Esikoisteoksen julkaiseminen

Tämän laatikon yläpuolella on lujasti asiaa. EDIT. (Eipä olekaan, kun uusi sivu avautui...) Taipuisin itsekin uskomaan, että lapset painii eri sarjassa, kuin aikuiset... jollet sitten kirjoittanut tuntemuksistasi jatkosodan pyörteissä. Voisi siis olettaa, että 13- v kirjoittaa 13- vuotiaalle ja mitä ilmeisemmin teos herättää sympatiaa eri tavalla arvostelijassaan. Siihen on vaan otettava kantaa, varoen varmaankin ohjaamalla kirjailijanalkua oikeaan suuntaan, niin vielä, että kiinnostus alaa kohtaan säilyy. Kylläpä suomi hyviä kirjailijoita tarvitsee, tulevaisuudessakin. Tällaiseen jäärä- materiaaliin kaiketi ei paljoa kannata tarttua. Suunta on otettu ja kävi, miten kävi, niin se pidetään. Eli, jos jonkin sortin tyylin on omaksunut, niin ainakaan itselleni ei ole luontevaa alkaa sitä enää muuttamaan. Jäykäksi menee, eikä persoona enää säihky. Sanoisin, jotta taika katoaa...

Ehkä kuitenkin panostan siihen saatekirjeeseen, itseasiassa kirjoitin sen jo. Tunkeutui mieleen sellainen visio, kun joku täällä jarrutteli... entäs jos ei uppoa suomen suppeaan henkeen? Vettä myllyyn, joo. Skippaan koko suomen ja käännätän tekstin englanniksi, ähäkutti. Oikeasti teen niin ja haastan vähän isomman alueen. Ei tämä ole sen monimutkaisempaa. Se ei pelaa, joka pelkää...

Sanoisin kanssa että kirjoita koko tarina ensin valmiiksi ennenkuin alat kaupittelemaan. Eivät kustantamot puolikkaalla mitään tee. Varsinkaan aloittelevan kirjailijan tapauksessa, kun ei ole mitään takeita siitä, että se loppupuoliskokin joskus valmistuu.

Avaruusoopperalla on englanniksi kylläkin niin paljon suuremmat markkinat, että se ei välttämättä olisi huono veto.

Sitten vielä sellainen vinkki, että ainakaan isommat kustantajat eivät lähtökohtaisesti ole kiinnostuneita yhden kirjan ihmeistä. Tuntemattoman kirjailijan markkinointi on hankalampaa kuin jo julkaisseen, joten jos ne panostavat uuden tyypin esittelemiseen ja läpilyöntiin, ne tahtovat rahoilleen ja ajalleen vastinetta useammankin kirjan muodossa. Kustannussopimuksen saaminen on siis todennäköisempää, jos seuraava teos on jo suunnitteilla.

Pienemmät kustantamot saattavat julkaista yksittäisluontoisempiakin kirjoja.

Minä olin joitakin vuosia sellaisen keskikokoisen kustantamon julkaisutoimikunnassa ja luin jonkin verran kässäreitäkin. Kokemukseni on, että muutaman sivun jälkeen jo selviää, kannattaako tekstiä lukea sen pidemmälle (yleensä valitettavasti ei kannata). Selitykset ja saatekirjeet eivät siinä juurikaan vaikuttane suuntaan tai toiseen.

HIENOA ja häkellyttävää. Siis, onhan minulla toki kokonainen tarina kirjoitetettuna... ja vimosen päälle onkin. En ole ikinä oikein voittanut korttipeleissä, vaan isommat pojat lukevat kuin avointa kirjaa. Ehkä loppupeleissä olenkin liian avoin ja haksahdan lyömään ne valtit väärään aikaan, eli liian aikaisin. Tästäpä opetus ja lievä varovaisuus. Mulla olisi todellakin opettavainen tarina tältä saralta "sattuipa kerran syntisellä saksanmaalla", mutta olen luvannut... Ok, olen luvannut olla kertomatta siitä, mutta!

