Valtio
Julkaistu: 1981 (Otava)
Alkuperäinen nimi: Politeia
1. laitos:
Suomentanut O. E. Tudeer. Otava, 1933.
2. laitos: Teokset 4. Suomentanut Marja Itkonen-Kaila. Seitsentähdet. Kansi: Kosti Antikainen. Otava, 1981. Sidottu.
Valtio on Platonin kuuluisin dialogi ja kiistaton pääteos. Se on yhteiskuntateoria ja poliittinen utopia, jonka pohjaksi Platon joutuu esittämään etiikkansa, ihmiskäsityksensä, kasvatusoppinsa, politiikkansa, taideteoriansa ja metafysiikkansa. Valtioon sisältyy ”koko Platon”, ja sitä lähtevät aatehistorialliset juonteet yltävät meidän päiviimme. Platon on alustavasti perustellut niin totuuden etsimisen kuin sensuurin, propagandan, syntyvyyden säännöstelyn, vapaan kasvatuksen, feminismin, yhteisomistuksen ja eliittiajattelun.
Uusimmat keskustelut
| Aloita uusi keskustelu tästä kirjasta | Näytä kaikki keskustelut |
Tietoa kirjailijasta :: Platon
Platon (427–347 eaa.) oli antiikin kreikkalainen ajattelija. Platon tunnetaan kirjoittamistaan dialogeista. Platon ihaili nuorena tapaamaansa ajattelijaa Sokratesta niin paljon, että teki Sokrateesta myöhemmin dialogiensa päähenkilön ja laittoi omat ajatuksensa tämän nimiin.
Platon oli tyyliltään kaunokirjailija, joten hänen kirjoituksensa sisälsivät tarinoita, vertauskuvia ja taruja. Esimerkiksi tarina kadonneesta Atlantiksesta on saanut alkunsa Platonin esimerkinomaisesta kertomuksesta teoksissa Timaios ja Kritias.
Platon kannatti doorilaisia ja spartalaisia valtiomuotoja ja arvosteli Ateenan kansanvaltaa. Tämä näkyy hänen tunnetuimmassa teoksessaan Valtiossa, Platonin oman ihanneyhteiskunnan kuvauksessa.
Kirjallisuutta
Science fiction. Toimittaneet Juhani Hinkkanen ja Kai Ekholm. Kirjastopalvelu, 1990.
Muita kirjoja joista saatat pitää
 |  |  |
Kirja-arvioita (1) |
|---|
Platonin Valtion voisi tietenkin ajatella utopiakirjallisuutena, mutta kyllä sekin on filosofista pohdintaa, ei kertomakirjallisuutta. Se on kuitenkin aika hauska luettava alkaen siitä, kuinka valtion perustamista pohtiva joukko osuu koolle, kaikkine sanailuineen jo ennen kuin päästään varsinaiseen aiheeseen. Platonia luettaessa on muistettava, että hän on hyvin leikkisä. Monet ryppyotsaisina lukevat eivät huomaa sitä, ja hänestä tehdään tulkintoja varsin löyhin perustein. ... (lisää)
|