Uusimmat viestit

Uusimmat keskustelut

Aloitteleva kirjoittaja

  • Kvothe1982 hahmo
Kvothe1982
Epäkuollut
Taso: 27
  • Viestejä: 185
Kvothe1982 loi aiheen: Aloitteleva kirjoittaja
24.05.2016 12:21 #1

Moi. Kirjoittelen niin sanotusti omien töideni ohella fantasiaa pöytälaatikkoon. Olisiko täällä halukkaita ehkä seuraamaan juuri aloitettua blogiani tarinoitatuoltajostain.blogspot.fi/ ja kenties antamaan palautetta.

Itse pyrin kirjoittamaan sellaista tarinaa mitä itse haluaisin lukea. Aika paljon sanottu, vaikeampi toteuttaa. Kirjoitus tapani on äärimmäisen spontaania, ehkä hyppivääkin. Mutta oppimisen halu on kova, muuttaa sanat ja ajatukset helppolukuiseksi tekstiksi. Se kai, se on se kirjoittamisen taito.


tarinoitatuoltajostain.blogspot.fi/

  • Kultasuu hahmo
Kultasuu
Ritari
Taso: 30
  • Viestejä: 262
Kultasuu vastasi aiheeseen: Aloitteleva kirjoittaja
24.05.2016 13:54 #2

En kiireen takia kerkeä nyt lukemaan koko tarinaa, mutta luin sen noin puolen väliin ja mielestäni kirjoitat hyvin, selkeästi sekä mielenkiintoisesti. Koitan lukea tämän illemmalla loppuun ja antaa jonkinlaista palautetta ja kommenttia. Jos tosiaan olet vasta aloittelija kirjoittamisessa, niin hyvinpä on alku lähtenyt käyntiin!

Ja, jos kiinnostaa, niin myös minun blogia voi lukea tästä osoitteesta:

penniajatuksistaniblog.wordpress.com/



Viimeksi muokattu: 24.05.2016 13:57 : Kultasuu.
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Kvothe1982

  • Nunia hahmo
 vastasi aiheeseen: Aloitteleva kirjoittaja
24.05.2016 19:25 #3

Hei, luin kaksi ensimmäistä lukua. Tarinassa on paljon mielenkiintoisia elementtejä. Pidän aikakaudesta, varjoista, kuiskailuista. Jokaisesta niistä olisi saanut paljon enemmän irti. Kuvailua oli juuri riittävästi, älä muuta sitä.

Tarinassa on kuitenkin hyvin paljon kömmähdyksiä. Se kaipaa täydellistä uudelleenkirjoittamista. En sano tätä lannistaakseni :) Kirjoittaminen on lähinnä uudelleenkirjoittamista, kymmeniä kertoja.

Seuraavalla kierroksella kannattaa ensisijaisesti kiinnittää huomiota tarinan tempoon. Se hyppii eikä tarina kanna tasaisesti. Kerrot hirveän nopeasti paljon asioita, selität ja avaat yksityiskohtia, joita kannattaa mieluummin näyttää ja jättää lukijan arvioitavaksi.

Esim. sen sijaan, että kerrot protagonistin olevan "omalaatuinen", mikset näytä sitä? Laita muut ihmiset reagoimaan häneen.

Mieti, tarvitsetko ensimmäistä lukua ollenkaan. Olisiko kannattavampaa aloittaa suoraan lampikohtauksesta ja kertoa muut yksityiskohdat (jos ne ovat tarpeen) takaumina kohdissa, joissa niistä on kerronnallista tai juonellista hyötyä? Mieti myös, mitä kaikkea tarvitsee kertoa.

Tekstissäsi oli paljon hyvää ja siinä on aineksia hienoksi tarinaksi. Työtä on kuitenkin vielä paljon.


