Esikoisteoksen julkaiseminen

HEI kaikille. Onpa täällä mahtavat sivut ja erikoisen kiehtova yhteisö. Tutustun kokonaisuuden toimintaan vielä oikein ajan kanssa, mutta nyt ensialkuun lähestyn yksinkertaisella kysymyksellä.

Hiljakkoin valmistuvani esikoisteoksen (ALIUS TEMPUS - Toinen aika) julkaisemista olen suunnitellut. Teos on huolella kirjoitettu, vajaat 200 sivuinen ja tyyliltään Star Wars, Avatar, Batman- osastoa, eli melko sujuvaa "avaruusoopperaa, sanoisinko -fantasiaa". Olisiko teillä arvoisat kolleegat antaa hyviä vihjeitä, miten lähestyä kustantajaa ja ketä voisitte suositella tämäntyyppiseen kirjallisuuteen?

Sanottakoon vielä, että käsikirjoitus on saanut tulikasteen parin ystävän kautta ja maukkaimmat mokat on hoidettu ammattiavusteisesti. Positiivistä palautetta tuli näiltä tietiskirjojen ystäviltä ja he suosittelivat yrittämään...

Ystävällisin terveisin, candidate - Oscar Playall

Panosta viestiin jolla lähestyt kustantajaa. Esittele itsesi, taustasi, sekä tietysti teoksesi suhteellisen napakasti. Kustantamot saavat sen verran suuren pinon tekstejä, että sieltä erottuminen on haastellista. Kustantajaa valitessa kannattaa miettiä julkaisevatko he alan kirjallisuutta. Avaruusoopperaa ei kovin paljon suomeksi julkaista, mutta jonkin verran avaruuteen sijoittuvaa scifiä kyllä.

Lisäksi kärsivällisyyttä kannattaa kerätä jo etukäteen. Vastausten saaminen nimittäin saattaa hyvinkin kestää. Pieniltä kustantamoilta tuntuu saavan vastauksen nopeammin, kun taas monilta isommilta saattaa vierähtää valtaosa vuotta ennen vastausta.

Itselläni ei ole aiheesta kokemusta, mutta tuli mieleen että viestiarkistosta löytyy vuoden takaista keskustelua julkaisusta ja esittelykirjeistä:

Linkki

HEI, kiitos hyvistä kommenteista ja linkistä, johon sain tutustua. Lueskelin tuolta ja siellä on kyllä paljon hyvää infoa, mutta nyt alkoi vaivaamaan... Jos minulla on mielettömän hyvä tarina, johon koukutan lukijan heti alkusivuilla. Siihen lisätään johdatteleva kuljetus, joka kasvaa loppua kohden ja viimeisellä kolmanneksella vasta lukijalle alkaa oikeasti valjeta, mistä oikein on kysymys, niin..? Eikö ole riskaabelia lähettää tällaista ainutlaatuista tarinaa kymmenelle kustantajalle ideoineen ja saada vaan "ei sovi ohjelmaan" kommenttia. Hei, nyt puhun oikeasti huikeasta tarinasta, jossa on syvyyttä ja ulottuvuutta myös pitkälle ihmismielen syövereihin, jonka lopullista totuutta en haluasi tuoda päivänvaloon ilman mitään pätevää syytä.

Eräs alan harrastaja totesi, että tämä oli pakko lukea yhdeltä istumalta ja jano jäi siitäkin huolimatta, vaikka sanat loppuivat. Hän koki asiat juurikin tuolla tavalla, että olisi halunnut jäänä tuonne, joksikin aikaa vielä.

IDEA. Tekisi mieli lähettää kustantajille vaan puoli tarinaa, koska tiedän, että sitä loppua tullaan kysymään. Näin kuitenkin pitäisin itselläni tämän idean valttikortit. Jos luovun niistä, niin äkkiäkös jossain muualla on vastaavanlainen siirtokunta ja siellä turvataan maailman energiavajetta juurikin samanasteisen uhan alla... samanlaisen epävakaan ajatusmaailman omaavan varhaisen bio- metallurgisen aseteknologian läpimurron tuottaman sotilaan kulmasta katsottuna :)

Eipä se millään tavalla riskaabelia ole. Hienoa että löytyy itseluottamusta ja jos muutkin ovat pitäneet, niin varmasti sitten onkin hyvä tarina.

