Dracula - Bram Stoker 7.76   229

Alkuteos ilmestynyt 1897.

1. laitos: Kammottava kreivi. Nide Oy, 1952. Lyhentäen suomentanut Risto Kalliomaa.
2. laitos: Otava, 1977. Lyhentämättömästä alkuperäisteoksesta suomentanut sekä johdannolla ja huomautuksilla varustanut Jarkko Laine. Kannen piirros: Matti Louhi. Sidottu.
5. painos: Otava, 2007. Keskiyön kirjasto. Sidottu, kansipaperi.
6. painos: Otava, 2007. Seven. Nidottu.

Vampyyrikirjallisuuden raamattu

Kreivi Draculan linnaa Transsilvaniassa asuttavat elävät kuolleet ja vartioivat kuun kelmeässä valossa ulvovat sudet, yön lapset. Kun vampyyrimonarkki matkustaa terrorisoimaan Lontoon asukkaita, hän joutuu taisteluun hyvän voimia vastaan. Kreivi jättää jälkeensä vertahyytävää kauhua, mutta myös lumoihinsa joutuneita ihmisparkoja.

Vuonna 1897 ilmestynyt Dracula on klassinen kauhuromaani ja kaikkien vampyyrikirjojen äiti, josta on tehty lukuisia elokuvaversioita.


Bram Stoker :: viestejä 1 kpl

Kirja julkaistu 1977 (Otava)
Alkuperäinen nimi Dracula

Tietoja muokattu lokakuu 11, 2016

Arvosana kirjalle
Omassa kirjahyllyssäni

Keskiyön kirjasto -kirjasarja

Sarja sisältää 9 teosta.

Keskiyön kirjasto vie pimeyden ytimeen. Yhteensä kaksitoista kauhun ja pahuuden klassikkoa uuteen, upeaan ulkoasuun pakattuina. Käsitteeksi muodostuneita, laadukkaita kulttikirjoja nuorille ja aikuisille. Sarjan tarkoituksena on nostaa esiin kauhukirjallisuuden klassikoita, jotka kaikki kyllä tuntevat, mutta jotka ovat vielä monelta lukematta. Sarja innostaa myös nuoria kauhun ystäviä tarttumaan teoksiin.”

Suunnitellun kahdentoista sijasta kirjoja julkaistiin vain yhdeksän.

Tohtori Jekyll ja herra Hyde 7.06   108
Baskervillen koira 7.60   60
Dorian Grayn muotokuva 7.82   157
Sudenmorsian: Hiidenmaalainen tarina 7.88   106
Kärpästen herra 7.20   213
Frankenstein 7.10   144
Dracula 7.76   229
Muodonmuutos & Rangaistussiirtolassa 6.80   30
Nahka ja muita novelleja 7.36   20

Kirja-arviot & arvosanat

Cliffer666
Arvosanat 41
Kirja-arviot 41
Viestit 0
helmikuu 5, 2018
8 / 10

Yleisesti klassikon aseman saavuttaneita teoksia arvioitaessa on aina enemmän tai vähemmän tulenaroilla poluilla, oli sitten kyseessä mikä taiteenlaji hyvänsä. Epäilemättä tässäkin tapauksessa on kyse yleisesti klassikoksi tunnustetusta merkkipaalusta, tarkemmin määriteltynä vampyyrikirjallisuuden sellaisesta, mutta myös yleisesti kauhukirjallisuuden. Olisi kai epätarkoituksenmukaista ruveta selostamaan juonesta sen enempää (kun en muutenkaan arvioissani pahemmin käsittele sitä), joten keskitytään puhtaasti kirjan herättämiin tuntemuksiin. Heti ensimmäiseksi huomio kiinnittyy proosalliseen ilmaisuun, josta käy hyvin vahvasti ilmi romaani kirjoitusajankohta - myöhäisviktoriaaninen aikakausi ja "ajan henki". Erityisen räikeästi kiinnitin itse huomiota naisen asemaan ja ennen kaikkea sen heikkoon verrattavuuteen miehiin nähden. "Mutta kuinka Mina-rouva voisi kestää sellaista, kun se meiltä maailmaa nähneillä miehilläkin ottaa koville" jne. Jotenkin tuohon tapaan, en nyt muista sanatarkasti enkä jaksa alkaa selaamaan, mutta pointti varmaan menee perille. Ratkaisu, jossa koko teoksen kerrontatyyli on jaettu päähenkilöidensä päiväkirjakirjamerkintöjen muotoon, on eittämättä mielenkiintoinen. Verkas kerrontatahti myös saattaa kenties tuntua ajoittain puuduttavalta joidenkin lukijoiden mieleen, mutta minua se ei haitannut missään kohdin. Kuvaukset luonnosta ja maisemista tekivät erityisen suuren vaikutuksen allekirjoittaneeseen, aivan kuin olisi ollut itse henkilökohtaisesti ollut keskellä Karpaattien jylhää vuoristoa. Juuri romaanin ensimmäinen jakso onkin ehkä kaikkein voimmakkaimmin tunteita herättävää ja tunnelmaltaan kirjan parasta antia. Ajan romantiikka ja seksuaalisuus luovat osaltaan tunnusomaisen latauksensa. Jos minulta kysytään, on tämä ehdottomasti klassikkostatuksensa ansainnut, ei vain maineellaan vaan myös kerronnallisilla avuillaan ja erityisellä tunnelmaltaan. Romaani on laadultaan varsin mainio, muttei missään nimessä täydellinen. Joka tapauksessa ainakin minä nautin useaan otteeseen kirjan ainutlaatuisesta tunnelmasta, enkä voi olla suosittelematta sitä, mutta pitää myös osata asennoitua ja henkisesti oikein valmistautua kohtaamaan kirjan omanlaisensa tyyli, jota kuvailin arvion alussa.

