Uusimmat viestit

Uusimmat keskustelut

Yleistä keskustelua Tulen ja jään laulu -sarjasta ja tapahtumista (spoileria)

  • Kuurosokea Pianisti hahmo
Kuurosokea Pianisti
Ratsumestari
Taso: 27
  • Viestejä: 168
Kuurosokea Pianisti vastasi aiheeseen: Yleistä keskustelua Tulen ja jään laulu -sarjasta ja tapahtumista (spoileria)
02.06.2015 10:26 #41

Olen nyt lukenut Miekkamyrskyn melkein loppuun, ja ajattelin tässä välissä ilmaista yleisiä mielipiteitäni sarjasta ja sen ihmisistä. Tässä vaiheessa melkein kaikki tapahtumat ja kuolemat, joista olen spoilannut itseni, ovat tapahtuneet, mikä on ihan kiva.

Kaiken kaikkiaan pidän melkein kaikesta tässä kirjasarjassa, etenkin ihmisistä, maailmasta ja kerronnan keinoista. En kuitenkaan sanoisi tätä aivan viiden tähden sarjaksi, ehkä 4,5:n.

Toisin kuin kaikissa muissa lukemissani fantasiakirjoissa, Tulen ja jään laulussa politikointi on erittäin kiinnostavaa. Tämä johtuu siitä, että muissa sarjoissa politiikka on usein vähän irrallaan muusta, kiinnostavammasta tarinasta ja maagisista jutuista. Tulen ja jään laulussa politiikka on koko tarinan keskipiste, ja "maagiset jutut" ovat osin sidoksissa siihen.

Valtaistuinpeli tuntui pitkältä esinäytökseltä, vasta seuraavassa kirjassa alkoi selvitä, mistä sarjassa on kyse. Miekkamyrskyssä tarina on todella päässyt vauhtiin, ja jokainen luku on kiinnostava. Eikä koskaan voi tietää, milloin kuolee kuningas.

Sarjan henkilöt ovat jakautuneet moniulotteisiin ihmisiin ja hirviöihin. Ensimmäistä ryhmää edustavat mm. Jaime Lannister ja Catelyn Stark, toista Joffrey Baratheon ja Gregor Clegane.

Sitten tiiviitä mielipiteitäni sarjan henkilöhahmoista:

Jon: Käsittääkseni monet pitävät hänestä, mutta omasta mielestäni vähän tylsä ja totinen. Muistuttaa Memory, Sorrow & Thornin Simonia, mikä ei välttämättä ole niin hyvä asia.

Bran: Branille tapahtuu jänniä, hänen seikkailunsa muistuttavat eniten perinteistä fantasiaa.

Arya: Suosikkini jäljellä olevista Starkeista uhmakkuutensa takia.

Catelyn: Oli suosikki-Starkini ennen kuolemaansa. Synkkyys oli hyvin kuvattu.

Daenerys: Ensimmäisessä kirjassa en erityisemmin pitänyt hänen osuudestaan, mutta sittemmin hän on muuttunut ihan kiinnostavaksi. Etenkin toisen osan Pölypalatsiseikkailu oli kiehtova.

Stannis: Kannattaisin häntä rautavaltaistuimelle jos Melisandrea ei olisi.

Walder Frey: Heh. Heh heh.

Tyrion: On saanut minut nauramaan parikin kertaa, mikä on hyvä suoritus kirjan hahmolta.

Jaime: Yksi parhaiten kehitellyistä hahmoista.


Sitten vielä niistä kerronnan keinoista: kolmannessa kirjassa toistoa käytetään todella tehokkaasti. "Castameren sateet" soi jatkuvasti, häissä tapahtuu kauheita. Pidän siitä, että kaikenlaiset ennustukset toteutuvat aika nopeasti ja selkeästi, kuten kääpiönaisen unet. Joitain tietysti jätetään roikkumaan, mutta sarja ei tee samaa virhettä kuin jotkut toiset, joissa enneunia nähdään tiheään tahtiin, mutta mitään ei tapahdu ennen loppua, jos silloinkaan.

