Philip Kindred Dick syntyi Chicagossa Yhdysvalloissa vuonna 1928 ja kuoli 53-vuotiaana vuonna 1982.
Dickin elämäkerturin Lawrence Sutinin mukaan Dickin syntymäajalta löytyy se hetki, joka määräsi hänen loppuelämänsä. Dick syntyi kuusi viikkoa etuajassa toisena kaksosista. Vain toinen kaksosista, Philip, jäi eloon, ja hänen sisarensa Jane kuoli muutaman viikon sisällä. Dick koki itsensä tähän syylliseksi kuolemaansa saakka. Dick tunsi olevansa sekä Phil että Jane, elävänsä kummankin elämän. Välillä hän tunsi, että sisar eli hänen sisällään.
Perhe muutti pian Chicagosta Berkeleyhin Kaliforniaan. Dickin vanhemmat erosivat pojan ollessa kuusivuotias, ja hän jäi äidin huostaan. Dickin ... (lisää)
terveys oli lapsesta saakka heikko, mikä ajoi hänet liikunnan sijasta kirjojen seuraan. Dickin heikko menestys koulussa ja eristyneisyys sai äidin lähettämään hänet terapiaan kolmetoistavuotiaana. Tästä alkoi Dickin kokemus mielen ilmiöihin paneutumisesta, joka jatkui läpi hänen elämänsä ja tuotantonsa.
Dick kirjoitti jo varhain. Mallin kirjoittamiselle antoi äiti, joka kirjoitti pöytälaatikkoon. Dick valmistui Berkeley High Schoolista 1947. Dick asui taiteilijaryhmän asunnossa ja luova ilmapiiri innosti häntä. Hän luki paljon, kreikkalaisista klassikoista James Joyceen. Dick kirjoittautui opiskelemaan Kalifornian yliopistoon Berkeleyhin pääaineenaan saksan kieli, mutta jätti pian opinnot kesken terveyssyistä. Dickin piti yliopistossa osallistua reserviupseerikurssille, ja sen hän teki marssien paraatissa kantaen luutaa olallaan kiväärin sijasta.
Taidemusiikista kiinnostunut Dick työskenteli radiossa klassisen musiikin ohjelman juontajana vuonna 1947 ja vuoteen 1952 radio- ja levykaupan myyjänä. Dickin esimies kaupassa toimi myöhemmin esikuvana hänen romaaniensa maanläheisille, työväenluokkaisille sankareille. Kirjojen hahmot myös keskustelevat usein esimerkiksi Dowlandin, Wagnerin ja Mahlerin sävellyksistä. Dick solmi avioliiton Kleo Apostolidesin kanssa 1950. Vuonna 1955 liittovaltion poliisi vieraili Dickin ja hänen vaimonsa luona. Syynä tähän olivat luultavasti Kleon vasemmistolainen poliittinen kanta ja toiminta.
Dickin ura tieteisnovellien kirjoittajana alkoi 1950-luvun alussa. Hän oli ryhtynyt käymään Anthony Boucherin kirjoittajakurssia ja toi käsikirjoituksiaan nähtäväksi kurssin vetäjälle. Dickin kirjoittama vakava kirjallisuus ei säväyttänyt Boycheria, vasemmalla kädellä tehdyt tieteisnovellit kylläkin. Boucher valoi itseluottamusta Dickiin, joka ei enää tosissaan haaveillut kirjailijan urasta vaan levykaupan omistamisesta.
Vähitellen lehdet alkoivat ostaa Dickin novelleja. Dick alkoi kirjoittaa päätoimisesti vuonna 1952. Vähitellen novellien kirjoittaminen alkoi käydä raskaaksi ja lehtien kulta-aika alkoi olla ohi. Ensimmäisen romaaninsa Dick sai julkaistua vuonna 1955 taskukirjan toisena puolikkaana. Halvan lajityyppikirjallisuuden tuottaminen tuntui kuitenkin Dickistä vielä 50-luvulla hävettävältä.
Vuonna 1958 Dick rakastui leskirouvaan. Seurasi pikainen ero vaimosta ja uusi avioliitto. Dick oli pian nelilapsisen perheen huoltaja. Suuri taloudellinen vastuu sai Dickin tuottamaan kaupallista tekstiä jatkuvalla syötöllä.
Vuonna 1961 Dick kirjoitti mestariteoksena pidetyn romaanin Oraakkelin kirja. Se julkaistiin seuraavana vuonna ja se voitti Hugo-palkinnon 1963. Dickin muusta tuotannosta poiketen hän hioi romaania verraten pitkään. Teos on eräs kuuluisimpia vaihtoehtohistoriallisia romaaneja.
Oraakkelin kirjassa Dick pystyi vihdoin käsittelemään täysipainoisesti keskeistä kiinnostuksenkohteitaan: mitä on todellisuus ja mitä on inhimillisyys. Hänen luomansa todellisuus oli hienovaraisella tavalla moniselitteinen. Omasta mielestään Dick ei kirjoittanutkaan tieteiskirjallisuutta vaan tavallista kirjallisuutta. Siksi hänen romaaniensa yhteiskunnat on yleensä ajoitettu lähelle hänen omaa aikaansa. Hän ei halunnut ennustaa tulevaisuutta, vaan kirjoittaa siitä maailmasta, jossa hän eli. Dickin harmiksi kukaan muu ei kuitenkaan mieltänyt hänen romaanejaan muuksi kuin science fictioniksi.
Dick hyväksyi jäämisensä sf-gettoon ja keskittyi kirjoittamaan pelkästään tieteisromaaneja. Tiukkaa työtahtiaan Dick piti yllä lääkkeiden avulla. Dick hankki amfetamiinia reseptillä ja pian hänen kirjoittamisensä sujui vain piristeiden vaikutuksen alaisena. Vähitellen piristeet alkoivat aiheuttaa Dickille näkyjä, jotka vaikuttivat häneen syvästi. Yhä useammassa kirjassa alkoivat huumeet olla tärkeässä osassa.
