Lyran Oxford

ja Pullman kävi koulua Lontoossa ja Walesissa. Innoittajikseen tarinoiden kertojaksi ryhtymiselle Pullman on maininnut lapsuutensa radiokuunnelmat ja seikkailusarjakuvat. Myöhemmin mukaan tulivat kummitusjutut, joita hänellä ja hänen ystävillään oli tapana kertoa toisilleen. Hänen suosikkikirjailijoitaan oli Tove Jansson. Pullman opiskeli englannin kieltä Oxfordissa Exeter Collegessa. Vuonna 1970 Pullman avioitui Judith Spellerin kanssa. Heillä on kaksi poikaa.

Valmistuttuaan opettajaksi Pullman työskenteli yläkoulun opettajana useissa Oxfordin kouluissa. Hänellä oli tapana kertoa oppilailleen tarinoita suullisesti ja kirjoittaa koulunäytelmiä oppilaiden esitettäviksi. Jotkut näytelmistä ilmestyivät myöhemmin muokattuna lastenkirjoiksi. Pullmanin ensimmäinen lastenkirja julkaistiin 1982. Vuosikymmenen puolivälistä lähtien Pullman työskenteli luennoitsijana opettajaksi opiskeleville. Vuodesta 1996 hän on kirjoittanut päätoimisesti. Pullman vieraili Suomessa Finnconissa 1999. Nykyisin Philip Pullman asuu maalla lähellä Oxfordia vaimonsa Juden kanssa. Kun Pullman ei kirjoita, hän nauttii elämästään: katselee televisiota, piirtää, tekee puutöitä tai soittaa pianoa. Universumien tomun vinjettikuvat ovat hänen tekemiään.

Kirjailijana Pullman on ennen kaikkea tarinankertoja. Pullman onkin arvostellut aikuisille kirjoittajia juonen unohtamisesta ja liiallisesta tekniikan ja tyylin painottamisesta. Hän itse haluaa vastata nimenomaan lukijoiden tarinannälkään. ”Kysyttäessä, mitä haluan viestiä lukijalle jollakin asialla, minun on pakko sanoa etten sano. En ole viestintäbisneksessä, olen olipa kerran -bisneksessä.” Philip Pullman on sanonut haluavansa kirjoittaa juuri lapsille itsekeskeisen joutavanpäiväisyyden välttämiseksi. Hän toteaa, että lastenkirjallisuudella on suurten kysymysten käsittelyn taakka, jonka aikuistumista karttavien aikuisten sukupolven kirjallisuus on hylännyt. ”Lastenkirjat – – käsittelevät sellaisia perimmäisiä kysymyksiä kuin mistä tulemme, mitä on ihmisenä oleminen, mitä pitää tehdä ollakseen hyvä, tällaisia perustavia, tärkeitä kysymyksiä ei käsitellä aikuisten lukemissa kirjoissa, vaan kirjoissa, joita lukevat lapset.” (BBC:n haastattelu 28.12.2001)

Nimi Universumien tomu viittaa John Miltonin runoelmaan, josta on peräisin myös Lapin ja revontulien merkitys tarujen tyyssijana. Pullman halusi Miltonin eepoksen Kadotetun paratiisin innoittamana kirjoittaa jotain mahdollisimman suurta, ja samalla tehdä omia huomautuksiaan Miltonin runoelmassaan esittämiin ajatuksiin. Universumien tomun voi lukea myös steampunk-scifinä. Pullman itse on todennut, että tieteiskirjallisuus ei kiinnosta häntä. Trilogiassa pohditaan eettisiä kysymyksiä, muun muassa vapauden ja rajoituksen sekä hyvän ja pahan suhdetta, mutta on samalla myös jännittävä fantasiaseikkailu.

Pullman luonnehtii trilogiaansa nykyaikaiseksi Aatami ja Eeva -kertomukseksi. Pullman näkee syntiinlankeemuksen pelkästään hyvänä asiana ja katsoo, että kirkko on ymmärtänyt koko asian aivan väärin. ”Syntiinlankeemus on kiehtova tarina, joka käsittelee suuria kysymyksiä, hyvää ja pahaa.” Pullman kuuluu Britannian uskonnottomien etujärjestöjen kannattajiin: hän on Britannian humanistiyhdistyksen tukija sekä National Secular Societyn kunniajäsen.

Kultainen kompassi voitti ilmestyttyään Carnegie-mitalin ja vuonna 2007 teos valittiin Carnegie-mitalin 70-vuotisen historian kunniaksi järjestetyssä internet-äänestyksessä palkinnon voittaneista kirjoista yleisön kaikkien aikojen suosikiksi. Vuonna 2003 Pullman sai ensimmäisenä lastenkirjailijana suuren brittiläisen Whitbread-pääpalkinnon teoksesta Maaginen kaukoputki. Trilogian on suomentanut vuonna 2001 valtion kääntäjäpalkinnon saanut Helene Bützov. Kultaisen kompassin elokuvaversio ilmestyi vuonna 2007. 

Vuonna 2005 Pullman sai jaetun Astrid Lindgren -palkinnon. Palkintolautakunnan mukaan Pullmanin hahmot ovat värikkäitä ja aina nuorten ihmisten puolella. Nämä hahmot kyseenalaistavat arvovallat. Samalla ne julistavat inhimillisyyden ja rakkauden voimaa ja säilyttävät lapsen luottavaisuuden synkimmissäkin tilanteissa. Palkinnon antajien mielestä Pullman ”luo ja tutkii kekseliäisyydellä, kielellisellä loistavuudella ja psykologisella näkemyksellä luomiaan maailmoja menettämättä kosketusta tähän päivään”.

Vuonna 2008 Times-lehti valitsi Pullmanin 50 parhaan toisen maailmansodan jälkeisen brittikirjailijan listan sijalle 43.

Lähteitä

Markus Hotakainen: ”Philip Pullman, tarinankertoja”. Portti 4/1996.
Ulkomaisia nuortenkertojia 1. BTJ Kirjastopalvelu, 2001.
Ulkomaisia fantasiakirjailijoita. Toimittanut Vesa Sisättö. BTJ Kirjastopalvelu, 2003.