Alkuteos ilmestynyt 1986. Laulut: Michael Williams. Kuvitus: Valerie Valusek. Suomentanut Mika Renvall. Päällys: Larry Elmore. 1. painos 1993. Nidottu. 3. painos 2002. Uusi kansikuva: Matt Stawicki. Sidottu.
Tulta syöksevä vuori iski Krynniin. Jumalat hajoittivat Istarin temppelin.
Sata vuota myöhemmin Ansalonin manner on lohduton näky: sen asukkaat taistelevat elämästään ruton, nälän ja sodan runtelemina.
Istarin tuomitusta kaupungista pelastautunut Raistlin, joka nyt on mahtava velho, loitsii kaksosveljensä Caramonin ja Paladinin vihityn Crysanian sata vuotta ajassa eteenpäin. Korkeimman Taikuuden Tornissa Raistlin aikoo astua Portista ja haastaa Pimeyden Kuningattaren.
Raistlinin suunnitelmat kariutuvat kuitenkin yksi toisensa jälkeen. Liian myöhään hän huomaa jääneensä vangiksi ajan virtaan, joka vie häntä vääjäämättä kohti hänen omaa tuhoaan. Tuhoa, jota hän ei pysty millään väistämään...
Arvosana kirjalle
Margaret Weis
Margaret Weis (s. 1948) on yhdysvaltalainen fantasiakirjailija. Hänet tunnetaan yhdessä Tracy Hickmanin kanssa alkuperäisten Dragonlance-kirjojen kirjoittajana. Hänen romaanejaan on myyty yli 22 miljoonaa kappaletta.
Weis syntyi Independencessä Missourin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Weis löysi J. R. R. Tolkienin kirjat ollessaan collegessa. Niiden jälkeen hän ei kertomansa mukaan ole löytänyt fantasiakirjallisuutta josta pitäisi. Weis opiskeli Missourin yliopistossa ja valmistui vuonna 1970 maisteriksi pääaineinaan luova kirjoittaminen ja kirjallisuus. Hän työskenteli pienessä kustantamossa Independencessä kolmentoista vuoden ajan.
Dragonlance: Legendat
Sarja sisältää 3 pääteosta ja yhteensä teoksia 3 kpl.
Dragonlance-kirjasarjan seuraava trilogia, joka jatkaa Krynnin seikkailua siitä mihin Kronikat-sarja loppui.
Pääsarja Dragonlance
Kirja-arviot & arvosanat
Kirja-arviot 7
Viestit 1199
Legendojen ensimmäisen osan luettuani olin hyvilläni siitä, että kyseessä on hieman erilainen sarja Kronikoihin verrattuna. Tämä pätee myös toisessa osassa, joka on itse asiassa jonkin verran edeltäjäänsä parempi. Tarina on edelleen rakennettu melko tiukasti hahmojen varaan, mutta juonikuviot ovat mielestäni saaneet selvästi enemmän syvyyttä. Viimeistään tämän osan myötä tulin myös vahvasti siihen tulokseen, että Legendat on jonkin verran parempi sarja kuin Kronikat, sillä yleinen ilmapiiri on tässäkin osassa jotenkin synkempi ja vakavampi kuin melko reipashenkisissä Kronikoissa. Päätin näin, koska en usko, että viimeinen osa voisi tilannetta juurikaan muuttaa, olkoon se sitten millainen tahansa. Minua kyllä harmittaa suuresti, että Tasslehoff on edelleen päätetty pitää mukana kuvioissa, sillä hän on aivan varmasti yksi ärsyttävimmistä ja epäonnistuneimmista hahmoista fantasiakirjallisuuden historiassa. Muilta osin olen hahmoihin hyvin tyytyväinen, sillä moniulotteisuus on kasvanut huomattavasti, ja oikeastaan vasta nyt olen alkanut välittää hahmoista oikeasti. Varsinkin Raistlinin kaksijakoisuus on mielenkiintoinen asia, ehkäpä kaikkein kantavin voima koko sarjassa. Kirja oli paikoin ehkä hieman paikoillaan kulkeva, mutta kokonaisuutena Kaksosten sota oli kuitenkin varsin nautittava lukukokemus.
