Hobitti, eli, Sinne ja takaisin

Hobitti on melko kevyttä luettavaa ja itse luin sen melko nopeasti. Tarina eteni sujuvasti ja hahmot sekä miljööt vaihtuivat tiuhaan tahtiin. Päähenkilö Bilbo on todella mukava hahmo ja hänen seikkailustaan olikin kiva lukea.

Tämä kirja ei ole kovin pitkä ja siksi se varmaan olikin niin helppoa luettavaa. Tolkienin kerrontatapa on mielenkiintoinen ja itse pidin siitä kovasti. En ehkä kokenut tätä kirjaa mitenkään maailmaa mullistavana, mutta tällaisia klassikoita on aina ihan mukava lukea.

Jokseenkin hidas ja makusteleva fantasiaseikkailu, jota lukiessa ei kuitenkaan ehdi tylsistyä. Tapahtumia riittää. Luin romaania pitempien taukojen kanssa, mitä en suosittele tekemään hahmokaartin laajuuden takia. On helpompi pysyä kärryillä, kun ei anna tarinan odotella liikoja.

Hobitti on erinomainen pohjustus Taru Sormusten Herrasta -saagalle. Se toimii myös täysin omilla jaloillaan eikä kruununperillisen maine sinä Ainoana Oikeana Teoksena vähennä sen tarinaan voimaa.

Alkuperäisessä teoksessa oli hieman erilainen ratkaisu tiettyyn tärkeään tapahtumaan kirjan keskivaiheilla (tästä saa halutessaan lisätietoa esim. Wikipedian artikkelista). Tolkienin tekemät muutokset uudempiin painoksiin olivat (ainakin omasta mielestäni) hyvä päätös, koska se loi vahvan pohjan jatko-osan tarinalle.

Mestarillisesti rakennettu hyvän tuulen tarina, joka on ollut itselleni rakas jo sieltä 13-vuotiaasta asti. Tätä ei monikaan kirjallinen tuotos - fantasia tai muukaan - kovin helposti laudalta lyö. Elokuvaversiointi kirjasta oli omaan makuuni vähän turhan totinen, koska olen aina pitänyt Hoppelia jännityselementeistä huolimatta pohjavireeltään paljon leppoisampana ja huolettomampana kuin esim. Sormusten herraa. Nälän tunne - tässä tapauksessa hunajaleipien nälkä - kertoo siitä, että kirja on onnistunut.

Bilbo Reppuli on hauska veikko, kääpiötkin ovat kivoja ja kaikki sympatiat Klonkulle.  Vaikka kirjan hahmot viehättivätkin, en kokenut olevani oikeaa kohderyhmää. Tarina koostuu monesta pienestä seikkailusta, jotka ovat sisällöltään suoraviivaisia ja yksinkertaisia. Sehän on selvä, lasten kirjasta on kuitenkin kyse. En ole lukenut kirjaa aiemmin, ehkäpä olisin pitänyt siitä enemmän lapsena. Nyt sen luki ilman suurempaa ihastusta.

Luulen, että tämä kannattaa lukea ennen Tarua sormusten herrasta, vaikka ei se toisinpäinkään, varmasti huono ole. Kirja on hyvä avaus matkalle Keskimaahan. Siinä pienetkin yksityiskohdat voivat tulla merkityksellisiksi sitä seuraavassa trilogiassa. 

Annoin kirjasta kolme tähteä. Kirja oli jollain asteella suuri pettymys itselleni. Odotin enempi paikkojen, hahmojen sekä tapahtumien kuvausta, se jäi hieman laimeaksi. Tarina itsessään oli hyvä, mutta se jokin jäi puuttumaan kirjasta. Loppuunsa kuitenkin mielenkiintoinen pakkaus.

Kerrassaan upea kirja, tykkäsin juonesta. Teema ei jotenkin/ollut/yhtä ''masentunut'' kuin LOTRissa (tosin se on kyllä parempi). Klassikkokirja joka kannattaa lukea!

