Aino Kallas (1878–1956) oli suomalainen kirjailija. Krohnien älymystösuvun tyttärestä tuli virolaisen diplomaatin vaimo ja suurperheen äiti. Kirjailijan kutsumus oli hänelle kuitenkin tärkein tehtävä läpi elämän. Hänen tunnetuimpia teoksiaan on romaani Sudenmorsian (1928).
Aino Kallaksen isä oli Julius Krohn, joka käytti myös kirjailijanimeä Suonio. Kallaksen äiti oli Suomalaisen Tyttökoulun johtaja Maria Lindroos. Jo nuorena Aino kirjoitti runoja ja novelleja, jotka kuvasivat romanttista rakkautta. Kallas avioitui 1900 virolaisen kansanrunouden tutkijan ja diplomaatin, tohtori Oskar Phillip Kallaksen, kanssa. Heille syntyi viisi lasta. Perhe asui aluksi Pietarissa mutta muutti vuonna 1904 Viroon ja asettui asumaan Tarttoon. Aino Kallas kiinnostui heti uuden kotimaansa elämästä ja historiasta ja liittyi kulttuuripoliittiseen yhdistykseen nimeltä Noor-Eesti, joka toimi Viron itsenäisyyden puolesta.
Pian tämän jälkeen Kallas alkoi käsitellä virolaisia aiheita novelleissaan, joiden kärki oli suunnattu sortoa vastaan. Hän saavutti ensimmäisen taiteellisen menestyksensä kaksiosaisen Meren takaa -teoksen novelleilla 1904–1905. Kertomuksissaan Kallas kuvasi ajan yhteiskunnallisia oloja Virossa ja virolaisten tukalaa asemaa milloin saksalaisten moisionomistajien, milloin venäläisten viranomaisten painostuksessa, tarkasti ja tosipohjaisesti.
Novellikokoelma Lähtevien laivojen kaupunki (1913) sai vaikutteita symbolismista. Se merkitsi käännekohtaa Kallaksen tuotannossa ja siirtymistä yhteiskunnallisista aiheista yleisempiin, tarunomaisiin aiheisiin. Tämä kirjallinen murroskausi kuvastaa myös myrskyjä kirjailijan omassa elämässä, johon kuului rakkaussuhde runoilija Eino Leinoon vuosina 1916–1919. Suhteen aikana ja sen jälkeen syntyneisiin symbolistisiin ja impressionistisiin teoksiin kuuluu muun muassa Seitsemän: Titanic-novelleja (1914), jossa Kallas kuvaa sukunsa menneisyyttä.
1920-luvulla Oskar Kallas oli Viron suurlähettiläänä Lontoossa, josta tuli Aino Kallaksen kotikaupunki kahdentoista vuoden ajaksi. Lontoon vaativan seuraelämän vastapainoksi löytyi Hiidenmaan rannikolta perheen kesäpaikaksi aurinkoinen saari, joka tarjosi Aino Kallakselle innoittavan työympäristön. Näinä vuosina hän kehitti omaperäisen tyylin, jota hän käytti vanhojen hiidenmaalaisten ja liivinmaalaisten aiheiden pohjalta luomissa teoksissaan Barbara von Tisenhusen (1923), Reigin pappi (1926) ja Sudenmorsian (1928). Nämä balladityyliset romaanit kuvaavat intohimoista, sovinnaisuuksista piittaamatonta rakkautta, joka tuo onnen, mutta johtaa kuolemaan. Vanhojen balttilaisten aikakirjojen tyyliin kirjoitettu Sudenmorsian on säilyttänyt asemansa suomalaisessa kirjallisuudessa.
Myöhempinä vuosinaan Kallas kirjoitti näytelmiä. Natsien valloitettua Viron Kallakset joutuivat maanpakoon Ruotsiin. Oskar Kallas kuoli Tukholmassa. Tukholman vuosinaan 1944–1953 Aino Kallas julkaisi kuusi osaa päiväkirjojaan ja muistelmiaan. Hän muutti vakituisesti takaisin Suomeen 1953, missä kuoli 1956.
Linkkejä
Laura Kohta: Sudenmorsian. Kirjavinkit 14.11.2003.
Satu Koskimies: Sudenmorsian. Kiiltomato.net 9.6.2004.
Kuva: Otava. Tekstilähde: Wikipedia.