Myös tapahtumien pimittäminen toimii tehokkaasti ja tuo realistisuuden tuntua. Lysasta ei ole kuultu sitten ensimmäisen kirjan, Theonin kohtalo toisen kirjan jälkeen on enemmän tai vähemmän hämärän peitossa. Sarjassa käytetään vähemmän näkökulmia kuin olin odottanut, yhteensä niitä on ollut 12 tähän mennessä. Se on aika vähän verrattuna esim. Ajan Pyörään loppuvaiheessa...


Mutta se onkin jo kokonaan toinen tarina ja kerrotaan joskus toiste.

  • Wind hahmo
Wind
Tähtipilotti
Taso: 40
  • Viestejä: 601
Wind vastasi aiheeseen: Yleistä keskustelua Tulen ja jään laulu -sarjasta ja tapahtumista (spoileria)
09.01.2016 19:53 #42

Kuka muistaa missä kohtaa kirjoissa mennään tv-sarjan neloskauden päättyessä? Itsellä on niin kauan siitä kun luin kirjat etten enää muista (lue: dementoitunut). Haluaisin alkaa lukea uudestaan siitä, mistä tv:n vitoskausi alkaa.


Minä en pingota, olen vain äärimmäisen valpas.

  • Mab hahmo
Mab
Paladiini
Taso: 37
  • Viestejä: 616
Mab vastasi aiheeseen: Yleistä keskustelua Tulen ja jään laulu -sarjasta ja tapahtumista (spoileria)
09.01.2016 21:55 #43

Jonkun verran dementoitunut olen minäkin, mutta sanoisin että kaudet 1-4 kattavat suurin piirtein kirjat Miekkamyrskyn loppuun asti. Joskin Korppien kesteistä/ Lohikäärmetanssista taidettiin napata esim. Sansan ja Branin kohdalla hiukan juonilinjoja jo neloskauteen.


Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Wind

  • Kabal hahmo
Kabal
Aseenkantaja
Taso: 10
  • Viestejä: 17
Kabal vastasi aiheeseen: Yleistä keskustelua Tulen ja jään laulu -sarjasta ja tapahtumista (spoileria)
16.02.2016 14:23 #44

Moi, en lue aiempia viestejä koska en halua spoilereita joten anteeksi jos tämä on jo selitetty.

Mietin vain, että miten noi suomennetut kirjat "toimii"? Onko nimien suommennokset kömpelöitä ja uupuuko suomennoksista jotain alkuperäisestä? Esim onko nimet kuten Baratheon ynm suomennettu jotenkin idioottimaisella nimellä vai onko ihan vaan Baratheon?


"May The Light Of Certitude Guide Your Efforts"

  • Louhikäärme hahmo
Louhikäärme
Pilotti
Taso: 39
  • Viestejä: 746
Louhikäärme vastasi aiheeseen: Yleistä keskustelua Tulen ja jään laulu -sarjasta ja tapahtumista (spoileria)
16.02.2016 17:23 #45

Suomennokset koskevat lähinnä paikannimiä (esim. King's Landing -> Kuninkaansatama) sekä hahmojen lempinimiä ja titteleitä joilla on selväsanaiset merkitykset. Tosin joissakin harvemmissa tapauksissa henkilön nimikin voi olla käännetty (esim. Mustapatojen sukunimi).

Muoks: äpäränimet tietenkin myös :smile:


Viimeksi muokattu: 16.02.2016 17:25 : Louhikäärme.