Siitä on kauan kun luin Hobittin. Minulla oli silloin Taru Sormusten Herrasta kesken ja en jaksanut lukea sitä. Silloin tästä oli tulossa elokuva ja uteliaana halusin tietää mitä siinä tapahtuu. Niinpä luin sen viikossa (silloin se tuntui isolta saavutukselta) ja en pettynyt. Juoni oli hyvä ja sujuva ja sitä jaksoi lukea. Lopussa oli niin surullinen kohta, että melkein itkin. Suosittelen

Tämän lukemisesta on aikaa jo yli vuosi, mutta koitan parhaani mukaan muistaa kaiken olennaisen. Tykkäsin - ja tykkään vieläkin - tästä kirjasta tosi paljon. Aluksi kiinnostuin Sormusten Herroista kyseisten elokuvien ansiosta, ja isoveljeni suositteli lukemaan Hobitin ensin. Niin sitten tein. Hobitin teksti on paljon kevyempää kuin Sormusten Herrojen. Eikä se kyllä ole ihmekään, koska tämähän on alunperin lastenkirja. Kuvailu, juoni ja hahmot olivat hienoja. Luin tämän ennen Hobitti-elokuvien näkemistä, vaikka niistä ensimmäinen olikin jo ilmestynyt. Suosittelen muillekin kirjan lukemista ensimmäisenä, koska se ja leffat poikkeavat valtavasti toisistaan. Alusta alkaen lempihahmojani ovat olleet kääpiöt Fili ja Kili sekä itse päähenkilö Bilbo. Fili ja Kili vain olivat jotenkin hauskoja tyyppejä, ja Bilbossa minuun teki kai vaikutuksen se vaatimattomuus ja älykkyys. Yksi lempikohdistani oli ainakin arvoitusleikki Klonkun kanssa. Suosittelen ehdottomasti lukemaan!

Ihan hyvä kirja vaik vähän tylsä. Leffoissa on kaikee mitä kirjois ei oo mut ne on kuitenki vähän jännittävämpiä.

Todella hyvä kirja ja alustaa hienosti Taru Sormusten Herrasta - sarjaa. Tykkään siitä että tässä ei olla kokomaailmaa pelastamassa vaan kyse on vain kääpiöiden kunniasta ja halusta vallata omansa takaisin. Bilbo on kiva hahmo ja kääpiöt ovat myös kivoja Gandalfia unohtamatta. :)

Rakastan tätä kirjaa <3! Rakastan sitä, kun tolkien vie lukijansa omaan maailmaansa! Lempihahmoni on Gandalf ja Kääpiöt, mutta kukapa nyt ei antaisi tilaa Bilbolle! Rakastan kyllä Taru sormusten herrasta-trilogiaa (Olen lukenut kaikki)mutta, epäilemättä tämä taisi kyllä viedä voiton! Smaug kuoli ehkä vähän liiankin aikaisin! Mutta eihän se haittaa! Lukekaa ihmeessä <3

Bilbo on loistava hahmo. Päähenkilö ei voisi olla täydellisempi sillä häneen on helppo samaistua. Rakastan Tolkienissa sitä, että hän pystyy hienovaraisesti kuljettamaan lukijan läpi mielikuvitusmaansa, joka on hyvin kaunis, mutta ei vaaratonta. Sankarit eivät kenties selviä tapahtumista naarmuitta - se ja heidän aito inhimillisyytensä saa lukijan välittämään heistä ja kuuntelemaan heitä. Tolkienin kirjoilla on ollut minuun suuri vaikutus. Tässä kirjassa erityisen hyvää on Bilbo, joka on aina ollut suosikkihahmoni, sekä kääpiöt. Minä pidin heidän kääpiömäisyydestään enkä kaivannut heille enempää sivutilaa. He toimivat tälläisinä Bilbon matkakumppaneina juuri hyvin. Eihän heidän ja Bilbon välillä erityisen suurta rakkautta ollut, hän kun oli enemmänkin heille välttämättömän velhon oikku. Thorin on kuvattu hyvin, kultahulluuksineen ynnä muine piirteineen. Beorn on yksi suosikkihahmoni, kuten koko kohtaus hänen mökissään ja pidän aivan erityisesti siitä kuinka hän kutsuu Bilboa jänijussiksi. Ainoa ärsyttävä hahmo on Bardi. Haltiat kuvataan hauskoina ja ilomielisinä laulajina, jollaisina he Bilbolle näyttäytyvät. Tarussa tarkastelemme heitä sitten vakavamielisemmän Frodon ja heidän parissaan kasvaneen Aragornin silmin.