Vaikka luottaisit varmasti kirjaasi, en lähtisi kikkailemaan ja lähettämään vain puolta tarinaa. Kustannusmaailma on aika kiireinen, eikä Suomessa oikein harrasteta tarinan osasten lähettämistä. Jos tiedät että se on hyvä ja loppukin halutaan, mikset anna sitä heti? Siis sen sijaan, että kustannusyhtiössä luetaan teksti ja todetaan sen loppuneen eikä jakseta alkaa leikkiä. Jos se on hyvä, niin sen tulisi riittää. (Katsot vaan mihin lähettää, keitä teksti voisi kiinnostaa, kuten jo mainittu)

En ole koskaan kuullut että tarinaa olisi varastettu, varsinkaan kustannusyhtiö olisi tehnyt niin. Jos oikeasti et halua lähettää kaikille, lähetä yhdelle kerralla (mutta varaudu, että odotus voi kestää pitkään).

Enpäs usko minäkään, että sinun on järkevää alkaa lähettelemään käsikirjoitustasi osissa tai pelätä tarinasi idean varastamista. Menetät vain pahimmillasi potentiaalisen kustantajan kiinnostuksen turhalla kikkailulla.

En halua kuulostaa mitenkään ilkeältä tai vähättelevältä, mutta nykyään on hyvin hankala keksiä niin omintakeista ideaa (kaikki kun on jo keksitty :/), että sitä olisi kenenkään järkeä ryhtyä kopioimaan. Kirjan koukuttavuus ja hyvyys ovat siis lähinnä sinun hyvän toteutuksesi ansiota. Totta kai kirjassa voi olla yksittäisiä uusia oivalluksia, mutta tuskinpa kukaan lähtee koko käsikirjoituksen ideaa kokonaisuudessaan kopioimaan. Ja jos tarinasi on kustannusyhtiönkin mielestä suorastaan vallankumouksellinen, miksi ihmeessä he lähettäisivät "ei sovi ohjelmaan" - viestin ja julkaisisivat sitten myöhemmin vastaavan tarinan toisen nimellä? Ei juuri järkeä, eihän?

noreen kirjoitti: Enpäs usko minäkään, että sinun on järkevää alkaa lähettelemään käsikirjoitustasi osissa tai pelätä tarinasi idean varastamista.

En halua kuulostaa mitenkään ilkeältä tai vähättelevältä, mutta nykyään on hyvin hankala keksiä niin omintakeista ideaa (kaikki kun on jo keksitty :/), että sitä olisi kenenkään järkeä ryhtyä kopioimaan.

Ja jos tarinasi on kustannusyhtiönkin mielestä suorastaan vallankumouksellinen, miksi ihmeessä he lähettäisivät "ei sovi ohjelmaan" - viestin ja julkaisisivat sitten myöhemmin vastaavan tarinan toisen nimellä? Ei juuri järkeä, eihän?

OK. Olen ollut aavistuksen mukana musiikkibisneksessä, jossa kuulee tämänkaltaista juttua, jotta "kaikki on keksitty" ja "kaikki lainaa kaikilta"... aika masentavaa edes ajatella noin vaikka se olisikin totta. BTW, olen itse kokenut, miten ideani lytätään ja tuottaja muutaman viikon päästä esittää uuden tekeleensä perustuen täysin kehittelemääni ideaan, introa myöten. En tiedä, miten täällä kirjallisuuden puolella nämä asiat toimii, mutta "siperia opettaa" lievään skeptisyyteen.

Olen itse toiveikas sen suhteen, että vielä on tilaa ainakin tarinoiden kehittelyssä johtuen osittain siitä, että mielessäni muhii jo seuraava teos kokonaisuudessaan, jonka nimeä en edes voi paljastaa... se voi jo itsessään aiheuttaa luovalle ihmiselle ylitsepääsemätöntä viettelystä.