  • Kuupposen päivä hahmo
Kuupposen päivä
Vintiö
Taso: 8
  • Viestejä: 11
Kuupposen päivä vastasi aiheeseen: Yleistä keskustelua Tulen ja jään laulu -sarjasta ja tapahtumista (spoileria)
01.05.2018 22:31 #46

Ajattelin nyt kommentoida Tulen ja jään laulua yleisesti, kun en sitä vielä ole tehnyt. Oma suhteeni kyseiseen saagaan sai alkunsa vuonna 2014, kun luin kirjat ensimmäisen kerran läpi. Tempauduin Westerosiin auttamattomasti heti Valtaistuinpelin prologista alkaen. Harmittelinkin, kun en ollut aiemmin saanut aikaiseksi lukea noita teoksia – olin nimittäin kuullut niistä paljon hyvää ja ne olivat olleet päänsisäisellä ”must read” -listallani jo melkein kymmenen vuotta. Ehkä viivyttelyni oli kuitenkin loppujen lopuksi siunaus, kun ottaa huomioon kuinka naurettavan pitkäksi tämä kuudennen osan odotus on venähtänyt.

Parasta Tulen ja jään laulussa on ehdottomasti tarkkaan mietitty hahmogalleria. Nämä Martinin tarkoituksella harmaiksi kirjoitetut henkilöt ovat paljon kiinnostavampia ja uskottavampia kuin sellaiset mustavalkoiset kuvatukset, joihin muissa kirjoissa usein törmää. Eiväthän ihmiset oikeassa elämässäkään ole simppelisti joko hyviä tai pahoja, vaan vähän molempia. Erityisesti fantasiakirjallisuuden suurin helmasynti onkin juuri tylsän yksiselitteinen raja hyvän ja pahan välillä. Martin suuri vahvuus on se, että hänellä mitään kliseistä hyvä vs. paha -asetelmaa ei oikeastaan ole. Toki joitakin yksinomaan vihattavia hahmojakin on (esimerkkinä mainittakoon vaikkapa Joffrey ja Ramsay), mutta he muodostavat pienen vähemmistön ja muut ovatkin sitten varsin moniulotteisia. Erityisen moniulotteinen on Jaime, joka onkin oma lempparini. Toivon kuitenkin, että hänelle on keksitty seuraavaa kirjaa varten vähän jännittävämpiä kuvioita kuin ne jokialueilla rämpimiset Korppien kesteissä. Jaimessa on potentiaalia paljon enempään. Huonoimpia hahmoja puolestaan ovat jotkut kahdessa viimeisimmässä kirjassa mukaan tuodut POV-henkilöt (nimiä mainitsematta), joiden ainoana funktiona tuntuu olevan viedä juonta eteenpäin. Ensimmäisissä kirjoissa Martin ei koskaan syyllistynyt moiseen, vaan kaikki henkilöt oli rakennettu huolella persoonineen ja vaikuttimineen. Onneksi vanhoista kunnon hahmoista monet porskuttavat vielä ja ovat yhtä kiinnostavia kuin aiemminkin.

Saaga erottuu muutenkin edukseen fantasiakirjallisuuden edustajana. Jos vertaa vaikkapa Tolkienin Keskimaahan (tai mikä lie Arda se nyt onkaan), niin ei se koskaan ole tullut minulle yhtä läheiseksi kuin tämä. Pidän siitä, kuinka Martin on rakentanut maailmansa sekoittaen sopivissa määrin tuttuja ja vieraita elementtejä. Hänen luomansa rinnakkaistodellisuus ei näin ollen ole liian arkinen tai liian etäinen, vaan jotakin siltä väliltä. Tarkoitan siis sitä, että Seitsemän kuningaskuntaa ja sinne sijoitetut hahmot muistuttavat sen verran paljon meidän maailmaamme ja meitä itseämme, että ne tuntuvat uskottavilta ja niihin on helppo samastua. Toisaalta Westeros kuitenkin myös eroaa meidän Telluksestamme monin kiehtovin yksityiskohdin, niin että lukijan mielikuvituskin saa riittävästi ravintoa. Kuinka tarkasti Martin onkaan miettinyt kaiken aina uskontoja, lakeja, tapoja, sanontoja, arvoja, maantiedettä, historiaa, kulttuuria, kieliä, sairauksia, ruokalajeja, sukuja ja vaakunoita myöten. Toki hän on ottanut jonkin verran vaikutteita oikealta keskiajalta, mutta kyllä hän on paljon keksinyt omasta päästäänkin. Varsinaiset fantasiaelementit ovat tietysti varsinkin aluksi aika pienessä roolissa, mutta minä en edes kaipaa mitään suurieleistä sauvanheiluttelua. Jotenkin siihen taikapuoleen on sitä paitsi helpompi päästä jyvälle, kun se esitellään lukijalle (ja hahmoille) pikkuhiljaa eikä vain paiskata yhtäkkiä päin näköä kaikessa komeudessaan. Kyllähän noissa lohikäärmeissä, muukalaisissa ja henkiinherätyksissä riittää sulateltavaa itse kullekin, mutta asiat on aina helpompi omaksua, kun niihin pääsee tutustumaan tipoittain.

