Kevätaamun lohikäärmeet (Dragonlance: Kronikat, #3)
Keskiarvo 3.81
3.81 tähteä
Anna arvosana
star1
star2
star3
star4
star5
star6
star7
star8
star9
star10

Arvosanoja (325)
Kirjahyllytilastot

Kevätaamun lohikäärmeet

Margaret Weis, Tracy Hickman
Julkaistu: 1992 (Jalava)
Alkuperäinen nimi: Dragons of Spring Dawning
Tyyppi: spekulatiivinen fiktio
Tyylit: fantasia
Avainsanat: dragonlance, dungeons & dragons, lohikäärmeet

Alkuteos ilmestynyt 1985. Suomentanut Mika Renvall. Kannen kuva: Larry Elmore. Kuvat: Jeffrey Butler. Runot: Michael Williams. 5. painos 2003. Nidottu.

Lohikäärmeet. Satujen hirviöt. Tarinat, joita kerrottiin lapsille.

Mutta nyt lohikäärmeet ovat palanneet Krynniin. Sota ja hävitys uhkaavat koko valtakuntaa.

Toivo herää, kun kevät koittaa. Sankarit ovat vihdoin saaneet lohikäärmepeitset aseikseen, ja niiden turvin he käyvät viimeiseen, epätoivoiseen taisteluun lohikäärmeitä vastaan.

Ritari ja barbaari, soturi ja puolhaltia, kääpiö ja kentti sekä synkkäsieluinen velho saavat unohtaa epäilynsä ja ratkaista omat kiistansa ennen kuin he voivat toivoakaan voittavansa – Takhisiksen, Pimeyden Kuningattaren.

(muokattu 02.02.2016)

Muita kirjoja joista saatat pitää

Mustan kuningattaren lohikäärmeet (Dragonlance: Kadonneet kronikat, #2)Tiimalasivelhon lohikäärmeet (Dragonlance: Kadonneet kronikat, #3)Syyshämärän lohikäärmeet (Dragonlance: Kronikat, #1)Talviyön lohikäärmeet (Dragonlance: Kronikat, #2)Kääpiökuilujen lohikäärmeet (Dragonlance: Kadonneet kronikat, #1)

Kirja-arvioita (3)

tintti89 avatar
Kirjoittanut ()
5.0
Kevätaamun lohikäärmeet on huomattavasti synkempi kuin sarjan edelliset kirjat. Juoni etenee tasaisesti, mutta vauhdikkaasti eteenpäin pitäen lukijan mielenkiintoa yllä läpi koko kirjan. Se seuraa asioita ja tapahtumia vuorotellen eri henkilöiden näkökulmasta. Surullisin kohta kirjassa on erään päähenkilön menehtyminen. Kirjan hekilöjä syvennetään edelleen tässä kirjassa. Tanisin ihmispuoli pääsi valloilleen suurimmassa osassa kirjaa. Tasslehoff pysyi omana itsenään ... (lisää)
satunen avatar
Kirjoittanut ()
4.0
Tämä kronikka elää ja virtaa mukavasti. Rakastan tarinan velhoa ja vanhoja lohikäärmeitä,joihin auttamattomasti samaistui. Kaikille,jotka pitävät perinteisestä seikkailukirjoista. Sankarit ovat uljaita,lohikäärmeet mahtavia ja neidot kauniita. Tasslehof ja Flint ovat kumppanukset vailla vertaa. Heidän tarinansa on liikuttava ja olen lukenut sarjan moneen kertaan. Aina liikutun tietyissä kohdissa. Minussa on varmaan jotain vikaa:))
Fingon Ringëril avatar
Kirjoittanut ()
5.0
Kun sain luettua kyseisen kirjan, mielessä ei ollut haikeutta niin kuin yleensä sarjan viimeistä osaa luettaessa. Tähän saattoi olla syynä se että, tiedän päähenkilöiden seikkailevan muissakin kirjoissa. Kuitenkin uskon että, syynä oli sarjan lopetus. Kirjailijat eivät "tappaneet" ketään lopetuksessa vaan jo ennemmin. Ja loppu oli muutenkin "hohdokas". Kiitän tästä kirjailijoita. Vaikka kirjassa oli pieniä puutteita (päähenkilöiden käyttämättömyys joissain kohdissa ... (lisää)
Paikalla 2 jäsentä ja 52 vierailijaa
Jussi, Wanda
Uusin jäsen: Hilla Karjalainen
Jäseniä yhteensä: 8699