Mutta asiaan. Olette sitä mieltä, että ei puolikasta tarinaa ja kunnioitan ehdottomasti teidän mielipidettänne. Höh, tämä aiheuttaa itsessäni kuitenkin osittain ristiriitaisen reaktion. Mutta... jos tarinani puolikas olisikin vallankumouksellinen, niin heittäisikö kustantaja sen roskiin sen takia, ettei viitsi nähdä vaivaa saadakseen tarinalle oikeutetun päätöksen. En puhu nyt edes sopimuksesta, vaan ainoastaan siitä, että kyllä näinä päivinä on mahdollista vielä viedä ihmisiltä jalat alta hyvällä juonella. Vähän optimismia kehiin. En väitä, että se olisin minä, mutta joku muu kyllä. Eihän nämä kustantajatkaan kuitenkaan mitään jumalia ole, eihän? Lämpimän kikkareen pudottavat jok' ikinen päivä posliinilleen

Oscar Playall kirjoitti:

noreen kirjoitti: Enpäs usko minäkään, että sinun on järkevää alkaa lähettelemään käsikirjoitustasi osissa tai pelätä tarinasi idean varastamista.

En halua kuulostaa mitenkään ilkeältä tai vähättelevältä, mutta nykyään on hyvin hankala keksiä niin omintakeista ideaa (kaikki kun on jo keksitty :/), että sitä olisi kenenkään järkeä ryhtyä kopioimaan.

Ja jos tarinasi on kustannusyhtiönkin mielestä suorastaan vallankumouksellinen, miksi ihmeessä he lähettäisivät "ei sovi ohjelmaan" - viestin ja julkaisisivat sitten myöhemmin vastaavan tarinan toisen nimellä? Ei juuri järkeä, eihän?

OK. Olen ollut aavistuksen mukana musiikkibisneksessä, jossa kuulee tämänkaltaista juttua, jotta "kaikki on keksitty" ja "kaikki lainaa kaikilta"... aika masentavaa edes ajatella noin vaikka se olisikin totta. BTW, olen itse kokenut, miten ideani lytätään ja tuottaja muutaman viikon päästä esittää uuden tekeleensä perustuen täysin kehittelemääni ideaan, introa myöten. En tiedä, miten täällä kirjallisuuden puolella nämä asiat toimii, mutta "siperia opettaa" lievään skeptisyyteen.

Niin no, minä olenkin aika kyyninen ja masentava ihminen, joten ei kannata välttämättä välittää. Luulen vain, ettei kustannusyhtiön olisi järkevää varastaa toisen ideaa, mutta ymmärrän skeptisyytesi huonojen kokemustesi pohjalta.

Kustannustoimittajat tuntuvat olevan kovin kiireisiä ihmisiä, joten ehkäpä heillä ei ole aika odotella toista osaa kuuluvaksi? Entäs jos tarinasi ensimmäinen osa ei yksittäisenä herätäkään toivottua vaikutusta, vaan sen vallankumouksellisuus on osien muodostamassa upeassa kokonaisuudessa? Kustannusyhtiöille lähetetään varmasti monia lupaavia käsikirjoituksia, joista iso osa on heti luettavissa, jos alkaa alun tai vaikka lopun jälkeen kiinnostamaan. Jos sinusta tuntuu siltä, että tarinasi toimii hyvin myös osissa ja koukuttaa lukijansa heti alussa, niin anna palaa vaan ja lähetä se osissa. Todistatpa sitten meille, että olimme väärässä.

No se on totta, kirjailijalta lainaavat tai varastavat kaikilta ja kaikesta, miten sen nyt haluaa. Siitähän ne hyvät tarinat tuleekin, montaa eri asiaa yhdistämällä. Mutta kuten noreen sanoi, tuskin kukaan jaksaa alkaa kirjoittamaan koko juttua alusta loppuun, vain koska eivät halua tehdä sinun kanssasi sopimusta. Olettaisin musiikkibisneksen olevan tässä varsin erilainen, kirjan kirjoittaminen kun ei ole mitään nopeaa puuhaa.

Ja niin, valitettavasti ideat ovat hyvinkin halpoja. Eivät ne ideat myy, vaan se teksti. Toki toisinaan tulee hyvä idea joka kiinnostaa, mutta lopulta tekstin itsessään täytyy olla vakuuttavaa. En itsekään haluaisi uskoa tähän, uskon että minulla on muutamia täysin nerokkaita ideoita, mutta kuunneltuani kirjailijoiden podcastia, he ovat kehittäneet alle viidessätoista minuutissa yli viisi oikeasti hyvää ideaa tarinaksi.

