Uusimmat viestit

Uusimmat keskustelut

Hahmojen tappaminen omassa tarinassa

  • Kirjaneito hahmo Kirjoittaja
  • Kirjaneito
    Senesalkki
    Taso: 42
  • Viestejä: 568
04.01.2014 22:39 #1 : Kirjaneito
Tulipas julman kuuloinen otsikko...

Mutta siis, miten suhtaudutte hahmojen tappamiseen tarinassanne? Miten päätätte, kuoleeko hahmo, vai selviääkö hän? Onko hahmojen kuoleminen kova paikka teille ja kuoleeko tarinoissanne yleensä paljonkin porukkaa? :wink:

Itsellä on ristiriitaiset tunteet tähän. Rakastan onnellisia loppuja ja hykertelen aina niille ihanille häivytysjaksoille, jolloin jokaisen hahmon tarina saa onnellisen päätöksensä. Toisaalta pidän tarinaa, jossa hahmoja myös kuolee, yleensä parempana, kuin niitä, joissa kaikki selviävät naarmuitta. Mutta ne kuolemiset ovat minulle usein rankkoja paikkoja, saatan itkeä kuin vesiputous ja olla koko seuraavan päivän aivan maassa. Ja kyllähän niitä hahmoja myös omissa jutuissa kuolee. Yleensä melko suunnitellusti (tässähän tuntee itsensä murhaajaksi), mutta poikkeuksiakin tulee vastaan. Mutta koska kiinnyn hahmoihin hyvin herkästi, olen yhä vähän arka teurastamaan heitä, sillä yleensä jokainen ansaitsisi mielestäni onnellisen päätöksen tarinalleen. (Paitsi nyt tietysti ne pahat tyypit.)

Oikeastaan koko aihe juolahti mieleen tuossa äsken, kun kirjoittelin tyytyväisenä marraskuun nanoani loppua kohti ja äkkiä eräs hahmo, jonka piti vain haavoittua, halusikin kuolla. Lopetin kirjoittamisen kuin seinään, sillä tyypin tappaminen tuntui liian kauhealta. Minähän pidän kaverista valtavasti ja suunnitelmiakin hänen varalleen oli vielä jäljellä. Mutta haavoittumiskohdasta näyttikin äkkiä muotoutuvan todellinen kuolinkohtaus enkä uskaltanut enää jatkaa. Nytkin aprikoin, tapanko tyypin sitten lopulta vai en. :roll:

Mutta mitenkäs teillä muilla? :lol:

"There's plenty of sense in nonsense sometimes, if you wish to look for it."
-Cassandra Clare

  • VMN hahmo
  • VMN
    Painajainen
    Taso: 35
  • Viestejä: 229
04.01.2014 23:10 #2 : VMN
Vastaus käyttäjältä VMN aiheessa Hahmojen tappaminen omassa tarinassa
Olipas mielenkiintoinen aihe!

Ja itsellä on tylsä vastaus: se on aikalailla juoni elementti. Sopiiko se siihen, tarvitaanko tätä kuolemaa? Kuolema toimii hyvänä osana juonta, se luo tunnelman jossa kaikki eivät välttämättä selviäkään. Turhaan en tapa hahmojani, sille on oltava jokin tarkoitus (täysin kylmä en ole), mutta jos se toimii, niin alas vain (okei, olen minä kylmä).

Koskaan en jotenkin ole saanut luotua sellaista suhdetta hahmoon, että se tuntuisi pahalta. En varsinkaan omissa tarinoissa. Nyt kun mietin, niin pitäisikö minun tuntea vahvemmin omia hahmojani kuin toisten hahmoja? Mene ja tiedä.

Kuoleminen pitää olla tosiaan merkityksellinen, eli täysin tarpeeton teurastaminen ei tee muuta kuin ihmetytä miksi näin on. Nuo, että hahmo päättää tekevänsä näin vaikka itse väittää vastaan, on hauskoja tapahtumia (tai enemmänkin jänniä kirjoittajan näkökulmasta). Itsellä on myös käynyt niin, että hahmo menee suuntaan josta ei itse ole ihan varma. Vielä jos olet suunnitellut hänelle tulevaa, jo on! Katso miten saat sen toimimaan, pystyykö tarina toimimaan ilman hahmoa ja tämän tekosia, vai onko se välttämätön.

