Alkuteos ilmestynyt 1897.
1. laitos. Suomentanut Aino Tuomikoski. Karisto, 1922.
2. laitos: Suomentanut Tapio Hiisivaara. Mysteeri-sarja 2. Valpas-Mainos, 1966.
1. laitoksen 3. painos: Scifin parhaita. Karisto, 1986. Sidottu, kansipaperi.
Vuonna 1897 ilmestynyt Näkymätön mies on intensiivinen kuvaus miehestä,
joka mullistavan kemiallisen aineen ansiosta onnistui muuttamaan
itsensä silmin havaitsemattomaksi. Aine antoi hänelle ainutlaatuisen
mahdollisuuden hallita ympäristöään, mutta seuraukset olivat
kohtalokkaita myös hänelle itselleen. Kaikki alkoi ankarana
talvi-iltana, kun tuntematon mies pysähtyi lumeen hautautuneen
majatalon eteen...
Näkymätön mies on Aikakoneen ohella H. G.
Wellsin kuuluisimpia kirjoja. Tämä tieteisromaanien varhainen klassikko
on myös filmattu sekä käännetty lukuisille kielille.
Arvosana kirjalle
H. G. Wells
Englantilainen H. G. Wells (1866-1946) oli opettaja, toimittaja, sosiologi ja historioitsija. Lisäksi hän oli erittäin tuottelias, osallistuva kirjailija, jonka lukuisat romaanit käsittelivät ajassa liikkuvia aiheita, yhteiskunnallisia ongelmia, jopa naisasiaa. Hän oli sukupolvensa aatteellinen mielipidevaikuttaja, joka kyseenalaisti viktoriaanisen ajan luutuneita käsityksiä.
Wellsin teoksia on suomennettu runsaasti 1900-luvun alusta alkaen. Hänen tunnetuimmat teoksensa ovat tieteisromaanit Aikakone (1895), Tohtori Moreaun saari (1896), Näkymätön mies (1897), Maailmojen sota (1898), Kun nukkuja herää (1899) ja Ensimmäiset ihmiset kuussa (1901). Wellsiä ja Jules Vernea on kutsuttu ”science fictionin isiksi”.
Kirja-arviot & arvosanat
Kirja-arviot 100
Viestit 2743
Näkymätön mies on lyhyehkö tarina, mutta yksi parhaimmista teoksista, mitä olen lukenut Wellsiltä tähän mennessä. Kirja alkaa tarinan keskeltä ja se kutkuttaa mieltä. Mitä on tapahtunut? Miksi näin ja miten tästä eteenpäin? Kaikkiin kysymyksiin saadaan vastaus juonen edetessä. Pidän tarinan temmosta, joka kiihtyy loppua kohden. Alussa tapahtuu asioita vähitellen, mutta koko homma eskaloituu melkoisesti, ehkä jopa hieman koomisesti, kirjan lopussa. Loppu onkin itsessään aika suoraviivainen ja jotenkin hyvin selkeälinjainen, jossain määrin jopa liian. Hahmoja tässä kirjassa esiintyy aika paljon, joista suuremmasta osasta ei jää sen suurempaa muistijälkeä. Kuvittelin, että Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liigan Näkymätön mies Griffin oli jokin Alan Mooren oma näkemys asiaan, mutta eipä ollutkaan! Griffin oli jo alkuperäisversiossaan niljake, se tulee selväksi aika nopeasti. En oikein osannut päättää kenen puolella olisin ollut, ja tämä pieni harmaa vivahde lisäsi lukunautintoa. Ajatuksia herättävä kirja.
