Tyylit: fantasia
Avainsanat: dragonlance, dungeons & dragons, lohikäärmeet
Alkuteos ilmestynyt 1985. Suomentanut Mika Renvall. Kannen kuva: Larry Elmore. Kuvat: Jeffrey Butler. Runot: Michael Williams. 5. painos 2003. Nidottu.
Lohikäärmeet. Satujen hirviöt. Tarinat, joita kerrottiin lapsille.
Mutta nyt lohikäärmeet ovat palanneet Krynniin. Sota ja hävitys uhkaavat koko valtakuntaa.
Toivo herää, kun kevät koittaa. Sankarit ovat vihdoin saaneet lohikäärmepeitset aseikseen, ja niiden turvin he käyvät viimeiseen, epätoivoiseen taisteluun lohikäärmeitä vastaan.
Ritari ja barbaari, soturi ja puolhaltia, kääpiö ja kentti sekä synkkäsieluinen velho saavat unohtaa epäilynsä ja ratkaista omat kiistansa ennen kuin he voivat toivoakaan voittavansa – Takhisiksen, Pimeyden Kuningattaren.
Uusimmat keskustelut
| Aloita uusi keskustelu tästä kirjasta | Näytä kaikki keskustelut |
Tietoa kirjailijasta :: Tracy Hickman
Yhdysvaltalainen Tracy Hickman on syntynyt vuonna 1955 Salt Lake Cityssä Utahissa. Hän on MAP-kirkon jäsen ja teki vuosina 1975–77 lähetystyötä Havaijilla ja myöhemmin Indonesiassa. Oleskeltuaan lähes kahden vuoden ajan jälkimmäisessä maassa Hickman osaa puhua indonesiaa, johon hän on kertonut ajoittain pohjanneensa kirjoissaan käyttämänsä loitsusanat. Palattuaan kotiin hän meni naimisiin lukioaikaisen rakastettunsa Laura Curtissin kanssa.
Laura ja Tracy Hickman suunnittelivat Dragonlance-pelin maailman TSR-yhtiölle, jonka sittemmin osti Wizards of the Coast. Dragonlance syntyi heidän ajaessaan Utahista Wisconsiniin työhaastatteluun TSR:lle, perheen ollessa tiukassa taloudellisessa tilanteessa työttömyyden ... (lisää)
Muita kirjoja joista saatat pitää
 |  |  |
Kirja-arvioita (3) |
|---|
Kevätaamun lohikäärmeet on huomattavasti synkempi kuin sarjan edelliset kirjat. Juoni etenee tasaisesti, mutta vauhdikkaasti eteenpäin pitäen lukijan mielenkiintoa yllä läpi koko kirjan. Se seuraa asioita ja tapahtumia vuorotellen eri henkilöiden näkökulmasta. Surullisin kohta kirjassa on erään päähenkilön menehtyminen.
Kirjan hekilöjä syvennetään edelleen tässä kirjassa. Tanisin ihmispuoli pääsi valloilleen suurimmassa osassa kirjaa. Tasslehoff pysyi omana itsenään ... (lisää)
|
Tämä kronikka elää ja virtaa mukavasti. Rakastan tarinan velhoa ja vanhoja lohikäärmeitä,joihin auttamattomasti samaistui. Kaikille,jotka pitävät perinteisestä seikkailukirjoista. Sankarit ovat uljaita,lohikäärmeet mahtavia ja neidot kauniita. Tasslehof ja Flint ovat kumppanukset vailla vertaa. Heidän tarinansa on liikuttava ja olen lukenut sarjan moneen kertaan. Aina liikutun tietyissä kohdissa. Minussa on varmaan jotain vikaa:))
|
|
Kun sain luettua kyseisen kirjan, mielessä ei ollut haikeutta niin kuin yleensä sarjan viimeistä osaa luettaessa. Tähän saattoi olla syynä se että, tiedän päähenkilöiden seikkailevan muissakin kirjoissa. Kuitenkin uskon että, syynä oli sarjan lopetus. Kirjailijat eivät "tappaneet" ketään lopetuksessa vaan jo ennemmin. Ja loppu oli muutenkin "hohdokas". Kiitän tästä kirjailijoita.
Vaikka kirjassa oli pieniä puutteita (päähenkilöiden käyttämättömyys joissain kohdissa ... (lisää)
|
Jussi, Wanda
Uusin jäsen: Hilla Karjalainen
Jäseniä yhteensä: 8699