Freija
Julkaistu: syyskuu 2004 (Schildts)
Alkuperäinen nimi: Freja – Sagan om Valhalla
Tyylit: fantasia > historiallinen fantasia
Avainsanat: skandinaavinen mytologia
Alkuteos ilmestynyt 2002. Suomentanut Saara Villa. Kannen kuvat: Sami Repo ja Suomen kuvapalvelu. Päällys: Anders Carpelan. Sidottu, kansipaperi.
Sota on saapunut naisten hallitseman Vanaheimin porteille. Sotaisat aasat lähestyvät idästä polttaen ja ryöstellen vaanien tiloja. Vaanien heimo joutuu viimeisenä sovittelukeinonaan lähettämään nuoren kuun papittaren, Freijan, vaivalloiselle rauhanneuvottelumatkalle vihollisen luokse. Kohtaaminen aasojen päällikön Odinin pojan Torin kanssa muuttaa kohtalon kulkua, sillä tätä kielletympää rakkautta ei koskaan ole maailmassa nähty.
Freija on henkeäsalpaavan jännittävä kertomus täynnä intohimoa ja noituutta. Valhallan tarinoita -trilogia perustuu muinaisskandinaaviseen mytologiaan ja kertoo fantasiaromaanien hengessä niistä taianomaisista ihmisistä, joista tuli kertomuksen huimaavien tapahtumien myötä pohjoismaisia jumalia ja jumalattaria. Naisilla on kirjassa keskeinen asema: he hallitsevat valtakuntia ja johtavat kansojaan verisillä sotaretkillä, toisaalta julmat aasat pitävät vaimojaankin orjinaan. Freija kutsuu lukijansa kiehtovalle matkalle aina 2700 vuoden taakse, pronssikaudelle, unohdettujen kuningattarien, legendojen ja sankarittarien maailmaan, jossa veriuhrit ja villit hedelmällisyysriitit leimaavat jokapäiväistäkin elämää.
Uusimmat keskustelut
| Aloita uusi keskustelu tästä kirjasta | Näytä kaikki keskustelut |
Tietoa kirjailijasta :: Johanne Hildebrandt
Johanne Hildebrandt (o.s. Fredriksson, s. 1964) on ruotsalainen kirjailija. Hän on palkittu sotakirjeenvaihtaja, joka työskenteli kymmenen vuotta entisessä Jugoslaviassa. Hänen läpimurtonsa kirjailijana tapahtui vuonna 2002 Valhalla -trilogian ensimmäisellä osalla Freja.
Linkkejä
Johanne Hildebrandt. Wikipedia.
Kuva: Baldur Bragaso.
Muita kirjoja joista saatat pitää
 |  |  |
Kirja-arvioita (1) |
|---|
Kirja oli täynnä jatkuvaa ristiriitaa, mutta mitä muuta se voi ollakkaan tälläisessä rakkaudessa? Hahmoihin on helppo samaistua ja katsoa asiaa heidän kantiltaan.
Kirjassa todellakin on paljon noituutta, itse hiukan jopa yllätyin, mutta muistin sitten että tässä ei lueta amerikkalaista fantasiaromaania, joissa velhot heittelevät tulipalloja.
Seksiä oli paljon, vaikka harvasanaisesti kuvailtuna.
Kaiken kaikkiaan, olisin halunnut tietää lisää siitä pikkuväestä ja Lokesta. ... (lisää)
|