Syyshämärän lohikäärmeet (Dragonlance: Kronikat #1) - Margaret Weis, Tracy Hickman 7.74   386

Alkuteos ilmestynyt 1984. Suomentanut Mika Renvall. Kannen kuva: Larry Elmore. Kuvat: Denis Beauvais. Runot: Michael Williams. 5. painos 2003. Nidottu.

Lohikäärmeet.

Satujen hirviöt. Tarinat, joita kerrottiin lapsille.

Mutta nyt lohikäärmeet ovat palanneet Krynniin. Sota ja hävitys uhkaavat koko valtakuntaa.

Toivo herää – sininen kristallisauva kauniin barbaarinaisen käsissä. Joukko pitkäaikaisia ystäviä ryhtyy sankareiksi pakon edessä.

Ritari ja barbaari, soturi ja haltiamainen kääpiö, tietäjä ja musta maagikko aloittavat vaarallisen etsinnän jonka kohteena on – legendaarinen lohikäärmesurma, ase joka surmaisi lohikäärmeet.

Syyshämärän lohikäärmeet on ensimmäinen osa maailmankuulusta Dragonlance-trilogiasta.


Arvosana kirjalle
Omassa kirjahyllyssäni


Kirja julkaistu 1990 (Jalava)
Alkuperäinen nimi Dragons of Autumn Twilight
Tietoja muokattu helmikuu 2, 2016

Dragonlance: Kronikat -kirjasarja

Sarja sisältää 3 pääteosta ja yhteensä teoksia 3 kpl.

Tämä kirjasarja aloittaa matkan Dragonlancen maailmaan ja tutustuttaa lukijan Krynnin valtakuntaan.

Pääsarja Dragonlance

Syyshämärän lohikäärmeet (Dragonlance: Kronikat #1) 7.74   386
Talviyön lohikäärmeet (Dragonlance: Kronikat #2) 7.78   346
Kevätaamun lohikäärmeet (Dragonlance: Kronikat #3) 7.66   332

Kirja-arviot & arvosanat

<strong><i>Guest-13941</i></strong>
Guest-13941
Arvosanat 1
Kirja-arviot 1
Viestit 0
heinäkuu 5, 2022
7 / 10

Olen lueskellut Dragonlance Kronikoita muutamaankin otteeseen. Syyshämärän lohikäärmeet olikin ensikosketukseni fantasiakirjallisuuteen aikoinaan ja siinä mielessä ehkäpä jonkinlaisella erikois-sijalla sydämessäni.

Itse tarina kulkee sekalaisen ystävä joukkion johdolla kuvitteellisen, maagisen ja historialtaan rikkaan Krynnin halki, ja hyvinkin viattomaan sävyyn lähes alusta loppuun, ja siinä mielessä se onkin melkoisen kepeää ja harmitonta luettavaa. Klassinen hyvä vastaan paha taistelu joka kuten odottaa saattaa, ei mene ihan ilman mutkia ja ongelmia. Vaikka toisaalta tarina ei myöskään tarjoa mitään kovinkaan syvällisiä viisauksia, tai muita suuria ihmeellisyyksiä, ellei sitten vain “fantasian ihmeellisyyksiä”

Ville Hankipohja
Arvosanat 43
Kirja-arviot 11
Viestit 1
maaliskuu 29, 2018
9 / 10

Teos aloittaa mielenkiintoisen lohikäärmesaagan. Näin vanhan linjan roolipelaajana tarinasta välittömästi paistaa sen roolipelipohja, mutta se ei suinkaan tarinaa heikennä. Henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia ja täynnä persoonallisuutta, mitä saattaa odottaakin roolipelipohjaiselta teokselta.

Vaikka tässä arvostelussa puhutaan roolipeleistä, eikä ne varsinaisesti kiinnostaisi, kirjaan kannattaa silti tarttua. Roolipelejä pelaamattomille kirja on "vain" erinomaista fantasiaa ja muutenkin miellyttävää lukemista.

Kirazak
Arvosanat 81
Kirja-arviot 2
Viestit 141
marraskuu 27, 2013
6 / 10

Syyshämärän lohikäärmeet on tavallaan hyvä kirja, vaikkakin se lukeminen on yhtä tuskaa. Kirjassa ei tunnu tapahtuvan mitään, ja juoni on todella sekava varsinkin aluksi. Kuitenkin kun kirjan on saanut loppuun ja lukee muuita dragonlancen osia, huomaa että syyshämärän lohikäärmeiden lukeminen ollikin hyödyllistä. Kirjassa tulee hyvin esille henkilöiden suhteet, vaikuttimet ja ajatusten kulku. Jos siis Raistlinia ei oteta hhuiomioon. Voi siis vain todeta että kirja on puuduttavaa lukemista, m utta jälkikäteen ajateltuna jopa melko hyvä. Ei kuitenkaan kannata arvostella dragonlancea tämän ensimmäisen kirjan perusteella.