Eli minä kannatan Martinia, hän on yksi pirullinen nero tämän kanssa :grin:

Blogi kirjoittamisesta ja kirjoista:
kirjailijankellarissa.blogspot.fi/
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Kirjaneito

  • Dyn hahmo
  • Dyn
    Arkkivelho
    Taso: 66
  • Viestejä: 4083
05.01.2014 00:22 - 05.01.2014 00:23 #3 : Dyn
Vastaus käyttäjältä Dyn aiheessa Hahmojen tappaminen omassa tarinassa
Tajusinpa teidän viestejänne lukiessani, etten ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään niin pitkää, että olisin tullut viettäneeksi hahmojeni kanssa tarpeeksi aikaa kiintyäkseni erityisesti juuri heihin. Novellimitassa tietää, että tarinan kuuluukin jäädä siihen, joten jonkun kuolema on oleellinen osa sitä lyhyttä vaihetta, joka lukijalle näytetään. Romaanissa sekä lukija että kirjoittaja tulevat vain eläneeksi hahmonsa kanssa juuri sen verran pidempään, että jonkun kuolemalla tai selviytymisellä alkaa olla oikeasti väliä. Monimutkaista!

Olisi siis kyllä siistiä kirjoittaa pitkästä aikaa henkilöistä, joiden kanssa voisi viettää pidemmänkin tovin. Toisaalta olen suunitellut novellien sarjaa, jossa liikkuisi suurinpiirtein samoja tyyppejä. Pääsisin pitkän juonen punomisen aikaavievyydeltä ja toisaalta voisin kokeilla erilaisiakin kerronnallisia kikkoja, ja saisin silti pitää ne samat tyypit ja maailman. Välillä kun novelliin tarkoitettu maailma suorastaan huutaa meikäläistä tutustumaan siihen paremmin. :)

No mutta, itse asiasta, eli hahmojen kuolemista. Kaikki pitkät tekstini yläaste- ja lukioikäisenä olivat sen verran "kilttejä", etten ihan hirveästi listinyt päähenkilöitäni. Sivuhenkilöiltä kyllä putoili päitä ihan riittämiin. Tuoreemmista teksteistä yksi romaaniaihio alkaa (vähän kliseisesti) päähenkilön kuolemalla, mutta en ole löytänyt aikaa työstää sitä tekstiä loppuun (enkä ole vielä ihan varma, onko siinä yksi vai kaksi tarinaa). Novelleissa tulee silvottua menemään kyllä ihan huolella, mutta kuten yllä totesin, novelleissa hahmoon harvoin kiintyy niin paljon, että kuolema järkyttäisi - kuolema on pikemminkin jopa hahmon syy olla mukana tekstissä (kuten VMN:kin sanoi, juonen elementti), ainakin näin kirjottajan näkökulmasta.

Runoissanikin kuolee jengiä, tai useimmiten sama tyyppi monta kertaa enemmän tai vähemmän fyysisesti, mutta ne ei kuulemma hirveästi aukene, ne runot. ;_;

This is hard, but that's how I wanted it.
Viimeksi muokattu: 05.01.2014 00:23 Dyn.

  • Kirjaneito hahmo Kirjoittaja
  • Kirjaneito
    Senesalkki
    Taso: 42
  • Viestejä: 568
05.01.2014 12:28 #4 : Kirjaneito
Vastaus käyttäjältä Kirjaneito aiheessa Hahmojen tappaminen omassa tarinassa
Kyllähän tämä minullekin juonen elementti on ja pidemmissä tarinoissa koen aika välttämättömäksi listiä muutaman henkilön. Liian siirappista ei sentään pidä olla. Mutta kun hahmo päättää kuolla ilman varoituksia niin olen vähän hädissäni. :wink:

Novellissa tämä tosiaan on hyvin erilainen juttu, kuten Dyn jo totesi. Hahmoihin ei ehdi kiintyä samalla tavalla, eikä heille ehdi suunnitella sen enempää elämänvaiheita kuin novelli vaatii. (Tai ainakin itselläni on näin. Henkilöt ovat olemassa sen yhden väläyksen ajan, eikä heillä ole muuta elämää. Toisin kuin pidemmissä stooreissa...) Ja meikäläisellä novelleista tuppaa muutenkin tulemaan aina jotenkin surumielisempiä.

VMN kirjoitti: Eli minä kannatan Martinia, hän on yksi pirullinen nero tämän kanssa :grin:

No todellakin! Tulen ja jään laulua lukiessani olen tietoisesti kieltänyt itseäni kiintymästä hahmoihin, koska kuten tiedetään, Westerosissa selviytymismahdollisuudet ovat aika... huonot. :lol:

Mutta kyllä tuo henkilö nyt taitaa oikaista koipensa. Tappelin urheasti vastaan ja kirjoitin hänelle jo sivun mittaisen heräämiskohtauksenkin, mutta ei. Mietin noita VMN:n pointteja, eikä kyseessä ole mikään elintärkeä hahmo. Oikeastaan homma saattaa toimia jopa paremminkin ilman häntä, turha siirappisuus karisee, keksin mitä teen eräälle toiselle kaverille ja pääsen kirjoittamaan angstilukuja. Kuolema loksahti tarinaan melkein liiankin hyvin. Mutta surullinen kyllä olen, hahmo oli yksi suosikeistani enkä ole vieläkään oikein käsittänyt sitä, että hän onnistui tapattamaan itsensä. Kun henkilöt alkavat tehdä jotain mitä heidän ei pitäisi, ollaan aina mielenkiintoisessa vaiheessa.