Minulla ei ollut kovin suuria odotuksia tätä kirjaa kohtaan, mutta onnekseni Hobitti oli tosi viihdyttävä! Bilbo oli mahtava hahmo. Tykkäsin ja suosittelen lukemaan!

Huomattavasti kevyempi ja valoisampi kirja kuin sormusten herrat. Hahmot ovat hauskoja ja tarina kulkee soljuen eteenpäin. Pidin kyllä sormusten herrasta myös todella paljon, mutta kuitenkin hobitti taitaa sittenkin viedä voiton. Mutta miten yhden miehen mieli voi tuottaa tuollaisen maailman. Kielet ja historiat eri kansoille, tarustot ja mitä vielä... No meni siihen monta vuosi kymmentä. Mutta eikös se niin mene että hiljaa hyvä tulee!

Pidän kirjan keveydestä ja helppolukuisuudesta. Kun on lukenut muita Tolkienin Keski-maa aiheisia kirjoja, niin tämä on mukavan helppolukuinen siinä välissä. Kirja sisältää mukavasti jännitystä, mutta myös riittävästi huumoria. Hyvä kirja silloin kun haluaa lukea jotain kevyempää ja humoristisempaa. Sekin on juuri plussaa, ettei Hobitissa yritetä pelastaa koko maailmaa.

Luin kirjan varmaan neljä vuotta sitten, mutta nyt se on tullut taas ajankohtaiseksi elokuvien myötä. Tykkäsin kirjasta paljon, kokoajan oltiin menossa ja seikkailulla oli jokin tarkoitus, ei mitään päämäärätöntä hortoilua. Kirja oli mahtava!

Ihana! Mahtava! Monipuolinen, hauska, nopeatempoinen ja sujuva :) Mahtavat hahmot ja herisyttävää komiikkaa! Jännitystä ja juonenkäänteitä. Parhaimmistoa olivat ne arvoitukset, ja klonkun kanssa keskustelu =)

Hobitti.. Ihka ensimmäinen kirja Tolkienilta jonka olen lukenut. Kirjoitustyyliltään Hobitti on ollut aina enmmän miun mieleen kuin isoveljensä Taru Sormusten Herrasta. Johtuu kaiketi siitä että pienenä (10v.) lukiessani tuntui jälkimmäinen aina kovin väsyttävältä.. Hobitti on juuri sopivan pituinen, sopivasti vakava, huumorintajuinen ja ennenkaikkea liikuttava. Ei kaikkien tarinoiden kuulu olla suuria ja meluisia, pitkiä tai koukerokielisiä.. Hobitti on juuri sopiva välipala luettavaksi aina uudestaan, kun tuntuu että tarvitsee lomamatkan harmaasta arjesta. Hatunnosto Tolkienin kädenjäljelle! Miun mielikuva Tolkienin maailmasta on lähtöisin tämän kirjan sivuilla olevista kuvista. :) Suosittelen!

Tämä kirja on jotain niin mahtavaa, että en voi kuin ihmetellä J.R.R.Tolkienin luovuuta ja mielikuvitusta. Kirjan lukemisesta minulla on jo jonkin aikaa, mutta yhden asian muistan kristallin kirkkaasti, kirja oli upea. Kun Hobitin kerran aukaisi, ei siitä saanut iroitettua näppejään ennenkuin viimeinenkin sana oli luettu. Mestariteos.

Aivann mahtava! Kiinonostuin kirjasta itse kyllä vasta kun kuulin, että kirjasta on tulossa elokuva. Halusin lukea sen ensin, jotta tiedän jätetäänkö paljon kohtauksia pois. Koukutuuin täysin kirjaan, vaikka välillä olikin pientä jauhamista samassa kohdassa pitkän aikaa. Kannattaa lukea!