  • Kvothe1982 hahmo
Kvothe1982
Epäkuollut
Taso: 27
  • Viestejä: 185
Kvothe1982 vastasi aiheeseen: Aloitteleva kirjoittaja
24.05.2016 19:27 #4

Joo erittäin aloittelevasta kirjoittajasta olen malli esimerkki. Kokenut lukija olen kuitenkin. Mahtavaa että tykkäsit jatkoa tulee tähän... on työn alla. Ja toinen valmis fantasia kirja kunhan kilpailu menee alta pois. Eli jos jatkossakin kiinnostaa niin sinne... kirjoittaminen tuntuu olevan mukava tapa huutaa.


tarinoitatuoltajostain.blogspot.fi/

  • Kultasuu hahmo
Kultasuu
Ritari
Taso: 30
  • Viestejä: 262
Kultasuu vastasi aiheeseen: Aloitteleva kirjoittaja
24.05.2016 19:33 #5

Hei Nunia, mulla olisi sinulle kysyttävää koska sun antama palaute oli minun mielestä niin hyvää kaikin puolin ja myös erittäin rakentavaa: onko sulla joku tietty teoria tai kaava jota käytät aina kun annat palautetta? Ajattelin vaan kun itsekin olen kokenut lukija, mutta en kokenut palautteen antaja. Ja ehkä voisit suositella mulle myös jotain kirjaa aiheesta? Sori, että tällä tavalla kyselen ja häiritsen, mutta toivottavasti se on ok? =)



Viimeksi muokattu: 24.05.2016 19:34 : Kultasuu.

  • Kvothe1982 hahmo
Kvothe1982
Epäkuollut
Taso: 27
  • Viestejä: 185
Kvothe1982 vastasi aiheeseen: Aloitteleva kirjoittaja
24.05.2016 19:40 #6

Hei. Kiitos vinkeistä. Yritin kirjoittaa tuota minä muodossa. Mielessä on kokeilu kirjoittaa tarina kolmesta vinkkelistä minä, hän ja tarinavetoisesti. Toinen henkilö tulee kuvaan kokemaan tätä. Ja tosiaan yritän oppia ilmaisemaan asioita kirjoittamalla ja vinkit on enemmän kuin tervetulleita.


tarinoitatuoltajostain.blogspot.fi/

  • Nunia hahmo
 vastasi aiheeseen: Aloitteleva kirjoittaja
24.05.2016 19:41 #7

Heh. Käytän aina hampurilaismallia :) Se on hyvä tapa sekä palautteen antajalle että ottajalle. Aluksi positiiviset puolet, sitten kritiikki ja lopuksi vielä hyvät puolet. Toki rehellisyys on avain kaikkeen. Olen itseoppinut kriitikko, olen omia tekstejäni kolunnut sellaisella pahalla silmällä, että yleensä löydän muidenkin teksteistä ensimmäiseksi kaikki virheet. Siksi luen jokaisen tekstin monta kertaa, jotta osaisin analysoida myös sen, mikä tekstissä oli oikeasti, rehellisesti ja todella hyvää.

Kirjaa aiheesta ei ole, mutta itse olen oppinut palautteen antamista päin toisen naamaa amk:ssa. Pyrin antamaan sellaista palautetta, jota haluaisin itsekin ottaa vastaan. Korostan myös sitä, että en välttämättä ole kaikkitietävä ja -osaava, joten palaute on aina oma henkilökohtainen mielipiteeni :)


  • Nunia hahmo
 vastasi aiheeseen: Aloitteleva kirjoittaja
24.05.2016 19:47 #8

Kvothe: Muista aina, mitä Yoda sanoisi: Joko kirjoitat tai et kirjoita. Ei ole mitään yrittämistä ;)

Minä-kertoja oli tarinassa toimiva. Luultavasti toimisi myös kaikkitietävällä, riippuu vähän siitä, mihin suuntaan haluat tarinaa alkaa viedä. Onko tärkeämpää se, mitä tapahtuu vai se, miten päähenkilö kokee tapahtumat? Jos mietit tarinaa tarpeeksi pitkälle, keksit kyllä, kumpi muoto toimii paremmin. Koska päähenkilöllä on mielensisäisiä dilemmoja, voisi olla mielenkiintoisempaa kuulla minä-kertojaa. Mutta sinä olet kapellimestari ja sinä päätät :)