Varmasti voi juonella vetää jalat alta, ehdottomasti. Mutta onko se sitten tarpeellista tehdä jotain ylimääräistä? He saattavat olla sitä mieltä, että olet vain hankala kun et halua kokonaisesta luopua. Tai sitten sitä, että ei se kuitenkaan ole valmis se toinen osa. Olen yhä sitä mieltä, että jos se on hyvä kokonaisuus, vaikka pelkkä puolikas olisi hienoa tekstiä, niin laita kaikki vaan. Kokonaisuushan se merkkaa, eivät he halua puolikasta itselleen, oli se miten hyvä tahansa. He haluavat tarinan, sitä ne kustannustoimittajat kirjamessuillakin sanoivat. Tarinassa on alku, keskikohta ja loppu, ne kaikki. Ei vain osaa.

On hienoa nähdä että sinulla on noin vankka itseluottamus, joten jos todella uskot, niin ei mikään estä sinua tekemästä juuri niin kuin haluat.

noreen kirjoitti: Niin no, minä olenkin aika kyyninen ja masentava ihminen, joten ei kannata välttämättä välittää. Luulen vain, ettei kustannusyhtiön olisi järkevää varastaa toisen ideaa, mutta ymmärrän skeptisyytesi huonojen kokemustesi pohjalta.

Kustannustoimittajat tuntuvat olevan kovin kiireisiä ihmisiä, joten ehkäpä heillä ei ole aika odotella toista osaa kuuluvaksi? Entäs jos tarinasi ensimmäinen osa ei yksittäisenä herätäkään toivottua vaikutusta, vaan sen vallankumouksellisuus on osien muodostamassa upeassa kokonaisuudessa? Kustannusyhtiöille lähetetään varmasti monia lupaavia käsikirjoituksia, joista iso osa on heti luettavissa, jos alkaa alun tai vaikka lopun jälkeen kiinnostamaan. Jos sinusta tuntuu siltä, että tarinasi toimii hyvin myös osissa ja koukuttaa lukijansa heti alussa, niin anna palaa vaan ja lähetä se osissa. Todistatpa sitten meille, että olimme väärässä.

Äläpäs nyt. Sanoisin, että olet varmaankin realisti ja varmaan oikeassa. Itsekin kaatuisin sille kupeelle, mutta kun on oma lehmä ojassa, niin pakko on yrittää jotain muuta. Lueskelin täältä pitkän tovin noita vuoden vanhoja postauksia liittyen kustantannusdiiliin. Jos nuo kaikki kiteyttää, niin lähes kukaan kandidaatti ei saa sopimusta, eikä edes mitään kommenttia teoksestaan, mutta miksi..? Kustantaja on kiireinen ja lukee vaan muutaman sivun. Jos alku ei päräytä, niin työ menee kasan alimmaiseksi. Pitää siis erottua joukosta. Jos lähettää vain puolikkaan käsikirjoituksen, niin varmaan erottuu... ei tosin välttämättä edukseen. Toiseksi, jos teos on avaruusoopperaa, niin ei suomessa oikein... eikä joku iso lafka enää satsaa nuoriin jne. Realismi murskaa alleen minut tällä tilastotieteellisellä totuudellaan, mutta tästäkin huolimatta aloitan saatekirjeen muotoilun. Yksi A4 täyttä realismia ja paketti matkaan. Puolikas tai kokonainen, onko sillä enää lopulta mitään väliä?

Kiitos kannanotosta, olen edelleen kuulolla...

Jaahas, sähläsin noiden lainausten kanssa niin mehevästi, että edittiä kehiin ja kerkesi VMN väliin. Voihan se vaan olla, että itseluottamuksen rinnalla voi kamppailla lievä uppiniskaisuus ja kokemuksen puute. Mutta alan vähitellen oppia.

Älä toki masennu, se tuskin oli noreeninkaan tarkoitus. Lähinnä yrittää olla realistinen, jos ei käykään niin kuin kuvitteli. Ja juuri se, että erottuu varmasti, mutta onko se edukseen vai ei? Kannustamalla laittamaan kaikki kerralla, itse ainakin uskon mahdollisuuksiesi paranevan ja sitä minä sinulle toivon. Että menisi mahdollisimman hyvin. Älä masennu ainakaan, jos sinulla on jo toinen tarina mielessä niin sen kimppuun vain ja eteenpäin. Ei täällä ketään alas haluta lytätä, täysin päinvastoin (:

