Uusimmat viestit

Uusimmat keskustelut

    • Kustantajat.
    • Kirja: Jäänvartija (Konetrilogia, #3)
    • 1 kommentti (Tonttu 6 päivää sitten)
    • Voihan Shazam ...
    • Elokuva: Shazam!
    • 2 kommenttia (Adolfina Romanov 113 päivää sitten)

Se koukuttava ensimmäinen luku

  • Salmikki hahmo Kirjoittaja
  • Salmikki
    Kaartilainen
    Taso: 18
  • Viestejä: 45
29.03.2016 23:43 #21 : Salmikki
Vastaus käyttäjältä Salmikki aiheessa Se koukuttava ensimmäinen luku
Juu-u, kyllä nämä kaikki ajatukset on jotenkin samoilla linjoilla niitten ympärileijailevien ajatuksentynkien kanssa, jotka minunkin aivoissani pyörivät. Tiivistäen: onnelliset loput voivat olla jotain käsittämättömän ihanaa nimenomaan arjen pakokeinoa, ei kuitenkaan niin että kaikki hypähtelevät kukkaniityillä käsikynkässä auringonlaskuun, eikä tietenkään niin että koko roskasta jää paha maku suuhun.

Emelie kirjoitti:

Mutta edelleen, koko tarinan yleisfiilis pitäisi olla lopun kanssa sopiva. Ei tämäkään mikään kirjoittamista helpottava ajatus ole... :p


Ehkä tämä oli sitten se mitä halusinkin kuulla. Jos kirjoittaa tarinan, ja päättää sen niin että pysyy tyylilleen ja Inner Editorilleen uskollisena, niin eikö sen lopun pitäisi istua ihan luonnostaan. Ehkä pitäisi lopettaa huolehtiminen siitä, kuinka onnellinen loppu voi olla ilman että se saa jonkun nyrpistämään nenäänsä, ja ryhtyä huolehtimaan siitä, mikä oikeastaan tekee tarinan lopusta erinomaisen kiinnostavan, yllättävän tai jollain tavalla uudelleenlukemisen arvoisen..

Ei helpottanut kirjoittamista, ei. Pitänee koittaa kaivaa vaikka BSG:n jaksoja ja muistella, mitkä niistä oli niitä "tuo oli hyvin kirjoitettu juonenkäänne/-loppu!"-kohtia ja miksi. Muistan nimittäin ajatelleeni noin..

^_^

Pouring spirits while I follow the Northern star

  • Nunia hahmo


  • Taso: 0
  • Viestejä: 0
10.07.2017 21:57 #22 : Nunia
Vastaus käyttäjältä Nunia aiheessa Se koukuttava ensimmäinen luku
Keskustelu käsitteli jo onnellisia loppuja, mutta vastaan alkuperäiseen kysymykseen, kun täällä kirjoittelualueella on niin hirveän hiljaista :)

Tärkeintä ensimmäisessä luvussa on tempo. En huomannut, että kukaan olisi maininnut sitä, ja omasta mielestäni se on se kaikista oleellisin ja tärkein asia, jos haluaa, että lukija imeytyy tarinaan helposti.

Siihen sisältyy osaltaan se, ettei ole infodumppia tai liirumlaarumeita, turhaa äksöniä, josta ei tiedä, kuka on kuka, vaan kerronnan rytmi, joka vie tarinaan sisään. Eri kirjailijoilla se voi olla erilainen, mutta välttäisin varsinkin alussa pitkiä ja monimutkaisia lauseita. Ja jokaisen lauseen, jokaisen kappaleen, pitää viedä tarinaa eteenpäin, antaa jotain lisää. Samaan syssyyn jättäisin suosiolla pois selittelyt ja suurimman osan sisäisestä monologista, jos lukija pystyy tulemaan samaan johtopäätökseen kuin kertoja/hahmo.

Olen viime aikoina lukenut monia kirjoja, sekä suomalaisia että ulkomaisia, joissa sisäistä liirumlaarumia lallatellaan sivutolkulla, mutta lukija olisi voinut itse rivien välistä aavistaa lopputuleman tai sen olisi voinut antaa välittyä hahmon seuraavista valinnoista. Parhaimmillaan sisäinen monologi avaa hahmoa lukijalle uudesta näkökulmasta ja tuo uusia ajatuksia tai ratkaisuja, mutta valitettavasti näin käy hyvin harvoin.

Hahmoista on hankalampaa sanoa :) Kiinnyn harvoin mihinkään hahmoon, jopa hyvissä kirjoissa, joissa kerronta kiinnostaa ja juoni on loistava, hahmot ovat yhdentekeviä. Mutta luulisin, että mielenkiintoisille hahmoille on yhteistä tietynlainen etäännytys (kaikkea ei tarvitse kertoa) ja jonkinlainen heikkous, joka on oleellinen osa hahmon kokonaisluonnetta. Yksi hyvä esimerkki on TV-sarjan Monk nimikkohahmo, joka kärsii pakko-oireista, jotka toisaalta ovat hänen heikkoutensa mutta sitten taas vahvuutensa ja jotka tekevät hänestä myös sympaattisen. Myös se vaikuttaa, miten muut hahmot suhtautuvat ko. hahmoon.