  • Peuranpuolikas hahmo
Peuranpuolikas
Hirviö
Taso: 22
  • Viestejä: 83
Peuranpuolikas vastasi aiheeseen: Aloitteleva kirjoittaja
25.05.2016 20:31 #9

Seuraa melkoisen pitkä viesti - pahoitteluni siitä jo etukäteen. Joukkoon toivottavasti eksyy hyviä (tai, no, ainakin hyödyllisiä) vinkkejä kirjoitusharrastuksen aloittamisesta. Pääasiassa viittaan Kvothen tekstiin, mutta toisaalta liikun myös yleisemmällä tasolla.

Toinen etukäteispahoitteluni koskee sitä, että jotkin kehitysehdotukseni ja kritiikkini saattavat tuntua epäreiluilta tai karskeilta. Suosittelenkin suhtautumaan kommentteiheni siten, että jonkun ne on sanottava ja se voin yhtä hyvin olla minä. Jos kukaan ei ikinä osoita suurempia mokia ja virheitä, niille tulee helposti sokeaksi ja olettaa niiden olevan oikein. Yleensä aloittelevat kirjailijat saavat selkääntaputtelua ja "ihan hyvää tekstiä" -tyylisiä latteuksia, jotka eivät auta sitten yhtään. (Ja kyllä, kokemusta muuten on.) En yritä lannistaa sinua - tai ketään muutakaan - vaan rohkaista, opastaa oikeaan suuntaan. Jos todella haluat kirjoittaa tekstejä, joita ihmiset haluavat lukea, työ tulee olemaan pitkä, kova ja raskaskin, mutta ehdottomasti vaivan väärti.

Okei, kova alustus. Pahoittelut nyt sitten siitäkin.

Kirjoittaminen on kuin talon rakentamista: kaikkien on luotava hyvä pohja, kivijalka, ennen kuin mitään hökkeliä voi pystytellä. Vaikka talo olisi miten pieni metsämökki (lyhyt novelli) tai jättimäinen kartano (romaanieepos), sillä tulee olla riittävän luja kivijalka kestämään kritiikin tuiskut. Jos kivijalka on heikko, koko roska sortuu ensimmäiseen hönkäykseen.

Tällä kivijalalla on kolme valmistusvaihetta, jos tätä analogiaa haluaa venyttää entisestään. Kivijalka muodostuu kieliopista, proosasta ja tarinankerronnasta. Nämä saattavat vaikuttaa itsestään selviltä (koska sitä ne myös ovat), mutta jokaiseen liittyy paljon monimutkaisia ja vaikeasti opittavia vinkkeleitä.

Kivijalan osasista ehdottomasti tärkein on kielioppi - ilman sitä kaikki kirjoittaminen on dadaa. Kieliopin täydellinen sisäistäminen on samalla myös ikuisuusprojekti, ja kaikilla (kokemustasosta ja iästä riippumatta) on omia kieliopillisia sokeita pisteitä. Pääasiassa sokeat pisteet ovat yksittäisiä juttuja, joita ei tiedä tai sisäistä - esimerkiksi Risingshadow'n oikeaoppinen taivuttaminen (eli tuo heittomerkki tuossa) oli minulle pitkään puhdas mysteeri. Koskaan (tai ainakaan käytännössä koskaan) ei ole mahdollista saavuttaa kieliopillista täydellisyyttä, vaan kyseessä on prosessi, ja erittäin tärkeä sellainen.

Kvothe: tätä ei voi sanoa sen nätimmin, joten vain sanon sen. Sinun pitää petrata kielioppia. Etenkin foorumille kirjoittamasi viestit ovat kieliopillisesti rikki, eikä romaanialussakaan ole kehumista. Väliviivat, pilkut, yhdyssanat ja monet muut pienemmät yksityiskohdat ovat elintärkeitä hyvälle kirjoittamiselle. Tämä kaikki pitäisi hioa ennen kuin muut proosalliset muutokset tulevat ajankohtaisiksi.