Mirelle
Arvosanat 76
Kirja-arviot 35
Viestit 57
kesäkuu 13, 2015
6 / 10

Kirja ja sen henkilöt olivat hyvin keksittyjä, varsinkin kreivi Dracula. Pidin kirjasta ja luin sen nopeasti, vaikka se on aika raskasta vanhanaikaista tekstiä. Suosittelen kaikille, tämähän on klassikko!

Kirassiina
Arvosanat 395
Kirja-arviot 19
Viestit 8
toukokuu 30, 2014
6 / 10

Ajattelin lukea vampyyri-kirjallisuuden raamatun kuten takakannen teksti sanoo. Petyin pahasti. Kirja on ehkä hieno ja tarina on hyvä, mutta kirja ei pidä otteessan ja luin kirjan loppuun puolipakolla, koska toivoin vielä jotain ravistavaa tai pelottavaa. Tästä kirjasta jäi mieleen vain punaiset silmät, jotka vannon nähneeni yhtenä iltana kun luin kirjaa. Kirjoittamani perusteella minua voisi pitää nuorena, joka ei ymmärrä klassikoita. Olen kyllä lukenut muita klassikoita ja tykännyt niistä, tätä kirjaa en vain ymmärrä.

Tapsa
Arvosanat 155
Kirja-arviot 7
Viestit 253
elokuu 6, 2012
10 / 10

Mikäli mielit aloittaa klassikoiden lukemisen, et voisi aloittaa paljon paremmin kuin Draculalla. Useimpiin nykyromaaneihin verrattuna se on hidastempoinen eivätkä tapahtumat kovin järisyttäviä, mutta sisältää kuitenkin meitä uuden vuosituhannen asukkejakin kiinnostavaa materiaalia, ja on vaikka Austeniin tai Brontëen verrattuna toiminnallinen. Dracula sisältää traagisia ihmiskohtaloita, yliluonnollisia voimia, silkkaa kauhua ja – niille, jotka siitä pitävät – runsaasti viktoriaanista patsastelua. Romaanin alku Draculan linnassa on hyvin voimakas ja mieleenpainuva jakso, ja sitä seuraa hidas intensiteetin kasvattaminen, jossa rauhallinen englantilainen idylli muuttuu karmaisevaksi painajaiseksi. Draculan naiskuva on aikakaudelle tyypillisesti varsin puritaaninen, mutta siinä leikitellään seksuaalisillakin ajatuksilla muutaman mutkan kautta ja annetaan naishenkilöille muutakin tekemistä kuin miesten pelastamiksi tulo (vaikka harrastavat he sitäkin). Miehet itse ovat enimmäkseen tylsän ritarillisia, joskin rikkaita ja komeita, mutta heidänkin joukostaan löytyy moniulotteisempia hahmoja: vitsikäs mystikko Van Helsing sekä mieleltään murtunut luopio Renfield.

Varjolehti
Arvosanat 132
Kirja-arviot 56
Viestit 0
elokuu 3, 2008
8 / 10

Huolimatta juonen hitaudesta ja tarpeettomasta edestakaisin säntäilystä Draculassa on samanlaista myyttisen alkulähteen tenhoa kuin Sormusten herrassakin. Kaikkien Hollywood-versioiden ja Stephenie Meyereiden keskeltä olisi itse kunkin ehkä tarpeellista palata takaisin Transylvaniaan ja selvittää, miltä alkuperäinen vampyyri näyttää ja mitä pelkää. Karpaattien maisemia kuvaillaan tekstissä todella viehättävästi, ja kirjan alku ja loppu ovat jännittävää, täysiveristä kauhuromantiikkaa. Keskellä vain on välillä turhankin tasaista. Tekstiä elävöittää kuitenkin halki kirjan erilaiset kertovat äänet, eri hahmojen päiväkirjoista ja muista ”dokumenteista” kokoonkursittu muoto. Sinänsä kiinnostavan formaatin ongelmana on kylläkin väistämätön toisto (jokainen ahdistunut päiväkirjan pitäjä toivoo ”Jumalan varjelusta” vuoron perään) ja ajoittainen ajatuskulujen sekavuus. Lisäksi ne hahmot, jotka eivät pidä päiväkirjaa, jäävät ikävän litteiksi. Suosittelen kirjaa moniäänisen kerronan ja vanhan kauhun ystäville sekä kaikille niille, joita kiinnostaa nykykulttuurissakin tiheästi esiintyvän vampyyrikuvaston taustat. Uusi Keskiyön kirjaston painos on paitsi tyylikkään näköinen myös runsailla selityksillä varustettu.

joulukuu 29, 2021
Antoi 8 / 10 arvosanan kirjalle
huhtikuu 5, 2021
Antoi 6 / 10 arvosanan kirjalle
toukokuu 23, 2020
Antoi 6 / 10 arvosanan kirjalle
heinäkuu 19, 2019
Antoi 8 / 10 arvosanan kirjalle
kesäkuu 8, 2019
Antoi 6 / 10 arvosanan kirjalle