Sidottu.
”Kuningatar astui pöydän ääreen ja sanoi Rautille:
– Aikakirjat kirjoitettiin sen jälkeen, kun haltioiden ja ihmisten välinen sopu särkyi ja me haltiat jouduimme vetäytymään ihmisten keskuudesta omaan näkymättömään maailmaamme. Aikakirjoihin sisältyy maailmankartta, johon piirtyvät ihmisten valitsemat tiet – valtatiet, syrjäpolut, pimeät kujat, oikotiet ja salaiset reitit – aina siihen hetkeen saakka, jolloin kunkin on aika matkata Linnunradalle taivaanvalojen luokse. Valinnoista riippuu, millaiseksi tulevaisuus muovautuu. Mikään ei määräydy ennalta.”
Raut Jootinpoika on seitsemäntoistavuotias. Hänen kansansa on löytänyt uuden asuinpaikan Hopeameren rannalta, Mäntyjoelta. Raut on hopeaseppä, ja hänellä on oma paja Kontiolassa. Eräänä päivänä Raut löytää joottien pyhästä haltialehdosta vieraan näköisen puukon ja huomaa, että joku on kaivellut haltialehdon sinistä soraa. Kuka on uskaltanut rikkoa laakson rauhaa, ja mitä hän on etsinyt?
Kontiolan torilla järjestetään markkinat ja ratsastusnäytös, joka huipentuu komean, tummakiharaisen ratsastaja Damielin esiintymiseen yhdessä ratsunsa Tulikavion kanssa. Tulikavio loukkaantuu ja Eteläisestä Vindimaasta kotoisin oleva Damiel jää asumaan Joot Forniotinpojan luokse, kunnes hevonen on kunnossa.
Damielin ja hänen korppinsa Baranin myötä tunnelma Mäntyjoen kylässä muuttuu. Lyhyen ajan kuluessa pari nuorta katoaa kylästä, purjevene varastetaan laiturista, ja ihmiset ryhtyvät epäilemään toisiaan. Haltiapoika Kanervo tulee pyytämään Rautilta apua ja vie Rautin haltioiden lehtoon, jota joku on tuhonnut säälimättömästi. Samaan aikaan ryöstetään Lumi ja Rautin elämä muuttuu painajaiseksi. Kykeneekö hän auttamaan haltioita? Pystyykö hän pelastamaan Lumen ja oman tulevaisuutensa?
Raut Jootinpoika ja Pimeän ratsumies on Leena Laulajaisen trilogian huikean jännittävä päätösosa.
Arvosana kirjalle
Leena Laulajainen
Leena Laulajainen (entinen Laitala, o.s. Mälkönen, 1939–2017) oli monipuolinen kirjailija ja runoilija. Hän sai tuotannostaan useita palkintoja, muun muassa Finlandia Junior -palkinnon sadusta Kultamarja ja metsän salaisuudet (1998) sekä Pro Finlandia -mitalin (2001) koko tuotannostaan lasten- ja nuortenkirjailijana.
Laulajaisen keskeisiä teemoja ovat lapsen ja yleensä ihmisen kehitys ja kasvu, oman itsensä ymmärtäminen ja hyväksyminen, suvaitsevuus sekä tasapainoinen suhde ihmisen ja luonnon välillä. Tuotannossaan Laulajainen käytti usein virikkeenä suomalaista ja suomalais-ugrilaista kansantarustoa.
