Boris Hurtta on oikealta nimeltään Tarmo Talvio. Hän on vuonna 1945 syntynyt, turkulainen eläkkeellä oleva ylikonstaapeli, joka on julkaissut lukuisia novelleja monissa suomalaisissa sf-lehdissä.
Hurtan tunnetuin lajityyppi on kauhu. Hän on tullut tunnetuksi omaperäisestä tyylistään ja taitavasta, alan perinteitä kunnioittavasta aiheenkäsittelystään.
Hurtta on saanut kertomuksistaan palkintoja scifin ja fantasian alalta ja hän oli kunniavieraana vuoden 2003 Finncon-tapahtumassa.
Hurtta on kirjoittanut kymmeniä novelleja. Häntä kiinnostaa tuoda realistisen kerronnan joukkoon kauhistuttavia aineksia ja taiteilu psykologisen ... (lisää)
ja yliluonnollisen kauhun rajamaastossa.
Boris Hurtta sanoo olevansa viimeinen suomalainen roskakirjailija. Perusteena tälle on, että hän esiintyy salanimellä, hänen kertomuksiaan ovat julkaisseet lajityyppikirjallisuudelle omistautuneet harrastuspohjaiset aikakauslehdet ja pienet kirjankustantamot. Hurtta vieroksuu hienostuneena ja velvoittavana pitämäänsä sanaa novelli ja sanoo kirjoittavansa kertomuksia. Hän on aina lukenut mieluummin vanhaa kuin uutta ja sen myötä häntä kiinnostavat pulp-lukemistojen viljelemät aihepiirit kuten kauhu, scifi, seikkailut vierasmaalaisissa ympäristöissä ja veijarimaiset jännitystarinat.
Toisin kuin tyylipuhdas pulp-kirjailija, Hurtta on kirjoittanut mieluummin harrastuksesta kuin rahasta. Tämä antaa vapauden tehdä mitä itse haluaa. Hän on julkaissut kertomuksiaan erittäin pieninä painoksina ja väistänyt muoti-ilmiöitä, joita seuraamalla olisi voinut yltää parempaan kaupalliseen menestykseen. Hurtan kirjoittajakumppani ja kustantaja Harri Erkki on sanonut, että varsinainen roskakirjallisuus on pikemminkin suurten kustantamojen kovakantisia julkkistilityksiä ja kaavamaisia menestysteoksia.
Hurtan kertomukset liikkuvat lähellä arkitodellisuutta. Tulevaisuudesta hän välttää kirjoittamasta havaittuaan, että ne asiat joiden ennen luultiin muuttuvan ovat pysyneet entisellään ja kaikki muut ovat menneet päälaelleen.
Kokoelma
Vuoden pimein päivä (2007) on rakennettu
tunnettujen henkilöiden, kuten kirjailijoiden ja muusikoiden, sekä
heidän innoittamiensa henkilöhahmojen ympärille.
Boris Hurtan ominta alaa on pakkomielteiseen kirjojen keräilyyn ja
antikvariaatteihin sijoittuvat kertomukset. Hänen tunnetuimpia
hahmojaan ovat Valdemar Rydberg ja hänen ystävänsä Nisse Hermelin,
jotka metsästävät antikvaarisia kirjaharvinaisuuksia. Heidän
ensiesiintymisensä, samoin kuin Hurtankin, tapahtui Portin numerossa 3/1988 novellissa ”Pirunkirjojen kintereillä”. Hurtan
antikvariaattikertomuksia kerää yhteen kansiin kokoelma Valdemarin kirja (2010).
Lähteitä
Kotimaisia tieteis- ja fantasiakirjailijoita. BTJ, 2006.
Harri Erkki: ”B2 ja Boris Hurtta”. Esipuhe teokseen Vuoden pimein päivä.
Linkkejä
Leena Peltonen: Elävien ja kuolleitten kesä. Aikakone 3/1990.
Leena Peltonen: Lumen tuloa ei voi estää. Aikakone 4/1991.
Juhani Hinkkanen: Kultainen naamio.
Aikakone 2/1993.
Jussi Ahlroth: Käärmeet ja tikapuut. Helsingin sanomat 13.1.2004.
Kari Salminen: Vuoden pimein päivä. Turun sanomat 18.12.2007.
Juhani Brander: Noidan nahka. Turun sanomat 2.7.2010.
Katariina Norontaus: Valdemarin kirja. Turun sanomat 13.1.2011.
Kuva: Boris Hurtta Turun kirjamessuilla 2010. Kuvaaja: Anneli Salo.
