Mistä keksit idean kirjoitukseesi?

Otsikko muotoiltu "niin taidokkaasti", mutta kysymys käy ilmi.

Eli. Inspiroidutteko esimerkiksi musiikista? Näettekö niin mielettömän juonikkaita unia, joista on hyvä lähteä liikkeelle? Kuunteletteko keskustelunpätkiä bussissa ja kehittelette tarinan ympärille? Näettekö kuvan, joka supattaa teille salaisuuksiaan?

Kuinka kauan hauduttelette ideaa? Muuttuuko juoni radikaalisti kesken kirjoitusprojektin? Tulviiko loistavia ideoita yleensä jossain tietyssä paikassa?

Itse olen saanut ideoita unista. Myös biisit herättelevät mielessä joitain kohtausvaihtoehtoja tai herättävät tunteita, joita pyrin joissain kohdin tuomaan ilmi. Novelleissa on tärkeää tunne, eli yleensä harvinainen tapahtuma tai kiva maisemareittikävely inspiroi. Nuo pitää vain kirjoittaa heti parin päivän sisään, fiilis hiippuu nopeasti. Väkisin ideointi tassen ei suju ollenkaan. Jotkin käänteet voi itselleen vääntää vaikeimman kautta, mutta pääideaa ei.

Sain uuden idean vähän toisenlaiseen käsikirjoitukseen viime kesän kriparilta. Puhuttiin hengellisistä asioista (yllätys) ja enkeleistä. Kaveri heitti ilmaan muutamia ajatuksia, joista sitten lähti kehittymään kunnolliselta vaikuttava idis. (Kaverilla itsellään ei ole minkään tason muistikuvaa ajatuksistaan.)

Nykyistä projektiani olen kirjoittanut sellaiset reilut viisi vuotta (okei, viisi vuotta sitten kirjoitin puolikkaan sanan päivävauhdilla, joten tavallaan sitä ei lasketa) ja juoni on aaaaaaika erilainen kuin ennen. Samaa on kai päähenkilöiden nimissä... Tosin kaarti on pääosin harventunut aika reippaasti. (Alussa: "No ei varmaan minkään tason rakkaustarinaa" Nyt: "Oiiii, ne on niin suloisia yhdessä!") Idean pitää kypsyä hiukan aika paljon, mutta kypsyttelen kirjoittaessa. Paha tapa, pitää kirjoittaa uusiksi paljon.

Eli. Mistä saatte ideanne, kuinka niihin suhtaudutte ja näin päin pois. Lopetetaas tämä aloitteluvuodatus.

Koen jotain. Näen jotain. Se jokin suututtaa minua, kiehuttaa sappeani yli äyräittensä. Se jokin ilahduttaa minua. Se jokin vain kiinnostaa minua - ainutkertaisuuttaan, tavanomaisuuttaan. Se jokin aktivoi minut katsomaan: olisiko kirjoituskisoja tai projekteja, joihin voisin sen jonkin sanoiksi siirtää.
Joskus aihe tai otsikko sinänsä nappautuu verbaaliseen mieleeni niin innostavana, että tarina rupeaa pulppuamaan jo siitä. Koulun ainekirjoituksissahan joutui nopeasti valitsemaan otsikoista kiinnostavimman ja tuottamaan siitä laadukkaan kynäelmän. Silloin valinta ja suoritusprosessi tuntuivat yleensä helpoilta, miellyttäviltä, innostavilta. Nyt kenties kokemuksen painolasti vetää mielle-suolle -laivaa tyynemmille tuotosvesille: joudun harkitsemaan, pohtimaan. Joskus tuntuu siltä, ettei ideaa esimerkiksi tulevaan Nova-kisaan löydy millään mutta jostain aatos oiva aina pulpahtaa - kiitos pikku elämyksiä usein tietämättään tarjoavien lähimmäistenkin. Saanpa satunnaisesti ´kirjoita tästä aiheesta`-tyyppisiä vinkkejäkin .

Ihan kaikesta ja mistä vaan. Minulla ei ole mitään yhtä tapaa jolla ideoita tulisi, vaan niitä voi tulla koska vaan. Unia kun en näe, niin sellaisista en saa ideoita.

Usein se voi olla jokin ärsyke, joka kannustaa miettimään omaa tarinaa. Esimerkiksi voi olla kirjoituskutsu, mutta niitä on viime aikoina tullut vähemmän selattua. Kuitenkin uusimman novellini, Odotus, joka Risingin foorumeille on postattu, idea tuli siitä kun kirjoitustehtävänä oli kirjoittaa pelosta. Aivoni lähtivät heti tykittämään ideoita ja pian minulla oli jo kourallinen ideoita. Tämä mistä kirjoitin jotenkin vain säväytti eniten, ja päätyi siksi kirjoitettavaksi.