Parhaiten kielioppia voi oppia lukemalla paljon - mitä sanot tekeväsikin jo. Siispä, ehdotan, että seuraavan kerran, kun luet romaania suomeksi, älä keskity niinkään tarinaan ja sen kuljettamiseen, vaan kirjailijan käyttämään kieleen, lauserakenteisiin ja sen sellaisiin yksityiskohtiin. Lue, mikäli mahdollista, suomalaisen kirjailijan kirjoittama teos, koska silloin tekstin taakkana ei ole alkukielen kääntäminen suomeksi. Ota käsittelyyn esimerkiksi Waltarin Sinuhe, egyptiläinen, ja ihastele Waltarin kieltä - lauserakenteita, erityisesti - sekä tietenkin erinomaista tarinaa. Lukemalla paljon ja miettimällä, miksi mikäkin virke on rakennettu kuten on rakennettu, oppii paljon enemmän kuin etsimällä kirjastosta käsiin oikeinkirjoitusoppaan.

Toiseksi otetaan käsittelyyn vieläkin vaikeampi aihe, proosa. Minulle, kun aloitin kirjoitusharrastuksen, proosa oli väline, ainoastaan keino kertoa tarinoita. Mutta se ei ole sitä, pelkästään: proosa on estetiikkaa, se on taidetta, ja se on myös pirullisen vaikeaa. Oman tyylin löytäminen on asia erikseen, mutta nyt en puhu siitä, vaan pikemminkin kielen rytmin, tehokeinojen käyttämisen ja muiden yksityiskohtien kuin kielen hienosäädöstä.

Proosasi, Kvothe, on vailla rytmiä. Sen lisäksi, että se on kieliopillisesti rikki, siitä puuttuu mielestäni yksi tärkeimpiä asioita millekään tarinalle - nimittäin flow. Toteat asioita, korostaen jokaista virkettä. Kun jokainen virke on nostettu fokukseen, mitään fokusta ei todellisuudessa ole. Samalla proosastasi puuttuvat (pilkkujen lisäksi) muut välimerkit. Sellaisen tekstin lukeminen, missä ikään kuin lähetetään sähkeitä lukijalle, on todella rasittavaa todella nopeasti. Tehokeinot toimivat vain, jos ne ovat pelkästään mausteina joukossa - mikä tahansa ruoka menettää makunsa, jos sen päälle kaataa kilon suolaa.

Tarinankerronta erottaa romaanit/novellit juonen kronikoista. Kukaan ei halua lukea, että näin tapahtui, mitä seurasi tämä, ja tämä, ja tämä, ja niin edelleen. Kirjailija ei ole Stanley Kubrick -tyylinen elokuvaohjaaja, jonka täytyy hallita jokaista yksityiskohtaa, vaan kirjailijan tehtävänä on asettaa lukija ohjaajantuoliin. Jos sanon, että päähahmo astuu luentosaliin, kaikki ymmärtävät, mitä huoneessa on - sieltä löytyy penkkirivejä, jonkintyylinen taulu tai heitin kankaineen ja niin edelleen. Kirjoittajan ei tarvitse maalata jokaista yksityiskohtaa lukijalle, vaan lukija pystyy siihen itsekin. Aseta raamit, joiden sisään lukija menee omien siveltensä kanssa. Sen sijaan, että sanot hahmoa "omalaatuiseksi", kerro millä tavalla hän on omalaatuinen; pelkän hulluksi toteamisen lisäksi tarjoa lukijalle jotakin konkretiaa hahmon hulluudesta.