"There's plenty of sense in nonsense sometimes, if you wish to look for it."
-Cassandra Clare

05.01.2014 18:40 - 05.01.2014 18:45 #5 : The Big Bad Wolf
Vastaus käyttäjältä The Big Bad Wolf aiheessa Hahmojen tappaminen omassa tarinassa
Enkä muuten varmaan tapa ketään!!!!!!!!!! . . . Paitsi tietenkin jos niin välttämättä haluan. :grin:

Oma tekstini on niin paljon painottunut kahden henkilön dialogiin ja toisiin tukeutumiseen, ettei kumpaakaan heistä sovi tappaa.
Varoitus: Spoiler. [ Napsauta laajentaaksesi ]


Ja... Ai niin, tekstissäni on erittäin kiinteästi mukana jo valmiiksi kuollut henkilö. Tyyppi on aikaisesta kuolemastaan huolimatta niin eloisa hahmo, että pitää kahdesti miettiä tätäkin. :wink:

En ole oikeammin ajatellut tätä ikinä. Jotenkin tulee väkisin tarve alkaa mestaamaan porukkaa. "Nokun kaikki muutkin..." Multa vain puuttuu sopivia hahmoja, jotka voisin murhata ilman liiallista draamailua. Kuolema ei sovi siihen. Mutta jos sopisi, kirves heiluisi. :grin:

Tapa turhat. :cheesy: Otan osaa suruusi, mikäli murhaajaksi päädyt. (Tulipas muotoiltua runollisesti...) Ja angstaaminen on paljon mukavampaa kuin siirappi. :wink:
Viimeksi muokattu: 05.01.2014 18:45 The Big Bad Wolf.
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Helmeilevä susi

  • Sapfo hahmo
  • Sapfo
    Epäkuollut
    Taso: 26
  • Viestejä: 105
05.01.2014 20:24 #6 : Sapfo
Vastaus käyttäjältä Sapfo aiheessa Hahmojen tappaminen omassa tarinassa
Minulla on aina maailma ja paikat mielessä ja karkea nuora jota seuraan koko kirjoitus prosessin.
Tapahtumat ja ihmiset tupsahtavat tyhjästä ja maisemat muokkaantuvat myös luomieni takana, öisin.
Kuolemat ovat välillä raakoja ja epäoikeudenmukaisia. En itse aavista jonkun hahmon kuolevan seuraavan 10 rivin aikana.
Kun kirjoitan, on kuin lukisin. Hahmon kuolema saattaa siis yllättää ja jopa harmittaa, mutta minusta se on välttämätöntä, ainakin minun maailmassani.

Non giudicare un libro dalla relativa copertura.

  • Lupus hahmo
  • Lupus
    Lentäjä
    Taso: 34
  • Viestejä: 116
06.01.2014 21:51 #7 : Lupus
Vastaus käyttäjältä Lupus aiheessa Hahmojen tappaminen omassa tarinassa
Minä keksin yleensä juonirungot sen verran nopeasti etten useimmiten voi jälkikäteen väittää päättäneeni hirveästi mitään. Pääsääntöisesti suhtaudun asiaan aika käytännönläheisesti, ja koska kirjoitustahtini on pitemmissä jutuissa vähän hitaanlainen, ehdin yleensä totuttautua ajatukseen kuolemasta hyvissä ajoin, ja kun se on kerran jo päätetty, sille ei voi mitään.

Välillä sitä tosin on jotenkin lahjakkaasti tyhmä eikä ymmärrä että "X:n työpari kuolee" tarkoittaa oikeasti "Y kuolee", ja sitten homma pääsee tulemaan muka yllättäen, mutta se oli ihan oma moka.

Tappamista enemmän minua ehkä häiritsevät elinikäiset vammautumiset. Jostain syystä minusta on kivempaa kirjoittaa "Jack kuolee" kuin "Jack selviää hengissä neliraajahalvautuneena" tai "Jack elää lopun ikänsä vihanneksena" (mikä keskimmäinen vaihtoehto tuli mieleen juuri äsken, mutta kai viimeisellä mennään silti). Kerran koko kertomuksen idea oli siinä että yksi androidi menetti ison osan muistoistaan, ja siitäkin tuli aika paha mieli, koska siinä meni osa persoonallisuutta samalla.

