Ennuskivien mahti

Luin kirjan ensimmäistä kertaa silloin kun se oli uusi. Tykkäsin siitä silloin, vaikken periaatteessa ollutkaan enää kohderyhmää iältäni. Myös aikuisena luettuna tarina tuntuu edelleen toimivan, vaikken olekaan muutamaan vuoteen kirjaa lukenut. Reaalimaailman ja fantasiamaailman yhdistäminen toimii kirjassa hyvin. Itse en tässä huomannut mitään ongelmia, joista haluaisin syyttää kirjoittajan nuorta ikää, vaan kirja tuntui hyvältä tällaisenakin. Hyvään lukukokemukseen ja siten myös arvioon vaikuttaa se, että tykkään muutenkin vastaavasta "tyttömäisemmästä" fantasiasta enemmän kuin "perinteisestä" fantasiasta.

Pidin tästä kirjasta kovasti. Vaikutuin suuresti sitä, että Bujor oli 12 kun kirjoitti tämän (mutta en minä sen perusteella tätä arvioi). Vau! Pääkolmikko oli oikein kiva, erilaiset persoonat ja sitä rataa, tapahtumat mielikuvituksellisia ja viimeisteltyjä. Bujor on keksinyt tarinaansa asioita, jotka kertovat hyvästä mausta, luovuudesta ja kunnioituksesta omia hahmojaan kohtaan. Todella viehättävä, raikas, erilainen ja ahmittava kokonaisuus, joka kestää monta lukukertaa. Suosittelen.

En tiedä mitä kirjalta odotin, tai odotinko mitään. Varautunut ainakin olin, sillä tiesin kirjailijan olevan varsin nuori kirjoittaessaan kirjan. En tiedä olinko pettynyt, mutta en silti liiemmin pitänytkään kirjasta. Jotkut kohdat tuntuivat epäloogisilta ja olisin ehkä kaivannut jotain hieman enemmän kirjaan. Ei kirja kuitenkaan sisältänyt pelkästään ei-niin-hyviä kohtia, oli joukossa paljon hyvääkin! En siis varsinaisesti sano, ettei kirjaa kannattanut lukea, mutta tämä kirja ei ollut erityisesti minun mieleeni :)

Tylsähkö kirja... Kun luin tämän kirjan ehkä komisen vuotta sitten 11-vuotiaana ajattelin että ei mikään erikoinen. Ennen luin kirjoja todella harvoin ja tämän lukeminen tuntui ajan tuhlaukselta. En pitänyt kirjasta, mutta ehkä jollekkin toisella mieleen...

Pidin kirjasta? Alku oli vähän rasittava eivätkä kaikki Nimettömän seikkailut jaksaneet kiinnostaa. Muuten pidin kirjasta (saattoi johtua että luin kirjan yhdeksän vuotiaana). Keskustelu kuoleman kanssa oli todella hauska. Kuolema oli kirjassa todella hauska luonne. (Olis vähentänyt kuoleman pelkoa jos sellaisen olisin joskus omistanut.) Kirja pitää arvostella semmoisena kun se on, eikä arvosteluun pidä pistää aina kirjailijan nuorta ikää.

Ennuskivien mahti on todella inspiroiva teos. Flavia on kirjoittanut kauniin kirjan ystävyyden voimasta ja elämän kauneudesta. Oli todella virkistävää, kuinka asioita oli kuvattu eri tavalla kuin yleensä; kirjailija oli rikkonut monia kaavoja ja luonut upean maailman. Kun luin tämän kirjan ensimmäisen kerran kauan sitten, se teki minuun todella suuren vaikutuksen myös kirjoittajan iän takia, sekä fantasiamaailman, josta se kertoi. Suosittelen lämpimästi 12-vuotiaille hyvää fantasiaa rakastaville tytöille. Myös vanhemmille lukijoille tekee hyvää nähdä, mihin Flavia Bujor on pystynyt ja jo 12 vuoden ikäisenä.

Tämä kirja olisi uponnut minuun varsin hyvin joskus kymmenen ikävuoden kieppeillä, mutta siitä todellakin huomaa, että kirjoittaja on varsin nuori tyttö. Sellaisen kirjoittamaksi tätä voi pitää saavutuksena. Olisin suonut, että Flavia olisi työstänyt tätä vielä muutaman vuoden ja antanut sitten maailmalle hieman kypsemmän teoksen. Toisaalta sitä ei luultavasti olisi edes julkaistu, sillä kirja tuntuu menestyvän lähinnä kirjoittajan poikkeuksellisen nuorella iällä.

Kirjan käänteet pystyi aika hyvin arvaamaan etukäteen, kuten myös tapahtumien kulun. Silti kirjan juoni ja salaperäisyys riittivät kirjan loppuun lukemiseen. Kuoleman kanssa keskustelu, oli hauskin kohta. (Ottaen huomioon että kirjailija oli vain kaksitoista vuotias kirjoittaessaan kirjan.)