Uusimmat viestit

Uusimmat keskustelut

Idearäjähdyksestä järkeväksi juoneksi

  • Jokipakka hahmo Kirjoittaja
  • Jokipakka
    Vintiö
    Taso: 6
  • Viestejä: 7
31.03.2014 23:12 #1 : Jokipakka
Tämä on ensimmäinen viestini tälle foorumille ja heti latoan eteenne ongelmani. Miten kummassa saatte pään sisällä poukkoilevasta idearäjähdyksestä saa koulittua järkevän juonen?

Kalastelen tässä siis vinkkejä idean koulimiseen ja juonen rakentamiseen. Jotenkin tuntuu, että en saa ideaani juoneksi sitten millään. Aina kun saan jotain rakenneltua, se ei vaan tunnu oikealta ja aloitan taas alusta. Tämän ideani saa väännettyä vaikka minkälaiseen muotoon ja vaihtoehtojen paljous on masentavaa. Ideoita tuntuu syntyvän koko ajan lisää enkä osaa erotella massasta käyttökelpoisia ajatuksia.

Miten te aloitatte idean työstämisen? Miten löydätte punaisen langan? Miten estätte uusia ideoita kaatamasta koko valmista rakennetta?

Olen kiitollinen kaikista vinkeistä!

31.03.2014 23:37 #2 : Taru Väyrynen
Kirjoittamisen tavat ovat kovin yksilöllisiä, mutta minun kohdallani toimii se, että tartun kiinni johonkin mielestäni oikein keskeiseen ja vaikuttavaan kohtaukseen, ja yritän miettiä, mitä oli sitä ennen ja sen jälkeen. Jos on useita sellaisia kohtia, voi miettiä, miten ne liittyisivät yhteen. Mutta idearäjähdystä voi ehkä selkiyttää myös kirjoittamalla siitä pätkiä, vaikka juoni ei olisi vielä selvillä. Ja joka tapauksessa on hienoa, että on ideoita! Ilman niitä on vaikea kirjoittaa mitään kiinnostavaa!

"Ja miten ansainneesi edes luulet sen että aina saat suotuisat tuulet."

31.03.2014 23:54 #3 : Pimeyden peto
itellä toimii ajatuskartta: "ajatus a. tästä saa jutun." josta johtaa sit hämähäkkimäisesti uusia ja niistä uusia ajatuksia.

sipulia

31.03.2014 23:57 #4 : Morgan Blood
Vastaus käyttäjältä Morgan Blood aiheessa Idearäjähdyksestä järkeväksi juoneksi
Minäkin olen idearäjähdysten uhri. Minun metodini on napata valkoinen paperi eteeni ja kirjoittaa siihen ideaan liittyviä muistisanoja, piirrellä luonnoksia henkilöistä ja kirjoitella heistä jotain, jne. Kun paperi alkaa olla sekasotku, jota vain minä pystyn tulkitsemaan, alan purkaa sen sisältöä .rtf:ään (käytän rtf:ää sillä sivujaot häiritsee kirjoittamistani) kappaleiksi ja kohtauksiksi joilla haen tekstityyliä ja alan koostaa sisältöä. Tämän jälkeen kirjoitan materiaalin yhdeksi tuotokseksi.

Koko prosessissa tulee tuotettua hirvittävä määrä ylimääräisiä sanoja, mutta minulle tämä tekniikka toimii hyvin. Ryöstä sallittu ;)

Ars Longa Vita Brevis

  • StaCa hahmo
  • StaCa
    Ritari
    Taso: 32
  • Viestejä: 278
01.04.2014 00:13 #5 : StaCa
Vastaus käyttäjältä StaCa aiheessa Idearäjähdyksestä järkeväksi juoneksi
Yleensä ennen kuin varsinainen tarina on millään tapaa selkeä, kirjoitan noita tuollaisia ideoita pieniksi yksittäisiksi kohtauksiksi. Niitä voi sitten napata mukaan matkan varrella jos tuntuu käyttökelpoiselta. Ja siinä samalla moni asia selkiää itselle.

