Murgojen kuningas

jännitysromaanin. Teos ilmestyi vuonna 1973 mutta jäi melko vähälle huomiolle, koska julkaisu sattui samaan aikaan kilpailevien teosten kanssa.

Vuonna 1978 Eddings huomasi kirjakaupassa, että J. R. R. Tolkienin Tarusta sormusten herrasta myytiin jo 78. painosta. Eddings siirtyi kirjoittamaan fantasiasarjaa, Belgarionin tarua. Fantasiakirjallisuus oli aina kiinnostanut Eddingsiä. Opiskellessaan kirjallisuutta hän oli kiinnostunut Geoffrey Chaucerin ja Thomas Maloryn ritaritarinoista. Eddings halusi fantasiaan ylätyylin sijasta näiden kirjailijoiden edustamaa realismia.

Belgarionin taru ilmestyi viidessa osassa 1982–84. Koska Sormusten herraa oli markkinoitu trilogiana vaikka kyseessä on yksi romaani, myös Eddings suunnitteli tarinastaan trilogiaa. Teosten nimet olisivat alustavien suunnitelmien mukaan olleet Garion, Ce’Nedra ja Kal Torak. Kustannustoimittaja Lester del Rey vaati kuitenkin tarinan pilkkomista viiteen osaan, sillä kolmeen osaan jaettuna kirjoista olisi tullut liian kalliita tuon ajan markkinahinnoille.

David Eddingsin vaimo Leigh Eddings (1937–2007) avusti miestään tämän kaikissa teoksissa, mutta vasta teoksessa Belgarath – Velhon tarina (1995) hänen nimensä mainittiin tekijänä. David Eddings olisi halunnut tehdä niin alusta lähtien, mutta kustantajan mielestä kaksi nimeä kirjassa ei olisi ollut tarpeeksi myyvää.

Seattlesta Eddingsit muuttivat Carson Cityn pikkukaupunkiin Nevadaan, koska Washingtonin osavaltion verotuskäytäntö kohteli taiteilijoita huonosti. David Eddings ei koskaan omistanut tietokonetta vaan kirjoitti käsin. Kirjoitustyötä hän teki joka päivä, paitsi jouluna puoli päivää. Kirjojen nykyaikaisiin oheistuotteisiin kuten elokuviin, peleihin ja sarjakuviin Eddings suhtautui kielteisesti. Hän piti niitä kirjojen laimennuksina.

Kirjailijana Eddings piti itseään tarinankertojana. Hän ilahtui aina kuullessaan, että oli saanut kirjoillaan houkuteltua ihmisiä kirjallisuuden pariin. ”Pidän sitä ehkä elämäni tavoitteena”, hän sanoi vuonna 1997. ”Olen täällä opettamassa sukupolvelle tai parille kuinka luetaan. Kun he ovat saaneet minusta kyllikseen enkä ole heille enää haaste, he voivat siirtyä johonkuhun tärkeään kuten Homerokseen tai Miltoniin”.