mikä lie oli englanniksi, en ollut tainut nähdä sen loppua vielä. Niin ja Mad Max 1 tuli katsottua viikon loppuna.

Sain ekan The Expendablesin katottua, ja vaikka mulla oli kovat odotukset, sillä tietyllä tapaa mua kiinnosti tosi överiks vedetty toimintaleffa tosi paljon, tää oli vaan... liian tylsä. Jätin leffan kesken ja katoin seuraavana päivänä loppuun, mikä kertonee aika paljon mun sitoutumisestani tarinaan. Ei säväyttänyt.

Joo, eka Expendables oli tylsänpuoleinen, mutta kakkonen oli sentään sitä mitä ykköseltä odotin. Varsinkin Chuck Norris oli hauska, oli leffassa kuin jo legendaarisissa hänestä kertovissa sanonnoissaan

Les Miserables

En pystynyt eilen(kään) kirjoittamaan, joten ajattelin jotain tyyliin "No jos nyt vähän tuota valikkoa vilkaisisin ja sit ehkä pari minsaa leffaa..." Tuntia myöhemmin löysin itseni edelleen tuijottamasta ruutua.

Vaikka kannessa lukee selkeästi "Musikaali-ilmiö" ei meikäläinen silti odottanut näin musiikillista. Termistö on vahvasti ruosteessa, joten kuvittelin alkavani katsomaan Disney-tyyppistä musaelokuvaa, jossa kuitenkin on myös puhuttuja reploja. (Oli tässäkin. Kolme tai jotain.) Musiikki toimi ihan hyvin. En tiedä asioista tarpeeksi sanoakseni olivatko laulut sun muut hyviä. Omasta mielestäni todellakin olivat.

Koska vuorosanat laulettiin, sisältö jäi vähän auki, koska yleensä pitää kuunnella biisit useampaan kertaan ennen kuin kiinnostuu lyriikoista. Vaihtelin tekstejä suomesta enkkuun (koska tahdoin paremmin saada selvää mitä henkilöt oikeasti sanoivat/lauloivat) ja enkusta suomeen (koska ymmärrän ilman tekstejäkin jos ovi sulkeutuu) niin ahkeraan, että tämänkin vuoksi vähän tipuin kärryiltä.

Hahmoissa oli muutamia mustavalkoisia, mutta Jean Valjean toimi oikeasti. Paljon mukavampi ja aidompi kuin "nykysankarit" vaikka samaa anteeksiantoa ilmassa helisikin.

Kauheinta oli kun


Helena Bonham Carterin hahmo miehineen oli aivan käsittämättömän hurmaava. Vaikka ehkä hiukan karikatyyriksi vedetty, nauroin täysin. Ja pieni suloinen Cosette... Tosin hahmon sulous karsiutui kasvun myötä ja Eponine sai enemmän symppispisteitä.

Olen suunnilleen alkanut pitää jokaisesta viime aikoina katsomastani leffasta. Katson niin harvoin leffoja, ettei kritiikkiä oikein kerry. Eipä tuo minua haittaa.

Mutant Chronicles (2008)

Omituinen sekaelma (sekalainen kokoelma) eri aiheita. Alkaa lähes kuin WWI filmi, sitten tulevaisuus-dystopiaa, ritareita, steampunkkia ja mutantteja tekevä alien-kone... Mitäpä noista aiheista saa aikaiseksi kuin B-luokan leffan. Käsikirjoituksessa on miehenmentäviä juoni-aukkoja ja välillä on kovin typeriä kohtia mutta löytyy myös hienoja kohtia. Aivan alku ei suuremmin kiinnostanut mutta loppu oli silti kohtalaisen mielenkiintoista seikkailua. Tämä perustuu kaiketi samannimiseen tietokonepeliin jota en itse tunne. Pääsankari Thomas Jane muistutti kasvoiltaan välillä hämmästyttävän paljon nuorta Christopher Lamberttia . Muita tuttuja näyttelijöitä tässä oli mm. Ron Perlman, Sean Pertwee, Ben Furmann, Devon Aoki ja John Malcowichikin pienessä roolissa, mutta näyttelyn taso ei silti päätä huimannut. (5/10)