Rovasti Huuskosen petomainen miespalvelija

Arto Paasilinna
Julkaistu: 1995 (WSOY)
Tyyppi: spekulatiivinen fiktio
Tyylit: fantasia, mainstream
Avainsanat: huumori, kotimainen

Päällys: Pekka Vuori. Sidottu, kansipaperi.

Hannu Lukkarinen on tehnyt romaanin pohjalta sarjakuvateoksen Karvainen kamaripalvelija vuonna 2006.

Omapäisen rovasti Oskari Huuskosen pitämä toukokuinen vihkitoimitus Nummenpään hirsikirkossa keskeytyy ikävästi: kylän pitokokki ja häntä tavoitellut emokarhu hiiltyvät korkeajännitepylväässä. Pitokokin pihakuusessa vikisee kaksi orpoa karhunpentua. Toinen löytää kotinsa Ähtärin eläinpuistosta, mutta toinen saa kodin rovasti Huuskosen majasta. Nummenpään seurakuntalaiset näet haluavat tällä merkillisellä 50-vuotislahjalla näpäyttää tulisilla saarnoilla laumaansa ruoskivaa rovastia.

Mutta rovastipa tykästyy Perhanaksi ristittyyn nalleensa jopa niin, että kriisiin suistuvalla mieheltä on lopulta karhu, mutta ei vaimoa, kotia tai työpaikkaa. Alkaa yhteinen vaellus. Oskarin opissa kontio pian hallitsee yhtä hyvin uskonnolliset rituaalit kuin kodin askareet ja tanssin askeleet. Rovasti ja karhu pärjäävät kuin veljekset, vaikka maailma villitsee Perhanasta itse Perkeleen.

Arto Paasilinnan karhunkierros valloittaa lukijat Vampulasta Välimerelle, Kyprokselta Kälmitunturille.

(muokattu 19.10.2018)

Muita kirjoja joista saatat pitää

Saatanan muistelmatLaitimmainen laulu (Maailmanrumpu, #3)Ikuinen kaupunkiPohjoiset Ennustukset 1: Viestinviejät (Pohjoiset Ennustukset, #1)Hopeakuun Helmi (Gokahdan Saagat, #1)

Kirja-arvioita (1)

Dyn avatar
Kirjoittanut ()
4.0
Mieleenpainuvinta Paasilinnaa! Elämänsä läpi harhailevan rovastin edesottamukset saavat välillä surkuhupaisiakin piirteitä, mutta onneksi mukana on luotettava ja uskollinen karhu, jonka ystävyyttä eivät vaihtuvat naikkoset tai luonnonolot säikäytä. Paasilinnan kielenkäyttökin on terävimmillään ja sukkeluudet lentelevät. Viihdyttävä kuin mikä.
Paikalla 45 vierailijaa
Uusin jäsen: Lena Malena
Jäseniä yhteensä: 8841