Tukikohta

Stephen King
Julkaistu: 1990 (Book Studio)
Alkuperäinen nimi: The Stand

Tyyppi: spekulatiivinen fiktio
Tyylit: kauhu
Avainsanat: tv-sarja
Osallistu keskusteluun (viestejä 182 kpl)

Alkuteos ilmestynyt 1978/1990. Suomentanut Kari Nenonen. Kannen kuva: Kari T. Leppänen. 1. laitos kahdessa osassa 1990. Sidottu ja nidottu painos. 2. laitos yksiosaisena 1994. Nidottu.

Horror Writer Association's Top 40 Horror Book of All Time, World Fantasy -palkintoehdokas 1979.

Testilaboratoriossa sattuu paha onnettomuus ja ilmoille pääsee hengenvaarallinen virus. Se on supervirus joka leviää kuin kulovalkea ja sitä on turha paeta sillä se liikkuu ilman mukana. Tartuntariski on lähes sataprosenttinen ja parannuskeinoa sairastuneille ei ole. Kuitenkin jostain ihmeellisestä syystä joillain ihmisillä on vastustuskykyä tälle tappajavirukselle. Ihmiset putoavat heidän ympäriltään kuin kärpäset mutta heille ei tule oireen oiretta.

Kun kaikki sairastuneet ovat kuolleet ja suurkaupungit ovat ihmisruumitten kaatopaikkoja, nämä selviytyjät alkavat pikkuhiljaa tavata toisiaan ja matkustaa kohti tiettyä pistettä, joka vetää heitä puoleensa. Muodostuu niin sanotusti hyvää tarkoittavien ja pahojen, helvetillisten klaanit, jotka kokoavat voimiaan viimeistä välienselvittelyä varten.

Muokannut Jussi (08.08.2016)

Tietoa kirjailijasta :: Stephen King

Stephen King (Yhdysvallat, s. 1947) on koulutukseltaan englanninopettaja. Hän julkaisi ensimmäisen kirjansa Carrie vuonna 1974. King on kirjoittanut myös salanimellä Richard Bachman.

King on lahjakas ja työhönsä vakavasti suhtautuva kirjailija, meidän aikamme Mark Twain tai Charles Dickens, vertaa Publishers Weeklyn arvostelija. Kingin monissa teoksissa on havaittavissa selvä sanoma: joskus ... (lue lisää)

kohteena on perheväkivalta, joskus vanhusten huono kohtelu, joskus yleinen suvaitsemattomuus ja heikompien sortaminen. Kun Stephen oli kaksivuotias, hänen vanhempansa erosivat. Äiti Nellie Ruth kasvatti Stephenin ja tämän adoptoidun isoveljen Davidin yksin. Kingit asuivat eri paikkakunnilla, kunnes Ruth King vei perheensä pysyvästi kotikaupunkiinsa Mainen Durhamiin, kun Stephen oli 11-vuotias.

Koululainen Stephen luki innokkaasti EC Comicsin kauhusarjakuvia ja alkoi kirjoittaaitse tarinoita. Hän kopioi tarinoitaan ja kauppasi niitä kaveripiirilleen. Stephen kävi koulunsa Durhamin peruskoulussa ja Lisbon Fallsin lukiossa, josta valmistui vuonna 1966.

Vuonna 1966 King pääsi opiskelemaan englantia Mainen yliopistoon Oronoon. Hän valmistui 1970, mutta ei heti löytänyt töitä opettajana. Vuonna 1971 hän avioitui yliopiston kirjastossa tapaamansa Tabitha Sprucen kanssa. Nuoripari asui aluksi asuntovaunussa Kingin opettaessa englantia Hampdenissa.Lisätuloja King hankki kirjoittamalla tarinoita miestenlehtiin.

Kingin mieleen juolahti ajatus koulukiusatusta tytöstä, jolla on telekineettisiä kykyjä. Hän ei kuitenkaan oikeastaan pitänyt kehittelemästään tarinasta eikä uskonut sen kaupalliseen menestykseen. Niinpä aloitettu kertomus päätyi roskakoriin. Sieltä Tabitha löysi sen ja rohkaisi Kingiä kirjoittamaan tarinan loppuun. Hän viimeisteli romaaninsa Carrien, ja lähetti sen Doubleday-kustantamolle. Hän saikirjasta 2500 dollarin ennakon, mikä ei ollut paljon romaanista edes vuonna 1973. Kuitenkin vielä vuoden sisällä Signet Books osti Carrien pokkarioikeudet 400 000 dollarin hintaan.

