VMN kirjoitti: (Tosin se voi olla myös sitä, että olen huono käymään läpi jo kirjoittamaani, oikoluku ja hiominen tuntuu aina niin tylsältä.)
Tämä on tuttua minullekin. Olen huono editoimaan tekstejäni. Raakaversioiden kirjoittaminen on yleensä ihan sujuvaa, mutta niiden jalostaminen on miltei mahdotonta. Jos yritän liian pian raakaversion kirjoittamisen jälkeen, näen pelkkiä ongelmia, jos taas odotan liian pitkään, en enää muista, mikä oli ongelmana tai millä tavoin olin alunperin järkeillyt minkäkin asian.
Tämä on tosin ongelmana enimmäkseen pitemmissä jutuissa, jotka sitten täyttyvät toistuvien läpilukujen myötä erilaisilla hakasulkuhuomautuksilla. "Sinuttelu/teitittely?" "Miksei ilmoita päätöksestään ylemmilleen?" "Miksei X paikalla? Edit: unohda, selitetään s. 28."
VMN kirjoitti: Olisiko helpompaa näyttää jollekin tutulle?
Minulla on tästä vähän ristiriitaisia kokemuksia. Toisaalta tutun kanssa voi olla helpompi "asioida", mutta olen itse huomannut, että vaikka olisin kuinka tottunut esimerkiksi puhumaan jonkun kanssa (vaikka sitten ihan kirjoittamisestakin), en välttämättä ymmärrä saman henkilön antamaa kirjallista palautetta ollenkaan. Tämä tosin ehkä johtuu enimmäkseen siitä, ettei minulla yleensä ole suurempaa hinkua näyttää mitään tekstejäni kellekään, enkä siksi ole tottunut palautteeseen ylipäänsä, mutta kummallinen takaisku se on silti ollut.