Kielioppi

Asiaankuuluvasti kysymykseni ei liity kielioppiin, mutta kysyn silti.

Olen jo jonkin aikaa ollut hämmentynyt siitä että kirjainlyhenteitä näkee nykyään usein kirjoittavan pienellä. Joku "tv-ohjelma" on jo niin yleinen etten oikeastaan kiinnitä siihen huomiota, mutta jotenkin särähtää silmään kun Hesarissa kirjoitetaan "dna-testistä".

Minä olen aina luullut että pitäisi kirjoittaa "DNA-testi" ym. Olenko väärässä vai onko minulta mennyt jokin uudistus ohi?

Lupus kirjoitti: Asiaankuuluvasti kysymykseni ei liity kielioppiin, mutta kysyn silti.

Olen jo jonkin aikaa ollut hämmentynyt siitä että kirjainlyhenteitä näkee nykyään usein kirjoittavan pienellä. Joku "tv-ohjelma" on jo niin yleinen etten oikeastaan kiinnitä siihen huomiota, mutta jotenkin särähtää silmään kun Hesarissa kirjoitetaan "dna-testistä".

Minä olen aina luullut että pitäisi kirjoittaa "DNA-testi" ym. Olenko väärässä vai onko minulta mennyt jokin uudistus ohi?

Pienin kirjaimin kirjoitetaan muiden kuin erisnimien (tai valtion elinten nimien) kirjaimittain luettavat pisteettömät koostelyhenteet:

DNA ~ dna, TV ~ tv, CD ~ cd, DVD ~ dvd

www.kotus.fi/?s=4368

Kiitos vinkeistä ja linkeistä, tapaan näet yllättävän usein epäystäväni Kielioppiongelman ja sisaruspuolensa Oikeinkirjoitus Huoli Nykyajan silloin, kun innokkaasti suollan mielestäni pursuavaa tekstiä.

Oikeakielisyys on minulle tärkeää ja sen vuoksi turvaudun oppaisiin. Nykyaikana netistä löytää mutta miellän jo itse etsimisen taitolajiksi. Lisäksi hakijan pitää löytämästään aineistosta kyetä erottamaan luotettavat tiedonjyvät harhaa aihauttavista torajyvistä.

Narrille iso kiitos vastauksesta. Oletan että asia on hämmentänyt minua siksi että olen nähnyt kirjoitettavan dna:sta esim. sanomalehdissä, kun taas oppimateriaaleissa on musitaakseni ollut puhe DNA:sta.

Onko "oltu" pelkästään puhekieltä? "Ikkunoita ei oltu pesty pitkiin aikoihin." Tekstinkäsittelyohjelma valittaa passiivin liikakäyttöä ja ehdottaa tilalle "Ikkunoita ei ollut pesty pitkiin aikoihin." Jitenkin sorahtaa virheellisesti korvaan. Kumpi on oikeassa, minä vai word?

Okei, kiits, Rinja. Varmana vieläkin tungen "oltu"ni jokaiseen väliin, mutta tiedänpähän ainakin olevani väärässä.

Ahdistava uutinen Aamulehdessä: www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194845566912/a...a+tavut+hukassa.html

Uutinen ahdisti minua myös siksi, että huomasin, miten vieraantunut olen oikeakielisyydestä. Kirjoittaessani en pysty muistamaan jokaista tärkeää sääntöä vaan annan sisäisen kielipoliisini työskennellä vapaasti. Tuo sisäinen kielikonsta pitäisi vain lähettää kielipoliisiopiston täydennyskoulutukseen!
Onneksi oikein etsivä löytää maailmanlaajuisesta verkosta sivustoja, joissa opastetaan nykysuomeen. Mutta tarjotun tiedon pirstaleisuus hankaloittaa oppaitten käyttöä: omaan ajankohtaiseen ongelmaan ei usein löydä ratkaisua. Kirjoittaja joutuu silloin joko ilmaisemaan itseään kenties virheellisesti tai muokkaamaan sanottavansa varmasti hallitsemaansa tyyliin ja menettämään ehkä ison osan ilmaisunsa omaperäisyydestä tai jopa ilmaisusta sinänsä.

The Big Bad Wolf kirjoitti: Okei, kiits, Rinja. Varmana vieläkin tungen "oltu"ni jokaiseen väliin, mutta tiedänpähän ainakin olevani väärässä.

Minusta on muuten hassua, että ylivoimaisesti suurin osa suomen puhujista tuntuu pitävän intuitiivisesti suorastaan vääränä "on menty" ja "ei ollut menty" -tyyppisiä muotoja, mutta silti niistä pidetään härkäpäisesti kiinni kirjakielessä. Semanttinen analyysi tuntuu kyllä niitä tukevan - "ollaan menty" ja "ei oltu menty" kun ovat tuplapassiiveja - mutta eihän kieli muutenkaan toimi aina loogisesti. Vaikka kovasti pidänkin kielipurismista, minusta tässä kohtaa olisi ehkä järkevää hyväksyä puhekielen muodot kirjakielisiksi.