Kirjaa voi kuvata vain yhdellä sanalla: viehättävä! Pidin tästä kovasti. Ainoa miinus tulee pienestä kankeudesta ja kömpelyydestä. Tolkienin kuvitus on kaunis. Kun luin jostain, että Tolkien oli lukenut tätä lapsilleen iltasaduks, ajattelin, että on aika kovahermoisia ipanoita olleet nämä pikkutolkienit... Mutta hetken mietittyäni tajusin, että olin itsekin lukenut kirjaa ennen nukkumaanmenoa ja moneenkin otteeseen, että olin oikeastaan itsekin samassa tilassa kuin Tolkienin lapset :)

Mitenköhän kaikki arvostelemani kirjat saavat neljä tähteä? No, ei siitä sen enempää. Pidin Hobitista paljon ja mielestäni Tolkien on siinä parhaimmillaan. Hobitti on seikkailutarina, se on fantasiaa, se on loistava. Pidin Hobitista enemmän kuin Sormusten herrasta, koska pidän sen "kevyemmästä" juonesta. Hobitissa hankitaan takaisin kääpiöiden aarretta, eikä pelasteta maailmaa ikiaikaiselta pahuudelta ja se toimii. Hobitti on kerrassaan mahtava kirja jota lukiessa todella nauttii.

Minä luin tästä Tove Janssonin kuvittaman version, mikä toi aivan liikaa mieleen Muumilaakson tarinat, mikä teki tarinaan syventymisestä hieman vaikeampaa. Lisäksi olin hieman pettynyt, että kyseessä oli vain yksi iso reissu lukuisten seuralaisten kanssa; olin odottanut, että Bilbo kävisi ihan laajemmin seikkailemassa Keski-Maassa, ja matkaseurastakin olivat odotukset olleet toisenlaiset. Ainakin Gandalf oli (osan ajasta) mukana, ja oli kiva, kun edes osa hahmoista oli ennalta tuttuja. Kokonaisuudessaan ihan kelpo teos, suosittelen kaikille fantasiasta pitäville.

Kirja oli hieman tylsempi kuin itse Taru sormusten herrasta, joten aloin hieman kyllästyä. Joka tapauksessa oli mukava saada lukea Bilbosta ja hänen retkistään, kun ne otettiin esille tuossa trilogiassakin. Hyvää - joskin vanhaa - tekstiä, joka sain paikoin ihon kananlihalle. Ai, ai, Klonkkuseni. Ja lisäksi Gandalf toi mukavasti tuota huumoriakin kirjaan.

Hobitti on mahtava alkuosa Taru sormusten herrasta -teokselle. Keski-Maan historian Sormuksen ajalta valottuu paljon, ja muutenkin oli todella mukavaa lukea Bilbon seikkailut. Taru sormusten herrasta on kyllä parempi, tämä itsenäinen alkuosa ei minusta ole niin jännittävää luettavaa. Todella hyvä kirja kuitenkin, ja kaikki on jälleen osattu kertoa erikoisen hyvin. Smaugin kohtalo vain kävi mielestäni turhan helposti ja nopeastikin. Kuitenkaan kirjaa ei voi kuin kehua!

Hobitti, eli sinne ja taikaisin, on loistava kirja jota voi verrata mihin tahansa. Kirjaa ei pidä tuomita sen lyhyyden takia, koska lyhyeenkin kirjaan voi kätkeytyä huikeakin tarina, jota Hobitti on. Hobitti on täynnä lauluja ja arvoituksia. Siinä on myös surua ja iloa. Muttei siinä ole synkkää pahuutta, vaan pelkkää pahuutta; hiisiä ja verenhimoisia susia. Gandalf on tässä salaperäisempi kuin TSH:ssa, mutta hän ei ole niin voimakas. Tässä esiintyi kääpiöitä enemmän ja se on hyvä asia. Suosittelen Hobittia lämpimästi kaikille.

Jos tätä kirjaa pitäisi sanoin kuvata, ne olisivat häikäisevä ja mielenkiintoinen, joka sisältää sadunhohtoisuutta ja ystävyyttä sekä huumoria. Mielestäni kirja oli jopa parempi kuin Taru Sormusten herrasta, koska tässä kirjassa ei ollut synkkyyttä, vaan oli vain "huonoja hetkiä". Lisäksi kirja oli kirjoitettu minulle aivan uudella tavalla; sadunomaisesti ja niin vakavasti kuin kuin uutisankkurit puhuvat uutisissa. Päähenkilöt olivathyvin tehtyjä ja juoni ei ollut ennalta-arvattava. Lisäksi tylsiä kohtia ei ollut. Ainut huono puoli oli kirjan lyhyys. SUOSITTELEN KAIKILLE!!!!