En tiedä puhunko järkeviä kenenkään mielestä (myself included), mutta menkööt. Kaikki, mitä Nunia on jo aiemmin sanonut, pitää paikkansa, joten jos jorinoissani ei ole päätä tahi häntää, kuuntele häntä. Lopuksi, yrittäen havainnollistaa pointtejani, otin vapauden kirjoittaa uudestaan ensimmäisen luvun ensimmäisen kappaleen. Pidin tekstisi mahdollisuuksien mukaan samanlaisena, mutta tokihan radikaalit muutoksetkin olivat tarpeellisia. Niin tai näin, sanottakoon, että toisen tekstin muokkaaminen tällä tavalla on todella vaikeaa, enkä ole täysin tyytyväinen lopputulokseen, koska käteni olivat samaan aikaan sidotut että vapaat. (Tätä on mahdotonta selittää paremmin... valitan.)

Toivottavasti siitä on apua.

Varoitus: Spoiler. [ Napsauta laajentaaksesi ]


Toivottavasti tästä on ollut jotakin apua, ja toivottavasti et lannistu, vaan innostut entistäkin kovemmin. Jatka kirjoittamista ja lukemista, sillä ne ovat ainoat oikeat tavat oppia kirjoittamaan.

P.S. Kun kirjoitat nettiin tekstiä, jätä kappalevaihdokseksi tyhjä rivi. Se helpottaa lukemista.


Muusa, laula älä raivosta, vaan epätoivosta, Jumalan hylkäämän raukan surusta ja murheesta.

Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Astorethein, Kvothe1982

  • Kvothe1982 hahmo
Kvothe1982
Epäkuollut
Taso: 27
  • Viestejä: 185
Kvothe1982 vastasi aiheeseen: Aloitteleva kirjoittaja
25.05.2016 22:44 #10

Ei missään nimessä pahoitteluita vastauksesta. Palautteesi on juuri sitä mitä kaipasinkin. Rakentavaa kritiikkiä ja vinkkejä missä voisi parantaa, siten että joku muukin saisi iloa harrastuksestani.
Kielioppi tuo pirulainen. Tekstiähän ei ole oikoluettu, kiitos openofficen jossa en saa suomalaista oikolukua toimimaan. Toki oma kieliopin puutehan tuota kaipaakin. Ja tarkoitus olisi kun saan tarinan kirjoitettua niin lyhentää sitä erittäin paljon, turhat pois. Silloin pääsee tekstiä muokkaamaan kokonaisuutena.
Flow, tempo, focus. Nuo asiat ovat juuri sitä mitä kaipaan ja haluan todellakin saada ne opittua. Tarkoitatko tarinan kuljettamisella esimerkiksi sitä kun kuvailusta vaihdetaan, esim. ...Katseli lippalakki päässään kaupunkia. Lahti oli pikku kaupunki. Niin pitäisi kirjoittaa... Katseli lippalakki päässään kaupunkia. <rivinvaihto> Lahti oli pikku kaupunki.
Vai enemmänkin tekstin sisällöllistä osuutta.
Katseli lippalakkinsa alitse pientä' lahden kaupunkia.
Kiitos Peuranpuolikas palautteesta. Tosiaankin jatkan harrastamista ja palaute on äärimmäisen tärkeää aina uusien juttujen alussa, niin ilmeisesti tässäkin.


tarinoitatuoltajostain.blogspot.fi/

  • Kvothe1982 hahmo
Kvothe1982
Epäkuollut
Taso: 27
  • Viestejä: 185
Kvothe1982 vastasi aiheeseen: Aloitteleva kirjoittaja
26.05.2016 12:24 #11