Enemmän vaikuttavat kirjat, televisio ja elokuvat, jotka saavat miettimään miten minä tekisin näkemäni asian paremmin. Hei, varkaitahan kaikki kirjoittajat ovat, mitä sitä häpeämään? Jos näen hienoon juonen, voin lähteä sitä suunnittelemaan paremmin tai näen yksityiskohdan, jota haluan paisuttaa tai käsitellä toisessa yhteydessä. Tehdään vain paremmin se, mikä on jo tehty, yhdistellään ennen näkemättömät asiat ja tuodaan se oma näkökulma.

Kun on joku idea, niin lähden sitä kirjoittamaan ja keksin matkalla, vain harvoin olen suunnitelmallinen.

Koska tahansa ja mistä vain, siihen minun ideoiden saamisen voisi kiteyttää. Ei ole edes mitään paikkaa. Tai sen verran voisi sanoa, että kyllä usein pitää olla koneella. Ajatelen niin sanotusti sormillani. Kun kirjotan myös ajatus toimii. Toisilla on lenkillä käyminen, sali ja musiikin kuuntelu, mutta vaikka päätän, että nyt mietin tätä asiaa muuta tehdessä, en pysty siihen. Mieleni ajelehtii muualle. Koneella taas kun on vaikea tilanne jota pitäisi miettiä, niin turhaudun ja lähden koneelta. Ristiriitaista, eikö?

Kauan mietin yhtä ideaa vaihtelee myöskin. Joskus alle sekunnin, lähden suoraan kirjoittamaan, toisista olen suunnitellut vain synopsiksen ja kirjoitan sitten joskus. Aika voi venyä hyvinkin pitkäksi, mutta ovat pisimmät olleet jo pari vuotta koskemattomina.

Kaikki vaihtelee hyvin paljon. Toisia yritän hioa ja miettiä paljon, toisia en. Välillä tulee vain välähdys, että hei. Tämä on mahtava idea, siitä on kirjoitettava. "Idea" tiedostoni on venynyt jo monikymmen sivuiseksi, koska yritän keskittyä siihen käsillä olevaan tekstiin.

Minäkin saan ideoita kaikenlaisista asioista: toisista kirjoista, elokuvista, musiikista, tapahtumista, uutisista ja näkemistäni asioista. Jaan ideat yksityiskohtiin, juoniin, hahmoihin ja pariin muuhun kategoriaan.

Viimeksi sain idean siitä, että olin kirjoittanut johonkin päivämääräksi 4.14: mitä jos jossakin maailmassa olisi myyttinen ylimääräinen kuukausi? Ehkä vain joskus? Sitä ennen sain eeppisen ja dramaattisen tarina-asetelmaidean päärynästä.

EDIT: Ai niin, ideoiden kehittelystä. Kokoan ajatukset dokumenttiin ja jaottelen ja ryhmittelen niitä ja katson sieltä, kun haluan tehdä jotain uutta. Tähän mennessä olen aika usein poiminut ideoita valmiista kasasta onnistuneesti. Joskus olen ihmetellyt joistakin, mikä ihmeen idea tuossakin taas oli. Ideointivaiheessa kuitenkin aina lähden myös siitä, mikä tällä hetkellä olisi minun mielestäni kivaa.

Olen huomannut kirjoittavani sitä paremmin ja helpommin, mitä tarkemmin suunnittelen tapahtumat etukäteen, joten idean kypsytys tapahtuu mulla yleensä vähintään yhden kohtausluettelon kautta (paitsi jos on joku tosi lyhyt ja tunnelmoiva novelli). Sitten kun on juoni riittävän yksityiskohtaisesti kirjoitettuna, itse tarina syntyy.

Saan inspiraatiota sieltä täältä. Yksittäisiä elementtejä tarinoihin (henkilöitä, paikkoja, tapahtumia) tulee varastettua MTG:stä, videopeleistä, leffoista, musiikista, leffoista, internetistä... Ja kun istuu vain miettimään juttuja niin ideoita pulpahtaa jostain alitajunnan syövereistä.

Juonet syntyvät aika pitkälti orgaanisesti tyyliin "mitä tässä pitäisi tapahtua seuraavaksi että tarina olisi hyvä". Myös oman elämän tapahtumat ja keskustelut toistuvat kirjoituksissa. Henkilöhahmoni perustuvat usein johonkin todelliseen tai fiktiiviseen henkilöön tai ovat muunnoksia tai yhdistelmiä heistä.