Seuraava kirjani muhii pitkällä ja harkitsen jopa tämän opetuksen liittämistä kokonaisuuteen, jossa rikotaan kaikki rajat välillä Kekkonen, sci-fi ja raamattu. Olen pidättäytynyt kertomasta työn nimeä, koska se oikeasti viettelee luovan ihmisen väkinäiseen kierteeseen. En siis lyö valtteja vielä ja haluaisin pysytellä vielä hetken tässä jo valmiissa teoksessa nimeltä ALIUS TEMPUS - Toinen aika.

Voitko nyt vaan yrittää julkaista sen että päästään lukemaan!!!!!!

Teen parhaani.

Olen kuullut, että kustantajat katsovat paria asiaa; he katsovat saatteen, ja käsikirjoituksen ensimmäisen ja viimeisen kappaleen. Jos nämä vaikuttavat kiinnostavilta, silloin he lukevat kässärin kokonaisuudessaan.

Kustantajat etsivät pääasiassa kiinnostavaa ihmistä. Se on ymmärrettävää. Kustantaja joutuu tekemään hommia kirjoittajan kanssa pitkään; he etsivät sellaista ihmistä, joka on kuvauksellinen, joka on kiinnostava, joka jollain tapaa voi auttaa kirjan markkinoinnissa. He etsivät hyvää tyyppiä, jonka kanssa tehdä hommia. Saatteessa kannattaa tuoda ilmi, mikä sinusta tekee erilaisen kuin muut. Mikä sinusta tekee kiinnostavan. Mikä tarinassasi on kiinnostavaa.

Käsikirjoitus on myös tärkeä. Sen pitää olla myyvä. Olen saanut hylkäyksiä ja olen joidenkin hylkäyksien mukana saanut palautetta. Viimeisimmällä kerralla sain pisimmän palautteen, mitä olen koskaan ennen saanut. Siinä kehuttiin käsikirjoitustani, sanottiin, että se on julkaisemisen arvoinen. Juoni eteni hyvin, se oli kiinnostava, teksti oli hyvää ja siitä näki kokemuksen. Mutta aihe ei ollut myyvä. Fantasia ei myy, joten kustantamo hylkäsi käsikirjoitukseni. Vastauksessa kysyttiin minulta, tahtoisinko vaihtaa genreä ja kirjoittaa jotakin "aikuisemmille sopivaa". Eli siis realistista tarinaa.

Kirjoitan nämä lapselliset fantasiatarinani loppuun ja sitten kun kyllästyn niihin, ehkä siirryn trillereihin ja dekkareihin sun muuhun, jotka varmasti myyvät. :3 Varmasti lähetän tekstejäni vastaisuudessakin kustantamoille, mutta en odota niiltä mitään. Oli kuitenkin piristävää kuulla välillä jotain hyvää tekstistäni ja ymmärtää, että tekstissä ei ole mitään vikaa. Vain sen aiheessa.

Hei Luinwen. Mielenkiintoista pointtia, kiitos. Kirjoita vaan fantasiaa, jos sydämesi niin sanoo. Tuntuu pahalta, jos tykkää jostain, niin painetaan väkisin siihen muottiin, mikä myy. Ja muuten, jospa siinä dekkarissa ei enää olekaan sitä oikeaa sinua... sydäntä? Jospa se ei lähdekään lentoon?

Itse odottelen päättäväisenä viestejä kustantamoilta jo toista kuukautta... on muuten melko lapsellista touhua. Tulee mieleen se lasten palikkapeli, jossa nuijitaan niitä tappeja laudan läpi. Aikansa, kun hakkaa, niin pala vaan tippuu. Nostan sen takaisin ja aloitan taas hakkaamaan... kivaa, mutta mikään ei edisty!

Lopulta käännätän tekstin jollain taholla ja hymähdän tälle ymmärrettävälle tilanteelle. Jos ei ole markkinoita, niin ei vaan ole, mutta vasaralle on käyttöä ja kärsivällisyys kasvaa. Tsemppiä!

Mitä kustantajat tekevät taitaa vaihdella todella paljon. Olen kuullut myös sitä, että luetaan ensimmäinen luku ja sitä, että luetaan sivut 1, 5, 32, 78 ja 104. Pääpointtihan tässä on, että koko kirja täytyy olla toimiva kokonaisuus alusta loppuun, koskaan ei tiedä mikä joutuu syyniin.

