Alkuteos ilmestynyt 1992. Suomentanut Jukka Saarikivi. Päällys: Heikki Kalliomaa. 3. painos 2002. Nidottu.
Linnunrata-trilogian viides osa on hauskempi kuin Psyko, jännittävämpi kuin veroilmoituksen täyttöopas ja lyhyempi kuin Sota ja rauha.
Arthur Dentillä menee muuten hyvin, mutta kaksi häneltä on hukassa: nainen, jota hän rakastaa ja maailma, jossa hän on elänyt. Omituisen hyperavaruusonnettomuuden seurauksena hän on muljahtanut rinnakkaismaailmaan, jossa onneksi on kysyntää hyvälle voileiväntekijälle.
Hyvin ei mene Ford Prefektilläkään, joka on alennettu ravintolakriitikoksi. Pian ei mene hyvin enää kellään. Tästä aikovat pitää huolen aivonsa hukanneet avaruusoliot, joiden kapteenilla on horoskooppien mukaan edessään huono kuukausi…
Arvosana kirjalle
Douglas Adams
Douglas Adams (Britannia, 1952–2001) oli kuuluisa humoristinen tieteiskirjailija. Hänen läpimurtonsa tapahtui kuunnelmana alkaneella kirjasarjalla Linnunradan käsikirja liftareille, jota myytiin hänen elinaikanaan 14 miljoonaa kappaletta.
Adams opiskeli Cambridgen yliopistossa pääaineenaan englanninkielinen kirjallisuus. Eniten häntä kuitenkin kiinnosti näytteleminen ja kirjoittaminen. Adams myös liftasi Euroopassa. Kertomansa mukaan hän oli tällaisella matkallaan saanut erään opaskirjan nimestä ajatuksen teoksesta nimeltä Linnunradan käsikirja liftareille. Myöhemmin Adams ei kuitenkaan ollut enää varma, mistä hän oikein oli saanut ajatuksen. Vuonna 1974 Adams lähti yliopistosta aikeenaan luoda ura komediakirjoittajana. Alku ei ollut kovin menestyksekäs ja Adams ansaitsi elantonsa sekalaisilla töillä. Vuosikymmenen lopulla Adams kirjoitti BBC:lle menestyksekkään scifi-komediansa. Linnunradan käsikirja liftareille (1979) pilkkaa avaruusseikkailujen kliseitä ja suuria paljastuksia kaikkeuden luonteesta. Kirjan todellisuudessa toteutuvat pikemminkin epätodennäköisyydet kuin lainalaisuudet. Kirjasarjan edetessä Adamsin huumori tummenee. Neljäs kirja Terve, ja kiitos kaloista (1984) käsittelee rakkautta ja kuolemaa muistuttaen jo enemmän valtavirran kirjallisuutta. Dirk Gentlyn holistinen etsivätoimisto (1987) ja Sielun pitkä pimeä teehetki (1988) yhdistävät komediaa, etsiväparodiaa ja spekulatiivista fiktiota. Linnunrata-sarjan pariin Adams palasi sarjan viidennessä teoksessa Enimmäkseen harmiton (1992), joka on myös sävyltään vakavahko.
Kirja-arviot & arvosanat
Kirja-arviot 118
Viestit 232
Tämä nyt on jo hieman edeltäjäänsä parempi. Mutta silti ei vain tahdo ylettää 1-3-osien tasolle. Jotenkin vain tuntuu siltä, että olisi ollut parempi jättää sarja tavallisen trilogian mittaiseksi, "maailman ensimmäisen viisiosaisen" sijaan. Ihan vaan naurutakuun vuoksi. Ikävä jäi Zaphodia...
Kirja-arviot 19
Viestit 0
No, jos on todella suuri Adamsin ja hänen vitsiensä fani, voi mielestäni jättää tämän kirjan lukematta ja antaa sarjan loppua neljänteen osaan. Adams oli itsekin pettynyt kirjaan, eikä olisi halunnut sarjan loppuvan tähän. Hän syytti siitä omaa huonoa vuottaan, ja sen todella aistii tästä kirjasta. Tarina ei ole läheskään niin hyvä kuin voisi olla. Itse kuvittelen, että ei, tämä ei kuulu siihen sarjaan. Kyllä, vaikka luinkin sen, kuvittelen että neljäs osa on viimeinen.
