Iikh kirjoitti: Käykö muille näin, vai olenko minä vain hirvittävän vietävissä?
Käy, ja se kuuluu juuri tuohon oman äänen löytymiseen. Yleensä se tulee aika alkumetreillä, jolloin oma ääni ei ole vielä kunnolla löytynyt ja on hyvin altis vaikutteille. Eikä missään nimessä ole huono asia vaan hyvä :) Matkimalla ja kopioimalla löytyy se oma tapa tuottaa tekstiä ja näkee ja tuntee, mikä sopii omaan kerrontaan ja tarinaan parhaiten.
Alun jälkeen saattaa myöhemminkin tulla vaikutusherkkiä kausia, syystä tai toisesta. Jokin kerrontatapa saattaa auttaa löytämään omia tarinoita paremmin, ja vaikutteet ja epätasaisuudet voi myöhemmin editoida pois. Ja kai jonkinlainen epävarmuus voi aiheuttaa sitä? Joku kirja ja tyyli tekee niin suuren vaikutuksen, että yrittää päästä samaan matkimalla tekstiä, tietoisesti tai alitajuisesti. Been there, done that :) Mutta yleensä siitä on tullut noottia ja kovaa esilukijoilta. Viktor Hugo -imitaationi ei vakuuttanut ja se edelleen kaihertaa ;)
Itselläni oli vahvana tuo kopioiminen kymmenisen vuotta sitten (jolloin aktiivista kirjoittamista oli jo takana kymmenisen vuotta ja useita pitkiä käsikirjoituksia), en voinut lukea, jos kirjoitin, koska kirjan rytmi imeytyi kulloiseenkin käsikirjoitukseen. Veikkaisin, että itselläni oli oma kerronta jonkinlaisessa murroksessa, kun nuorena aloitin kirjoittamisen ja tyylin piti kasvaa minun mukana. Eikä se kasvanut tasaisesti vaan töksähdellen. Nyt on ollut vuosia tasaisempaa, mutta veikkaan, että henkisten murrosvaiheiden aikana sitä alkaa taas kopioimaan, kokeilemaan, mihin se oma ääni vielä venyisi :) Tarkoitushan olisi, että se koko ajan kehittyisi, ja toivottavasti vielä siihen parempaan suuntaan.