Pakko sanoa vielä. Otin neuvosta niin sanotusti vaarin ja kaivoin kaapin perukoilta waltarini. Sinuhe egyptiläistä en käsiini löytänyt, (jossain se on), mutta ensipainos "Turms, kuolematonta", sattui löytymään. Waltarilla tosiaan on omanlaisensa tyyli kirjoittaa, tai sitten se on aikalaisensa. Jokainen lause tuntuu olevan kirjoitettu runomittaan. Tai sitten se on vain vanhahtavaa kerrontaa. Jotenkin en pysty keskittymään, siihen. Sama kuin Kalevala. Ei vaan pysty. Sama runoudessa. En tiedä onko se sitten vain makuasia, asia joka pitäisi ensin hyväksyä ja sitten vasta lähteä siltä pohjalta kehittämään omaa kirjoittamistaan. Katsoa mallia legendoista. Älkää vain ristiin naulitko, mutta legendat mistä haluaisin ammentaa ovat pääsääntöisesti elossa. Stephen King, Joe Abercrombie, Patrick Rothfuss, Justin Cronin, Lars Kepler, Galbright (Rowling), Lee child, Lincoln Child, Peter Straub, Karin Slaughter, Guillermo Del Toro, Tolkien totta kai. Muutamia mainitakseni. Suomalaisista menee sitten kioskikirjallisuuden puolelle, joista nauttii. Kingistä voisi ammentaa valtavasti, sama teema pulppuaa esiin lähes jokaisesta kirjasta. Sivuaa mustaa tornia. Eli pointtiin vielä, miksi on pakko päästä sanomaan. Minulle (en tiedä onko se valitettavasti) Sinuhe egyptiläistä edustaa, pikemminkin Croninin Ensimmäinen siirtokunta. Kirja joka vie oikeasti mennessään niin, ettei tajua lukevansa kirjaa, vaan eläytyy siihen. Johon haluaisin omassa kirjoittamisessa päästä. Vinkit ja palautteesi edes auttavat juuri tähän kivijalkaan. Jos vain pointin ymmärsin oikein.
Eli: Lukijaa ei saisi jäädä häiritsemään tekstissä mikään, kielioppi, (niinkuin) :). Lause rakenteet, (turha tankkaus). Tarinan kerronta, (Juostaan, ja pysähdytään ajattelemaan taivasta samalla kun jatketaan juoksua). Anteeksi analyyttisuuteni, mutta yritän vain ymmärtää vinkit, ja sisäistää ne niin että saan ne kirjoitettuun muotoon jatkossa. Peuranpuolikas, tapa jolla kirjoitit tekstini uudestaan, teki kieltämättä vaikutuksen. Huomasi heti että petraamista on, on, on.


tarinoitatuoltajostain.blogspot.fi/

  • Peuranpuolikas hahmo
Peuranpuolikas
Hirviö
Taso: 22
  • Viestejä: 83
Peuranpuolikas vastasi aiheeseen: Aloitteleva kirjoittaja
27.05.2016 12:04 #12

Kvothe1982 kirjoitti: Tarkoitatko tarinan kuljettamisella esimerkiksi sitä kun kuvailusta vaihdetaan, esim. ...Katseli lippalakki päässään kaupunkia. Lahti oli pikku kaupunki. Niin pitäisi kirjoittaa... Katseli lippalakki päässään kaupunkia. <rivinvaihto> Lahti oli pikku kaupunki.
Vai enemmänkin tekstin sisällöllistä osuutta.
Katseli lippalakkinsa alitse pientä' lahden kaupunkia.


Kyllä ja ei. Kappaleenvaihdokset liittyvät tiiviisti rytmittämiseen, mutta se ei ole ainoa tapa muuttaa rytmiä. Nyt tekstisi tuntuu pitkältä sähkeeltä, jossa jokainen virke on eriarvoisen tärkeä. Tämä on tietenkin periaatteessa hyvä asia, mutta se muuttuu puuduttavaksi luettavaksi hyvin nopeasti. Jokainen. Sana. Ei. Voi. Olla. Näin. Painava. Sama periaate virkkeiden kanssa.

Kaikki riippuu kontekstista: jos kohtaus on nopea, intensiivinen ja jokainen asia todella on tärkeä, sähkemäinen tyyli toimii - vastaavasti esimerkiksi miljöötä tai ajatuksia kuvaillessa suosisin hitaampaa tempoa. Nopea esimerkki, täysin hatusta temmattu:

Versio 1:
Istuin penkillä omissa mietteissäni, pohtien syntyjä syviä.

Versio 2:
Istuin penkillä. Mietin. Syntyjä syviä.

