Kentauri

Kentauri oli melko hämmentävä lukukokemus: toisaalta hyvin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä teos, toisaalta taas hieman puuduttava. Tarinan alussa lähitulevaisuuden Maassa poimitaan Alfa Centaurin tähtijärjestelmästä tuleva signaali, jota ajat sitten lähetetty ja puoliksi unohdettu luotain perille päästyään lähettää. Luotain on laskeutunut viheriöivälle planeetalle ja lähettää kuvaa puusta. Mediavoimien manipuloimassa yhteiskunnassa Puusta tulee pian kaiken Hyvän ja Viattoman symboli, jota käytetään taitavasti kansojen mielipiteiden ohjailussa. Lopulta tapahtumat johtavat avaruusaluksen rakentamiseen. Aluksen, jolla tuhannet Valitut pääsevät matkaamaan Puun luokse neitseelliselle planeetalle aloittamaan kaiken alusta. Pitää vain päättää, ketkä valitaan ja miten, ja mitä ihmiskunnan kulttuurista ja taidoista viedään mukana uudelle planeetalle. Kerronnallisesti tarina jakautuu kolmeen osaan, joilla on eri kertojat. Ensimmäinen osa tapahtuu Maassa, kaksi seuraavaa kymmenien vuosien matkalla paratiisiplaneetalle. Scifi-asetelmasta huolimatta tarina on kaukana avaruusoopperasta tai viihteestä, ja edustaa ennemmin melkoista nyky-yhteiskunnan, median ja länsimaisen kulttuurin kritiikkiä verhottuna avaruusmatkan valepukuun. Hyvin mielenkiintoisia ajatuksia! Tarinan tapahtumat ja henkilöt ovat sivuosassa, ja ehkä siitä johtuu myös lukemisen lievä työläys aina silloin tällöin. Kertojien äänet ovat lisäksi liian samankaltaiset, vaikka he ovat hyvin erilaisia, eri-ikäisiä ja keskenään eri sukupuolia. Juoni ei imaise mukaansa, esitetyt ajatukset kylläkin. Kirja on antanut ajateltavaa pitkäksi aikaa, mutta sitä on vaikea suositella varauksettomasti kenelle tahansa.