... ehkä tämän takia minun on vähän hankala ymmärtää keskustelussa esiin noussutta "siirappi vs. tappaminen" -ajatusta. Ei se hengissä selviäminen aina kivaa ole.

  • Nunia hahmo


  • Taso: 0
  • Viestejä: 0
06.01.2014 22:55 #8 : Nunia
Vastaus käyttäjältä Nunia aiheessa Hahmojen tappaminen omassa tarinassa
Olen Lupusin kanssa samoilla linjoilla. Tappaminen tekee tiukkaa, mutta tiukkaa tekee myös pysyvän vamman saaminen (oli traagista, kun Frodo menetti sormensa!) tai jokin henkilöön kohdistuva onnettomuus kuten juuri muistin menetys, mielenvikaisuus tai vastaava.

Muuten suunnittelen omat tapponi etukäteen, koska kiinnyn väistämättä hahmoihin. Yleensä kiinnyn erityisen paljon niihin, joiden tiedän kuolevan.

Vihaan onnellisia loppuja. Haluan kolauttaa lukijan sisintä ja haluan itse tulla kolautetuksi, kun luen kirjaa. Ehkä ikä on tuonut mukanaan sen, etten välitä päästää hahmoja helpolla, enkä anna juonen jatkumon kannalta epäoleellisten hahmojen selvitä. Jotkut hahmot ovat mukana vain siksi, että heidän karismansa aluksi kantaa juonta ja jotta he voivat pettää lukijan kuolemalla.

Nykyisessä kässärissäni on vahva ja karismaattinen hahmo, josta pidän itse todella paljon. Totta kai hänet pitää tappaa ja olen viivytellyt kuoleman kirjoittamista. Haluan, että kuolema olisi sellainen, että tippa tulisi omaankin linssiin. Hyvistä tyypeistä pitää luopua näyttävästi, muttei liian näyttävästi, antaa vähän toivoa selviytymisestä ja sitten lopuksi viedä sekin.

Muutamia kertoja olen antanut armoakin sellaisille, joiden piti kuolla, mutta joiden elämä ja kuolema oikeastaan on samanarvoinen, ts. kuolemalla olisi vain viihdearvoa, enkä pidä sitä hyvänä asiana. Eläkööt sitten penteleet :cheesy:

  • Bensku hahmo
  • Bensku
    Ritari
    Taso: 32
  • Viestejä: 228
19.01.2014 21:41 #9 : Bensku
Vastaus käyttäjältä Bensku aiheessa Hahmojen tappaminen omassa tarinassa
En ole toistaiseksi tappanut yhtään henkilöitä tarinoissani, enkä varmaan kovin usein aijo tappaakaan. Hahmojen nimien yms. keksiminen on minulle yhtä tuskaa, joten kiinnyn niihin varsin nopeasti ja sitten en enää jaksakaan kirjoittaa tarinaa, ja se jää kesken.

Mutta sinäänsä, eihän hahmojen tappamisessa kohtuuden rajoissa ole mitään vikaa.

  • Luinwen hahmo
  • Luinwen
    Ritari
    Taso: 30
  • Viestejä: 96
07.02.2014 15:40 #10 : Luinwen
Vastaus käyttäjältä Luinwen aiheessa Hahmojen tappaminen omassa tarinassa

Nunia kirjoitti: Vihaan onnellisia loppuja.


Minulla on vähän sama homma! Tai siis en vihaa onnellisia loppuja, mutta satun rakastamaan surullisia loppuja. Tai sellaisia loppuja, joista ei voi olla aivan varma, onko se onnellinen vai onneton. Siinä on vähän kummankin elementtejä.

Minulla kuolee hahmoja tarinoissa jonkin verran. Hahmot ovat kuitenkin yleensä sivuhahmoja ja kuolema jotenkin liittyy juoneen tai hahmonkehitykseen. En koskaan tapa ihmisiä turhaan. Joskus kuolema voi tulla yllätyksenä. Eräässä tarinassani suunnittelin, että lopusta tulee aika onnellinen kaiken kaikkiaan ja tarinan "pahis" katoaa tähtien taakse. Vähän aikaa kirjoitettuani tajusin, että pahiksella oli ihan omat suunnitelmansa... ja hän kuoli. Se ei tuntunut kivalta, mutta se toimi tarinan kannalta parhaiten. En pystynyt pakottamaan hahmoa tekemään jotakin, joka oli hänen luonteensa vastaista.