Toki toistaiseksi saavat vielä äidinkielenopettajat ja kielipoliisit jatkaa epäkiitollista tehtäväänsä: kertoa ihmisille, että tämä kyllä sotii kielikorvaasi vastaan, mutta se on silti oikein. Kielitoimistohan ei kovin vikkelästi kelkkaansa käännä.

Vumpalouska kirjoitti: Ahdistava uutinen Aamulehdessä

Mutta hei, olihan siellä hyviäkin esimerkkejä. Esimerkiksi:

Kuolon koura käyköön käsiksi häneen, joka varkain lukee tätä päiväkirjaa. Palakoon hän kauhun tulessa ikuisesti … tai ainakin hetken!

Ja tämä siis seitsemäs- tai kahdeksasluokkalaisen aineesta. Johan sitä on iät ja ajat toitotettu, että monet nuoret eivät osaa kirjoittaa, mutta ilmiselvästi päinvastaisiakin tapauksia on. Noiden esimerkkien perusteella uskoni suomen kielen tulevaisuuteen pikemminkin koheni kuin heikkeni. Lienenkö sitten ollut turhankin pessimistinen.

Metusalem kirjoitti: Toki toistaiseksi saavat vielä äidinkielenopettajat ja kielipoliisit jatkaa epäkiitollista tehtäväänsä: kertoa ihmisille, että tämä kyllä sotii kielikorvaasi vastaan, mutta se on silti oikein. Kielitoimistohan ei kovin vikkelästi kelkkaansa käännä.

Minusta on kyllä ihan hyvä jos ihmisille opetetaan peruskoulussa missä asioissa heidän kielikorvansa on väärässä. Kieli on elävä järjestelmä ja kaikki käyttävät sitä tavallaan, mutta on kuitenkin hyvä että yhteiset säännöt ovat olemassa.

Ei sillä että asiasta mitään tietäisin, Kotus-blogin kommenteissa vain on joskus valitettu nykysuomalaisesta kielenhuollosta, jossa melkein kaikkeen vastataan (kärjistetysti) vain että voi sanoa näin tai näin tai oikeastaan kuinka vain, mikä ei lopulta ole kovin avuliasta.

Lupus kirjoitti: Kieli on elävä järjestelmä ja kaikki käyttävät sitä tavallaan, mutta on kuitenkin hyvä että yhteiset säännöt ovat olemassa.

En voisi olla enempää samaa mieltä. Outoa olla tällä puolella, kun yleensä liputan etunenässä oikeakielisyyden puolesta. Tuplapassiiviasiassa kieli on kuitenkin muuttunut kielenhuoltajien sitkeästä vastustuksesta huolimatta siinä määrin, että käsittääkseni juuri kukaan ei enää tunnista esimerkiksi muotoa "on menty" oikeaksi, jollei muista yläasteella tankattuja oikeinkirjoitussääntöjä. Voin toki olla väärässäkin tässä, sillä en ole suorittanut mitään erityisen kattavaa tutkimusta aiheeseen liittyen.

Toinen vastaava kohta, jossa mielestäni kannattaisi miettiä normitus uudestaan, on 'alkaa tehdä' vs. 'alkaa tekemään'. Jälkimmäinen on - jälleen mututuntuman mukaan - suuren suomalaisten enemmistön kielitajun mukainen muoto, edellinen taas kielenhuoltajien suosittelema.

Yleensä näissä kielioppia koskevissa kysymyksissä kyse on siitä, että ihmiset pitävät useita eri vaihtoehtoja oikeina. Kielenhuolto sitten kertoo, mikä niistä kuuluu kirjakieleen. Näin esimerkiksi verbin persoonakongruenssissa (me ollaan - olemme, ne on - he ovat), omistusliitteiden käytössä ja siinä, kannattaako käyttää sivulausetta vai lauseenvastiketta. Pilkutussäännöt sun muut ovat tietenkin vielä asia erikseen. Ne täytynee sitten vain päntätä ulkoa.

Parempi kuitenkin mielestäni näin päin, että ollaan tarkkoja kielenhuollossa. Leväperäisyyttä en missään tapauksessa kannata.

Metusalem kirjoitti:
Mutta hei, olihan siellä hyviäkin esimerkkejä. Esimerkiksi:

Kuolon koura käyköön käsiksi häneen, joka varkain lukee tätä päiväkirjaa. Palakoon hän kauhun tulessa ikuisesti … tai ainakin hetken!

Ja tämä siis seitsemäs- tai kahdeksasluokkalaisen aineesta. Johan sitä on iät ja ajat toitotettu, että monet nuoret eivät osaa kirjoittaa, mutta ilmiselvästi päinvastaisiakin tapauksia on. Noiden esimerkkien perusteella uskoni suomen kielen tulevaisuuteen pikemminkin koheni kuin heikkeni. Lienenkö sitten ollut turhankin pessimistinen.

Tuo esimerkki on Bertin päiväkirja -nimisestä kirjasta, joten aineenkirjoittaja on tainnut tehdä kirja-arvostelua.