Teiniromansseissa on aina liian vähän väkivaltaa.

stazzy.net/blogi

  • Jaragil hahmo
  • Jaragil
    Paladiini
    Taso: 39
  • Viestejä: 562
01.04.2014 00:47 - 01.04.2014 00:49 #6 : Jaragil
Vastaus käyttäjältä Jaragil aiheessa Idearäjähdyksestä järkeväksi juoneksi
Kuten aiemminkin mainittu, jokainen kirjoittaa omalla tavallaan, enkä esimerkiksi itse ole oppinut käyttämään ajatuskarttoja tms. koska ne eivät vain toimi minulla. Olen pari kertaa kirjoittanut ranskalaisin viivoin pitkähkön tarinan juonen paperille ja lähtenyt sitten kirjoittamaan, mutta sitten olenkin tajunnut parin ensimmäisen kappaleen jälkeen, että juttu onkin kulkemassa radikaalisti erilaiseen suuntaan. Mutta nämäkin faktat olen oppinut kantapään kautta, joten kannattaa ehdottomasti kysellä ideoita ja kokeilla niitä käytännössä.

Oma keinoni hioa ideaa on yksinkertaisesti ryhtyä kirjoittamaan sitä ja olla sen jälkeen valmis muokkaamaan jo työstettyä tekstiä, jos se tuntuu tarpeelliselta. Aloitusviestisi perusteella olet jo kokeillut tätä, joten en tiedä, miten paljon tästä on sinulle hyötyä, mutta omien tekstieni suhteen se toimii. Ylipäätään olen ehkä huono henkilö kommentoimaan tätä, koska olen hitusen ideaköyhä, jos joudun poimimaan ideoita tyhjästä ilmasta. Parhaat ideani ovat aina syntyneet jo aloitetun tai valmiin tuotoksen kanssa työskennellessä, eli siis useimmiten kesken jo aloitetun kirjoitusurakan.

Yksi keino, jota voi kokeilla, on myös kirjoittaa jotain lyhyttä ja nopeaa olemassa olevasta ideasta ja katsoa miten se elää käytännössä. Jotkut kirjoittavat novelleja romaani-ideoista, jotkut työstävät taustatarinoita päähenkilöille vaikka kyseiset tarinat eivät koskaan varsinaiseen tekstiin päädykkään, kun taas jotkut aloittavat siitä kohtauksesta, joka on ollut idean lähtökohtana.

"Here We Stand"
- Words of House Mormont
Viimeksi muokattu: 01.04.2014 00:49 Jaragil.

  • punnort hahmo
  • punnort
    Riivaaja
    Taso: 42
  • Viestejä: 904
01.04.2014 05:03 #7 : punnort
Vastaus käyttäjältä punnort aiheessa Idearäjähdyksestä järkeväksi juoneksi
Minä taas kärsin tällä hetkellä sellaisesta ongelmasta, että aina kun saan idean, kirjoitan sen raapaleeksi. Jostain syystä en saa pidemmiksi novelleiksi taittuvia ideoita/ideaketjuja.

Virtuaalinen pöytälaatikkoni:
fiktio.wikidot.com/

  • Nunia hahmo


  • Taso: 0
  • Viestejä: 0
01.04.2014 09:28 #8 : Nunia
Vastaus käyttäjältä Nunia aiheessa Idearäjähdyksestä järkeväksi juoneksi
Mietin tätä samaa asiaa vähän aikaa sitten, vaikka olen monia tekstejä työstänyt. Yleensä olen päässyt ns. helpolla eli juoni on kalahtanut takaraivoon. Minulla on, ainakin lukion vanhojen testien mukaan, poikkeuksellisen hyvä muisti, joten olen työstänyt juonta koiran kanssa lenkkeillessä. Metsä on ehdottomasti paras paikka. En ole kirjoittanut mitään ylös vaan uponnut tarinaan, testannut, koetellut, tehnyt kaiken pääni sisällä.

Nykyinen juoni oli tuollainen "idearäjähdys", enkä saanut siitä otetta, koska siihen tunki liikaa tavaraa. Lähdin purkamaan vyyhtiä lopusta. Miten tarina loppuu, mikä on sen tarkoitus, miksi se pitää kirjoittaa? Lopun jälkeen on mietittävä lähtökohta eli alku. Lopun ei tässä vaiheessa tarvitse vastata tarinan viimeistä sivua tai edes viimeistä lukua vaan yhteentulemaa (= paha voitetaan, prinssi saa prinsessan yms.). Alunkaan ei tarvitse olla ensimmäinen sivu vaan lähinnä lähtöpiste (= sikopaimen).

Tein hirveän kasan mindmappejä, ei toiminut. Jotain pientä sain irti, mutten sitä eheää juonta. Lopulta kokeilin snowflake-taktiikkaa (googlaa) ja tässä tarinassa se toimi. Tiesin kutakuinkin, mitä tarinassa tapahtuu, en vain tiennyt, miten se tapahtuu. Kun kirjoitin juonen auki neljälle a4:selle, se yhtäkkiä selkeni. En ollut ennen kokeillut, oli ihan hauska tyyli.