Yritän aina miettiä vaihtoehtoja tappamiselle. Yritän miettiä, muuttuuko tarina jotenkin ratkaisevasti, jos joku hahmo jää kuitenkin henkiin... Turhaan tappaminen on aina tyhmää. Tiedän myös tuon pysyvän vamman saamisen. Eräässä tarinassani tajusin yllättäen, että yksi melko tärkeä hahmo (vielä komea kaiken lisäksi) menettää silmänsä. Ja se tuntui pahemmalta kuin hahmon tappaminen! Tunsin siitä syvää tuskaa ja sitten kun lukijat eivät edes huomauttaneet siitä mitään, ihmettelin miten omituinen mahdan olla.

  • VMN hahmo
  • VMN
    Painajainen
    Taso: 35
  • Viestejä: 229
07.02.2014 17:36 #11 : VMN
Vastaus käyttäjältä VMN aiheessa Hahmojen tappaminen omassa tarinassa
Mitä Luinwen ja Nunia sanoivat, niin itsekin olen hieman sitä mieltä, että surulliset loput ovat parempia. Miksi, olen yrittänyt miettiä ja uskon, että ne ovat omalla tavallaan yllätävämpiä ja rohkeampia. Ne jäävät pidemmäksi ajaksi mieleen. Onnellinen loppu voi toisinaan tuntuu pakotetulta ja kun onnellista loppua odottaa koko ajan, voi surullinen yllättää. Itse ainakin huomaan ajattelevani surullisia kauemmin kuin onnellisia. Ehkä siinä on sekin, että onnelliset loput on nähty jo niin monta kertaa?

Hahmon vammautuminen on ollut omassa mielessä jo pitkän aikaa tappamisen sijaan. Tappaminen on se pahin rangaistus hahmolle, mutta toisaalta se(kin) on jo nähty niin moneen kertaan, että alkaa menettää voimaansa. Yritän miettiä ideoita joilla kiertää tämä, mutta huomaan ainakin itselläni sen, että yhtä karmaisevan lopun kuin kuoleman keksiminen, on pirun vaikeaa. Toteututtaminen varmaan vielä vaikeampaa.

Tätä pitää miettiä lisää.

Blogi kirjoittamisesta ja kirjoista:
kirjailijankellarissa.blogspot.fi/

  • Luinwen hahmo
  • Luinwen
    Ritari
    Taso: 30
  • Viestejä: 96
09.02.2014 10:04 #12 : Luinwen
Vastaus käyttäjältä Luinwen aiheessa Hahmojen tappaminen omassa tarinassa

VMN kirjoitti: Itse ainakin huomaan ajattelevani surullisia kauemmin kuin onnellisia.


Tuo on totta. Jos jossain kirjassa on aivan älyttömän surullinen loppu niin kuin Kirjavarkaassa tai Viimeisessä yksisarvisessa, se jää kyllä mieleen kaivertelemaan paljon pidemmäksi aikaa kuin jos kaikki päättyisi kaikkien kannalta onnellisesti. Myös Hannibalissa on hieno lopetus. Se on tavallaan siinä rajamailla, onko se onnellinen vai pelottava vai onneton. Sellainen jää ajatuksiin pitkäksi aikaa.
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Helmeilevä susi

  • celeblith hahmo
  • celeblith
    Ratsumestari
    Taso: 29
  • Viestejä: 194
09.02.2014 21:11 #13 : celeblith
Vastaus käyttäjältä celeblith aiheessa Hahmojen tappaminen omassa tarinassa
Tämä on todella hyvä aihe. Rupesin oikein miettimään tarinan tynkiäni. Pitkään aikaan en ole kirjoittanut ja suurimmassa osassa tarinoista en ole päässyt niin pitkälle, että tälläisiä olisi joutunut miettimään. Lähinnä kun on kasassa vain lyhyt pätkä sieltä ja toinen täältä. Eikä kaikista pätkistä ole edes varmuutta, mihin tarinaa mikäkin tulee.

Yhdessä pidemmässä tarinassa, tiedän, olen jo päättänyt ´päähenkilön´kuolevan. Tämäkin on vain sen verran hassu juttu, että tiedän pitkän pitkän tarinan, miten se tulee menemään. pitää vain saada se kasaan. Loppu on tiedossa ja alku on vasta hyvällä mallilla ja välissä on paljon irrallisia osia. Aluksi kirjoitin jo aiemman lopun tälle henkilölle, mutta sitten päätinkin vielä jatkaa, hän sai mahdollisuuden ja pidemmän elämän :smile: Hyvä niin koska tarina olisi jäänyt minusta liian kesken. (kesken se siis on ja pahasti)

Kuitenkin tämä keskustelu aihe sai minut miettimään tarinoitani vakavammin.

