Sysilouhien sukua

Kirja oli joissain kohdin sekava tuntui että tapahtumia vyöryi niin paljon että kokonaisuuden muodostaminen oli vaikeaa, tämä kirja loi kuitenkin hyvän pohjan jatko-osille jotka suosittelen lukemaan!

Paras suomalainen Fantasiakirja mitä olen koskaan lukenut<3

Ihan mukava ja harmiton lukukokemus. Ensimmäinen positiivinen yllätys löytyi heti kannen avattuani, nimittäin kartta. Olisin antanut kirjalle viisi tähteä, jos päähenkilö olisi ollut muutamankaan vuoden vanhempi. Itseäni häiritsee päähenkilön nuoruus siinä mielessä, että kirjailijan oma suhtautuminen tuon ikäiseen tyttölapseen on aavistuksen hakoteillä. Nonna on siis lapsi, mutta hän vaikuttaa tekevän päätöksiä kuten aikuiset, suhtautuvan asioihin kuten aikuiset ja näkevän maailman samoilla silmillä kuin aikuiset. Aivan kuin kirjailija välillä unohtaisi, että Nonna on pieni tyttönen kaukana kotoa tuhansille vaaroille alttiina. Nonnan äärettömät pelkotilat ja epävarmuuden hetket eivät välity tekstistä sillä tavalla kuin voisi kuvitella. Kirjaa lukiessa saa sen vaikutelman, että hän on kaiken aikaa varma siitä, että aina joku tulee ja pelastaa, jos hän joutuu vaikeuksiin. Fantasiamaailma on hienosti koostettu, mikä on kerrassaan upea saavutus suomalaiselta kirjailijalta. En silti ihan ymmärrä sitä kiitosten määrää, jota se kerää lukijoiden arvosteluissa, sillä tällaisen kirjan ja kirjasarjan ollessa kysymyksessä täydellisen fantasiamaailman luominen on välttämättömyys, ja siinä vähintäänkin pitäisi pyrkiä perfektionismiin. Monet henkilöhahmot ovat hyvin mielenkiintoisia. Esimerkiksi Sigwulf on aivan loistava salaperäinen hahmo, ja Gunhilde, Nonnan äiti, on ehdottomasti yksi maailman huonoimmista äideistä päästäessään lapsensa yksinään (no onhan se jääkarhu) ties minne. Auer on ilahduttavasti luonut mielenkiintoa herättävän louhikansan ja löytänyt aivan uusia ulottuvuuksia jo niin loppuunlennetyistä lohikäärmeistä. Silti olen sitä mieltä, että vielä enempäänkin olisi voinut olla saumoja. Paljon plussaa annan monisyisyydestä juonenkehittelyssä. Valitettavasti omaa lukunautintoani häiritsi pahasti se, että kirjailija on tietoisesti pyrkinyt kirjoittamaan kirjan lapsille ja nuoremmille lukijoille. Tekstistä välittyy selvästi välttelevyys ja silottelu. Auer ei ole halunnut tiivistää tunnelmaa pelottaviksi tai uhkaaviksi muodostuvissa tilanteissa. Itse en valitettavasti kuulu kohderyhmään. Kolmikymppisyyden painaessa päälle en enää täysin kykene sivuuttamaan olankohautuksella sitä, että fantasiakirjallisuudesta suurin osa pörrää lasten ympärillä ja päähenkilön tulee aina olla mahdollisimman nuori. Minua häiritsi erityisesti se, että Nonna on niin epätyypillinen ja epäinhimillinen, utelias ja mitäänpelkäämätön, vaaroille altis lapsi, joka aina pelastuu kuin ihmeen kaupalla naarmuitta, eivätkä edes päähän kohdistuneet rajummatkaan tällit muistuta edellispäivän tapahtumista päänsäryllä tai jomotuksella. Kannessa hehkutetaan teosta sanoilla ’täysveristä, laadukasta kotimaista fantasiaa’ ja itse lisään siihen ’vielä kun saataisiin samaa aikuisillekin’. Tämän luettuani odotan paljon jatko-osilta erityisesti Nonnan hahmon kehittymisen suhteen. Suosittelen kirjaa kaikille, joita päähenkilön omituisuus ja nuori ikä eivät häiritse.