Metusalem kirjoitti: Toinen vastaava kohta, jossa mielestäni kannattaisi miettiä normitus uudestaan, on 'alkaa tehdä' vs. 'alkaa tekemään'. Jälkimmäinen on - jälleen mututuntuman mukaan - suuren suomalaisten enemmistön kielitajun mukainen muoto, edellinen taas kielenhuoltajien suosittelema.

En ole varsinaisesti kanssasi mistään eri mieltä (vaikka tunnenkin ihmisiä jotka tunnistavat kaksoispassiivin sellaisen nähdessään), mutta olen aina käsittänyt tuon rektiohomman niin että valtaosan mielestä molemmat käyvät yhtä hyvin mutta "virallisesti" hyväksytään vain alkaa tehdä -muoto.

Vumpalouska kirjoitti: Ahdistava uutinen Aamulehdessä: www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194845566912/a...a+tavut+hukassa.html

Ei nyt mikään yllättävä juttu minulle... Opiskelen näiden kaverien kanssa kuus tuntia päivässä ja viis päivää viikossa. On kai tavallaan huolestuttavaa ettei jätkistä (on tytöilläkin onkelmia, mutta ei meidän luokalla) iso osa osaa kirjoittaa, mutta ehkäpä puhuminen olisi hitusen vakavampi juttu. Tosi kiva kuunnella "Vittu ku te ootte vittu tiellä vittu mee pois vittu vittu vituttaa" -puhetta. Ja varsinkin niitä henkilöitä, joilla on käsittämättömän huono artikulaatio, pieni sanavarasto, paljon miettimistaukoja ja käsittämättömiä lauseita. "Ei kun se... on... hyvä juttu kun... me... mennään tonne ja... jos mennään... niin sitten... se on hyvä juttu... Katos, kässätkös?" Eikä kaverilla edes ole mitään puhevikaa muuten kuin opeille virallisesti ja sisällön kanssa puhumisessa. Välituntivittuilu käy tuosta vain.

Ope sanoo, että meidän luokalla on järjetön kuilu. Ysin ja kympin oppilaita osa, loput tasaista viitosta. Ja myös, oli kai joskus jokin koe, jolla testattiin ysien äikäntaitoja. Se, minkä arvostelijat arvostelivat vitosella, oli yläasteiden opejen mielestä seiska. Eli äikänopen vitonen on todellisuudessa... Miten huono?

Ririskainen kirjoitti:

Metusalem kirjoitti:
Mutta hei, olihan siellä hyviäkin esimerkkejä. Esimerkiksi:

Kuolon koura käyköön käsiksi häneen, joka varkain lukee tätä päiväkirjaa. Palakoon hän kauhun tulessa ikuisesti … tai ainakin hetken!

Ja tämä siis seitsemäs- tai kahdeksasluokkalaisen aineesta. Johan sitä on iät ja ajat toitotettu, että monet nuoret eivät osaa kirjoittaa, mutta ilmiselvästi päinvastaisiakin tapauksia on. Noiden esimerkkien perusteella uskoni suomen kielen tulevaisuuteen pikemminkin koheni kuin heikkeni. Lienenkö sitten ollut turhankin pessimistinen.

Tuo esimerkki on Bertin päiväkirja -nimisestä kirjasta, joten aineenkirjoittaja on tainnut tehdä kirja-arvostelua.

No höh. Ovatkohan kaikki muutkin "hyvät" esimerkit tuossa jutussa sitten suoria lainauksia jostakin? Toimittaja ei ole tainnut katsoa poimimiensa esimerkkien kontekstia kovin tarkkaan.

Se oli sitten siinä. Kielikuolema koittaa.

Kylllä useimmat osaavat kirjoittaa kieliopin mukaan ainakin oman kokemukseni perusteella. Kun kuusi vuotta paukutetaan kielioppia päähän, niin ei se ihan heti unohdu, olettaen tietenkin, että opetus on tehty asianmukaisesti. Kuulin joskus äidinkielen opettajan kertovan "kauhutarinaa" siitä, miten jollain ala-asteella oli opetettu pilkkusääntöjä periaatteella "laita pilkku, kun se tuntuu sopivalta". Onneksi minulle ei opetettu niin, olisin ollut ihan pulassa heti yläasteelle mentyäni.

Sitten toiseen aiheeseen. Käytättekö tarinoissanne puhekieltä hahmojen keskusteluissa? Itse en ole aikaisemmin käyttänyt, mutta mietin, voisiko se olla järkevää.

hahmoni puhuvat puhekieltä,jopa murrevoittoista, jopa liiankin kanssa. Tahtoo vaan se puhekieli, mennä kertovaankin osaa, kuten tästäkin kirjoituksesta näkyy.
Itseäni kiukuttaa eniten se kun riitelen wordin kanssa yhdyssanoista. ennen kuin vai ennenkuin. takaisinpäin, vai takaisin päin. Onko vihvahde-ero vai pelkkä kirjoitusero?