Huomaat, että kahdessa versiossa on täysin erilainen tunnelma, tyystin toinen kiireellisyyden/kiireettömyyden tuntu. Versio 1 on rauhallinen, versio 2 käy päälle. Molemmat ovat periaatteessa oikein, mutta riippuen siitä, mikä on kohtauksen asiayhteys, vain toinen voi toimia. Vaihtoehtoja on kuitenkin kahden sijasta tuhansia, jopa miljoonia, mutta periaate on sama.

Toisesta viestistäsi. Listaamasi kirjoittajat eivät ole huonoja esikuvia (minulle King oli aikanaan Mestari), mutta ne kuvastavat hyvin rajattua tyyliä. He kaikki ovat moderneja jännitys- tai fantasiakirjailijoita. On hyvä, että tiedät, mistä itse pidät, mutta oppiaksesi paremmaksi kirjoittajaksi, sinun on kyettävä katsomaan ja analysoimaan, mitä hyvää ja mitä huonoa täysin toisenlaisissa kirjoissa on. Otin Waltarin alunperin esimerkiksi, koska hänellä on kyky maalata mitä huikeimpia mielikuvia, vaikka hänen kielensä saattaa nykyään tuntua hieman vanhahtavalta. Ei, Sinuhe tai Turms eivät ole mitään Lincoln Child -tyylisiä adrenaliinikaahauksia, mutta eivät ne yritäkään olla.

Toinen avainsana, kontekstin lisäksi, on kontrasti. Jos kaahataan täyttä vauhtia koko ajan eteenpäin, lukijalle iskee vauhtisokeus. Nopeus menettää merkityksensä ilman hitautta. Katso vaikkapa Kingin kirjoja: 11.22.63:ssa käytetään satoja sivuja kuvaamaan Jake Eppingin eloa -60-luvun alun pienkylässä, mutta silti sivuakaan ei voisi kirjasta jättää lukematta, koska lopun kliimaksi ei tuntuisi miltään, jos Jake olisi juossut purkamassa pommeja koko sitä edeltävän ajan. Jännärit ovat onnistuessaan viihdyttäviä luettavia, mutta ne ovat vain yhdenlaisia tarinoita ja yhdellä tavalla koukuttavia. Vertaa vaikkapa Murakamin kiireetöntä jännitettä 1Q84:ssä Lincoln Childin Utopian kaahaamiseen: molemmat ovat jännittäviä, mutta Murakami ymmärtää Childiä paremmin kontrastin merkityksen.

Sanoit, että joitakin kirjoja lukiessa et edes huomaa lukevasi kirjaa. Tässä, luulisin, on kirjoittajan ja ei-kirjottajan ero. Minä (ja siis puhun tietenkin aina omasta näkökulmastani, muut voivat olla täysin toista mieltä) harvemmin tempaudun täysin tarinan mukaan, vaan kiinnitän aina huomiota kieleen ja kirjallisiin kikkoihin - en seuraa ensisijaisesti sitä, mitä tapahtuu, vaan miten se tapahtuu. On tietenkin ihanteellista pyrkiä siihen, että omatkin lukijat uppoavat tarinaan täysin, unohtavat lukevansa kirjaa, mutta jotta voisit saavuttaa sen, sinun pitää myös päästä tarinankerronnan herraksi. Ja se, kuten olen jo aiemmin sanonut, tapahtuu lukemalla paljon kirjoja, erilaisia kirjoja, oppimalla niistä, ymmärtämällä tarinankerrontaa, kehittämällä itseä kirjoittajana. Eivät muusikotkaan kuuntele musiikkia samalla tavalla kuin työmatkoilla Iskelmä Radion soittolistojen tahtiin hyräilevät kasuaalikuuntelijat.


Muusa, laula älä raivosta, vaan epätoivosta, Jumalan hylkäämän raukan surusta ja murheesta.

Valvojat: IivariDyn
Paikalla 2 jäsentä ja 67 vierailijaa
Jussi, LordStenhammar
Uusin jäsen: Elina
Jäseniä yhteensä: 8700