Alkuteos ilmestynyt 1997. Suomentanut Tarmo Haarala. Kartat: Shelly Shapiro & Christine Levis. Etulehden kartat: Larry Schwinger. Päällyksen kuva: Keith Parkinson. Rinnakkaisteos kirjalle Belgarath – Velhon tarina. 3. painos 2002. Sidottu, kansipaperi.
Portti-palkinto 1999 (käännösteokset, lehden lukijaäänestys). British Fantasy -palkintoehdokas 1998.
Hän on nainen, joka kohoaa yli soturikuninkaiden ja taruolentojen: velhotar Polgara, Pyhän Belgarathin tytär, joka on vaikuttanut Lännen kuningaskuntien kohtaloihin jo kolmen vuosituhannen ajan. Tämä on kiehtova kirja kertoo hänen vaiherikkaasta elämästään, josta Belgarionin ja Mallorean tarut ovat antaneet jo aavistuksen.
Polgara on mahtavien velhojen tytär, josta kasvaa intohimojen ja ristiriitaisten tunteiden hallitsema nainen. Jo nuoruudessaan, lempeän kaksoissisarensa rinnalla, hän oppii rakentamaan rauhaa mutta myös lietsomaan sotaa, saavuttamaan rakkautta ja menettämään sen – elämään sen ikivanhan ennustuksen mukaan, joka määräsi hänet taistelemaan Valon ja Pimeyden välillä.
Polgara – Velhottaren tarina on ikimuistoinen huipennus moniosaiselle Belgarionin tarulle – nykyfantasian ykkössarjalle.
*
Odotus on ohi! Velhotar Polgaran elämäntarinassa huipentuu moniosainen, häikäisevä saaga ihmisten, jumalien ja taruolentojen monituhatvuotisesta kamppailusta.
Valkea suortuva nuoren Polgaran korpinmustissa hiuksissa oli muisto isän ensikosketuksesta. Isän, joka tunnettiin lukemattomilla nimillä: Vanha Susi, Patriarkka, ikiaikainen Belgarath-velho. Äitiään Polgara ei nähnyt vuosisatoihin – tämä oli alati muotoaan muuttava, kellansilmäinen Poledra. Polgaran kasvinkumppani oli lempeäluontoinen Beldaran, rakas kaksoissisar. Yhdessä he varttuivat vehreässä Aldurin Laaksossa, missä Polgara ensi kertaa tiedosti mahtavat velhottaren kykynsä.
Polgaran kohtalona oli kuitenkin jättää idyllinen Laakso ja lähteä toteuttamaan elämäntehtäväänsä: se oli Rivan kuningassuvun viimeisen kuninkaanpojan kasvattaminen suojassa pahan voimilta. Polgara saattoi tehtävänsä loppuun, mutta Ennustus hallitsi yhä hänen elämäänsä...
Tämä on legendaarisen naisen elämäntarina hänen itsensä kertomana. Tervetuloa vielä kerran Belgarionin tarun unohtumattomaan maailmaan!
David Eddings on yhdistänyt voimansa vaimonsa ja pitkäaikaisen työtoverinsa Leigh'n kanssa tässä muhkeassa fantasiaseikkailussa, joka on saaga ihmisten, kuninkaiden ja jumalien seitsentuhatvuotisesta sodasta, oudosta kohtalosta ja ennustuksesta, jonka täytyi käydä toteen.
Arvosana kirjalle
David Eddings
David Eddings (1931–2009) oli yhdysvaltalainen kirjailija, joka kirjoitti useita suosittuja fantasiakirjoja. Hänen teoksiaan on myyty yli 18 miljoonaa kappaleita ja niitä on käännetty 27 kielelle.
Eddings syntyi Spokanessa Washingtonin osavaltiossa ja kasvoi Seattlen seudulla. Hän opiskeli collegessa kirjallisuutta ja teatteri ja palveli Yhdysvaltain armeijassa. Eddings suoritti loppututkinnon Washingtonin yliopistosta 1961. Seuraavana vuonna David Eddings avioitui Leigh Schallin kanssa. Työkseen Eddings oli kaupan myyjänä Seattlessa, toimi ostajana Boeing-yhtiön palveluksessa New Orleansissa ja opetti äidinkieltä collegessa Keskilännessä. Eddings eli säästöillään vuoden ajan ja kirjoitti esikoisteoksensa, jännitysromaanin. Teos ilmestyi vuonna 1973 mutta jäi melko vähälle huomiolle, koska julkaisu sattui samaan aikaan kilpailevien teosten kanssa.
Belgarionin ja Mallorean tarujen liitteet
Sarja sisältää 3 pääteosta ja yhteensä teoksia 3 kpl.