  • StaCa hahmo
  • StaCa
    Ritari
    Taso: 32
  • Viestejä: 278
10.02.2014 01:40 #14 : StaCa
Vastaus käyttäjältä StaCa aiheessa Hahmojen tappaminen omassa tarinassa
Olen ehdottomasti onnellisten loppujen ihminen. Pidän kaikenlaisesta vaaleanpunaisesta ja suloisesta, eikä minua mitenkään erityisesti saa puolelleen sillä, että tappaa päähenkilön lopussa. Mutta, tärkeintä on kuitenkin hyvin tehty loppu, kävi miten kävi.

Ihan kirjoittamastani lajityypistä johtuen harvemmin on tarve listiä ketään. Sen kerran kun olen tappanut, kiersin pari viikkoa tilanteen ympäri ja mietin miten sen olisi voinut välttää. Ei voinut. Otti ja kuoli. Harmittaa vieläkin, vaikka kyseessä on juonen kannalta melko olennainen kuolema. En vaivaudu tappamaan merkityksettömiä sivuhenkilöitä. Fiktion ulkopuolisessakin elämässä jonkun kuolema on yleensä jonkun toisen henkilökohtainen tragedia. Siksi en tahdo tappaa ketään ihan tuosta vain.

Teiniromansseissa on aina liian vähän väkivaltaa.

stazzy.net/blogi

  • Nunia hahmo


  • Taso: 0
  • Viestejä: 0
10.02.2014 10:28 #15 : Nunia
Vastaus käyttäjältä Nunia aiheessa Hahmojen tappaminen omassa tarinassa
StaCa: Ymmärrän erittäin hyvin, mitä tarkoitat, ja tavallaan olen samaa mieltäkin, istuin vain pelipöydän toisessa päässä. Turha tappaminen tai kuolemalla mässäily ei ole millään tavalla rakentavaa, enkä jaksa sellaisia kirjoja lukea tai katsoa elokuvia, jotka perustuvat pelkästään sille.

Kuoleman pitää aina olla tragedia ja juuri se tekee kuolemasta hyvän. En jaksa alkaa tappaa omissa tarinoissani sivullisia, joilla tuskin on nimiä, vaan juuri näitä tärkeitä ja parhaimpia hahmoja. Ja juurikin siksi, että näiden hahmojen kuolemalla on suuri merkitys, eikä sitä ohiteta hetkessä.

Toisaalta, yleensä fantasiakirjallisuudessa on meneillään sota tai taisteluita tai jotakin vastaavaa, jolloin ei ole uskottavaa, ettei kukaan kuolisi. Pahikset kuolevat tietysti aina, mutta kaikki hyvikset selviävät, yksi saa naarmun, mutta paranee, kun prinsessa antaa suukon. Sitten on joukkohäät ja yhdeksän kuukauden kuluttua kaikki saavat lapsen, samana päivänä.

Juuri tuosta syystä tykkään kirjoittaessani olla anarkisti. Annan pahisten selvitä. Hyvikset saavat kuolla. Toki paha voitetaan, mutta voitto ei saa tulla helposti. En pidä päähenkilönkään tappamisesta siksi, että se tavallaan sulkee tarinan samalla tapaa kuin joukkohäät. Jonkun täytyy jäädä kärsimään.

Annan ehkä kirjoitelmistani liian brutaalin kuvan :wink: Mutta näen sodan ja taistelut tapahtumina, joissa ei ole voittajia. Kuolema ei ole asia, jolle nyyhkäistään kerran, vaan se kulkee hahmojen mukana loppuun asti. Itseltäni kuoli ennen vuodenvaihdetta viikon sisään kolme läheistä ihmistä (jokainen toisistaan riippumattomista syistä, jokainen sairauteen) ja vuosi sitten sukulainen, joten olen tässä pitkään miettinyt kuolemaa kaikilta kanteilta. Olen sitä mieltä, että kuoleman pitää aina olla tragedia, oli se hyvis tai pahis, joka kuoli ja ilman kuolemaa, ei ole kunnon taisteluakaan. Ja joku jää aina itkemään.