Pian esikoisromaanin myynnin jälkeen Kingin äiti kuoli syöpään, mutta ennen hänen kuolemaansa sisar ehti lukea hänelle Carrien. Pian tämän jälkeen King perheineen muutti Boulderiin Coloradoon, jossa hän kirjoitti paikkakunnalle sijoittuvan romaanin Hohto. Teos julkaistiin 1977 ja sen myötähän vakiinnutti asemansa kauhukirjallisuuden huipulla. Perhe palasi pian takaisin läntiseen Maineen 1975, missä hän kirjoitti romaanin Tukikohta, joka ilmestyi 1978. Sen jälkeen perhe muutti vielä Englantiin, mutta palasi pian takaisin Maineen, jossa King alkoi opettaa luovaa kirjoittamista Mainen yliopistossa. Siitä lähtien perhe on asunut Mainessa.

1980-luvulla King kehitti itselleen riippuvuuden huumeisiin ja viinaan. Vuonna 1987, Kingin juuri viimeisteltyä romaaninKolkuttajat, hänen perheensä ja ystävänsä saivat Kingin hakeutumaan päihdehoitoon. King luopui kaikista päihteistä 80-luvun lopussa, mistä lähtien hän on ollut raitis.

Kingin teosten pohjalta on tehty lukuisia elokuvia. Brian De Palma ohjasi Carriesta elokuvaversion vuonna 1976. Kuuluisin elokuva on Stanley Kubrickin ohjaama Hohto (1980). Rob Reinerin Stand by Me – viimeinen kesä (1986) ja Frank Darabontin Rita Hayworth – avain pakoon (1994) saivat useitaOscar-ehdokkuuksia.

Suomennetut teokset

Carrie (1974)
Painajainen (1975)
Hohto (1977)
Raivo (1977, nimellä Richard Bachman)
Yön äänet (1978)
Tukikohta (1978)
Pitkä marssi (1979, nimellä Richard Bachman)
Kosketus (1979)
Tulisilmä (1980)
Vimma (1981, nimellä Richard Bachman)
Cujo (1981)
Juokse tai kuole (1982, nimellä Richard Bachman)
Musta torni 1: Revolverimies (1982)
Kauhun vuodenajat(1982)
Christine, tappaja-auto (1983)
Uinu, uinu, lemmikkini (1983)
Ihmissuden vuosi (1983)
Talismaani (1984, yhdessä Peter Straubin kanssa)
Kirous (1984, nimellä Richard Bachman)
Lohikäärmeen silmät (1984)
Jälkeen keskiyön & Ennen aamunkoittoa (1985)
Se (1986)
Piina (1987)
Musta torni 2: Kolme korttia pakasta (1987)
Kolkuttajat (1987)
Pimeä puoli (1989)
Sydänyö (1990)
Musta torni 3: Joutomaa (1991)
Tarpeellista tavaraa (1991)
Doloreksen tunnustus (1992)
Julma leikki (1992)
Painajaisia ja unikuvia (1993)
Uneton yö (1994)
Naisen raivo (1995)
Kuoleman käytävä (1996)
Epätoivon kaupunki (1996)
Teloittajat (1996, nimellä Richard Bachman)
Musta torni 4: Velho (1997)
Kalpea aavistus (1998)
Eksyneiden jumala (1999)
Pedon sydän (1999)
Kirjoittamisesta (2000)
Unensieppaaja (2001)
Pimeyden talo (2001, yhdessä PeterStraubin kanssa)
Maantievirus matkalla pohjoiseen (2002)
Buick 8 (2002)
Musta torni 5: Callan sudet (2003)
Musta torni 6: Susannan laulu (2004)
Musta torni 7: Musta torni (2004)
Kuulolla (2006)
Liseyn tarina (2006)
Tapahtumapaikkana Duma Key (2008)
Auringonlaskun jälkeen (2008)
Kuvun alla (2009)
Pimeä yö, tähdetön taivas (2010)
22.11.63 (2011)
Musta torni: Tuulen avain (2012)
Tervetuloa Joylandiin (2013)
Tohtori Uni(2013)
Mersumies (2014)
Herääminen (2014)
Etsivä löytää (2015)

Linkkejä

Seppo Lehtinen: Kauhu ei yksin riitä kertomaan Kingistä. Turun sanomat 16.11.2003.
Tomi Ervamaa: Pelon ja surun maailmanmestari. Helsingin sanomat 11.11.2006.
Harri Haarikko: Painajainen. Aikakone1/1991.
Harri Haarikko: Tukikohta. Aikakone 1/1991.
Juhani Hinkkanen: Musta torni 1. Aikakone 2/1992.
P. A. Manninen: Kauhun vuodenajat. Aikakone 2/1992.
Harri Haarikko: Ihmissuden vuosi. Aikakone 4/1990.
Keijo Kettunen: Kirous. Helsingin sanomat 18.2.1998.
P. A. Manninen: Talismaani. Aikakone 4/1991.
Leena Peltonen: Jälkeen keskiyön & Ennen aamunkoittoa. Aikakone 2/1991.
Harri Haarikko: Kolkuttajat & Vain paljaat luut. Aikakone 3/1990.
Sami Myllymäki: Pimeä puoli. Aikakone 2/1991.
Leena Peltonen: Tarpeellista tavaraa. Aikakone 2/1992.
Markku Soikkeli: Kirjoittamisesta. Satakunnan kansa 2001.
Heidi Strengell: Maantievirus matkalla pohjoiseen. Rihmasto 2003.
Keijo Kettunen: Maantievirus matkalla pohjoiseen. Helsingin sanomat 20.12.2003.
Heidi Strengell: Musta torni 5. Rihmasto 2003.
Maria Loikkanen: Musta torni 5. Uusi nainen 6/2005. (PDF)
Maria Loikkanen: Musta torni 6. Uusi nainen 4/2006. (PDF)
Maria Loikkanen: Musta torni7. Uusi nainen 7/2006. (PDF)
Pentti Pesä: Auringonlaskun jälkeen. Savon sanomat 21.2.2011.
Petja Savoila: Pimeä yö, tähdetön taivas. Savon sanomat 18.11.2012.
Otto Sinisalo: Musta torni: Revolverimiehen alku. Lumo 12.3.2008.
S. Santikko: Musta torni: Revolverimiehen alku.Kvaak.fi 15.3.2008.
Jarkko Sikiö: Musta torni: Pitkä kotimatka. Kvaak.fi 18.11.2008.
Otto Sinisalo: Musta torni: Pitkä kotimatka. Lumo 27.11.2008.
Markku Reunanen: Musta torni: Pitkä kotimatka. V2.fi 2.2.2010.

Kuva: Virginia Sherwood.

Muita kirjoja joista saatat pitää

Kirja-arvioita (4)
(avaa kirja-arvio) Kirjoittanut Cliffer666 (23.01.2017) Noniin, tulipahan luettua. Huh. Melkoinen eepos. Ei siinä, ettenkö lukuihmisenä olisi tottunut pitkiin romaaneihin.. mutta kyllähän tämä silti pienet "päivittelyt" ansaitsee. Tuli mieleeni eräs arvostelu kyseisestä teoksesta, jonka olen lukenut.. "Olisi suotavaa, ettei kukaan tutustuisi Stephen Kingiin ensimmäistä kertaa Tukikohtaa lukemalla, koska kirjaa ei voi suositella kuin kaikkein sitkeänahkaisimmille King-faneille." Voin allekirjoittaa tuon puoliksi, mutta haluan silti ... (lue lisää) tarkentaa. Tämä ei missään nimessä ole tyypillisintä Stephen Kingiä, tuota kauhun kuningasta. Kukaan ei varmastikaan suosittelisi tätä teosta ensimmäiseksi sellaiselle, joka haluaa tutustua Kingin tuotantoon. Ja niin, se "puoliksi".. tarkoittaa, että King-fanaatikoille tämä on tietysti pakkoluettavaa, mutta muuten pystyvät tätä toisetkin lähestymään, sellaiset joilla ei välttämättä ole muuten intressejä kyseisen herran tuotantoon.. Tämä on loppujen lopuksi kuitenkinmelkoisen poikkeava tarina kyseisessä katalogissa. Dystopia käsitteenä on hyvä ottaa haltuun ennen kuin tähän kirjaan tarttuu. Ja vahva apokalyptinen pohjavire tässä on myös.. Olkoon sitten omien uskonasioidensa kanssa mitä mieltä tahansa. Mutta onhan tämä mestariteos. Ei jumaliste mikä eepos. Kuten takakansitekstissä luvattiin, tämä todellakin valvottaa. Reilu 1300 sivua saattaa tuntua arveluttavalta ja kyseenalaiselta, kantaako juoni ja mihin kaikkeen tyhjänpäiväiseen seKing ne sivut on tuhlannut.. Mutta ei. En poistaisi sivuakaan. En tiedä onko tämä paras Stephen Kingin kirjoittama teos, mutta kärkipäätä se on silti aivan ehdottomasti.
(avaa kirja-arvio) Kirjoittanut mörrimöykky (25.09.2015) Ehdoton suosikkini Kingin kirjoista. Suosittelen kaikille dystopian ystäville!
(avaa kirja-arvio) Kirjoittanut HourglassEyes (02.10.2012) Mahdollisesti paras Kingin koskaan kirjoittama kirja. Teksti tempaisee mukaansa heti alkusivuilta eikä King tapansa mukaisesti säästele ketään eikä mitään, kun laboratoriosta karannut tuhoisa virus pyyhkäisee suurimman osan ihmis- ja eläinkunnasta mennessään. Vanhaa kunnon Kingiä, joka on pakko lukaista aina silloin tällöin uudestaan, mieluten silloin, kun flunssapöpö alkaa kutitella nenän sisäpinnalla!
(avaa kirja-arvio) Kirjoittanut Barachiel (14.03.2009) Kirja oli todella hyvä, mutta välillä omasta mielestäni siinä eksyttiin asiasta. Kirjan henkilöt olivat milenkiintoisia ja asioita kuvattiin todella tarkasti. Jos kirjasta tulee elokuva niin menen katsomaan sen sata varmasti. Näytteliöiden täytyy olla kanssa todella hyviä.