Tässä vuosien mittaan olen oppinut myös sen, että yksinkertaisin ratkaisu on yleensä paras. Älä tunge kaikkia ideoita yhteen tarinaan, koska vähemmän voi joskus olla enemmän ja sitten kaikki smurffaa hyvin. Jos ideoita pursuu ovista ja ikkunoista, kirjoita eri tiedoistoihin (tai eri papereille) niitä, jotka sointuvat yhteen ja aloita sitten siitä, joka tuntuu mielenkiintoisimmalta. Itseltään saa aina varastaa, jos tulee tarve, saa myös huijata ja muuttaa mieltään.

  • Lupus hahmo
  • Lupus
    Lentäjä
    Taso: 34
  • Viestejä: 116
01.04.2014 14:13 #9 : Lupus
Vastaus käyttäjältä Lupus aiheessa Idearäjähdyksestä järkeväksi juoneksi
Minä yleenäs kirjoitan ideat ylös sitä mukaa kuin niitä saan. Sitten ne hautuvat jossain, ja putkahtavat yleensä mieleen jo melko juonellisina, jos ovat putkahtaakseen. En siis oikein osaa neuvoa tässä, koska en osaa jäljittää tapahtumakulkua. Juonirunkoja kirjoitan yleensä ylös lähinnä siltä varalta että unohdan jotain, jos en voi saman tien alkaa kirjoittaa aiheesta.

Sen olen huomannut, että minua yleensä auttaa juonen rakentamisessa se, jos ideaan liittyy vahvasti joku henkilöhahmo, jonka ominaisuuksista voi jotenkin päätellä, mitä voi tai ei voi tapahtua. Tai siis jos tietää, miten joku pää- tai sivuhenkilö mihinkin reagoi, se vaikuttaa jo tapahtumakulkuun melko lailla.

01.04.2014 15:51 #10 : LordStenhammar
Viimeisimmän tarinan kanssa kävi simmottiis, että yhdessä vaiheessa minulla oli kuutisen sivua valmista tekstiä ja sitten vajaat pari sivua erinäisiä lauseenpätkiä, mitkä olivat putkahtaneet mieleen tarinaa kirjoittaessa tai sitä miettiessä. Ne oli tietysti pakko kirjoittaa ylös, koska olen reikäaivo ja minulla on ihan psykologisissakin testeissä todettu 80-vuotiaan muisti. En yleensä ajattele, että onko idis hyvä vai toisarvoinen. Kirjoitan sen ylös ja käytän sitten jos haluan.

Ideat tuppaavat tulemaan yleensä iltasella tai yöllä, mikä on pirullista. Pitää könytä sängystä ylös ja avata tietokone, että saa asian muistiin. Ja tämä tapahtuu - varsinkin jos on työstämässä tarinaa - monta kertaa illassa. Aika paljon ideoita on varmaan hävinnytkin sinne johonkin horteen syövereihin.

Noiden pätkästen tarinaan liittäminen on sinällään aika raskasta puuhaa, vaikka järjestänkin ne yleensä tarinan kannalta aikajärjestykseen. Se on semmoista ylös ja alas tietokoneen ruudulla sahaamista. Mutta tarpeeksi kun tappelee, niin tekstin saa yleensä järkevään muotoon.

EAT, WORK, SHIT, SLEEP.

  • Lune hahmo
  • Lune
    Riiviö
    Taso: 11
  • Viestejä: 19
01.04.2014 18:14 #11 : Lune
Vastaus käyttäjältä Lune aiheessa Idearäjähdyksestä järkeväksi juoneksi

Lupus kirjoitti: Minä yleenäs kirjoitan ideat ylös sitä mukaa kuin niitä saan. Sitten ne hautuvat jossain, ja putkahtavat yleensä mieleen jo melko juonellisina, jos ovat putkahtaakseen.


Tämä on ehkä paras tietämäni keino hallita idearäjähdyksiä. Kirjoitan itsekin suuren osan saamistani ideoista aina ylös, vaikkapa vain pelkillä ranskalaisilla viivoilla ja joskus jopa raapaleiksi tai vastaaviksi sepustuksiksi. Erityisen kiehtovat tai vangitsevat ideat jäävät kyllä vaivaamaan päätä, siihen voi luottaa. Näistä ideoista työstän kokonaisen tarinansa toisinaan täydellisesti intuition tai flown viemänä ja toisinaan pelkän raadollisen pähkäilyn ja miettimisen kautta.

