Haruki Murakami

Vuonna 1978 Murakami sai innoituksen ryhtyä kirjoittamaan ollessaan seuraamassa baseball-ottelua. Hänen romaaninsa käsikirjoitus menestyi kilpailussa ja julkaistiin 1979. Vuodesta 1981 Murakami on elänyt lähinnä kirjoittamisella. Ensimmäisenä täysipainoisena romaaninaan Murakami pitää Suurta lammasseikkailua (1982). Romaani yhdisti outoja tapahtumia Raymond Chandlerin tyyliseen rikoskertomukseen.

Vuonna 1987 Murakami julkaisi romaanin Norwegian Wood, johon japanilainen nuoriso hullaantui. Teos erottuu Murakamin muista kirjoista sillä, että siinä todellisuutta kuvataan realistisesti ilman arkeen sekoittuvaa yliluonnollisuutta. Romaanista tehtiin samanniminen elokuva vuonna 2010.

Murakami matkusti Eurooppaan rauhoittuakseen julkisuuden paineista. 1990-luvulla Murakami asui Yhdysvalloissa ja opetti Princetonin ja Tuftsin yliopistoissa. Koben maanjäristyksen ja Tokion metron Korkein totuus -liikkeen hermokaasuiskujen jälkeen Murakami palasi Japaniin ja haastatteli tuhojen uhreja. Hänen kaunokirjallisten teostensa yhdeksi teemaksi tuli tämän jälkeen yhteisöjen kokemat järkytykset.

Kafka rannalla (2002) sai World Fantasy -palkinnon ja Franz Kafka -palkinnon. Suomennos sai Tähtifantasia-palkinnon.

Murakami asuu Tokion lähellä ja harjoittaa säännöllistä päivärytmiä. Hän kirjoittaa aamulla neljä tuntia ja juoksee sen jälkeen kymmenen kilometriä. Maratonin Murakami on juossut joka vuosi. Iltapäivällä hän tekee käännöstöitä. Kääntämistä Murakami pitää tärkeänä kirjailijan mielenterveydelle. ”Kaunokirjailijasta tulee itsekeskeinen. Hänen on luotettava itseensä. Mutta kääntäessä on kunnioitettava tekstiä, joten minä kutistuu normaaliin kokoonsa.”

Länsimaiset kirjailijat, joiden vaikutteet ovat selvimmin näkyvissä Murakamin töissä, ovat Franz Kafka, J. D. Salinger, Paul Auster ja Jorge Luis Borges. Jazz-kapakan aikojen muistona alkoholi on hänen kirjoissaan yleensä pahan osassa. Murakami on tehnyt tietoisen valinnan kirjoittaa yksinkertaisella kielellä. Jotkut kiinnittävät huomiota Murakamin tyyliin käyttää kliseitä ja naiiveja ilmaisuja.

Murakamin teokset ovat humoristisia ja surrealistisia, mutta käsittelevät vieraantumisen ja yksinäisyyden teemoja. Kirjoissaan hän on arvostellut japanilaisen yhteiskunnan työkeskeisyyttä ja henkistä tyhjyyttä. Hänen teoksensa arvostelevat inhimillisten arvojen ja ihmisten välisen yhteyden katoamista. Murakamin ystävän, kirjailija Kazuo Ishiguron mukaan tällä on kaksi erilaista tyyliä: omalaatuinen ja anarkistinen tyyli sekä hallittu, surumielinen lähestymistapa. Murakami edustaa myös japanilaista putoavien kirsikankukkien perinnettä, tuntemusta elämän hetkellisyydestä ja katoavaisuudesta.

Murakamin päähenkilöt ovat usein jokamiehiä ja syrjästäkatsojia. He eivät ole niinkään japanilaisia kuin maailmankylän asukkaita, joita yhdistävät kokemukset samoista kulttuurituotteista. Murakamin tarinoissa naiset ovat usein epätavallisia, arvoituksellisia ja päähenkilöltä kadonneita, oppaita unenomaisiin asioihin tai toiseen maailmaan.

”Kaikki päähenkilöni etsivät jotain tärkeää, ainakin heille itselleen. Ja tuo etsintä on hänelle eräänlainen seikkailu ja eräänlainen koetus. Mutta tärkeintä ei ole se mitä hän on etsimässä vaan etsintä itse. Ja tämä kehityskulku tarkoittaa sitä että on yksin, itsensä varassa, että on oltava itsenäinen ja yritettävä niin kovasti kuin pystyy. Joten kyse on eräänlaisesta pienestä odysseiasta.”

”Tarinalla ei tarvitse olla opetusta tai onnellista loppua, sitä että sanotaan tämän olevan oikein ja tuon väärin. Tärkeää on, että tarina jättää jonkin muiston. Mielestäni muisti on eräänlaista polttoainetta elämälle ja ruumiille, halulle elää. Muistoni auttavat minua jatkamaan elämistä, selviytymään. Ja hyvä tarina tulee oman mielikuvituksen osaksi ja antaa ihmiselle omia muistoja.”