Musiikin lyriikat ovat kyllä ehdoton ykköslähde ideoille. Videopelit ja MtG, kuten Tapsallakin. Rakennan myös ideoita pöytäropeporukkani avulla.

Nyt on aukko sivistyksessä. Mikä on MtG?

Magic the Gathering korttipeli.

Mun ideat tulee milloin mistäkin, joskus keskellä yötä. Musiikkikin auttaa välillä, joskus taas täysi hiljaisuus huoneessa. Useimmiten on tullut kirjoitettua tarinoita pelihahmoille milloin missäkin pelissä, mutta enimmäkseen WoW-hahmoilleni olen rustannut paljon erilaisia tarinoita.

Onkin muuten mielenkiintoista miten hyvä ideoiden lähde Magic oikein on! Se on ehtymätön runsaudensarvi high fantasy -kamaa, maailmoja ja olentoja ja taikaesineitä ja paikkoja ja taikoja. Varsinkin korttien kuvitus antaa minulle ideoita. Monta monituista korttia olen katsonut tyyliin "tämä on siistiä, mutta olisi vielä siistimpää, jos..." Ja pakkohan siitä on sitten kirjoittaa.

Warhammer on myös inspiroinut. Muinoin kirjoitin runsaasti Warhammerin maailmaan sijoittuvia tarinoita, settingi tarjosi paljon ajatuksia ja mahdollisuuksia.

No nyt vähän hävettää, etten muka tuota tunnistanut. Tietenkin Magickin tiedän, mutta lyhenne oli uusi (:

Vähän olen itsekin molempia sivusta seurannut (en pelaa kumpaakaan) ja ajatellut ihan samoin: tässä on uskomattoman paljon ideoita ja tarinoita kerrottavana. Magicikin useat kortit ovat niin hienoja, että pahaa tekee. Ja Warhammerin maailma on muutenkin niin laaja omalla historialla, että huh. Warhammer 40k:n historia varsinkin kiinnostaa, hyvin pitkälti tämän kuolemattomattoman elävän kuolleen keisari-kuninkaan takia. Se jos joku on idea, jonka toivoisin saaneeni itse. Hitto vie!

Joskus kun haaveilen eeppisistä scifitarinoista, tulee mieleen että en kuitenkaan pärjää Warhammer 40k:lle, turha edes yrittää. Ja jos kirjoitankin jotain scifiä niin kaikki parhaat ideat on siitä kopioituja. Itse tykkään eritoten tyranideista, necroneista ja Warpissa vaanivista kaaosdemoneista.

Scifipiirteet teksteihini ovat yleensä suoria tai epäsuoria ainoja Doctor Who -universumista. Paljasta scifiä en oikeastaan ole ikinä edes halunut kirjoittaa, joten olen ottanut ne miun vaihtoehtoisen todellisuuden sivuelementiksi.

Hassua, miten huomaa lainailleensa ideoita vaikka mistä, kun yleensä ei tule edes mietittyä mokomaa.

Toisinaan vaan tulee sellanen visiomainen hetki minkä aikana kirjoitan tekstipätkän mitä muokkaamalla ja jatkamalla saan aikaseksi pidemmän novellin. Lisäksi unet, tilanteet kaupungilla, yksittäiset vastaantulijat ja (mitenkään glorifioimatta) päihteet on saaneet aikaiseksi tarinan.

Mutta tärkeintä mulle on myös lukeminen sanaan aikaan kun on kirjoittamisvaihe päällä. Siinä jotenkin pysyy lähellä kaunokirjallisuutta ja pystyy ajattelemaan kirjallisella tasolla loogisemmin. Myös musiikin kuuntelu on aika tärkeässä osassa et saa pidettyä tunnelman kasassa.

Musta innoitteet voivat siirtyä yli tekstilajien ja taidesuuntauksien. Mä voin ottaa jonkun jutun just biisistä tai elokuvasta et minkälaisen fiiliksen haluaisin tähän novelliin tahi runoon. Se myös tekee helpommaksi välttää kliseitä kun ei ole vaan kaunokirjallisista lähteistä otettu mallia.

Jokapuolelta tulevat ideat, musiikki muovaa niitä ja unet tekevät niistä valmiita. Kun kirjoitan ne saavat loppusilauksen, mielikuvitusta valve-elämästäni.
Peleistä saa hyviä ideoita myös ja tietenkin leffoista ja muista kirjoista, mutta pelkään liiaksi vaikutteita.

Yleensä musiikki, videot, elokuvat ja TV-sarjat. Joskus sattuu jopa pelkkä sana jostain keskustelusta tuomaan jonkinmoista inspiraatiota. Myöskin jonkinmoisesta kuvasta saa kirjoittamisen aiheen tai jatkoa kesken olevalle tekstille.

