Iikh kirjoitti: Te, jotka olette saaneet romaanikäsikirjoituksen valmiiksi: Miltä teistä tuntui kirjoitettuanne viimeisen lauseen? Mielettömän hyvältä? Tyhjältä? Varovaisen ylpeältä?
Tyhjältä ja ontolta. Kuiviin imetyltä. Ja ehkä jopa surulliselta.
En tiedä muista, mutta itse kirjoitan yleensä koko olemuksellani, elän tarinaa kaiken aikaa arjen lomassa, käyn kohtauksia läpi, mietin dialogia, rakennan juonikuvioita niin, että normaali elämä häiritsee tätä työtä :) Viimeisen lauseen jälkeen jään tyhjän päälle, eikä ole enää mitään, mitä ajatella. Pari päivää menee ahdistuneessa sumussa, sen jälkeen helpottaa.
Into ja riemu kuuluvat tarinoiden alkuun ja puoliväliin. Tietenkin tekstiä käy läpi vielä kymmeniä kertoja ja moni asia saattaa muuttua rajustikin, mutta samanlaista alun innostusta ja käsien tärinää ei enää siinä vaiheessa tule. Enemmän tyytyväisyyttä, kun osiot loksahtavat kohdilleen ja tarina saa lopullisen muotonsa.
Olen kirjoittanut valmiiksi useita käsikirjoituksia, ja samanlainen tunne tulee jokaisessa. Aina yhtä vahvana. Tosin olen sitä mieltä, että valmiita ovat vasta ne, jotka pääsee kansiin. Sitä en tiedä, miltä tuntuu pitää omaa painettua kirjaa käsissä. Tuleeko sitten ylpeys tai riemu? Tai ehkä lievä alakulo. Ja alakulo tosiaan siksi, että portti on kiinni, sinne seikkailuun ei enää pääse, kuvioita ei voi enää muokata, on pakko päästää irti.
Mutta sittenhän pitää vaan rakentaa niitä uusia tarinoita :)