Robert A. Heinlein

Yhdysvaltain liittyessä maailmansotaan Heinlein siirtyi tutkimustyöhön laivaston palvelukseen. Hänen kymmenisen vuotta kestänyt avioliittonsa päättyi eroon neljäkymmentäluvun puolivälissä. Vuonna 1948 Heinlein meni naimisiin sota-aikana tapaamansa työtoverin, Virginia ”Ginny” Gerstenfeldin kanssa. Ginny oli mallina Heinleinin teosten vahvoille naishahmoille. Nämä eivät silti olleet kovin monipuolisesti kuvattuja.

Päästyään jälleen kirjoittamaan vuonna 1947 Heinlein ryhtyi kirjoittamaan laajemmalle lukijakunnalle – nuorisolle. Näissä romaaneissa Heinlein sai tehdä mielityötään: esitellä uusia ajatuksia ja omaa elämänkäsitystään ja opettaa samalla tieteen perusasioita. Nämä puhdashenkiset avaruusseikkailut saivat monen innostumaan tieteiskirjallisuudesta. Nuortenkirjojen rinnalla Heinlein tuotti myös aikuisille novelleja ja romaaneja. Ennen sotaa Heinleinin kertomuksia oli ilmestynyt lähes yksinomaan sf-lehdissä, mutta nyt kustantajat uskaltautuivat julkaisemaan tieteiskirjoja. 

1960-luvun alusta alkaen Heinlein kirjoitti yksilönvapauden, libertarismin ja vapaan rakkauden puolesta. Myös Heinleinin viimeisessä nuortenkirjassa Taistelu Venuksessa (1963) oli näiden aiheiden ituja. Kuu on julma (1966) on Heinleinin keskikauden tunnetuimpia teoksia. Kuukkojen kamppailu itsenäisyydestä heijastaa amerikkalaisten vuoden 1776 vapaustaistelua.

Heinleinin kirjoitustahti hidastui 1970-luvulla. Siihen vaikutti paljon hänen heikentynyt terveydentilansa. Tältä ajalta hänet muistetaan kampanjastaan verenluovutuksen puolesta. Toivuttuaan leikkauksesta Heinlein palasi 1980-luvulla tieteiskirjallisuuden pariin. hänen viimeisten vuosikymmentensä kirjat olivat laadultaan vaihtelevia. Onnistuneimpia on Tuomiopäivän komedia (1984), jossa päähenkilö päätyy kohtaamaan niin taivaan kuin helvetinkin virkavallat saadakseen rakastamansa naisen takaisin.

Lähteitä

Sirpa Mustonen: ”Robert A. Heinlein”. Portti 2/1988.
Ulkomaisia tieteiskirjailijoita 1. BTJ Kirjastopalvelu, 2004.

Kuva: Wikimedia Commons.