Tuosta ihmisestä myös olen kuullut puhuttavan kirjamessuilla. Johnny Knigan kustantaja ainakin sanoi haluavansa talliinsa henkilön jolla on potentiaalia, vaikka ensimmäinen kirja ei olisikaan Finlandia -voittaja. Markkinointi maksaa, joten mielummin luoda yhtä vahvaa persoonaa kuin vain kertaluontoista.

Tuo mitä Luinwen sanoi on harmillista, ettei fantasia myy. Hienoahan olisi olla Jenkkien markkinoilla (joka on potentiaalisesti koko maailma). Silloin mikään genre ei ole liian pieni. Täällä taas... No, vain harvalle on tilaa.

Hehe.

Jep, paras "taktiikkahan" on se perinteisin: kirjoita hyvä kirja.

Onhan ne Jenkitkin vähän kaksiteräinen juttu. Toisaalta juu, voi olla vaikeampi tunkea markkinoille, mutta siellä on niin paljon helpompi elättää itseään kirjailijana. Siellähän niitä on todella paljon, Suomessa vain se kourallinen. Suomessa kun meno on sitä, että viimeiseen asti varoitellaan, että elä missään nimessä haaveile kirjailijuudesta.

Oscar Playall kirjoitti: Hei Luinwen. Mielenkiintoista pointtia, kiitos. Kirjoita vaan fantasiaa, jos sydämesi niin sanoo. Tuntuu pahalta, jos tykkää jostain, niin painetaan väkisin siihen muottiin, mikä myy. Ja muuten, jospa siinä dekkarissa ei enää olekaan sitä oikeaa sinua... sydäntä? Jospa se ei lähdekään lentoon?

Pidän fantasian kirjoittamisesta, koska se on niin helppoa. Ja koska aivoni pitävät kaikesta monimutkaisesta. Fantasiassa jos missä voi helposti keksiä monimutkaisia juonia. :3

Mutta olen miettinyt jo pitkään, että jahka olen kolunnut fantasian loppuun, varmasti siirryn kirjoittamaan muunlaisista aiheista. Tällä hetkellä luen paljon fantasiaa ja kirjoitan fantasiaa, mutta toisaalta olen aina ollut kiinnostunut myös salapoliisi/vakooja jutuista ja trillereistä... Olen erinomainen kauhun kirjoittaja ja kauhua lipsahtelee vähän kaikkiin tarinoihini. Kun kirjoittaa kauan, joskus sitä vain kyllästyy. Olen täysin varma tästä ja siksi luulen, että kymmenen vuoden päästä en enää voisi edes kuvitella kirjoittavani fantasiaa. Tai jotakin sellaista.

Kirjan saaminen julkaistuksi on pitkä taival. Kannattaa olla kärsivällinen. Ja kannattaa tottua siihen, että alkuun sitä saa pelkkiä perushylkäyksiä ilman mitään kommentteja tai palautetta. Se kuuluu asiaan. Jatka vain sinnikkäästi. Kannattaa myös ottaa osaa erilaisiin kilpailuihin sun muihin ja saada sitä kautta julkaisukokemusta. Tämä auttaa myös kässärin markkinoimisessa.

Kustantajat etsivät pääasiassa kiinnostavaa ihmistä. Se on ymmärrettävää. Kustantaja joutuu tekemään hommia kirjoittajan kanssa pitkään; he etsivät sellaista ihmistä, joka on kuvauksellinen, joka on kiinnostava, joka jollain tapaa voi auttaa kirjan markkinoinnissa.

Noh. Mielenkiintoinen, kuvauksellinen ja mediaan sopiva henkilö ei ole haitaksi. Ensisijassa kustantamot etsivät kuitenkin hyviä tarinoita. Ja kirjailijoita, joilta voi olettaa toista ja kolmatta kirjaa.

Siinä Luinwen on kuitenkin ehdottomasti oikeassa, että jalan saaminen oven väliin miltei keinolla kuin keinolla on vain hyväksi. Vaikka sitten niillä kirjoituskilpailuilla.

