Saalistaja
@ Michael Crichton
Alkuteos ilmestynyt 2002. Suomentanut Jaakko Kankaanpää. Kannen suunnittelu: Jussi Kaakinen.
1. painos: Otava, 2003. Sidottu, kansipaperi.
2. painos: Loisto, 2004. Nidottu.
Nanoteknologian piti kääntää evoluution kulkua, mutta ihmiskunnan pelastuksesta tulikin peto, jonka saaliita ovat ihmiset itse
Jack Forman, entinen huipputiedemies ja nykyinen koti-isä, kutsutaan yllättäen Nevadan autiomaassa sijaitsevaan laboratorioon. Hänen vaimonsa kuuluu tutkimusryhmään, jonka projekti on mennyt hengenvaarallisesti vikaan.
Molekyylikokoisten robottien parvet ovat riistäytyneet kehittäjiensä käsistä. Ne elävät vapaina erämaassa ja kehittyvät – ja lopulta myös lisääntyvät. Niiden tuhoamiseksi ei näytä olevan keinoja.
Arvosana kirjalle
Michael Crichton
Michael Crichton (1942–2008) syntyi Chicagossa Yhdysvalloissa. Hän oli koulutukseltaan antropologi ja lääkäri. Menestyskirjailija Crichtonin kirjoja on myyty yli 100 miljoonaa ja niitä on käännetty 30 kielelle. Useat niistä on nähty myös elokuvina. Hän on ainoa henkilö, jolla on Yhdysvalloissa samaan aikaan ollut nimissään myydyin kirja, katsotuin elokuva ja katsotuin tv-sarja. Crichtonin arvostetuinta tuotantoa ovat romaanit Andromeda uhkaa (1969), Aivoryöstö (1972) ja Junanryöstäjät (1975). Hänet muistetaan myös romaanista Dinosauruspuisto (1990). Crichton oli tupakoitsija ja hän kuoli 66-vuotiaana kurkkusyöpään.
Kirjallisuutta
Ulkomaisia tieteiskirjailijoita 2. Toimittaneet Toni Jerrman ja Vesa Sisättö. BTJ Kirjastopalvelu, 2004.
Kirja-arviot & arvosanat
Kirja-arviot 119
Viestit 0
Kirjan juoni oli mielestäni hyvä, sopivan erilainen. Juoni eteni loogisesti, eikä siihen oltu ympätty liikaa tapahtumia pieneen aikajaksoon. Tapahtumista pysyi hyvin perillä. Positiivista oli myös se, miten kaikki nanoteknologiaan liittyvä informaatio oli kirjoitettu muotoon, josta maallikkokin sen ymmärtää. Kirjan henkilöt oli hyvin kuvailtu, ja heihin pääsi hyvin sisälle. Kirjaan mahtui monia eri tyyppisiä henkilöhahmoja, joiden tekemisistä jaksoi lukea. Yksikään hahmo ei jäänyt pinnalliseksi, eli kirjassa ei ns. turhia henkilöitä juonen kannalta ollut. Kirjan loppu jäi hieman kesken, mutta tärkeimpiin kysymyksiin juonen kannalta sai lopussa vastauksen. Itse en kirjassa hirveästi pitänyt ns. tieteellisistä pohdiskeluista tekstin lomassa, ne olisi voinut jotenkin ujuttaa juoneen mukaan. Kaiken kaikkiaan voin kuitenkin suositella tätä nopealukuista kirjaa kaikille sci-fin ystäville, varsinkin, jos on vähänkään kiinnostunut tekoälystä.