Ja millainen on hyvä loppu? Pidän enemmän traagisemmista lopuista, mutta viime aikoina olen muuttanut mielipidettäni siihen suuntaan, että riittää, ettei se lätsähdä. Kolmen viimeksi lukemani kirjan lopun olen selannut ylimalkaisesti läpi, koska jokainen on menettänyt hohtonsa 30-50 sivua ennen viimeistä sivua. Intensiivisyys purkautuu, jäljellä on vettynyt märkä pannukakku ja lukeminen on pakkosyömistä. Tarinan pitää pysyä kasassa viimeiselle sivulle asti, se voi löystyä ja venyä, mutta se ei saa lysähtää. Ensimmäisellä sivulla päätän, luenko tarinan loppuun, ja viimeisellä sivulla päätän, oliko se niin hyvä, että lukisin kirjailijalta muutakin. Keskiosassa on tilaa muutamalle lällylle, mutta ei ikinä lopussa eikä alussa.

  • Pippuri hahmo
  • Pippuri
    Paimen
    Taso: 3
  • Viestejä: 2
15.08.2017 12:02 #23 : Pippuri
Vastaus käyttäjältä Pippuri aiheessa Se koukuttava ensimmäinen luku
Siitä ensimmäisestä luvusta ja sen vaikeudesta.
Erääseen tarinaani kirjoitin niin hyvän ensimmäisen sivun, etten osannut enää jatkaa koko hommaa. Myöhemmin kirjotin samaan tarinaan toisen alun, josta tarina lähti heti rullaamaan, mutta ei se kyllä niin hyvä ole kuin se ensimmäinen alku. Nyt olen autuaasti välitilassa, kun en tiedä, kumpaan panostaisin. (Teen siis sitä, mitä yleensä. Viivyttelen kirjoittamalla jotain epäolennaista.) (Tämäkin tarina on itse asiassa epäolennainen harha-askel niistä ajankohtaisemmista projekteista.)

  • Riku hahmo
  • Riku
    Teknikko
    Taso: 17
  • Viestejä: 62
09.04.2018 23:50 #24 : Riku
Vastaus käyttäjältä Riku aiheessa Se koukuttava ensimmäinen luku
Hahmojen osalta olen usein kuullut suosituksen, että hahmon pitäisi tavoitella jotain alusta pitäen, ei välttämättä juuri sitä, minkä tavoittelusta tarinassa on kyse, mutta jotain.

Muuten ensimmäisen luvun koukuttavuudessa kannattaa miettiä, mitä se lupaa lukijalle. Jos luvussa ei vielä tapahdu viellä mitään maailmaajärkyttävää niin se voisi kuitenkin vihjata, että jotain muuta on meneillään. Jokin pieni erikoinen yksityiskohta tai maininta voisi esimerkiksi paljastaa, että tarinassa on taikuutta vaikka sitä ei suoraan käytettäisi luvussa.
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Salmikki

20.05.2018 12:18 #25 : Ville Lintunen
Vastaus käyttäjältä Ville Lintunen aiheessa Se koukuttava ensimmäinen luku
Se miten lukijan parhaiten koukuttaa alusta pitäen riippuu varmaan paljon genrestä ja kohdeyleisöstä, mutta vahva, mieleen jäävä ensimmäinen lause auttaa varmasti. Ehkäpä kaikkien aikojen suosikkialoitukseni tulee Gabriel Garcia Marquezin Sadan vuoden yksinäisyydestä:

Vuosia myöhemmin, seistessään teloitusryhmän edessä, eversti Aureliano Buendia muisti kaukaisen illan, jolloin hänen isänsä oli vienyt hänet tutustumaan jäähän...Maailma oli niin tuore ettei monilla kasveilla ja eläimillä ollut nimeä: niistä puhuttaessa oli osoitettava sormella.

Alku antaa esimakua kirjan ajassa hyppivästä rakenteesta ja luo käsinkosketeltavan maagisen tunnelman heti kättelyssä.

Tykkään itse aloittaa tarinan keskeltä toimintaa, mutta en välttämättä keskeltä aivan kaoottista räiskettä ja räjähtelyä. Esimerkiksi eräs kirjoittamani fantasianovelli alkaa näin:

Kaikki sujui hyvin siihen saakka, kunnes Leone erotti askeleiden vaimeat tömähdykset. Ne eivät olleet hänen omiaan, sillä hän oli ammattilainen ja osasi liikkua hiljaa kuin aave. Tuossa jännittyneessä tilassa tuona tuulettomana yönä olisi tavallisen jalankulkijan askelluskin kuulostanut hänen korvissaan juoksumarssia etenevältä härkälaumalta, mutta tornin läheisyydessä ei liikkunut tavallisia jalankulkijoita. Siellä ei pitänyt olla ihmisiä lainkaan, ja kun askeleet lähestyivät hämärän keskeltä, Leone tiesi, ettei se mikä sieltä oli tulossa voinut olla ihminen.

Valvojat: IivariDyn
Paikalla 1 jäsen ja 57 vierailijaa
Lyyskis
Uusin jäsen: Petteri Hirvonen
Jäseniä yhteensä: 9399