StaCa kirjoitti: Ensisijassa kustantamot etsivät kuitenkin hyviä tarinoita.

No siis, tärkeintähän on se käsikirjoitus. Mutta täytyy muistaa, että kustannusyhtiöt ovat voittoa tavoittelevia yrityksiä. Se ei riitä, että julkaisee kirjoja; jonkun myös pitää ostaa niitä. Siksi se kaupallisuus ja markkinointi ovat niin tärkeitä. Ja siinä ei yhtään haittaa se, jos kirjoittaja itse on jollakin tapaa erilainen ja silmiinpistävä. Kiinnostava tyyppi siis kaiken kaikkiaan.

StaCa kirjoitti: Siinä Luinwen on kuitenkin ehdottomasti oikeassa, että jalan saaminen oven väliin miltei keinolla kuin keinolla on vain hyväksi. Vaikka sitten niillä kirjoituskilpailuilla.

Siinä edellisessä ketjussa, jossa käsiteltiin tätä samaa asiaa, puhuttiin myös kisoista. Nehän ovat hyvä lisä sinne saatekirjeeseen, jos voi kehua saaneensa palkintoja ja saaneensa novellejaan/runojaan/tekstejään julkaistuksi antologioissa sun muissa. Ainakin se kertoo siitä, että kirjoittaja on tosissaan tämän harrastuksensa kanssa.

Vielä siitä, mitä Luinwen sanoi salapoliisikirjoista: Kun olin kirjamessuilla siitä taidettiin sanoa, että kyllä, Suomessa luetaan paljon dekkareita, mutta se myös tarkoittaa kilpailun olevan todella kovaa. Ei siis mikään oikotie onneen, mutta jos tilanne todella on niin surkea, ettei kirjaa oteta genren takia, auttaa genre siinä jo eteenpäin: nyt on sentään mahdollisuus saada julkaistuksi, vaikka vaikeaa se silti on.

VMN kirjoitti: Vielä siitä, mitä Luinwen sanoi salapoliisikirjoista: Kun olin kirjamessuilla siitä taidettiin sanoa, että kyllä, Suomessa luetaan paljon dekkareita, mutta se myös tarkoittaa kilpailun olevan todella kovaa. Ei siis mikään oikotie onneen, mutta jos tilanne todella on niin surkea, ettei kirjaa oteta genren takia, auttaa genre siinä jo eteenpäin: nyt on sentään mahdollisuus saada julkaistuksi, vaikka vaikeaa se silti on.

Niin niin. Ja se saamani palautehan tuli vain yhdeltä, melko pieneltä kustantamolta. Kaikissa kustantamoissa ei välttämättä ajatella samalla tavalla. Ehkä jossain isommassa voidaan vielä julkaista sellaistakin kuin fantasiaa.

Mutta kun olin kirjastossa vähän aikaa töissä ja sain siellä hyllyttää kirjoja, niin kyllä siellä huomasi aika selkeästi, mitkä kirjat liikkuu. Eniten vaihtui hyllyssä juuri dekkarit ja jännitys, ja sitten myös romanttinen kirjallisuus. Fantasiaa oli palautuneiden hyllyssä aina vain pari kappaletta, jos oli yhtään. Kun dekkaria ja romantiikkaa oli aina pari hyllyä.

Toisaalta taas silloin kuin tein opinnäytetyötäni siinä tekemässäni tutkimuksessa selvisi, että nuoret naiset lukivat eniten juuri fantasiaa. Ehkä siis fantasia on jokin vaihe nuoren elämässä, jota alussa luetaan paljon... ja sitten siitä siirrytään "aikuisemman" kirjallisuuden pariin? En tiedä. Fantasiakässäriäni oli luetetuttu vanhemmalla ihmisellä ja juuri hän oli sanonut sitä, että tällä kirjoittajalla olisi potentiaalia kirjoittaa jotain "vakavampaakin" ja että hän itse ei oikein ymmärrä näitä "aikuisten satuja".