VMN kirjoitti: Älä toki masennu, se tuskin oli noreeninkaan tarkoitus. Lähinnä yrittää olla realistinen, jos ei käykään niin kuin kuvitteli. Ja juuri se, että erottuu varmasti, mutta onko se edukseen vai ei? Kannustamalla laittamaan kaikki kerralla, itse ainakin uskon mahdollisuuksiesi paranevan ja sitä minä sinulle toivon. Että menisi mahdollisimman hyvin. Älä masennu ainakaan, jos sinulla on jo toinen tarina mielessä niin sen kimppuun vain ja eteenpäin. Ei täällä ketään alas haluta lytätä, täysin päinvastoin (:

En meinaakaan masentua. Kirjoittaminen itsessään oli niin palkitsevaa, että olen jo saanut kaiken, mitä siitä itse halusin. Nyt haluan sen jaettavan vaan muille, mutta mielenkiinnosta haen kustantajaa. Se on minulle mittari siitä, että olen onnistunut jossain. Alunperin oli tarkoitus...

Alunperin, siis minulla oli tämä idea, joka lähti liikkeelle unesta. Idea sai kaveriksi toisen unen kaksi kuukautta myöhemmin. Näiden tueksi ja väliin 46- vuotias monimutkainen mieleni takoi siteen, josta kehkeytyi jotain, mikä itselleni oli mieletöntä. Yritin etsiä mielessäni luotettavaa kirjoittajaa sille, mutta en keksinyt ketään. Yksi ystäväni tanskassa, kiireinen yliopistohemmo olisi ainut, kuka kykenee ihmeisiin, mutta hänellä oli kädet täynnä. Jäin tyhjän pääee valtavan finnin kanssa. Istuin koneelle ja aloin naputtelemaan. Kaksi kuukautta meni ja edessäni komeili 200 sivua raakaa tekstiä. Kolme kuukautta kovaa editointia ja alkoi lopullinen hienosäätö. Tämä asiantuntija- ystäväni sai tekstin tässä vaiheessa ja kolmen viikon väännön tuloksena minulla oli käsikirjoitus, jota itse olen lukenut yhtensä jo 8 kertaa. Jokainen kerta itkettää ja naurattaa, en ole hullu, mutta en samalla voisi olla enää ylpeämpi tästä kokonaisuudesta. Tehdasduunari, joka on luonut ympärilleen kokonaisen maailman, mihin voi vajota tätä arkea pakoon. Ennen minulla oli musiikki, mutta jo kolmatta vuotta jatkunut tinnitus alkaa sulkea ovia sillä saralla. Se jos joku haluaa masentaa tottavie.

Kiitos kannustuksesta, voidaan hyvin... eikö?

Mahtavan kuullosta.

Ehdottomasti jatka vain, jos itse tarinan kirjoittaminen on ollut noin palkitsevaa! Tietenkin kannattaa etsiä sille kustantajaa ja katsoa, josko se nappaisi ja pääsisit jakamaan sen mitä olet saanut aikaan muidenkin kanssa. Mikäs sen parempaa?

Hienoa kuulla noin positiivinen tarina kirjoittamisesta, ja mistä sitä tietää koska sinuun törmää kirjakaupassa?

. Lueskelin täältä pitkän tovin noita vuoden vanhoja postauksia liittyen kustantannusdiiliin. Jos nuo kaikki kiteyttää, niin lähes kukaan kandidaatti ei saa sopimusta, eikä edes mitään kommenttia teoksestaan, mutta miksi..? Kustantaja on kiireinen ja lukee vaan muutaman sivun. Jos alku ei päräytä, niin työ menee kasan alimmaiseksi. Pitää siis erottua joukosta. Jos lähettää vain puolikkaan käsikirjoituksen, niin varmaan erottuu... ei tosin välttämättä edukseen. Toiseksi, jos teos on avaruusoopperaa, niin ei suomessa oikein... eikä joku iso lafka enää satsaa nuoriin jne.

Minä sain palautetta. (Okei, harjoittelijalta, mutta kuitenkin. Ilmeisesti oli lukenutkin kaiken.) Kohtelias "Ei sovi ohjelmaan" tuli, joten en voi sanoa tietäväni näistä asioista tai varsinkaan onnistumisesta. Kuiteskin, uskaltaisin kehottaa keskittymään tuohon erottumiseen aika paljon. Itsellä ikä (okei, iän puute) teki jo kaiken, joten sun pitää tehdä enemmän. Persoonallisuutta saatekirjeeseen. En usko kustantajien niin hirveästi intoutuvan enää kaikista erittäin huolellisista ja kohteliaista saatekirjeistä. Kohtelias pitää joo olla, muttei välttämättä jäykästi.