Tässä on kuitenkin mielestäni tärkeintä tiedostaa se, että kaikkia ajatuksia ja ideoita ei voi sovittaa yhteen juttuun, vaikka kuinka olisivat hyviä ja hienoja samaan novelliin. Mun on ainakin täytynyt oppia tunnistamaan novellin kokonaisuuden kannalta olennaisimmat ideat niistä kauhean kivoista ideoista, jotka haluaisi mukaan pelkästään oman ihastumisensa takia, mutta jotka eivät todellisuudessa toimi kovin hyvin novellissa tai sovi kirjoittamaani settiin. Hemmetin vaikea läksy, jota pitää edelleenkin opetella ja kerrata... :tongue:

"There are two sides to every story and twelve versions of a song."

  • StaCa hahmo
  • StaCa
    Ritari
    Taso: 32
  • Viestejä: 278
01.04.2014 22:50 #12 : StaCa
Vastaus käyttäjältä StaCa aiheessa Idearäjähdyksestä järkeväksi juoneksi

Jotkut kirjoittavat novelleja romaani-ideoista, jotkut työstävät taustatarinoita päähenkilöille vaikka kyseiset tarinat eivät koskaan varsinaiseen tekstiin päädykkään


Teen juuri näin. Lähinnä sellaista henkilönkehitystarinaa, ilman kunnon juonta. Siinä voi kirjoittaa ihan soopaa miettimättä, onko tarinassa mitään järkeä. Usein mukana on sitten kivojakin paloja. Olen joskus jopa kirjoittanut taustanovelleja jo valmiille kässärille, josta puuttui "jotain".

Teiniromansseissa on aina liian vähän väkivaltaa.

stazzy.net/blogi

  • tiarAnon hahmo
  • tiarAnon
    Lentäjä
    Taso: 33
  • Viestejä: 275
02.04.2014 06:07 #13 : tiarAnon
Vastaus käyttäjältä tiarAnon aiheessa Idearäjähdyksestä järkeväksi juoneksi
Mulla on aika samanlaiset lähestymistavat ku muillakin: kirjota ideas ylös ja työstä niistä tekstiä. Mä en ite hirveesti tykkää ajatuskarttojen tai muiden väkertämisestä, vaan yleensä suunnittelen aina lyhyen pätkän kerrallaan mielessäni ja kirjotan sen sitten auki. Usein se muuttuu kirjottaessa, mutta niin sen kuuluukin. Hyvässä – ja tarkotan tällä ihan paperille asti tehdyssä – suunnittelussa on kuitenkin se hyvä puoli, että se vähentää hommia editointivaiheessa todella paljon. Esimerkiksi Kill your darlings -säännön mukaiset kullannuput on paljon helpompi erottaa paperille saatetusta suunnitelmasta ja sitten karsia jo ennen kirjoittamista: mun nähdäkseni yks tärkeimmistä syistä, miks ihmisillä on vaikeuksia luopua tietyistä tarinan elementeistä on se, että ne on kirjottanu ne jo.

Mulla on nykyään Googlen Drivessa erillinen kansio nimellä "Ideoita kirjoitettavaksi". Toi on siitä näppärä, että pystyn käyttämään sitä kännykällä, mikä tarkottaa, että pystyn esimerkiks kesken työpäivän, jolloin mulle tulee hämmentävän paljon idiksiä, kirjottamaan ne ylös. Kun idea on kerran ylhäällä ihan vaan yhellä tai kahella lauseella tai joskus jopa pelkästään yhdellä sanalla, se alkaa muhimaan. Mulla pyörii tällä hetkellä tossa kansiossa parikymmentä ideaa – aina kun idis muuttuu tekstiksi, siirrän sen kansioon "Done." Nyt tän vuoden alusta sinne on kiertynyt nelisenkymmentä ideaa.

Sen lisäksi, että ideoitaan kirjoittaa ylös jatkuvasti, suosittelen myös kirjoittamaan niistä jatkuvasti tekstiä. Se voi olla ihan nollasensuurihommaa, kirjottaa vaan sen kummemmin miettimättä. Editoida voi aina myöhemmin, ja tärkeintä on, ettei pääse kirjoittajana lamaantumaan. Aika nopeesti siinä rupee huomaamaan, mitkä tarinat kuuluu yhteen. Sitä voi sitten koittaa miettiä miten ne vois yhdistyä.

