Tyylit: kauhu > goottilainen kauhu
Avainsanat: 1800-luku, elokuva, tv-sarja, vampyyrit
Osallistu keskusteluun (viestejä 1 kpl)
Alkuteos ilmestynyt 1897.
1. laitos: Kammottava kreivi. Nide Oy, 1952. Lyhentäen suomentanut Risto Kalliomaa.
2. laitos: Otava, 1977. Lyhentämättömästä alkuperäisteoksesta suomentanut sekä johdannolla ja huomautuksilla varustanut Jarkko Laine. Kannen piirros: Matti Louhi. Sidottu.
5. painos: Otava, 2007. Keskiyön kirjasto. Sidottu, kansipaperi.
6. painos: Otava, 2007. Seven. Nidottu.
Vampyyrikirjallisuuden raamattu
Kreivi Draculan linnaa Transsilvaniassa asuttavat elävät kuolleet ja vartioivat kuun kelmeässä valossa ulvovat sudet, yön lapset. Kun vampyyrimonarkki matkustaa terrorisoimaan Lontoon asukkaita, hän joutuu taisteluun hyvän voimia vastaan. Kreivi jättää jälkeensä vertahyytävää kauhua, mutta myös lumoihinsa joutuneita ihmisparkoja.
Vuonna 1897 ilmestynyt Dracula on klassinen kauhuromaani ja kaikkien vampyyrikirjojen äiti, josta on tehty lukuisia elokuvaversioita.
Uusimmat keskustelut
| Aloita uusi keskustelu tästä kirjasta | Näytä kaikki keskustelut |
Tietoa kirjailijasta :: Bram Stoker
Abraham ”Bram” Stoker (1847–1912) oli irlantilaissyntyinen kirjailija, joka tunnetaan kauhuromaanin Dracula (1897) kirjoittajana.
Stoker syntyi Clontarfissa, rannikkokylässä lähellä Dublinia. Lapsena hän oli sairaalloinen, eikä pystynyt ennen kahdeksatta ikävuottaan kävelemään tai seisomaan itse. Kuusitoistavuotiaana, aloittaessaan Trinity Collegessa Dublinissa, hänestä tuli kuitenkin jalkapallotähti. Hänet valittiin myöhemmin yliopistonsa parhaaksi urheilijaksi. Stoker opiskeli aluksi matematiikkaa, mutta toimi myös filosofisessa seurassa. Hän innostui myös näyttelemisestä.
Stoker halusi kirjailijaksi, ... (lisää)
Muita kirjoja joista saatat pitää
 |  |  |
Kirja-arvioita (5) |
|---|
Huolimatta juonen hitaudesta ja tarpeettomasta edestakaisin säntäilystä Draculassa on samanlaista myyttisen alkulähteen tenhoa kuin Sormusten herrassakin. Kaikkien Hollywood-versioiden ja Stephenie Meyereiden keskeltä olisi itse kunkin ehkä tarpeellista palata takaisin Transylvaniaan ja selvittää, miltä alkuperäinen vampyyri näyttää ja mitä pelkää. Karpaattien maisemia kuvaillaan tekstissä todella viehättävästi, ja kirjan alku ja loppu ovat jännittävää, täysiveristä ... (lisää)
|
Mikäli mielit aloittaa klassikoiden lukemisen, et voisi aloittaa paljon paremmin kuin Draculalla. Useimpiin nykyromaaneihin verrattuna se on hidastempoinen eivätkä tapahtumat kovin järisyttäviä, mutta sisältää kuitenkin meitä uuden vuosituhannen asukkejakin kiinnostavaa materiaalia, ja on vaikka Austeniin tai Brontëen verrattuna toiminnallinen.
Dracula sisältää traagisia ihmiskohtaloita, yliluonnollisia voimia, silkkaa kauhua ja – niille, jotka siitä pitävät – runsaasti ... (lisää)
|
Yleisesti klassikon aseman saavuttaneita teoksia arvioitaessa on aina enemmän tai vähemmän tulenaroilla poluilla, oli sitten kyseessä mikä taiteenlaji hyvänsä. Epäilemättä tässäkin tapauksessa on kyse yleisesti klassikoksi tunnustetusta merkkipaalusta, tarkemmin määriteltynä vampyyrikirjallisuuden sellaisesta, mutta myös yleisesti kauhukirjallisuuden. Olisi kai epätarkoituksenmukaista ruveta selostamaan juonesta sen enempää (kun en muutenkaan arvioissani pahemmin käsittele ... (lisää) |
Kirja ja sen henkilöt olivat hyvin keksittyjä, varsinkin kreivi Dracula. Pidin kirjasta ja luin sen nopeasti, vaikka se on aika raskasta vanhanaikaista tekstiä. Suosittelen kaikille, tämähän on klassikko!
|
Ajattelin lukea vampyyri-kirjallisuuden raamatun kuten takakannen teksti sanoo. Petyin pahasti. Kirja on ehkä hieno ja tarina on hyvä, mutta kirja ei pidä otteessan ja luin kirjan loppuun puolipakolla, koska toivoin vielä jotain ravistavaa tai pelottavaa. Tästä kirjasta jäi mieleen vain punaiset silmät, jotka vannon nähneeni yhtenä iltana kun luin kirjaa.
Kirjoittamani perusteella minua voisi pitää nuorena, joka ei ymmärrä klassikoita. Olen kyllä lukenut muita klassikoita ja tykännyt niistä, tätä kirjaa en vain ymmärrä.
|