Kirjoittaessaan Murakami seuraa pelkästään mielikuvitustaan. Hän kokee astuvansa erityiseen paikkaan, epätodelliseen maailmaan. ”Asiat ja ihmiset tulevat minulle automaattisesti. En 'keksi' mitään.” Alitajunnan esiin nostamat kuvat ovat Murakamille luonnollisempia kuin luonnolliset asiat. ”Kirjoittaminen on kuin uneksintaa valveilla. Nukkuessa ei voi nähdä jatkuvaa unta. Mutta kirjailijana voi jatkaa untaan joka päivä. Se on hauskaa.”

Murakamia kiehtoo Orfeuksen taru, hänen laskeutumisensa kuoleman maahan. Murakamille alitajunta on tuntematon maa, jota hän ei halua tarkemmin eritellä vaan jonka hän ottaa kokonaisuutena. Hän ei katso sisällyttävänsä teoksiinsa vertauskuvallisuutta. ”Kirjoitan outoja tarinoita. En tiedä miksi pidän outoudesta niin paljon. Olen itse hyvin realistinen ihminen. En luota mihinkään New Ageen – tai jälleensyntymiseen, uniin, tarot-kortteihin, horoskooppeihin. En usko mihinkään sellaiseen.” Murakami myöntää että hänen kirjojensa ovat helppoja lukea mutta vaikeita ymmärtää. Teosten alla on ajatus, että elämä on ennustamatonta, arvoituksellista, mahdollisesti mieletöntä – mutta toivoa on olemassa.

Kafka rannalla -romaanin Murakami toteaa kirjan olevan helpommin ymmärrettävissä, mikäli sen lukee useaan otteeseen: ”Kafka rannalla sisältää useita arvoituksia, mutta niihin ei tarjota ratkaisua. Sen sijaan useat näistä arvoituksista yhdistyvät, ja näiden arvoitusten vuorovaikutuksen kautta ratkaisu alkaa muodostua. Tämän ratkaisun muoto tulee olemaan jokaiselle lukijalle yksilöllinen. Toisin sanoen, arvoitukset toimivat osana ratkaisua. Sitä on hankala selittää, mutta sellaista romaania minä lähdin kirjoittamaan.”

Japanilaisessa uskomusmaailmassa raja todellisen ja tuonpuoleisen välillä on joustava. Murakamin kertomusten aaveet ja muut oudot olennot ovat japanilaisen perinteen valossa tavallisia. Buddhalaisessa ajattelussa koko todellisuus nähdään unenomaisena. ”Henkilöhahmoni menevät toiseen maailmaan”, Murakami sanoo viitaten Orfeuksen taruun. ”Kun tässä maassa haluaa lähteä toiselle puolelle, se on helppoa. Se löytyy jalkojen alta”.

”Varsinkin syyskuun yhdennentoista tapahtumien jälkeen elämme maailmassa, jossa kukaan ei tiedä mitä tulee tapahtumaan seuraavaksi. Romaanini ovat kertomuksia, joissa kukaan ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Tämä voi olla syy siihen, miksi lukijat ovat mieltyneitä romaaneihini.”

Suomennetut teokset

Suuri lammasseikkailu (1982)
Norwegian Wood (1987)
Sputnik – rakastettuni (1999)
Kafka rannalla (2002)
Mistä puhun kun puhun juoksemisesta (2007)
1Q84 (2009–2010)

Linkkejä

Anna-Maija Takala: Mistä puhutaan kun puhutaan Murakamista. Harukaze 15.9.2011.
Mette Söderman: Suuri lammasseikkailu. Luetut 13.11.2007.
Mikko Saari: Suuri lammasseikkailu. Kirjavinkit 24.6.2009.
Harri Römpötti: Kafka rannalla. Helsingin sanomat 8.4.2009.
Pentti Orhanen: Kafka rannalla. Ilkka 15.4.2009.
Heidi Lakkala: Kafka rannalla. Kiiltomato.net 4.5.2009.
Jouni Huhtanen: Kafka rannalla. Kymen sanomat 7.5.2009.
Kaisa Halonen: Kafka rannalla. Vantaan Lauri 14.5.2009.
Kirsi Piha: Kafka rannalla. Lukupiiri 15.5.2009.
Eeva Saesmaa: Kafka rannalla. Savon sanomat 19.5.2009.
Marjatta Ripsaluoma: Kafka rannalla. Keskipohjanmaa 5.6.2009.
Juhani Ruotsalo: Kafka rannalla. Uutispäivä Demari 9.6.2009.
Hannele Huhtala: Kafka rannalla. Voima 13.7.2009.
Tommi Aitio: Kafka rannalla. Kauppalehti 26.8.2009.
Arto Virtanen: Kafka rannalla. Parnasso 3/2009.
Tähtifantasia-palkinto 2010. Helsingin SF-seura.

Kuva: Jerry Bauer.