Ja älä kiirehdi liikaa. Kuvittelin oman tekstini olevan itse täydellisyys, kun lähetin sen (hyvin, hyvin monen lukukerran jälkeen) mutta parin kuun päästä aloin nähdä pikkuvirheitä ja suurempia mokia. Nyt kirjoitan tarinaa ties kuinka monennen kerran uusiksi ja nykyinen versio on paljon parempi kuin edellinen. Melkeinpä jo täydellinen...

(Minä viistoistvee täällä mukamas pätemässä )

The Big Bad Wolf kirjoitti:
Minä sain palautetta. (Okei, harjoittelijalta, mutta kuitenkin. Ilmeisesti oli lukenutkin kaiken.) Kohtelias "Ei sovi ohjelmaan" tuli, joten en voi sanoa tietäväni näistä asioista tai varsinkaan onnistumisesta. Kuiteskin, uskaltaisin kehottaa keskittymään tuohon erottumiseen aika paljon. Itsellä ikä (okei, iän puute) teki jo kaiken, joten sun pitää tehdä enemmän. Persoonallisuutta saatekirjeeseen. En usko kustantajien niin hirveästi intoutuvan enää kaikista erittäin huolellisista ja kohteliaista saatekirjeistä. Kohtelias pitää joo olla, muttei välttämättä jäykästi.

Ja älä kiirehdi liikaa. Kuvittelin oman tekstini olevan itse täydellisyys, kun lähetin sen (hyvin, hyvin monen lukukerran jälkeen) mutta parin kuun päästä aloin nähdä pikkuvirheitä ja suurempia mokia. Nyt kirjoitan tarinaa ties kuinka monennen kerran uusiksi ja nykyinen versio on paljon parempi kuin edellinen. Melkeinpä jo täydellinen...

(Minä viistoistvee täällä mukamas pätemässä )

OK, on valloillaan ajatus, että pitää erottua joukosta ja uskon, että jokainen tekee parhaansa tämän asian eteen. Jos on oikeasti kirjoittanut hyvän teoksen ja satsaa todellakin saatekirjeeseen, niin taas olemme siinä pisteessä, että milläs nyt erotutaan, koska jokainen ajattelee näin. Itselläni on visio, miten saatekirjeeni etenee, mutta jokaisella ansiottomalla voi olla vastaavanlainen visio, enkä silti saa etulyöntiasemaa. Se, että ikä nostetaan esiin... siinä on jo itsessään paradoksia kerrakseen. Itse uskoisin, että se loputtomiin hierominen varsinkin jonkun instanssin käskystä kääntyy jossain vaiheessa itseään vastaan. Olen itsekin huomannut tekstissäni sen, että ammattilaisen seula saa tekstiin terveemmän kieliasun, mutta samassa kirjoittajan identiteetti alkaa murentua. Jos joku harjoittelija kehottaisi minua korjaamaan tekstiäni, niin olisin erittäin varovainen muutosten suhteen... miksi siis harjoittelija, millainen harjoittelija? Ollaanko silloin jo lähellä maalia, vai ollaanko silloin vaan ja ainoastaan lähempänä harjoittelijan maalia?

Tsemppiä meille kaikille, ei se ikä ole este vaan hidaste. Käsitettäköön tämä paradoksina, jonka jokainen voi tulkita edukseen...

Lähetä se useaan paikkaan ja pidä aina alkuperäinen tiedosto koneella tai tikulla.
Musabisnes ei ole sama asia kuin kirjoittaminen!! Tuottaja yleensä myös itse säveltää ja tekee musaa.. Eikö????
Kustantamo pyytää aina muokkaamaan vielä tekstiä ja tuskin kustantamossa juuri se ihminen päättää alkaa kirjoittamaan samanlaista tarinaa kuin sinä, vain koska se on niin hyvä.. Puhumattakaan siitä että tämä tyyppi olisi vielä kirjailija.. (ja jos on, hän tuskin varastaa ideasi ja on vielä kustantamossa töissä.. Mieti vähän..)

