Pietarilainen kirjailija Daniil Harms (1905–1942) on tunnettu absurdeista pikkutarinoistaan.
Harmsin isä, laivaston aliupseeri Ivan Juvatšov kirjoitteli poikansa tavoin fantastisia kertomuksia saamatta niitä kuitenkaan julki.
Hän liittyi maanalaiseen vallankumouspuolueeseen ja pidätettiin 1883. Vankilassa ja karkotettuna pakkotyövankina Sahalinilla Juvatšov kääntyi tolstoilaiseksi. Sittemmin hänestä tuli sääaseman johtaja. Hän palasi Pietariin 1903 ja hänet valittiin Tiedeakatemiaan. Hän saarnasi uskontoa ja väkivallattomuutta tolstoilaisen kustantamon julkaisemissa kirjoissaan.
piirtäjä, musikaallinen ja kujeellinen. Isää kepposet ärsyttivät ja tämä laittoi pojan kuritietoiseen saksalaiskouluun Pietarissa. Daniil oppi koulussa saksaa ja englantia ja luki William Blakea ja Lewis Carrollia. Harms kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1924 ja opiskeli sen jälkeen sähkötekniikkaa ja taidehistoriaa saamatta opintojaan kuitenkaan valmiiksi.
Harms aloitti kirjailijanuransa 1920-luvun puolivälissä lukemalla tekstejään runo-illoissa. Muiden boheemien taiteilijoiden tavoin hän käytti salanimiä, joista suosituin oli Daniil Harms. Hänen runonsa levisivät laajalle käsikirjoituksina.
Jukka Mallisen mukaan Harmsissa viehättää posketon mielettömyys,
samalla kun tekstiä sähköistää vahva todellisuuden tuntu. Harms oli
absurdin teatterin Samuel Beckettin ja Eugène Ionescon edelläkävijä.
Hänet voidaan sijoittaa myös Nikolai Gogolin pietarilaisnovellien
jatkoksi. Tekstien mielettömyys kumpusi kuitenkin kirjailijan kokemasta
yhteiskunnallisesta arjesta.
Harms ei ollut yksinäinen nero, vaan jäsen surrealistis-futuristisessa oberiutit-kirjailijaryhmässä.
Heidän teksteissään oli laskelmoinnin vastaista mielettömyyttä, hullua
huumoria ja sen alla piilevää kauhua. Groteski ja absurdius leimasi
muutenkin pietarilaista ja etenkin sen 1920-luvun taidetta.
Taiteilijoista oberiutteja lähellä oli muun muassa Kasimir Malevitsh.
Harmsin kirjoitusten takana oli epäinhimillisyyden, julman vallankäytön ja valehtelun arvostelu. Hän ja muut avantgardistit joutuivat sensuurin ja virallisen arvostelun kouriin. Vuodesta 1927 Harms sai työtä lastenkirjallisuuden piiristä. Hän
osallistui myös lastenlehtien toimitustyöhön tehden mainoksia, runoja
ja nimettömiä tekstejä.
Vuonna 1937 Harms suljettiin pois myös lastenlehdistä. Harms pidätettiin 1941 ja hän kuoli vankilan sairaalassa 1942 Leningradin piirityksen aikana. Vuonna 1960 Harmsin virallinen maine palautettiin. Lännessä Harmsin vain kärikirjoituksina säilyneitä teoksia julkaistiin ensi kertaa 1971. Neuvostoliitossa Harmsia alettiin julkaista vasta vuodesta 1986.
Lähteitä
Jukka Mallinen: ”Oberiutit ja Daniil Harms”, teoksessa Daniil Harms, Perinpohjainen tutkimus. Savukeidas, 2008.
Linkkejä
Veli-Pekka Leppänen: Sattumia. Helsingin sanomat 20.9.2010.
Tuomo Karhu: Ensiksikin ja toiseksi. Kiiltomato.net 23.10.2002.
Pekka Pesonen: Ensiksikin ja toiseksi. Helsingin sanomat 2.2.2003.
Jussi Parikka: Ensiksikin ja toiseksi. Agricola 10.3.2003.
Putte Wilhelmsson: Ensiksikin ja toiseksi. Turun sanomat 26.4.2003.
Hannu Waarala: Perinpohjainen tutkimus. Savon sanomat 20.11.2008.
Reijo Virtanen: Perinpohjainen tutkimus. Kiiltomato.net 25.3.2009.