Lisäksi noissa kirjoissa on paljon dramatiikka ja ne herättävät voimakkaita tunteita laidasta laitaan. Eniten suuria tunteita ja shokeeraavia käänteitä oli varmaankin Miekkamyrskyssä, mutta muut osat eivät jää paljoa jälkeen. Pääsemme kokemaan roppakaupalla jännitystä, pelkoa, kauhua, järkytystä, surua, katkeruutta, inhoa, vihaa… Positiivisemmalta sektorilta mukana on muun muassa kiintymystä ja ystävyyttä – välillä jopa rakkauttakin, enimmäkseen tosin aika onnetonta sellaista. Aika synkeäähän tuo meno tuppaa muutenkin paikoitellen olemaan, mutta huumoria ja muita ilon pilkahduksiakin esiintyy sen verran, että homma ei mene aivan liian ahdistavaksi. Välillä tosin toivoisin enemmänkin onnea henkilöiden elämään, kun toisinaan tuntuu siltä, että kaikilla menee kaikki päin peetä. Ei siinä kuitenkaan mitään, minä yleensäkin pidän aika synkästä ja jopa inhorealistisesta kirjallisuudesta.

Myös juonenkuljetuksen laskisin Martinin vahvuudeksi, mutta tietyin varauksin. Juoni oli etenkin aluksi todella ennalta-arvaamaton. Lukijan oli pysyttävä koko ajan varpaillaan, kun periaatteessa mitä tahansa saattoi tapahtua kenelle tahansa. Yleensähän sitä voi tuudittautua siihen, että ei keskeisille henkilöille kuitenkaan mitään käy, mutta Tulen ja jään laulussa on toisin. Paitsi että… nyt saagan edetessä on valitettavasti tullut vähän sellainen tunne, että tietyt keskeisimmistä hahmoista ovat kasvattaneet ylleen haarniskan. Toivoisin melkeinpä, että Martin yllättäisi kaikki ja tappaisi vaikkapa Danyn tai Tyrionin The Winds of Winterissä (mikäli se nyt koskaan ilmestyy), mutta tuskinpa sellaista tulee tapahtumaan. No itselläni riittää kuitenkin jännättävää, koska oma lempparini on tosiaankin Jaime, joka tuskin on loppuratkaisun kannalta kovin merkittävässä asemassa ja saattaa näin ollen kuolla milloin tahansa. Tuskin kuitenkaan vielä, koska pitäähän hänen päästä ensin tappamaan Cersei, jotta ennustus toteutuisi.

Minusta juoni on muutenkin muuttunut vähitellen huonompaan suuntaan, enkä ilmeisesti ole yksin tämän ajatuksen kanssa. Etenkin Valtaistuinpeli ja Kuninkaiden koitos olivat suhteellisen jänteviä kokonaisuuksia. Miekkamyrskyssä alkoi tulla jo vähän rönsyjä, mutta enimmäkseen homma pysyi vielä hyvin kasassa. Korppien kesteissä sitten levähti toden teolla. Lohikäärmetanssi ei varsinaisesti auttanut asiaa, vaan sekoitti pakkaa entisestään. Olen kyllä useampien lukukertojen jälkeen alkanut pitää jonkin verran myös rautasyntyisten ja dornelaisten kuvioista, mutta siitä ei pääse mihinkään, että kirjasarjan pääjuoni olisi säilynyt selkeämpänä ja virtaviivaisempana, jos moisia sivuhaaroja ei olisi ollenkaan tuotu mukaan. Paletti oli tarpeeksi levällään jo muutenkin.