The Fantasy
Arvosanat 34
Kirja-arviot 10
Viestit 0
marraskuu 9, 2010
10 / 10

Syyshämärän lohikäärmeet on varmast paras fantasiakirja jonka olen koskaan lukenut. Olen lukenut satoja fantasiakirjoja mutta tämää kohoaa yli muiden. Alussa olin hieman pihalla juonesta, mutta sain siitä pian kiinni ja en malttanut laskea kirjaa käsistäni. Hahmoihin samastuu helposti ja minä todella itkin Kronikoita lukiessani. Luin Aikakoneen arvostelun ja ihmettelin kirjan arvostellutta henkilöä: "...joka sijoittuu Keski-Maasta selvästi vaikutteita saaneelle Krynnin planeetalle." Sittenhän voi väittää että kaikki fantasiakirjat on kopioitu Tolkienilta. Mutta Syyshämärän lohikäärmeiss' maailma on omanlaisensa. Se sisältää eri salaisuudet ja magia tai sanottaisiinko mahti on erilaista.

Venia
Arvosanat 2
Kirja-arviot 2
Viestit 0
huhtikuu 25, 2009
10 / 10

Kronikoiden juoni on todella tavanomainen, ja monella tapaa kliseinenkin, mutta kronikoista tekee loistavan nimenomaan henkilöt. Ilman upeaa hahmokaartiaan Dragonlance: Kronikat olisi painunut unholaan jo kauan, kauan sitten. Loistavat hahmot kuitenkin muuttavat tavanomaisen juonen mielenkiintoiseksi. Ensimmäisessä kirjassa roolipeli vaikutteet huomaa selvimmin. Hahmot siirtyvät paikasta - ja seikkailusta toiseen ilman mitään sen mullistavampaa. Kahdessa myöhemmässä kirjassa juoni kulkee monella tapaa luontevammin, ja hahmojen suhteet toisiinsa käyvät kokoajan vain mielenkiintoisemmiksi. Vaikka Krynn päälle päin vaikuttaa olevan todella tavanomainen fantasiamaailma, niin pinnan alla se on jotain paljon parempaa. Maailma ja henkilöt tempaavat mukaansa, ja kronikat luettuani oli pakko lukea myös parikymmentä muuta Dragonlance-kirjaa. Dragonlance: Kronikat sopii kaiken ikäisille, ja on herättänyt minussa todella voimakkaita tunteita, ja jaksan lukea Kronikoita yhä uudelleen ja uudelleen. Suosittelen lämpimästi.

Maailmanherra
Arvosanat 362
Kirja-arviot 14
Viestit 241
heinäkuu 19, 2008
8 / 10

(Koska kyseessä on kirja jolla aloitin fantasian-luku harrastukseni arvostelussa saattaa olla nostalgia varaus.) Täytyy näin aluksi myös myöntää, että Dragonlancen maailma on minun suosikkini, erityisesti tämä kronikoiden aika. Kirja lähtee heti käyntiin ja pysyy liikkeellä kuin moottorivene Saimaalla. Liian nopeasti ei kuitenkaan, mennä vaan kerronta etenee sujuvasti. Hahmoistakin jokaiselle löytyy varmasti oma suosikkinsa. Usein kuitenkin kuulee Weisin & Hickamin 20 tahoisen nopan heittelyn. Välillä heitetään uhkailu-heittoja ja välillä etsitään salaovia. Kaikesta huolimatta Dragonlance on osa fantasian-lukijoiden yleissivistystä samaan tapaan kuin Eddings ja Jordan.

Fingon Ringëril
Arvosanat 85
Kirja-arviot 6
Viestit 0
heinäkuu 16, 2008
8 / 10

Kirja lähti vähän hitaasti käyntiin ja olin jo vähällä lopettaa lukemisen, mutta jatkoin lukemista.. Loppua kohden alkoi enemmän tapahtumaan ja luin viimeiset 200 sivua päivässä, kun muussa kirjassa oli mennyt 2,5 viikkoa. Kirjan henkilöt oli kuvattu hyvin ja huumorilla. Paikat oli mielestäni kuvattu vähän liian tarkasti ja kirjassa oli hyvin tylsiä kohtia. Toisaaltya juoni kulti sulavasti eikä ollut ennalta-arvattava. Esim. erästä vakoojaa sai arvailla loppuun asti.. Suosittelen kirjaa kaikille fantasian ystäville!!!

tintti89
Arvosanat 119
Kirja-arviot 119
Viestit 0
syyskuu 15, 2007
10 / 10

Kirja oli erinomainen. Juoni kulki hyvin eteenpäin, eikä se ollut ennalta-arvattava. Henkilöhahmot olivat mielenkiintoisia ja heidän avullaan kirjaan oli saatu myös huumoria mukaan. Kirjassa oli kuvailtu hyvin paikkoja ja henkilöitä, mikä piti kiinnostusta yllä.

Fantasyfan
Arvosanat 476
Kirja-arviot 40
Viestit 118
elokuu 18, 2007
4 / 10

Aikoinaan Syyshämärän lohikäärmeet oli loistava lukukokemus, mutta se olikin sitä aikaa jolloin tämä kirja oli toinen koskaan lukemani fantasiakirja heti Sormustenherran jälkeen. Silloin en ollut vielä koskaan pelannut roolipelejä ja kyseinen maailma oli uusi ja kiehtova, mutta näin ajan kanssa (ja D&D roolipelien jälkeen) maailma on muuttunut kovin kuluneeksi ja tylsäksi.

Vehka
Arvosanat 300
Kirja-arviot 13
Viestit 177
helmikuu 15, 2015
8 / 10
Sisältää juonipaljastuksia