Yksi parhaita kirjoja joita olen koskaan lukenut. Todiste siitä, että suomalaiset osaavat kirjoittaa hyvää fantasiaa. Olen lukenu kaikki osat kahteen kertaan, joka on harvinaista minulta. Kannattaa lukea:) Ansaitsee todellakin arvosanan 10

Aivan upeaa, kaikin puolin. Kerronta oli mukavaa, ja maailma oli täydellisesti tehty! Ehdottomasti yksi lempikirjoistani! Tämä on myös niitä erittäin harvinaisia kirjoja, jossa pidän kaikista hahmoista. Lähes aina löytyy joku, joka ärsyttää suunnattomasti, mutta tässä ei sekään ollut pilaamassa lukukokemusta. Kannattaa ehdottomasti lukea!

Olen samaa mieltä lohikäärmeistä. Miksi niiden pitäisikään olla aina pahiksia? Ainoa miinus on se että kokemattoman lukijan voi olla aluksi vaikea lukea kirjaa, mutta kun on lukenut kirjaa ihastuu tähän luku tapaan. Bonus hienoista kartoista (mahtaa olla vaikeaa kehitellä sellainen) ja taustatiedoista. Ihastuin kirjaan täysin. Olen jo lukenut kaikki osat. Mielestäni tämä on parempi sarja kuin Potterit. Annoin viisi tähteä, olisi mielestäni ansainnut ainakin kuusi. *****

Kannen perusteella valittu kirja osoittautui "ihan kivaksi". Alku oli jotenkin liian tavallinen, eikä kerronta temmannut mukaansa. Jätin kirjan kesken, melkein vein takaisin kirjastoon, mutta jostain syystä jatkoin sittenkin lukemista. Alun tapahtumat oli kuvattu samaan aikaan liian nopeasti ja jotenkin huolimattomasti. Ihan kuin kirjoittaja olisi tahtonut alusta eroon sillä siunaaman hetkellä. Nonna ja Gunhilde olivat koko ajan ensin muuttamassa, sitten asettumassa aloilleen ja taas muuttamassa. Juuri oli Nonna päässyt vankityrmästä kun taas häntä vainottiin. Kun viimein ensimmäiset 150 sivua olivat takana, tarina saattoi alkaa. Skaflocin raunioilla kirja viimein sai minusta pikkuisen otteen. Loppua kohden jännitys ei kiristynyt. Aivan kuin olisi lukenut jonkin paremman kirjan alkua. Loppuratkaisu oli mitäänsanomaton, mutta kelvollinen. Kerta kaikkiaan hyvän sarjan ainoa huono osa. Olen onnellinen kuitenkin että tuli luettua, seuraavat osat ovat huomattavasti parempia.

Sysilouhien suku on suomalaisen fantasian kärkeä ja lupaavin kotimainen fantasiakirja minun mielestä. Mukavaa on myös että kirjassa liikutaan suomalaisille varsin tutussa ympäristössä, lumen ja talven hallitsemassa maassa. Ja maisematkin ovat vuoria lukuunottamatta perisuomalaiset. Kirja tempaa mukaansa ja tarinassa kulkee monia lankoja ja siinä on niin traagisia kuin hauskojakin kohtia. Maailma on yksityiskohtaisen tarkasti luotu ja tarina jättää jatkon auki. Tätä kun saisi markkinoitua ulkomaille. Suosittelen kirjaa kaikille kotimaisesta fantasiasta kiinnostuneille, sillä tämä on se kirja joka on nostanut suomalaisen fantasian aivan uudelle tasolle. Arvosana: 10.

"Sysilouhien sukua" on melko omanlaisensa tapaus suomalaisen fantasian piirissä. Sitä väitetään kovasti lastenkirjaksi, mutta se tarjoaa varmasti kokemuksellisia hetkiä aivan kaiken ikäisille. Kirjan suurimpia vahvuuksia on omaperäinen, systemaattiseksi koottu fantasiamaailma - josta huomio, arvon kanssalukijani, ei suinkaan ole kerrottu kerralla kaikkea mahdollista. Paljon mielenkiintoa kutkuttavaa jää vielä peittoon seuraavien osien varalle. Talviset maisemat aiheuttavat vilunväreitä ja ikikliseeksi nousseista lohikäärmeistä saadaan kerrankin jotain sykähdyttävämpää irti. Mukana pyörii yksi symppisjääkarhu, mielenkiintoisia taikuuden muotoja ja hyviksiä, joista ei oikein tiedä, ovatko he sittenkään niin hyviä tyyppejä. Suosittelen.