"It was never the death you feared, it was emptiness."
365x100.blogspot.fi/

  • Luinwen hahmo
  • Luinwen
    Ritari
    Taso: 30
  • Viestejä: 96
04.04.2014 09:01 #14 : Luinwen
Vastaus käyttäjältä Luinwen aiheessa Idearäjähdyksestä järkeväksi juoneksi

Jaragil kirjoitti: Yksi keino, jota voi kokeilla, on myös kirjoittaa jotain lyhyttä ja nopeaa olemassa olevasta ideasta ja katsoa miten se elää käytännössä. Jotkut kirjoittavat novelleja romaani-ideoista, jotkut työstävät taustatarinoita päähenkilöille vaikka kyseiset tarinat eivät koskaan varsinaiseen tekstiin päädykkään, kun taas jotkut aloittavat siitä kohtauksesta, joka on ollut idean lähtökohtana.


Tuo kuulostaa hyvältä idealta! Täytyykin kokeilla.

Minullakin on tällä hetkellä ongelma suunnitteluvaiheessa. Tiedän alun ja lopun, mutta en keskivaihetta. Tällainen on aina raivostuttavaa. Vähän niin kuin palapelistä olisi reunat tehty ja nyt pitäisi siirtyä tekemään sen keskiosia...

Olen itse joskus kokeillut myös jotain mindmapin tapaista. Eli ottanut eteen paperin ja kirjoittanut siihen eri elementtejä, mitä haluan tarinaani. Sitten siinä on hyvä katsoa niitä, yhdistellä ja karsia. Kaikkein vaikeinta on se, kun tietää joitain kohtauksia, jotka varmana haluaa tarinaan, mutta ei vain osaa päättää, että missä järjestyksessä. Sitten niitä pitää kokeilla (vähän niin kuin palapelin palasia) joka kohtaan, miettiä, pohtia ja puntaroida. Tykkään myös tehdä suunnittelemista pään sisällä. Olen vasta ihan viimevuosien aikana alkanut kirjoittaa jotakin ylös asti - siis sellaiseen järjestelmälliseen tyyliin.

06.04.2014 23:02 - 06.04.2014 23:08 #15 : pihlajapuu
Vastaus käyttäjältä pihlajapuu aiheessa Idearäjähdyksestä järkeväksi juoneksi
Mietin tämän ketjun inspiroimana, että kun oma kirjoitustapani on pääasiassa sellainen, että mielessä on joku perusidea ja erinäisiä palasia, kohtauksia tai elementtejä sieltä täältä, mutta ei mitään kokonaiskuvaa, niin syntyyköhän tällaisista lähtökohdista koskaan todistettavasti mitään kokonaista lopputulosta, jos lähtee suoraan kirjoittamaan, vai tuppaavatko tällaiset kyhäelmät aina lopulta leviämään käsiin joko epäjohdonmukaisuudessaan tai tarinan ja henkilöhahmojen kehittymisen epämääräisyyden vuoksi? :smile: Haluaisin siis tehdä vähän niin kuin palapeliä, josta tehdään helpot kohdat ensin ja aletaan sitten kuromaan yhteen niiden välisiä taivaspaloja.

Ihan vain siis olisi kiva kuulla, että joku sanoisi joskus saaneensa valmista aikaan tälläkin menetelmällä. :tongue:

Tai ehkä voin vielä toivoa, että tässä käy kuten StaCa kuvaili aiemmin:

Yleensä ennen kuin varsinainen tarina on millään tapaa selkeä, kirjoitan noita tuollaisia ideoita pieniksi yksittäisiksi kohtauksiksi. Niitä voi sitten napata mukaan matkan varrella jos tuntuu käyttökelpoiselta. Ja siinä samalla moni asia selkiää itselle.


Edit. Mindmappejä en voi sietää omalla kohdallani. En koskaan ymmärtänyt, miksi niitä piti peruskoulussa tai lukiossakaan tehdä, kun se tuntui jotenkin itsestäänselvyyksien toistelulta. Mutta ihan mukava kuulla, että ne jollakin toimivat, koska se tarkoittaa sitä, että se peruskoulu- ja lukioaikainen pakkopulla ei ollutkaan vain yleistä kidutusta. Ranskalaisia viivoja saatan käyttää, jos pitää nopeasti suoltaa paperille myöhempää varten muistiin jotain tapahtumakulkuja.

Viimeisimmäksi olen alkanut kirjoittaa sellaisia "jos tapahtuisi näin, niin tää tekis näin"-tyylisiä suunnitelmia, jotta voin kehitellä mielessäni erilaisia mahdollisia lähestymistapoja aihepiireihin. :D
Viimeksi muokattu: 06.04.2014 23:08 pihlajapuu.