Pääsarja Belgarionin taru
Kirja-arviot & arvosanat
Kirja-arviot 11
Viestit 1
Polgaran tarina ei ole aivan yhtä vahvalla pohjalla kuin Belgarathin. Hahmona tämä ei ole aivan niin mielenkiintoinen kuin isänsä, mutta velhottaren taustat tarjoavat siitä huolimatta mielenkiintoista luettavaa.
Polgaran persoonallisuus ei ole aivan yhtä omintakeinen kuin Belgarathilla, joten kirja ei ole aivan samanlaisella tasolla kuin isästään kertova teos.
Suosittelen kuitenkin lukemaan, varsinkin jos Belgarion/Mallorean taru ja Belgarathin oma teos kiinnostivat.
Kirja-arviot 7
Viestit 112
Ensimmäinen ajatukseni kirjan nähdessäni oli: Onko tämmöinenkin olemassa? Kirja on sinänsä tuntematon, eikä siihen kannata käydä käsiksi, jos ei ole lukenut Belgarionin tai Mallorean tarua. Kirja tuo ihanasti lisätietoa Polgaran suhtkoht tuntemattomaan henkilökuvaan, ja täydentää asioita, jotka jäivät avoimiksi Belgarath - Velhon tarinassa. Kirjan kertojana on tietenkin Polgara itse. Kirjassa on huumoria, seikkiluja, jännitystä ja kaikkea mitä loistavassa fantasiakirjassa pitää ollakkin. Tämä tiiliskiven kokoinen kirja on myös tunteikas. Joissakin kohtauksissa kyyneleet virtaavat ja tekisi mieli heittää kirja seinään. Kuitenkin sen aina ottaa aina takaisin käsiinsä, kun ei osaa lopettaa. Polgara - Velhottaren tarina on kerrasaan loistavaa luettavaa, ja se todistaa taas kerran Eddingsien mahtavia kirjailijantaitoja. Suosittelen kirjaa kaikille Eddings-faneille toivottaen hyviä lukuhetkiä!
Kirja-arviot 5
Viestit 0
Kyllähän tämä Eddings-fanille ihan menee, mutta muuten tässä ei mitään ihmeellistä ollut. Kirjassa on joitakin ristiriitaisuuksia edellisten kirjojen kanssa, enkä ollut aivan tyytyväinen kaikkiin juonenkäänteisiin. Polgara ei mielestäni oikein sovellu kertojahenkilöksi, ja välillä hänen täydellisyytensä käy hermoille.
Kirja-arviot 3
Viestit 0
Polgarassa riittää pituutta kirja-ahmatille. Tyyliltään se on kirjoittajiensa taattu hyvä teos, joka antaa sopivasti lisää näkökulmaa Belgarionin ja Mallorean taruille. Luin alunperin kirjan englanniksi ja sellaisena se on hiukan suomenkielistä parempi. Ikuinen suosikkini fantasiakirjojen joukossa 9+
Kirja-arviot 0
Viestit 0
Aivan ensimmäinen reaktio kirjaan oli, että pitäisikö tuo lukea vai muuraisiko sillä seinää. Tiiliskivi on HYVIN lievä ilmaus sekä Belgarathista että Polgarasta, näistä Eddingsien kirjajättiläisistä. Polgaraan ei kannata käydä käsiksi, jos ei ole lukenut sekä Belgarionin että Mallorean tarua. Ensiksikin, Polgara on vaikea ymmärtää, hahmottaa ja päästä juonen sisälle, jos ei ole lukenut em. kirjoja. Toiseksi, se antaa vinon pinon juonipaljastuksia taruihin, jos aikoo kahlata ne läpi. Belgarathin lukemista Polgara sen sijaan ei edellytä, vaikka ne näennäisesti ovatkin samaa sarjaa. Polgaran alku on mielestäni paljon kiinnostavampi kuin loppu, sillä oli kiintoisaa lukea iättömän velhottaren lapsuus- ja nuoruuspäivistä Beldaran-kaksoissiskon kanssa. Mutta kun Polgara varttui sellaiseksi 50-vuotiaaksi, yhä kaksikymppiseltä näyttäen, alkoi juttu käydä puuduttavaksi. Ja sitä peliä jatkui noin 700 sivun verran. Polgaran huoltovelvollisuus "sisarenpoikiinsa" on parin vekaran jälkeen pelkkää toistoa, ja keskellä alkaa jo toivoa, että viimein tapahtuisi jotain. Piiritys ja taistelu Torakin kanssa sentään olivat lukemisen arvoisia. Kerta kaikkiaan Polgaraa ei kannata lukea, jos Eddings ei iske tai velhottaren henk. koht. historia välttämättä kiinnosta kovasti. Annoin kuitenkin kolme tähteä, sillä aikanaan tämä oli melkein Raamattu.
