Atorox 2018 - Risingin raati

Vuoden 2018 Atorox-palkinnon saajaksi ovat ehdolla seuraavat novellit:

Anna Salonen: Kylmempi kuin jää (Portti 3/2017)
Artemis Kelosaari: Se mistä ei voi puhua (Varjojen lumo: Suomalaisia goottinovelleja)
Emma Keski-Kuha: Mansikkakakku (Portti 1/2017)
Heikki Nevala: Lihaperkele (Hänen huulensa ovat metsä)
Inkeri Kontro: Miespelejä (Meliwas ja muita kaupunkeja)
Inkeri Kontro: Neiti Fridenstenin päiväkirja (Varjojen lumo: Suomalaisia goottinovelleja)
J. S. Meresmaa: Indiana (Murtumia maisemassa)
J. S. Meresmaa: Sydämeni avoin hauta (Hänen huulensa ovat metsä)
Jaakko Markus Seppälä: Keskiyön kuvat (Portti 1/2017)
Janos Honkonen: Toiseksi tulleita ei lasketa (Meliwas ja muita kaupunkeja)
Jenny Kangasvuo: Musta otsa (Portti 4/2016)
Katri Alatalo: Bah Ghawanin ennustaja (Tarinoita Aavetaajuudelta -äänikirjasarja)
Marko Järvinen: Sinisen oven takana (Spin 1/2017)
Mia Myllymäki: Murran kahleet ikuisuuden (Kosmoskynä 2/2017)
Milka Hakkarainen: Reaktorirakkautta (Varjojen lumo: Suomalaisia goottinovelleja)
Nadja Sokura: Luiskahduksia (Meliwas ja muita kaupunkeja)
Pirja Hyyryläinen: Muoamo (Kirjoitan 3/2017)
Pirja Hyyryläinen: Paikkalippu (Kosmoskynä 2/2017)
Solina Riekkola: Ei loimea (Meliwas ja muita kaupunkeja)
Susanna Hynynen: Tulevan suven morsian (Varjojen lumo: Suomalaisia goottinovelleja)
Taru Kumara-Moisio: Sisimmältäni olen (Varjoisilta kujilta)
Terhi Tarkiainen: Muistot putoilevat meistä (Portti 4/2016)
Toni Saarinen: Vanha Obadiah Pike ja hänen vaimonsa (Hänen huulensa ovat metsä)

Risingin puolesta Atoroxin raatiin on osallistunut jo monena vuonna pieni porukka ihmisiä, jotka ottavat asiakseen lukea ja ruotia viime vuoden novellisatoa ja äänestää niiden joukosta parasta. Useina vuosina ehdokkaista on myös juteltu itse foorumilla. Myös lukupiirejä on pidetty pääkaupunkiseudulla. Näin pyritään toimimaan myös tänä vuonna.

Jos kiinnostusta löytyy, allekirjoittaneelle voi laittaa yksityisviestillä sähköpostiosoitteen. Ilmoitan meidät sitten yhteisenä raatina kuun lopulla, minkä jälkeen linkit kyseisiin novelleihin saa ilmoittamaansa sähköpostiin. Ja jos seurallinen raateilu ei innosta tai ole mahdollista, voi leikkiin totta kai ilmoittautua myös yksityisenä raatilaisena.

Tänä vuonna äänestäjäksi ilmoittautumisen haamuraja on 31.3.
Äänestämisen haamuraja sen sijaan on 31.5.

Lisätietoja Atoroxista linkin takaa.

Perustan ketjut vanhaan tapaan. Itse olen ainakin tykännyt kirjoitella novelleista. Toivon mukaan joku muukin lähtee leikkiin mukaan.

Tänä vuonna tutustuin ehdokasnovellien lisäksi muihinkin Meliwas- ja Varjojen lumo -antologioissa olleisiin novelleihin ja niissä oli muutama novelli, jotka mielestäni olisivat ansainneet Atorox-ehdokkuuden enemmän kuin jotkut listalle päässeet. (Tiedä sitten häntä, olisinko kuitenkaan päätynyt äänestämään niitä.) Sellaisia olivat Katri Alatalon Sinisen yön jälkeen, Anna Malisen Ja sit se eli rikkaana elämänsä loppuun asti, Suvi Kauppilan New Yorkin levottomat kuolleet sekä Henry Ahon Kaikkein kauneimmat saapuvat myöhässä.

Atorox-ehdokkaiden joukossa oli muutamia novelleja, joille en yhtään lämmennyt, ja muutamia joista pidin oikein kovasti. Lukupiirissä kuitenkin huomasi, että mielipiteissä löytyi eroja ja näkemykset ovat viime kädessä subjektiivisia. Päädyin itse äänestämään seuraavia novelleja: Nadja Sokuran Luiskahduksia, Emma Keski-Kuhan Mansikkakakku, Jaakko Seppälän Keskiyön kuvat sekä Inkeri Kontron Neitri Fridenstenin päiväkirja. Luiskahduksia oli minusta samaistuttava allegoria syrjäytymiselle ja yksinäisyydelle, sopivassa määrin ahdistavuutta ja mielikuvituksellisuutta. Mansikkakakussa oli erinomainen idea: miljoonien vuosien kuluttua ihmisten kulttuuria, teknologiaa ja ruokatottumuksia tutkivat paleontologit, ja se herätti halun lukea lisää samantyyppistä tieteiskirjallisuutta. Keskiyön kuvat oli nokkela ja käänteitä täynnä oleva scifipätkä, jossa pohdittiin tulevaisuuden elokuvateknologian ja -kulttuurin kehitystä, ja twistit olivat mietittyjä ja toimivia. Neiti Fridenstenin päiväkirja oli viattoman pikkutytön näkökulmasta kerrottu karmaiseva kauhujuttu, jossa herätellään sääliä tyttö kohtaan, joka ei itse ymmärrä traagista asemaansa.

Noiden lisäksi haluan vielä kunniamainita Katri Alatalon Bah Ghawanin ennustajan, Milka Hakkaraisen Reaktorirakkautta, Janos Honkosen Toiseksi tulleita ei lasketa ja Jenny Kangasvuon Mustan otsan. Bah Ghawanin ennustaja oli mukaansatempaava, hauska ja traaginen tarina kulahtaneesta ex-oraakkelista ja hänelle kostamaan tulevasta kyvykkäästä naissankarista. Reaktorirakkautta kertoi surrealistisen ja häiritsevän body horror -tarinan Tsernobylin radioaktiivisesta maastosta. Toiseksi tulleita ei lasketa oli seinäkiipeilytarinana raikas ja moderni tuulahdus. Portti-voittaja Musta otsa yhdisti ansiokkaasti keksittyä natiivi/alkuperäiskansamytologiaa teiniangstiin (kehonkuvan vääristyminen, syömishäiriö, identiteetin etsiminen). Nova-voittaja Sinisen oven takana oli myös hienosti rakennettu novelli, jossa päähenkilölle selviää oman henkilöllisyytensä salaisuus japanilaisella scifiplaneetalla. J.S. Meresmaan Indianassa oli erinomaisen hauska päähenkilö, mutta novellin juoni jätti minut vähän kylmäksi.