Ja ihanin inspirointitapa: ajatteleminen ja kaikenmoinen mielikuvituksen vapaalle jättö. Tulee heti ajateltua asioita, jotka alkavat sanoilla: "entä jos tapahtuisikin näin" ja rupeaa ajattelemaan kunnolla. Sen jälkeen kyllä huomaa, että se voisi olla kirjoittamisen arvoinen.

Hankala kysymys. Yhdessä välissä inspiroiduin jatkuvasti omista unistani, tai ainakin niistä rippeistä, joita vielä aamulla muistin. Voin sanoa, että noiden unien pohjalta kirjoitettujen tarinoiden laita on hyvin jumahtanut ja takkuinen, ainakin toistaiseksi. Toinen suuri inspiroija on metsä, tarkemmin Kauppi, jossa pääsee vaeltelemaan tuntitolkulla niin pieniä polkuja, että alkaa jo miettiä, onko siinä jalkojen alla edes polkua... Kolmas tärkeä idealähde on lempikysymykseni "Entä jos?" ja tämä yleensä johtaa niihin hitusen oudompiin novelleihin. Ja oikeastaan tuo kysymys on yksinään se kaikista tärkein ideageneraattori...

Mutta oikeastaan idea voi juolahtaa niin kuin monilla muillakin melkein mistä vain ja tietenkin sitä aina inspiroituu kuuntelemastaan musiikista, lukemistaan kirjoista ja näkemistään elokuvista. Täytyy myöntää, että kyllä se MtG inspaa itse kutakin... Mutta myös vastaantulevat ventovieraat, arjen oudot sattumukset ja jopa omat sukulaiset voivat antaa kipinän uudelle tarinalle.

Omat mokat tarjoavat ideanitusen tieteistarinaankin. Myös kiukkua lietsovat seikat ja tapahtumat ryydittävät tieteistä mielikuvitusta lentoon. Saan purettua sydäntäni, kun naputtelen mehevää juttua. Eihän ikävän faktan pisteliääksi fiktioksi muuttaminen muuta jo tapahtunutta mutta näin voin käsitellä asiaa huumorimaustetta sekaan ripotellen. Pystyn myös lientämään kurjuutta ajatellen: mikkämoka mutta saahan siitä tieteistarinan seuraavaan kilpailuun. Ja kun messevästi sattuu, niin satunpa huomaamaan uuden kirjoituskisakutsun aiheen kanssa juuri sopivasti seikkailtuani.

Miulle ehkä yksittäinen suurin ideasampo ovat uutiset, kun niiden kanssa joudun työn puolesta olemaan aika paljon tekemisissä. Etenkin tiedeuutisit kirvoittavat herkästi mietteitä, että mitä jos tämän soveltaminen laajenisikin siihen tai tähän asiaan, jos tämä toteutuisi/onnistuisi tai jos tämä prosessi menisikin pieleen jne. Myös muilla uutisilla voi olla samanlainen vaikutus, mutta ei ehkä niin usein. Esimerkiksi nyt viimeaikoina olen intoutunut jälleen jatkamaan erästä tekstiä, jossa Suomeen hyökätään - yllättäen Ukraina-uutisten seurauksena.

Hyvin usein lähden liikkeelle jostain abstraktista ajatuksesta, ja tarinan punominen on sitten tuon ajatuksen saattamista konkreettiseen kuosiin. Esimerkiksi vastikään hermostuin siitä, että negatiivinen palaute on usein niin yleisluontoista, että sen pohjalta omia toimiaan ei pysty korjaamaan. Kehitin tästä ideasta sitten kaksi kauhuraapaletta, joissa päähenkilöä vainoaa riivaaja, joka arvostelee tätä, muttei koskaan kerro, mikä varsinaisesti on vialla.

Tuolla Leirinuorion puolella oleva Keikka mikä keikka lähti liikkeelle huomiosta, että huuhailijat yleensä tulikitsevat vanhoja tekstejä tarkoitushakuisesti niin, että ne sopivat heidän huuhaateorioihinsa.

Unet on aika hyvä ideoiden lähde. Aika monessa tekstissäni on jotain, joka on lähtöisin unista.

Ja sitten toinen on pelit. Varsinkin sellaiset pelit, joissa saa vaeltaa vapaasti johtavat usein unohtumattomiin hetkiin... Kuten vaikka Elder Scrolls Oblivion, jossa yksi näistä seikkailuista päätyi kauhunovelliksi.

Myös elokuvat, tv-sarjat, mangat, sarjakuvat, kirjat ja musiikki ovat hyviä inspiraation lähteitä. Parhaimpina hetkinä ideoita voi saada melkein mistä vaan.