Hal Duncan

Hal Duncanin teoksia on käännetty useille kielille. Duncan vieraili Suomessa Åconissa 2007 ja Helsingin kirjamessuilla 2009.

Vellumissa esiintyvät hahmot ovat tavallaan Duncanin omia versioita Michael Moorcockin kirjoissaan käyttämästä ikuinen sankari -arkkityypistä ja Moorcockin multiversumi-ajatuksesta. Duncan käyttää teksteissään usein myyttihahmoja. Myytit ovat tavallaan tieteiskirjallisuuden ja fantasian muinaisia vastineita. Lisäksi niiden teemat ovat usein ajattomia ja siksi yhä ajankohtaisia.

Kirjallisuudessa Duncan arvostaa James Joycea. Hänen mukaansa Odysseuksen loppusanat ovat paras kirjan päätöslause, mitä on ikinä kirjoitettu. Se on myös elämänmyönteisin lause, se päättyy sanaan 'kyllä'. Jos elämä tuntuu mielettömältä ja merkityksettömältä, sille kuuluu nauraa eikä vaipua toivottomuuteen ja itseinhoon. Ihmisten kannattaa tuntea tyytyväisyyttä ja ylpeyttä siitä mitä he ovat ja mitä he elämässään ovat saaneet aikaan.

Alan Mooren ja Neil Gaimanin kaltaisten käsikirjoittajien sarjakuvat ovat myös vaikuttaneet paljon siihen, kuinka Duncan itse kokee fantasian ja sen mahdollisuudet. Näiden sarjakuvien suhde fantasiaan on paljon avoimempi kuin perinteisissä, keskiaikaiseen maailmaan sijoittuvissa fantasiaromaaneissa. ”Miljoonaosaiset fantasiakirjasarjat voivatkin puolestani painua jorpakkoon.”

Kuva: Kate Eshelby. Tekstilähteet: Merja Polvinen: Hal Duncan – kieli iholla (ja joskus poskessa). Tähtivaeltaja 3/2007. Toni Jerrman: Hal Duncan Tähtivaeltajan kryosohvalla. Tähtivaeltaja 4/2009.