Tai, sitten sinä kärsit julkaisukammosta.. ;) Keksit tekosyitä niinkuin minäkin

Sapfo kirjoitti: Lähetä se useaan paikkaan ja pidä aina alkuperäinen tiedosto koneella tai tikulla.
Musabisnes ei ole sama asia kuin kirjoittaminen!! Tuottaja yleensä myös itse säveltää ja tekee musaa.. Eikö????
Kustantamo pyytää aina muokkaamaan vielä tekstiä ja tuskin kustantamossa juuri se ihminen päättää alkaa kirjoittamaan samanlaista tarinaa kuin sinä, vain koska se on niin hyvä.. Puhumattakaan siitä että tämä tyyppi olisi vielä kirjailija.. (ja jos on, hän tuskin varastaa ideasi ja on vielä kustantamossa töissä.. Mieti vähän..)

Tai, sitten sinä kärsit julkaisukammosta.. ;) Keksit tekosyitä niinkuin minäkin

Hmm. Olen miettinyt. On totta, että musabisnestä ei tulisi verrata kirjallisuuteen ja pyydän anteeksi mitä nöyrimmin. Yritin tuoda esille, että luovassa työssä alasta riippumatta tahtoo olla valitettavaa, että joku keksii idean ja pahimmassa tapauksessa nopeimmat, lue röyhkeimmät omivat sen.

Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että niinkin suppea genre, kun avaruusooppera on, niin siellä eletään tällä hetkellä vastaava hetkeä, kuin meidän joulun jälkeisellä jääkaapilla. Joku on kantanut kaapin täyteen herkkuja, jotka maistuivat tuoreeltaan. Nyt syödään rippeitä ja yritetään vielä ammentaa siitä moskasta jotain hyvää puoliväkisin. Ei sitä hyvää riitä loputtomiin, ennekuin joku tuo jotain oikeasti tuoretta tuohon kaappiin. En pysty väittämään tätä minkäänasteisena totuutena sitäkään unohtamatta, että en juurikaan lue kirjoja. Yritin kyllä, jopa erästä suomalaista takuukirjoittajaa... mutta ne ensimmäiset sivut eivät koukuttaneet. Lauseet ovat kyllä kauniit ja hedelmälliset, mutta jos asiaa ei ole, niin 20 sivua väkisin ja se oli siinä. Ymmärrän toisaalta kustantajaa.

Mukavuudenhalu ja laiskuus ovat siis ajaneet minut elokuvien ihmeelliseen maailmaan jo aikoja sitten. Olen yhä useammin joutunut toteamaan, että miljoonilla tuotetun elokuvan luulisi perustuvan johonkin hyvään, mutta mielessäni se yltää lähinnä hetkelliseen visuaaliseen ja pinnalliseen nautintoon. Munaa löytyy, mutta sielua ei näissä nykyajan tieteisleffoissa enää ole... mielestäni. Joku toinen voi olla eri mieltä, sekin on hyväksyttävää!

Mikä tässä sitten mättää? Onko näin, että suomesta ei voi, eikä saa syntyä mitään uutta tähän aliarvostettuun genreen? Asenne, mistä moinen aliarvostus yleensä kumpuaa..? Oikeastiko minun pitäisi alentua tarinani kanssa johonkin maaniseen kierteeseen? Ei todellakaan... oletteko ikinä heränneet unesta ja kokeneet, että teillä on aarre sängyn alla ja varovasti kurkistatte sinne. Itselläni on samainen tunne, jotta minulla on jotain, joka toimii ja kestää vertailun. Aion edetä kyllä sen kanssa, enkä jää vilkuilemaan liikaa ympärilleni. Ei tekosyitä... kerran täällä vaan eletään.

OK, täällä on helppo uhota ja nimettömänä vielä. Nyt ovat tunteet jo sen verran pinnassa, että tekisi mieleni oikesti lähettää vaan puolikas kässäri... ja niin taidan tehdäkin. Hyvää keskustelua on tullut, anteeksi lievä tulehtuminen. Jos joku vielä yllyttää, niin sitten aloitetaan hikoilemaan kunnolla, olenhan sentään jo rahtari...