Eli kieltämättä ASOIAF:n taso on jonkin verran laskenut, mutta kokonaisuudessaan kirjasarja on tähän mennessä ollut loistava ja ovathan nuo pari viimeisintä teostakin vähintäänkin todella hyviä. Odotan innolla seuraavaa, joka tuskin koskaan ilmestyy. Tai ehkä ilmestyykin, mutta A Dream of Springiä saataneen odottaa maailman tappiin asti. Onneksi on sentään se tv-sarja, jota kautta saadaan ainakin jonkinmoinen loppuratkaisu. Tietenkään se ei ole sama asia, joten toivon Martinille mahdollisimman pitkää ikää ja kirjoitusiloa.

P.S. Suomennokset ovat mielestäni aika tökeröjä. Sanavalinnoista ja lauserakenteista näkee vielä selvästi englannin vaikutuksen, mikä johtunee siitä, että asialla ei ole ollut ammattikääntäjä. On hän kuitenkin koko ajan kehittynyt parempaan suuntaan.


Viimeksi muokattu: 23.05.2018 14:51 : Kuupposen päivä.

  • Freyja hahmo
Freyja
Painajainen
Taso: 36
  • Viestejä: 208
Freyja vastasi aiheeseen: Yleistä keskustelua Tulen ja jään laulu -sarjasta ja tapahtumista (spoileria)
03.12.2019 21:13 #47

Aloitin viime viikonloppuna kirjasarjan uudelleenluvun tai tällä kertaa äänikirjojen kuuntelun. Nyt A Game of Thrones ja A Clash of Kings on luettuna viidennen kerran, minkä perusteella pudotin kakkososan arviosta puoli tähteä pois. Se ei vetänyt yhtä hyvin kuin ensimmäinen osa. Eka osan aloittaminen, niin tuttu kuin onkin, imaisi maailmaansa täydellisesti. Kuuntelua ei voi lopettaa kesken, vaan äänikirjat on päällä koko ajan puuhastelun taustalla. Olen ollut ehdottoman tyytyväinen siihen, että olen lukenut kirjat teksteinä ennen kuuntelua, sillä nimien omaksuminen on siten ollut helpompaa.

Nyt on menossa A Storm of Swords, jonka kuunteluun menee vielä ainakin vielä kolmisen päivää. Olen hieman alustavasti tutkinut missä järjestyksessä A Feast for Crows ja A Dance with Dragons kannattaisi limittää. Ajattelin ensimmäistä kertaa edetä näissä afeastwithdragons.com/ kappaleiden lukujärjestyksen mukaisesti. Olettaisin tämän olevan oikea järjestys. Odotan Dancen uudelleen lukemista/kuuntelua, sillä olen lukenut sen viimeksi vuonna 2011 yhden kerran.


Taikakirjaimet - sf/f-kirja-arvioita

Viimeksi muokattu: 03.12.2019 21:14 : Freyja.

  • Jussi hahmo
Jussi
Arkkivelho
Taso: 60
  • Viestejä: 1422
Jussi vastasi aiheeseen: Yleistä keskustelua Tulen ja jään laulu -sarjasta ja tapahtumista (spoileria)
05.12.2019 01:03 #48

Minä aloitin tänä vuonna Tulen ja jään laulun uudelleenluvun. Puhuin asiasta virheellisesti "Kirjauutisia"-ketjussa, vaikka tämä aihe on oikea paikka. Luen sarjan osat nyt englanniksi, minkä olen tehnyt vain kerran aiemmin. Käynnistin uusintakierroksen maailmankirjalla The World of Ice and Fire sekä Dunk & Egg -tarinoilla, ja vasta sitten siirryin Tulen ja jään laulun varsinaisiin osiin.