  • Kirjaneito hahmo Kirjoittaja
  • Kirjaneito
    Senesalkki
    Taso: 42
  • Viestejä: 568
10.02.2014 14:56 #16 : Kirjaneito
Vastaus käyttäjältä Kirjaneito aiheessa Hahmojen tappaminen omassa tarinassa

Nunia kirjoitti: Toisaalta, yleensä fantasiakirjallisuudessa on meneillään sota tai taisteluita tai jotakin vastaavaa, jolloin ei ole uskottavaa, ettei kukaan kuolisi. Pahikset kuolevat tietysti aina, mutta kaikki hyvikset selviävät, yksi saa naarmun, mutta paranee, kun prinsessa antaa suukon. Sitten on joukkohäät ja yhdeksän kuukauden kuluttua kaikki saavat lapsen, samana päivänä.


Tuo on niin totta! Ja vaikka joukkohäät ja kaikkien hengissä selviäminen ovat niitä loppuja jotka saavat minut hymyilemään ja olemaan tyytyväinen, surullisen onnelliset loput ovat luultavasti lopuista parhaimpia. Eli osa hyviksistäkin kuolee, muttei kuitenkaan sellaista joukkoteurastusta. Mutta kuten joku täällä taisi jo mainitakin, surulliset loput jäävät yleensä paremmin mieleen.

Hahmojen vammauttamista en ole oikeastaan koskaan harkinnut, luultavasti olen kiertänyt sen kaukaa, koska se tosiaankin on vielä julmempi kuin kuolema. On surullista mutta kaunista lukea, kuinka joku kuoleaa sankarikuoleman, mutta jos henkilö jääkin henkiin alaraajansa menettäneenä tms. kokemus on ihan eri. Ehkäpä vammautan jonkun sitten kun sydämeni on hiukan kovettunut... Nyt se ei luultavasti vielä onnistuisi. :wink:

"There's plenty of sense in nonsense sometimes, if you wish to look for it."
-Cassandra Clare

  • StaCa hahmo
  • StaCa
    Ritari
    Taso: 32
  • Viestejä: 278
10.02.2014 22:18 - 10.02.2014 22:18 #17 : StaCa
Vastaus käyttäjältä StaCa aiheessa Hahmojen tappaminen omassa tarinassa

Nunia kirjoitti: Toisaalta, yleensä fantasiakirjallisuudessa on meneillään sota tai taisteluita tai jotakin vastaavaa, jolloin ei ole uskottavaa, ettei kukaan kuolisi.


Tämä on kyllä ihan totta :P
Itse kirjoitan aika paljon kevyttä enemmän tai vähemmän reaalimaailmaan sijoittuvaa proosaa, joten yleensä ei ole tarvis tappaa ketään. Sopisi huonosti genreen.
Hmm, ainiin, tapoinhan hiljan päähenkilön heti novellin ekoilla riveillä. Mutta olennaista olikin se, mitä tapahtui sen jälkeen. :D

Teiniromansseissa on aina liian vähän väkivaltaa.

stazzy.net/blogi
Viimeksi muokattu: 10.02.2014 22:18 StaCa.

  • VMN hahmo
  • VMN
    Painajainen
    Taso: 35
  • Viestejä: 229
11.02.2014 19:14 #18 : VMN
Vastaus käyttäjältä VMN aiheessa Hahmojen tappaminen omassa tarinassa
Nunialla on hyvä pointti. Liian usein kuolema sivuutetaan nopeasti. Sodassa ei ole muita kuin häviäjiä, turha sitä on lähteä romantisoimaan.

Se myös luo vaaran tuntua, esimerkiksi GRRM kirjoja kun lukee, ei todellakaan koskaan voi tietää kun uhka on oikea. Sitten taas kun lukee hieman geneerisempää fantasiaa, voi olettaa että sankari selviää. Kun toisin käy, se tulee hyvänä yllätyksenä.

"Ai vihollisillakin oli oikeat miekat."

Blogi kirjoittamisesta ja kirjoista:
kirjailijankellarissa.blogspot.fi/
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Helmeilevä susi

  • Rinja hahmo
  • Rinja
    Teknovelho
    Taso: 49
  • Viestejä: 1025
11.02.2014 22:58 #19 : Rinja
Vastaus käyttäjältä Rinja aiheessa Hahmojen tappaminen omassa tarinassa

Nunia kirjoitti: Toisaalta, yleensä fantasiakirjallisuudessa on meneillään sota tai taisteluita tai jotakin vastaavaa, jolloin ei ole uskottavaa, ettei kukaan kuolisi. - - näen sodan ja taistelut tapahtumina, joissa ei ole voittajia.


Edellisten kirjoittajien tapaan olen samaa mieltä siitä, että tuo on erittäin hyvä pointti.

