Lautapelit

Nyt kun tuli puheeksi, niin mulla oli toi Holmes-peli lainassa kirjastosta se vaikutti ihan huippukivalta, sääli vain etten ehtinyt pelaamaan! Emelien viesti sai mut harkitsemaan pelin ostamista ihan itselle, kun ei se niin hirveän kalliskaan ole.

Joulun jälkeen on tullut pelattua Lord of the Rings -yhteistyöpeliä. Eräänlainen rahantuhlauspeli kyseessä, paketissa tulee mukana kolme skenaariota ja kun ne on pelannut, voi ostaa lisää. Lisäpaketeissa tulee myös uusia hahmoja sekä muuta mukavaa, jolla voi parantaa omaa pakkaansa. Tosin jo näistä ensimmäisestä kolmesta viimeinen seikkailu on niin haastava, että se on vieläkin useiden yrittämisten jälkeen selvittämättä. Ylipäänsä peli on varsin julma pelaajia kohtaan. Siinä missä Arkham Horrorissa pelaajille tapahtuu aina välillä jopa jotain positiivista ja lahdattuja hirviöitä voi vaihtaa rahaksi, tässä pelaajaraukkoja ei palkita kuin uusilla nihkeillä vihulaisilla. Koukuttava peli ja voi myös pelata soolona. Tämä tuo tosin lisähaastetta peliin kaksinpeliin verrattuna. Saatavana myös nightmare-pakkoja todellisille masokisteille.

Aloitimme kuukausi sitten kerholla Hexasimin mainion sotapelin Liberty Roads. Muutama kerta on pelattu aiemminkin, ja täytyy sanoa, että on aivan loistava sotapeli. Riittävän suuri, että mittakaava tuntuu "oikealta", mutta silti suhteellisen helppo ja nopeatempoinen. Tapahtumat ovat dramaattisia ja tilanne elää.

Kyseessä on siis toiseen maailmansotaan sijoittuva heksa-sotapeli. Peli kuvaa länsirintaman tapahtumia maihinnoususta (kesä 1944) sodan loppuun (kevät 1945). Skaala on aika iso (heksa on 25 km, vuoro 1-2 viikkoa), mutta koko Ranskan, Belgian ja Hollannin kattava kartta on suuri ja näyttävä. Peliaika sijoittunee jonnekin 20-25 tunnin hujakoille, eli peli on jossain raskaahkon ja monsteripelin välimaastossa, vähän pelaajan kokemusmaailmasta riippuen.

Monessa suhteessa peli on aika perinteinen, mutta kampanja on erinomaisesti luotu. Pelaajilla on kartalla vapaus tehdä asioita hyvinkin vapaasti, mutta laudan ulkopuoliset seikat (logistiikka- ja huoltotilanne, itärintaman vaatimukset, Hitlerin kulloinenkin mielentila) asettavat jonkin verran rajoitteita suunnitelmille. Vapaus tehdä asiat omalla tavallaan alkaa heti pelin alusta, kun liittoutuneet valitsevat, mille rannalle kesäkuun (ja myöhemmin elokuun) maihinnousu tehdään. Onko Normandia oikeasti paras valinta?

Tällä kertaa liittoutuneet päätyivät suorittamaan maihinnousunsa Bretagnen pohjoisrannikolle, ja saksalaiset luovuttivat niemimaan melko suosiolla. Heinä-elokuun taisteluiden jälkeen rintama on stabiloitunut hetkeksi Le Mansin edustalle. Liittoutuneet vetävät henkeä, ja toivovat säiden parantuvan tulevilla viikoilla. Samaan aikaan liittoutuneiden yllättävä maihinnousu Hollantiin sotkee pakkaa saksalaisten osalta...

Kortti- ja vastaavista peleistä tuli joskus kirjoiteltua tällainen vihkonen: app.box.com/s/b3ozqc3jgmsjjkmpar8xigeqz7nlwavu

Sisältää keksimiäni pelejä ja muita pelejä, joista tiedän jotain erityistä.

Ostin eilen Vuoden (aikuisten)Strategiapeli -voittajan, Castle's of Mad King Ludwig , jota oli tietysti pakko kokeilla heti. Ensimmäinen pelikerta meni tietysti harjoitellessa, mutta tänä aamuna otettu uusinta ottelu paljasti pelin hauskuuden, kun ei tarvinnut enää tuskailla , jotta mitenkä jokainen sääntökohta taas menikään.

Plussaa pelille siitä, että voi pelata ihan näin kaksistaan ja että pelissä on säännöt jopa yksinpeluulle, mikäli pelikaveria ei löydy. Rakentaminen vaatii jonkun verran tilaa, joten kannattaa raivata vapaaksi reiluhko pöytä tai pelata lattialla.

Linnan rakentaminen on yllättävän hauskaa (ja haasteellista), kunhan ensi alkuun mutkikkaalta vaikuttava pisteidenlasku järjestelmä alkaa sujua luontevammin. Taktitointi kannattaa ja erilaisten bonusten johdosta lopputulos saattaa kääntää tilanteen altavastaajan eduksi.

Omat vuorot vaativat miettimistä, joten peliaikaa kannattaa varata 1,5 - 2 tuntia, ainakin. Laatikon kyljessä peliajaksi olikin arvioitu n. 90 min.

Ensituntumalta antaisin asteikolla 1-5 neljä plussan, miinusta annan lähinnä säännöistä puuttuvista muutamasta tarkentavasta yksityiskohdasta, jotka on vain oletettava menevän oikein. Ei mitään maata kaatavaa kuitenkaan. Carcassonen ystävät saattaisivat pitää tästä, veikkaisin.