Oscar Playall kirjoitti: OK, on valloillaan ajatus, että pitää erottua joukosta ja uskon, että jokainen tekee parhaansa tämän asian eteen. Jos on oikeasti kirjoittanut hyvän teoksen ja satsaa todellakin saatekirjeeseen, niin taas olemme siinä pisteessä, että milläs nyt erotutaan, koska jokainen ajattelee näin. Itselläni on visio, miten saatekirjeeni etenee, mutta jokaisella ansiottomalla voi olla vastaavanlainen visio, enkä silti saa etulyöntiasemaa. Se, että ikä nostetaan esiin... siinä on jo itsessään paradoksia kerrakseen. Itse uskoisin, että se loputtomiin hierominen varsinkin jonkun instanssin käskystä kääntyy jossain vaiheessa itseään vastaan. Olen itsekin huomannut tekstissäni sen, että ammattilaisen seula saa tekstiin terveemmän kieliasun, mutta samassa kirjoittajan identiteetti alkaa murentua. Jos joku harjoittelija kehottaisi minua korjaamaan tekstiäni, niin olisin erittäin varovainen muutosten suhteen... miksi siis harjoittelija, millainen harjoittelija? Ollaanko silloin jo lähellä maalia, vai ollaanko silloin vaan ja ainoastaan lähempänä harjoittelijan maalia?

En usko että kovinkaan moni kustantaja ehtii ainakaan hylkäyksen saaville (puhun itsestäni/kaltaisistani) kovin kummoisia parannusehdotuksia esittämään. Omalla kohdalla oli enemmän parin seikan esille nostamisesta ("Kirjoitat hyvin, panosta prologeihin, tässä onnistuit, kuulemiin"), "Älä luovuta" -palautteesta. Varmasti jos saat sopimuksen ja silloin rupeatte muoksaamaan tekstiä, on kyseessä ammattilainen.

Mutta, minähän en näistä asioista tiedä.

Kuten Iso Paha Susi vähän vihjasikin, ei kustantajilla ole aikaa antaa palautetta. Siksi vakiotervehdykset ja viestit tulevaa. Ja tarinan on oltava kokonaisuutena hyvä ja koukutettava, koska kustantamoille lähetetään satoja ja taas satoja käsikirjoituksia joka vuosi. Ne mitä julkaistaan oli lopulta vain muutamaa prosentti kaikesta, mitä he saavat.

Genresi on aliarvostettu siksi, ettei sitä lueta, ei ainakaan tällä hetkellä. Ei sille ole markkinoita. Toki tilanne voi muuttua ja varmasti muuttuukin joskus, onko se sitten ensi vuonna vai vasta kymmenen vuoden päästä. Ne vähän vaihtelevat aalloittain. On kuitenkin riski julkaista tekstiä, jos oletus on, ettei ihmisiä kiinnosta lukea sellaista. Silloin sen vain on oltava entistä parempi.

Ensimmäinen käsikirjoitukseni, jonka lähetin kustantamoon, oli puolikas. Sain ystävällisen palautteen, jossa minua kehotettiin lähettämään koko käsikirjoitus, sillä kustantamolla ei ole resursseja lähteä arvostelemaan keskeneräistä työtä. Kirje on jossain tallessa vielä muistona, voisin kaivella esiin, kunhan joudan, ja laittaa suoran lainauksen.

Luulen tosin, että sain noin ystävällisen palautteen vain, koska olin tuolloin 13-vuotias. Aikuista eivät välttämättä tule kädestä pitäen vastaan.

Mitä tulee palautteisiin, olen myöhemmin saanut kaksi erittäin positiivista palautetta kahdelta suurelta kustantamolta. Käsikirjoitustani ei julkaistu, mutta sitä kehuttiin monelta kantilta ja lähinnä käskettiin hankkia nimeä. Vuosia myöhemmin olen ymmärtänyt ne puutteet, joita siinä oli, joten lähinnä kehut tulivat tyylistäni kirjoittaa, eivät niinkään juonellisesta neroudesta

Sanoisin tässä vielä, että stressi saatekirjeestä on turhaa. En ole koskaan siihen panostanut sen suuremmin ja nähtävästi tekstini on kuitenkin luettu, sillä olen saanut siitä palautetta. Saatekirje ei ole se, joka häikäisee kustannustoimittajan silmät, vaan käsikirjoituksesi ensimmäiset sivut. Ytimekkäimmissä saatekirjeissä on vain kirjoittajan nimi ja osoite.

Ja kustantajan vastaushan ei selviä kuin kokeilemalla, joten pistä paketit postiin ja jää jännittämään!