Uhh, niin. Jos jotakin jäi mietityttämään se tutkimukseni, niin sitähän voi lukea täältä: www.theseus.fi/handle/10024/66110

Kuinka keskeisenä julkaisun näkökulmasta pidätte sitä, että idea on omaperäinen? Kun vaikka sanotaankin, että kaikki ideat on keksitty jo joskus, niin onhan se tosiasia silti, että osaa ideoista toistellaan säännöllisemmin kuin toisia, ja samalla osa käsikirjoituksista tuntuu tuoreemmilta ja omaperäisemmiltä kuin toiset niistä.

Itse, mitä nyt esikoiskirjoja olen silloin tällöin lukenut, olen kokenut, että poikkeava idea tai ajatus on se keskeisin tekijä, jolla tulee julkaistukssi. Vasta sen idean jälkeen lähdetään katsomaan sitä mukaansatempaavuutta, tarinankerrontaa, juonta ja niiden toimivuutta. Mutta tämä on vain omaa mutuiluani.

En nyt siis tarkoita sitä, että pelkkä hieno idea riittäisi julkaisuun - totta kai koko paketin tulee olla kunnossa - vaan sitä, että hyvä ja erinomaisesti kirjoitettu tarina sellaisenaan ei tunnu riittävän, vaan perusideassa pitää olla jokin selkeä juju. Mutta mitä mieltä te lienette näistä mietteistä?

pihlajapuu kirjoitti: Kuinka keskeisenä julkaisun näkökulmasta pidätte sitä, että idea on omaperäinen?

En nyt siis tarkoita sitä, että pelkkä hieno idea riittäisi julkaisuun - totta kai koko paketin tulee olla kunnossa - vaan sitä, että hyvä ja erinomaisesti kirjoitettu tarina sellaisenaan ei tunnu riittävän, vaan perusideassa pitää olla jokin selkeä juju. Mutta mitä mieltä te lienette näistä mietteistä?

Lähes itkunsekaisin tuntein luen tätä ylläolevaa postausta edestakaisin... kiitos ja kyllä! Olen toitottanut alusta asti, että jos on niin hyvä idea, että haluaisi lähes patentoida sen ettei varkaat nappaa, niin... hmm, mitäs meinasinkaan sanoa!

Niin. Hyvän idean päälle on mielekästä rakentaa tarinaa ja itse pidän sitä hyvän teoksen moottorin polttoaineena. Ilman hyvää ideaa taitavan kynäilijän kädestä saadaan varmaan myöskin kelvollinen kertomus, mutta "jotain tästä puuttuu"- fiilis voi nousta ennnemmin tai myöhemmin.

Plussaa napsahti.

Olen kuullut suurien nimien sanovan sanat: Ideat ovat halpoja. Mitä enemmän kirjoitan, sitä enemmän ymmärrän tämän olevan totta.

Totta kai mahtava ja maailmaa mullistava idea vie pitkälle. Tärkeä osa, joka saa heti huomion.

Mutta ei se riitä. Ei alkuunkaan. Ja ideoita saa jatkuvasti, niitä tulee kokoajan. Toteutus on kaikessa keskeisintä. Uskon, että "perusidealla" pärjää jos se on toteutettu hyvin. Jos sinulla taas on mieletön idea joka on kirjoitettu vasemmalla kädellä, se ei riitä.

Ideoita, niitä mahtaviakin saa aina, eikä niitä kannata säästellä. Tykittää kaiken mitä keksii ja tekee sen parhaan teoksen. Kun aloittaa uuden, niin sitten niitä tulee aikapian. Miettikää nyt esim Tulen ja jään laulua. Se on fantasiatarina jossa käydään sisällissotaa valtaistuimesta. Siis yksinkertaistettuna, siinä se on. Ei mitään muuta, ja miten mieletön tarina siitäkin on tullut?

(Olen ilmaissutkin mielipiteeni, mutta mielestäni idea varkaiden pelko on aiheetonta, kuka oikeasti jaksaa varastaa idean? Sitä paitsi, kirjoittaminen on hidasta ja kaksi ihmistä jotka kirjoittavat samasta aiheesta kirjoittavat lähes sataprosenttisen varmuudella täysin eri kirjat.)