Philip Kindred Dick (1928–1982) syntyi Chicagossa, mutta hänen perheensä muutti pian Berkeleyhin Kaliforniaan. Nuoren Dickin heikko terveys vei hänet kirjojen ja kirjoittamisen seuraan. Dick valmistui high schoolista 1947. Hän kirjoittautui yliopistoon, mutta jätti pian opinnot kesken terveyssyistä. Taidemusiikista kiinnostunut Dick työskenteli vuoteen 1952 radio- ja levykaupan myyjänä. Dickin johtaja kaupassa toimi myöhemmin esikuvana hänen romaaniensa maanläheisille, työväenluokkaisille sankareille. Kirjojen hahmot myös keskustelevat usein esimerkiksi John Dowlandin, Richard Wagnerin ja Gustav Mahlerin sävellyksistä.
Dick teki romaanikäsikirjoituksia ja osallistui kirjoituskurssille. Julkaisijoita löytyi kuitenkin vain hänen scifinovelleilleen. Dick alkoi kirjoittaa päätoimisesti vuonna 1952. Ensimmäisen tieteisromaaninsa Dick sai julkaistua vuonna 1955. Dick avioitui vuonna 1950. Vuonna 1958 hän rakastui leskirouvaan ja seurasi uusi avioliitto ja perhe.
Vuonna 1962 julkaistiin Dickin romaani Oraakkelin kirja, joka voitti Hugo-palkinnon. Dickin muusta tuotannosta poiketen hän hioi teosta verraten pitkään. Oraakkelin kirjassa Dick käsitteli keskeistä kiinnostuksenkohteitaan: mitä on todellisuus ja mitä on inhimillisyys. Omasta mielestään Dick ei kirjoittanutkaan tieteiskirjallisuutta vaan tavallista kirjallisuutta. Hän ei halunnut ennustaa tulevaisuutta, vaan kirjoittaa siitä maailmasta, jossa hän eli.
Dick piti tiukkaa työtahtiaan yllä lääkkeiden avulla. Vähitellen piristeet alkoivat aiheuttaa Dickille näkyjä, jotka vaikuttivat häneen syvästi. Yhä useammassa kirjassa alkoivat huumeet olla tärkeässä osassa. Dickin teokset alkoivat myös muuttua sävyltään tummemmiksi, jopa vainoharhaisen yhteiskuntakriittisiksi. Dickin avioliitto päättyi eroon vuonna 1964. Vuonna 1966 Dick kirjoitti kaksi keskeisimpiinsä kuuluvaa teosta, Palkkionmetsästäjän ja Ubikin.
1970-luvun alussa Dick yritti itsemurhaa ja hän päätyi vieroitushoitoon. Romaani Anna kyynelten tulla, pyysi poliisi (1974) sai John W. Campbell -muistopalkinnon. Hämärän vartija (1977) on vain lievästi science fiction -pitoinen kertomus vieraantumisesta ja minuuden katoamisesta. Dick piti kirjaa ainoana mestariteoksenaan ja omisti sen huumeisiin kuolleille ystävilleen. Dickin viimeiseksi jäänyt romaani Timothy Archerin sielunvaellus (1981) on aikalaisromaani, joka pohtii muun muassa kuolemaa.
Dick kuoli aivohalvaukseen vuonna 1982. Elinaikanaan Dick oli ennen kaikkea kirjailijoiden kirjailija, jota arvostivat muun muassa Stanislaw Lem, Ursula K. Le Guin ja Michael Moorcock. Dickin teokset nousivat suuren yleisön suosioon vasta hänen kuolemansa jälkeen. Dickin vaikutus 1980-luvulla näkyi erityisesti kyberpunk-henkisissä teoksissa. Dickin teoksiin perustuvista elokuvista tunnetuin on Ridley Scottin Blade Runner (1982), vaikka sen käsikirjoituksella ei ole paljoakaan yhteistä Dickin romaanin Palkkionmetsästäjä kanssa. Philip K. