Douglas Adams (Britannia, 1952–2001) oli kuuluisa humoristinen tieteiskirjailija. Hänen läpimurtonsa tapahtui kuunnelmana alkaneella kirjasarjalla Linnunradan käsikirja liftareille, jota myytiin hänen elinaikanaan 14 miljoonaa kappaletta ympäri maailman.
Adams opiskeli Cambridgen yliopistossa pääaineenaan englanninkielinen kirjallisuus. Eniten häntä kuitenkin kiinnosti näytteleminen ja kirjoittaminen. Adams myös liftasi Euroopassa. Kertomansa mukaan hän oli tällaisella matkallaan saanut erään opaskirjan nimestä ajatuksen teoksesta nimeltä Linnunradan käsikirja liftareille. Myöhemmin Adams ei kuitenkaan ollut enää
varma, mistä hän oikein oli saanut ajatuksen.
Vuonna 1974 Adams lähti yliopistosta aikeenaan luoda ura komediakirjoittajana. Alku ei ollut kovin menestyksekäs. Hän oli töissä muun muassa kanalan siivoojana, navetan rakentajana ja sairaalaan vastaanotossa. Välillä varreltaan 196-senttinen Adams jopa työskenteli henkivartijana rikkaalle arabialaiselle perheelle. Vielä samana vuonna hän joutui muuttamaan takaisin äitinsä kotiin Dorsetiin, missä hänen ei tarvinnut maksaa vuokraa. ”1976 oli pahin vuoteni. Ajattelin että olen toivoton kirjoittaja ja en tulisi koskaan ansaitsemaan rahaa sillä. Olin toivoton ja avuton.”
Vuonna 1977 Adams tapasi Simon Brettin, joka tuotti komediaohjelmia Britannian yleisradiolle. Adams teki sopimuksen scifi-komediasta, jossa päähenkilön talo tuhoutuu juuri ennen kuin koko maapallo häviää. Brett suostutteli BBC:n ottamaan näytelmän ohjelmistoonsa. Kuunnelma oli menestys ja Adams siirsi luomuksensa myös kirjan muotoon.
Linnunradan käsikirja liftareille (1979) pilkkaa avaruusseikkailujen kliseitä ja suuria paljastuksia kaikkeuden luonteesta. Hullut ajatukset ja tilanteet seuraavat toisiaan. Kirjan todellisuudessa toteutuvat pikemminkin epätodennäköisyydet kuin lainalaisuudet. Leikkisyys ja nokkela juonenkuljetus nostivat teoksen klassikoksi tieteishuumorin vaikealla saralla.
Polveilevaa juonta jatkoivat teokset Maailmanlopun ravintola (1980) ja Elämä, maailmankaikkeus – ja kaikki (1982). Sarjan edetessä Adamsin huumori tummenee. Neljäs kirja Terve, ja kiitos kaloista (1984) on jo juonellisesti edeltäjiään rauhallisempi teos. Rakkautta ja kuolemaa käsittelevä teos muistuttaa jo enemmän valtavirran kirjallisuutta.
Dirk Gentlyn holistinen etsivätoimisto (1987) oli irtiotto Linnunrata-sarjan maailmasta. Romaani yhdistää komediaa, etsiväparodiaa, kummitustarinaa ja aikamatkustusta.
Kahdeksan vuoden tauon jälkeen Adams palasi Linnunrata-sarjan pariin teoksessa Enimmäkseen harmiton (1992). Tämänkin kirjan sävy on vakavahko, jopa surumielinen. Adams ei ollut erityisen tyytyväinen kirjaansa, koska se oli hänestä synkkä yrittäessään väkisin hauskuttaa lukijoita. Adamsilla oli sitä kirjoittaessaan onneton vuosi perheessä sattuneen kuolemantapauksen vuoksi.
Douglasilla ja hänen vaimollaan Jane Adamsilla oli vuonna 1994 syntynyt tytär. He asuivat Pohjois-Lontoon Islingtonissa, josta he muuttivat 2000-luvulla Kaliforniaan. Douglas Adams kuoli vuonna 2001 yllättävään sydänkohtaukseen. Hän oli kuollessaan 49-vuotias.
Kirjoittaminen oli Douglas Adamsin mielestä yksinäistä ja huonostipalkattua puuhaa. Kirjailijan tärkeimpänä ominaisuutena hän piti päättäväisyyttä pysyä valitsemallaan kivisella tiellä.
Adamsin ystävät ja ihailijat tunsivat hänet ateistina, ympäristönsuojelijana sekä kameroiden, Macintosh-tietokoneiden ja muiden laitteiden harrastajana. Elämänsä loppupuolella hän oli suosittu tekniikka- ja ympäristöaiheiden luennoitsija. Richard Dawkinsin kirja Jumalharha (2006) on omistettu hänen ystävälleen Adamsille. Adams tutustutti Dawkinsin ja tämän tulevan vaimon, näyttelijä Lalla Wardin toisiinsa.
Joka vuosi 25. toukokuuta vietetään kansainvälistä pyyhepäivää, jolloin Adamsin muistoksi pidetään pyyhettä mukana. Linnunrata-kirjan pyyhevitsi oli syntynyt Adamsin lomalla, jolla hänen pyyhkeensä oli ollut aina hukassa.
Lähteitä
Science fiction. Toimittaneet Juhani Hinkkanen ja Kai Ekholm. Kirjastopalvelu, 1990.
Ulkomaisia nykykertojia 1. Toimittaneet Ritva Aarnio ja Ismo Loivamaa. BTJ, 1998.
Mervi Koski: Ulkomaisia nuortenkertojia. BTJ, 2001.
Ulkomaisia tieteiskirjailijoita 2. Toimittaneet Toni Jerrman ja Vesa Sisättö. BTJ, 2004.
Linkkejä
Muistokirjoitus Helsingin sanomissa.
Petri Immonen: Maailmanlopun ravintola. Helsingin sanomat 23.12.1990.
Leena Peltonen: Maailmanlopun ravintola. Aikakone 4/1990.
Marko Ahonen: Enimmäkseen harmiton. Aikakone 3/1995.
Pekka Markkula: Dirk Gentlyn holistinen etsivätoimisto. Aikakone 4/1989.
Kuva: Michael Hughes.