  • Nunia hahmo


  • Taso: 0
  • Viestejä: 0
07.04.2014 08:30 #16 : Nunia
Vastaus käyttäjältä Nunia aiheessa Idearäjähdyksestä järkeväksi juoneksi
Korjaan omaa vastaustani! Koin valaistumisen ja ymmärsin, miten olen tarinoita rakentanut. Nähtävästi en ole sitä tajunnut aiemmin itsekään :cheesy:

Kaikki alkaa päähenkilöstä, koska päähenkilö = tarina, noin yksinkertaistettuna. Yleensä luon ensin päähenkilön, edellinen tarina oli poikkeus, koska siinä oli olemassa idea ja päähenkilö syntyi sen muodostamaan tarpeeseen, mutta siinäkin päähenkilö oli eteenpäin vetävä voima, lopulta, ts. päähenkilön tuntemukset ja valinnat muokkasivat lopputulosta.

Päähenkilö jo yksin karsii pois turhia ideoita (tosin päähenkilön valinnassa on oltava tarkka, koska siinä voi ensimmäisen kerran tehdä hirvittävän virheen). Sen jälkeen on oltava vihollinen. Yleensä se on Darth Vader tai Voldemort tai joku näiden risteymä, mutta voi se olla jotain muutakin. Esim. omassa edellisessä tarinassani se oli olosuhde tai tila, ei mikään elävä olento. Tämä johtui perusideasta, tähän asti kuvittelemani pahis oli kaiketi vain "pääpahiksen" (eli olosuhteen) apuri. Se muuttaa kokonaisuuden jo aika mielenkiintoiseksi.

Kun nuo kaksi on kasassa, alkaa ylimääräisiä ideoita pudota pois ja mindmappiinkin saa kaksi hienoa ympyrää POTTER ja VOLDEMORT.

Itselläni on pääkyn ja pahiksen lisäksi jokin syvempi idea, jokin ydin, joka ei välttämättä näy juonessa, eikä sitä kaikki hoksaa, mutta se on syy, kannanotto, pohjimmainen idea, jonka ympärille kaikki rakentuu. Aloin analysoida (en ole ennen lämmennyt sille, mutta nyt oli pakko) omaa tarinaani ja yllätyin, miten vahva kannanotto siitä näkyy. En usko, että kuka tahansa sitä tajuaisi, ei ainakaan kukaan koelukijoista (jotka vihdoinkin tekstin lukivat) ole huomannut mitään.

Pääkky + pahis + idea = tarina. Kaikki muu on koristetta sen ympärillä, joka voi pilata tai parantaa kokonaisuutta.

  • StaCa hahmo
  • StaCa
    Ritari
    Taso: 32
  • Viestejä: 278
07.04.2014 22:54 #17 : StaCa
Vastaus käyttäjältä StaCa aiheessa Idearäjähdyksestä järkeväksi juoneksi

Ihan vain siis olisi kiva kuulla, että joku sanoisi joskus saaneensa valmista aikaan tälläkin menetelmällä.


Olen olen :) Jokaisella pidemmällä tekstillä on ollut oma tekotapansa, mutta ainakin yhden romaanikässärin olen todistetusti kirjoittanut tilkkutäkkimenetelmällä. Eli mulla oli mielessä melko selkeästi se, miten tarina alkaa, miten se loppuu ja suurimmat käänteet siinä välissä. Sitten jaoin ideani Scrivenerin fileihin, jokaisen luvun omaksi filekseen. Kirjoitin ensin ne luvut, jotka tuntuivat helpoimmilta kirjoittaa ja täydensin lopuksi aukkoluvut kun olin saanut selville mitä niissä oikeastaan tapahtui.

Mindmappeja en minäkään ole koskaan oppinut käyttämään. En edes siellä lukiossa. Jäsennän ajatukseni toisin. Kirjoittaessa tosiaan kirjoitan muistiinpanotiedostoon yksittäisiä tapahtumiakin. Ei niistä ainakaan haittaa ole.

Teiniromansseissa on aina liian vähän väkivaltaa.

stazzy.net/blogi
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: pihlajapuu

08.04.2014 00:53 #18 : pihlajapuu
Vastaus käyttäjältä pihlajapuu aiheessa Idearäjähdyksestä järkeväksi juoneksi

StaCa kirjoitti: Jokaisella pidemmällä tekstillä on ollut oma tekotapansa, mutta ainakin yhden romaanikässärin olen todistetusti kirjoittanut tilkkutäkkimenetelmällä.


Jee, hyvä kuulla! Toivoa siis on vielä.

StaCa kirjoitti: Mindmappeja en minäkään ole koskaan oppinut käyttämään. En edes siellä lukiossa. Jäsennän ajatukseni toisin. Kirjoittaessa tosiaan kirjoitan muistiinpanotiedostoon yksittäisiä tapahtumiakin. Ei niistä ainakaan haittaa ole.