Dickin teokset alkoivat myös muuttua sävyltään tummemmiksi ja yhteiskuntakriittisiksi. Lisääntyvä vainoharhaisuuden tunne saattoi olla seurausta amfetamiinin käytöstä. Lisäksi Dickin avioliitto päättyi 1964 ja Dick jätti lapset vaimonsa huostaan. Tätä heijastaen kirjojen pääosissa ovat usein erilaiset korjausmiehet.
Dickin romaaneissa toistuvat usein samat henkilötyypit. Dick on itse kertonut eräässä kirjeessä käyttämästään romaanikaavasta. Romaanin alussa Dick esittelee teoksen avainhenkilöt. Ensimmäinen hahmo on tavallinen ihminen, usein käsityöläinen, jonka kautta tutustutaan kirjan maailmaan ruohonjuuritasolla. Toiseksi esitellään hallitsevammassa asemassa oleva henkilö, joka toimii suuressa yhtiössä. Hänelläkin on arkipäiväisiä ongelmia ihmissuhteissa. Kolmanneksi tuodaan esiin yliluonnolliselta vaikuttava hahmo, joka edustaa jonkinlaista uhkaa toisille henkilöille. Henkilön yksityiset ja yleiset ongelmat kietoutuvat yhteen. Hän kykenee ratkaisemaan vain toisen näistä, todellisuuden ongelman tai yksilön kokoisen ongelman. Toisessa yhteydessä Dick sanoi, että hänen romaaninsa on kaksi päällekkäistä romaania. Siksi niissä on paljon epäsuorasti eteneviä ja avoimeksi jääviä juonenkulkuja.
Vuonna 1966 Dick kirjoitti kaksi keskeisimpiinsä kuuluvaa teosta, Palkkionmetsästäjän ja Ubikin. Ensiksi mainittu teos kysyy mitä on inhimillisyys, ja Ubik jatkaa todellisuuden hajoamisen teemaa.
1970-luvun alussa Dickin ongelmat kasaantuivat. Hänen asunnostaan oli tullut huumeveikkojen kokoontumispaikka. Hän yritti itsemurhaa ja päätyi vieroitushoitoon.
Anna kyynelten tulla, pyysi poliisi (1974) sai parhaan romaanin John W. Campbell muistopalkinnon. Hämärän vartija (1977) on vain lievästi science fiction -pitoinen kertomus vieraantumisesta ja minuuden katoamisesta. Dick piti kirjaa ainoana mestariteoksenaan ja omisti sen huumeisiin kuolleille ystävilleen.
Vuonna 1974 helmi-maaliskuussa Dick näki sarjan outoja näkyjä ollessaan kipulääkityksessä. Näitä näkyjä hän pohti uskontoaiheisissa teoksissaan Valis (1978) ja Jumalan pojan paluu (1980). Dickin viimeiseksi jäänyt romaani Timothy Archerin sielunvaellus (1981) ei ole enää tieteiskirjallisuutta. 80-luvun alun Kaliforniaan sijoittuva romaani pohtii muun muassa kuolemaa.
Dick kuoli aivohalvaukseen vuonna 1982. Elinaikanaan Dick oli ennen kaikkea kirjailijoiden kirjailija, jota arvostivat muun muassa Stanislaw Lem, Ursula K. Le Guin ja Michael Moorcock. Dickin merkitys koko tieteiskirjallisuuden kehitykselle tuli ilmi ja hänen teoksensa nousivat suuren yleisön suosioon vasta hänen kuolemansa jälkeen. Dickin vaikutus 1980-luvulla näkyi erityisesti kyberpunk-henkisissä teoksissa. Dickin romaaneja käännettiin eri kielille ja niistä tuli lukemattomien kirjallisuuden opinnäytteiden ja tutkimusten kohteita.
Dickin teoksiin perustuvista elokuvista tunnetuin on Ridley Scottin Blade Runner (1982), vaikka sen käsikirjoituksella ei ole paljoakaan yhteistä Dickin romaanin Palkkionmetsästäjä kanssa. Philip K. Dick -palkinto on Philadelphian science fiction -yhdistyksen vuoden parhaalle alun perin pehmeäkantisena ilmestyneelle kirjalle myöntämä palkinto.
Suomennetut romaanit
Suluissa alkuperäinen kirjoitusajankohta.
Maailma jonka Jones teki (1954)
Jumalan kahdeksan sormea (1955)
On aika sijoiltaan (1958)
Oraakkelin kirja (1961)
Rakennamme sinut (1962)
Mars on meidän (1962)
Simulantit (1963)
Tohtori Veriraha (1963)
Varro vain viime vuotta (1963)
Alfan kuun klaanit (1964)
Palmer Eldritch – kolmesti merkitty mies (1964)
Lies Inc. (1964)
Haudasta kohtuun (1965)
Palkkionmetsästäjä (1966)
Ubik (1966)
Ruukunkorjaaja (1968)
Anna kyynelten tulla, pyysi poliisi (1970)
Hämärän vartija (1973)
Valis (1978)
Jumalan pojan paluu (1980)
Timothy Archerin sielunvaellus (1981)
Lähteitä
Petri Salin: ”Näkevätkö androidit unia Philip K. Dickistä?” Portti 2/1993.
Ulkomaisia tieteiskirjailijoita 1. Toimittaneet Toni Jerrman ja Vesa Sisättö. BTJ Kirjastopalvelu, 2004.
Kuva: Pete Welsch. Lähde: Wikimedia Commons.