Sain viimeksi loppuun Miekkamyrskyn, tai oikeammin A Storm of Swordsin, sillä luen tosiaan alkukielellä. Luin kirjan alun perin syksyllä 2002, eli 17 vuotta sitten. Sen jälkeen olen turvautunut suomennokseen. Mutta edellisestä lukukerrasta suomeksikin oli kymmenisen vuotta. Minusta Miekkamyrsky on sarjan paras osa tähän mennessä, ja tälläkin kierroksella pidin siitä enemmän kuin Valtaistuinpelistä tai Kuninkaiden koitoksesta. Mutta onhan Tulen ja jään laulun osista vähän hölmöä puhua itsenäisinä kirjoina, koska ne ovat jatkuvajuonista kerrontaa. Sarja on oikeastaan yksi erittäin pitkä romaani.

Miekkamyrskyä lukiessa huomasi, että jotkin asiat olivat jääneet hyvin mieleen, ja toiset aika lailla unohtuneet. Mutta niinhän se aina on uudelleenluvuissa. Esimerkiksi Tyrionin, Sansan ja Aryan juonilinjojen lopetukset olivat tehokkaasti muistissa, mutta viimeisen Jon-luvun tapahtumat olivat paljolti haihtuneet mielestä. Tällä lukemiskerralla se taisi tehdä syvimmän vaikutuksen kaikista kirjan luvuista.

En muistanut, että Jon oli lähellä hyväksyä Stannisin tarjouksen Talvivaaran lordiksi ryhtymisestä, ja pitkään kadoksissa olleen Aaveen paikalle saapuminen oli se juttu, joka käänsi Nietoksen mielen. Ja tarkemmin sanottuna Aaveen väritys, joka on sama kuin lumopuilla. Stannisin vasallina Jonin olisi täytynyt hylätä vanhat jumalat ja tuhota Talvivaaran lumopuut, mutta Aaveen nähdessään Jon tajusi, ettei voi tehdä näin. Aave kun oli lähetetty hänelle.

Jotenkin luku iski täysillä tunteisiin, ja silmät kostuivat. Ehkä asiaan vaikutti se, että tämä oli minulle Miekkamyrskyn ensimmäinen lukukerta Lohikäärmetanssin ilmestymisen jälkeen. Nyt kun tietää Jonin kohtalon viidennen kirjan lopussa, niin voi ajatella, olisiko Stannisin ehdotuksen hyväksyminen ollut sittenkin oikea ratkaisu, joka olisi pitänyt hahmon elossa. Mutta joo, ehkä Jon ei ole oikeasti kuollut, tai jonkinlainen henkiinherääminen tapahtuu taikuuden avulla. Kesästä 2011 asti olen odottanut vastausta asiaan...

Seuraavana uudelleenluvussani on vuorossa Korppien kestit, tai A Feast for Crows. Tämänkin olen vain kerran aiemmin lukenut englanniksi, joulukuussa 2005. Edellinen lukukerta suomeksi oli keväällä 2011.

Sitten kun olen saanut Lohikäärmetanssin luettua uudestaan, niin ei toivottavasti ole pitkä aika The Winds of Winterin julkaisuun. Toisaalta olen Fire & Bloodin lukenut vasta kerran, ja uusinta olisi kiva ottaa suomeksi. Ja en ole vielä kokeillut Dunk & Egg -tarinoita suomennettuina Seitsemän kuningaskunnan ritarista. Tulen ja jään laulun yhä jatkuva sarjakuvasovitus on jäänyt minulta täysin välistä, kuten myös kolmannen Dunkin & Eggin sarjisadaptaatio (The Mystery Knight).


Paikalla 40 vierailijaa
Uusin jäsen: Satu Mahkonen
Jäseniä yhteensä: 8765