Sidottu.
"– Linnanherra aikoo ajaa meidät tiehensä, ellemme maksa alueesta mielettömän suurta hintaa.
– Paljonko hän vaatii Mäntyjoen alueesta?
– Senttaalin hopeaa!
– Mitä aiot tehdä, Joot Forniotinpoika?
– Emme maksa mitään! Mieluummin taistelemme.
Isän sanat iskeytyivät kuin veitsi Rautin rintaan. Joutuisivatko jootit jälleen kerran sotaan?
– Hopeaa, Raut mutisi ja katsoi kysyvästi Aidaniin. – Senttaali hopeaa...
Heidän katseensa kohtasivat. Kumpikaan ei sanonut mitään, mutta kumpikin arvasi mitä toinen ajatteli.
Entä jos hopeakello nostettaisiin merestä?"
Raut Jootinpojan heimo on asettunut Hopeamerelle. Raut lähetetään Kontiolaan hopeaseppä Aidanin oppilaaksi. Mutta linnanherra Mundus väittää joottien maita omikseen ja vaatii niistä maksuksi senttaalin hopeaa. Vaihtoehtona on joutuminen orjuuteen – tai uusi maanpako!
Aidan kertoo Rautille Aarnikotka-laivasta, jonka hylyssä on haltian takoma hopeakello. Sen hinnalla Raut pystyisi lunastamaan joottien maat! Vedenhaltia Noroin avulla Raut sukeltaa mereen etsimään uponnutta laivaa ja hopeakelloa. Hän joutuu taisteluun Näkkiä vastaan, joka myös havittelee kelloa itselleen. Lopulta Raut päätyy hopeasepän oppiin vuorenhaltian luokse.
Ehtiikö Raut ajoissa takaisin ihmisten ilmoille vai joutuuko joottien heimo orjuuteen? Mikä on hopeakellon salaisuus?
Itsenäinen jatko-osa Raut Jootinpoika ja haltiakivi -kirjalle.
Arvosana kirjalle
Leena Laulajainen
Leena Laulajainen (entinen Laitala, o.s. Mälkönen, 1939–2017) oli monipuolinen kirjailija ja runoilija. Hän sai tuotannostaan useita palkintoja, muun muassa Finlandia Junior -palkinnon sadusta Kultamarja ja metsän salaisuudet (1998) sekä Pro Finlandia -mitalin (2001) koko tuotannostaan lasten- ja nuortenkirjailijana.
Laulajaisen keskeisiä teemoja ovat lapsen ja yleensä ihmisen kehitys ja kasvu, oman itsensä ymmärtäminen ja hyväksyminen, suvaitsevuus sekä tasapainoinen suhde ihmisen ja luonnon välillä. Tuotannossaan Laulajainen käytti usein virikkeenä suomalaista ja suomalais-ugrilaista kansantarustoa.