Se sai minut myös tuntemaan helpotusta. Ehdin näet jo tuntea syyllisyyttä siitä, että minun romaanisuunnitelmissani ei kuole tärkeitä henkilöitä, mutta siis, eipä niissä ole pahemmin sotia tai taisteluitakaan :P Kirjoissani kuolee lähinnä sellaisia henkilöitä, jotka ovat ns. syntyneet kuolemaan - yhden alussa päähenkilön koko perhe kuolee, jotta päähenkilö saisi tästä traumoja ja sen elämä menisi mullinmallin jne., ja myöhemmin samassa kirjassa muuannen sivuhenkilön tehtävänä on kuolla ruttoon, jotta toisen päähenkilön selviäminen siitä rutosta korostuisi. Ylipäätäänkin kuolemat ovat sepustuksissani lähinnä päähenkilöitä taustoittava voima, ja ne tuppaavat tapahtumaan heti alussa tai sitten ne ovat vain osa henkilöiden menneisyyttä.

Vanhimmissa romaanisuunnitelmissani on tosin yksi keskeinen henkilö, joka halvaantuu ekassa osassa ja kuolee tokassa. Tuppaan kyllä ajattelemaan sitäkin lähinnä kohtaloonsa syntyneenä, ts. se on muutenkin vähän sivustaseurailija eikä mikään aikaansaava voima. Voi tosin olla, etten vain uskalla pohtia sen elinvuosia kovin tarkkaan, koska sitten surettaisi ajatus sen halvaantumisesta ja kuolemasta :roll:

Kuten jo vanhan foorumin kirjakuolemakeskustelussa ehdin avautua, kuolema on minulle ajatuksena liian lopullinen. Tykkään kuvitella hahmojen tulevia vaiheita - oli se hahmo sitten omassa tai jonkun muun tarinassa -, ja kun hahmo kuolee, kaikki kuvittelemani kymmenet vaihtoehtoiset tulevaisuudet katoavat kuin tuhka tuuleen. Hahmon potentiaali häviää. Sen jälkeen siitä ei ole jäljellä muuta kuin se, millaisen vaikutuksen sen elämä ja kuolema ovat tehneet toisiin hahmoihin. Romaanimitta vain on yksinkertaisesti minusta liian lyhyt - hahmo ei ehdi käytännössä lainkaan elää, jos se kuolee sen aikana. Onkin sitten jo vähän eri asia, jos kyseessä on pitkä sarja ja sen aikaskaala kattaa useampia vuosia; näin hahmo ehtii elää jonkin aikaa edes tarinan aikana, vaikka ei tulevaisuuskuvitelmissani voisikaan. Sekin auttaa, jos hahmolla on kuollessaan jo ikää, siis elämää takanaan. Jos siitä elämästä vieläpä tiedetään aika paljon, niin sittenhän henkilö tuntuu todella olleen elossa.

Surenkin siis varmaan eniten hahmon potentiaalin menetystä. Sitä mitä hahmo olisi voinut olla, mitä siitä olisi voinut tulla. En varmaankaan kykenisi tappamaan omassa tarinassani sellaista hahmoa, jolle olen vielä suunnitellut jotain tai joka todennäköisesti olisi elämässään vielä tehnyt tai kokenut jotain erityistä. Vähintäänkin sen täytyisi olla hyvin suunniteltu juttu ja palvella suuressa määrin muita tarkoituksia, kuten tuossa mainitussa halvaantuvan & kuolevan tapauksessa, jossa kyseinen kuolema on keskeinen vaikuttaja muiden hahmojen elämässä.

"Faktan ja fiktion ero lie se, että fiktion täytyy olla järkeenkäypää"

16.02.2014 14:50 #20 : pihlajapuu
Vastaus käyttäjältä pihlajapuu aiheessa Hahmojen tappaminen omassa tarinassa
Mie oon kyllä just niin vässykkä, etten mitenkään yleensä saisi itseäni tappamaan kirjan keskeisimpiä hahmoja... Pätee lähinnä päähenkilöön ja hänen lähimpiin seuralaisiinsa. Saa nähdä joutuuko tästä tekemään pian jotain poikkeuksia, kun työnalla on myös tuo yksi sota-aiheinen juttu, ja se nyt on aivan naurettavaa, jos siellä ei ketään listitä. Toisaalta olen kyllä myös äärimmäisen huono kirjoittamaan kuolemasta ja kuolemisesta, koska koen kyseisen niin vieraana maaperänä.

Ehkä jossain novellissa joo, koska kuten sanottu, silloin se on etukäteen niin selkeästi yleensä suunniteltu, eikä hahmoihin myöskään yleensä ole syntynyt kovin vahvaa tunnesidettä.

Valvojat: IivariDyn
Paikalla 1 jäsen ja 49 vierailijaa
LordStenhammar
Uusin jäsen: Soile Kylmälahti
Jäseniä yhteensä: 9447