Joo, sama vika. Tenteissä esseevastausteni luonnokset näyttävät suunnilleen tältä, kun kuvitteellinen tenttikysymys nyt vaikkapa yleisesti ottaen julkisuuslaki:
- määritelmä, asiakirja, soveltamisala
- julkisuusperiaate, salassapito
- valmistelun julkisuus
- tietopyynnöt
ja suunnilleen samalta näyttävät aina myös romaanikässäreissä lukujen luonnokset, jos sellaisia olen peräti onnistunut tekemään. Tenttivastauksessa siis kirjoittaisin kustakin sanasta kappaleen tai pari, romaanikässärissä vaihtelevammin.

Romaanikässärissä miulla on myös aina lopussa pari "varastolukua", jotka ovat tyyliä "kohtauksia" ja "taustaa". Kohtausten alle kirjoittelen noita pätkiä, joiden paikat eivät ole tiedossa ja taustaan runoilen esim. maailman kuvausta, jos koen sen hahmottelemisen tarpeelliseksi, vaikka en välttämättä tekstiä sellaisenaan käyttäisikään, sekä listaan tarvittaessa hahmojen tai paikkojen nimiä tms.

Wordiä kun käytän, niin siinä on sitten asiakirjan rakenneruudun avulla kätevä hypätä sinne välillä tarkastamaan jotain juttua, kunhan käyttää otsikkotyylejä dokumentissa.

  • Luinwen hahmo
  • Luinwen
    Ritari
    Taso: 30
  • Viestejä: 96
08.04.2014 10:01 #19 : Luinwen
Vastaus käyttäjältä Luinwen aiheessa Idearäjähdyksestä järkeväksi juoneksi

pihlajapuu kirjoitti: Mietin tämän ketjun inspiroimana, että kun oma kirjoitustapani on pääasiassa sellainen, että mielessä on joku perusidea ja erinäisiä palasia, kohtauksia tai elementtejä sieltä täältä, mutta ei mitään kokonaiskuvaa, niin syntyyköhän tällaisista lähtökohdista koskaan todistettavasti mitään kokonaista lopputulosta, jos lähtee suoraan kirjoittamaan, vai tuppaavatko tällaiset kyhäelmät aina lopulta leviämään käsiin joko epäjohdonmukaisuudessaan tai tarinan ja henkilöhahmojen kehittymisen epämääräisyyden vuoksi? :smile: Haluaisin siis tehdä vähän niin kuin palapeliä, josta tehdään helpot kohdat ensin ja aletaan sitten kuromaan yhteen niiden välisiä taivaspaloja.


Olen itse huomannut, että olen muuttunut enemmän suunnitelmia tekeväksi. Aiemmin en kirjoittanut yhtään mitään ylös... Kirjoittamisen aikana saatoin laittaa jollekin suttupaperille muistiin, minkävärinen hame päähenkilöllä oli päällä (ettei se vaihtuisi kohtauksesta toiseen) ja joskus kirjoitin aikalinjoja ja muita, jotta vuodet olisivat kohdillaan. Mutta muuten en kirjoittanut mitään kappalesuunnitelmia tai juonireferaatteja.

Nykyään suunnittelen paljon myös paperille. Jotenkin pelkkä pään sisällä suunnittelu ei riitä enää. Olen parin viimeisen tarinan kohdalla kirjoittanut asioita ylös muistioon ja pitänyt sitä sitten tallennettuna samaan paikkaan itse varsinaisen tarinan kanssa.

pihlajapuu kirjoitti: Mindmappejä en voi sietää omalla kohdallani. En koskaan ymmärtänyt, miksi niitä piti peruskoulussa tai lukiossakaan tehdä, kun se tuntui jotenkin itsestäänselvyyksien toistelulta. Mutta ihan mukava kuulla, että ne jollakin toimivat, koska se tarkoittaa sitä, että se peruskoulu- ja lukioaikainen pakkopulla ei ollutkaan vain yleistä kidutusta. Ranskalaisia viivoja saatan käyttää, jos pitää nopeasti suoltaa paperille myöhempää varten muistiin jotain tapahtumakulkuja.


Itsekin inhosin mindmappeja koulussa. En tajunnut niiden ideaa. En tajua vieläkään. Se oma ideointiapukeinoni on mindmapin tapainen, mutta löyhempi. Siinä on tarkoituksena vain ensin koota kaikki ajatukset ja ideat ja muut sellaiset sotkut paperille. Se auttaa hahmottamaan mitä eri palasia on käytössä tämän tarinan laatimiseen ts. mitä asioita, hahmoja, esineitä, juoniaiheita, teemoja ynnä muita haluan juuri tähän tarinaan ympätä. Ja koska kaikkea ei voi yhteen tarinaan laittaa, joitain asioita pitää karsia tai yhdistellä toisiinsa.

Nunia kirjoitti: Päähenkilö jo yksin karsii pois turhia ideoita (tosin päähenkilön valinnassa on oltava tarkka, koska siinä voi ensimmäisen kerran tehdä hirvittävän virheen). Sen jälkeen on oltava vihollinen. Yleensä se on Darth Vader tai Voldemort tai joku näiden risteymä, mutta voi se olla jotain muutakin. Esim. omassa edellisessä tarinassani se oli olosuhde tai tila, ei mikään elävä olento. Tämä johtui perusideasta, tähän asti kuvittelemani pahis oli kaiketi vain "pääpahiksen" (eli olosuhteen) apuri. Se muuttaa kokonaisuuden jo aika mielenkiintoiseksi.


Itsellänikin suunnittelu taitaa alkaa hahmoista... En tiedä missä vaiheessa tarkalleen protagonisti (ts. päähenkilö) tulee. Paljon tärkeämpi on se antagonisti eli vihollinen, kuten itse sitä kutsuit. Pidän enemmän ilmauksesta antagonisti, koska se ei ota kantaa siihen, kuinka hyvä tai paha hahmo on; hän nyt vain sattuu omistamaan risteävät tavoitteet protagonistin kanssa.

Tärkeää on myös teema. Päätän yleensä aika alkuvaiheessa myös, mitä aihetta tai teemaa tarina käsittelee. Eli aikalailla samoista asioista minullakin se suunnittelu lähtee.
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: pihlajapuu

  • Lune hahmo
  • Lune
    Riiviö
    Taso: 11
  • Viestejä: 19
08.04.2014 18:08 #20 : Lune
Vastaus käyttäjältä Lune aiheessa Idearäjähdyksestä järkeväksi juoneksi
Voihan mindmapit... Mukavaa, että jollekulle on niistä enemmänkin iloa. Itse en inhonnut mindmapeja missään koulussani ja jopa tykkäsin tehdä niitä. Mutta ne olivat ajatukseni "kuvallistettuna", joskin kirjoittamisen hitauden ja paperin tilan puutteen takia karsitussa ja editoidussa muodossa, eivätkä mikään mieleenpalauttamisen keino. Olisinkohan jotain roolipeliä kyhäillessäni hyödyntänyt mindmapia oikeasti onnistuneesti kartottaessani useiden henkilöiden välisiä suhteita toisiinsa ja npc:eihin. Ja tämä toimii myös hahmorikkaiden tarinoiden kohdalla. Kummasti vaan monimutkaisimmat suhteet tyyppien välillä selkiävät, kun niistä tekee mindmapin. :smile: Suosittelen kokeilemaan!

Mutta varsinaisten ideoiden tai vaikka niiden esseevastausten luonnostelussa ranskalaiset viivat tai epämääräiset sanajoukot toimivat ehdottomasti paremmin. Silloin yksi sana tuo mieleen siihen liittyvät ajatukset, tiedot ja ideat. Jos vaan ei oo päässy unohtamaan niitä sitä ennen! Mutta kai se tässäkin on tärkeintä, että saa ne ideat paperille - jotenkin niiden käsitteleminen vain muuttuu, kun abstrakti idea saa konkreettisen muodon... vaikka toki aina välillä se kaunis kuvittelu tai mielessä pohtiminen on parempi vaihtoehto jonkun tarinan kokoon nakuttelulle.

Hankala kyllä sanoa, mistä tarinan ideointi lähtee liikkeelle... Tuntuu, että omalla kohdalla suunnittelun alku on niin randomia ja mieleen putkahtanut idea myöskin niin randomia, ettei niiden alkulähteistä ota selvää. Jos päähenkilö/hahmo ei oo kirvoittanut sitä tarinan suunnitelun alkuun saanutta ideaa, silloin mun hahmoilla ei kertakaikkiaan oo muuta tsäänssiä kuin totella tarinan alulle saanutta ideaa. Välillä tosin tulee vastaan niitä tarinoita, että lähestulkoon kuulen jonkun hahmon äänen päässäni ja sitten ei olekaan muita vaihtoehtoa kuin kirjoittaa hahmon jorinat ylös. :tongue:

"There are two sides to every story and twelve versions of a song."

Valvojat: IivariDyn
Paikalla 18 vierailijaa
Uusin jäsen: sulavsalim
Jäseniä yhteensä: 9559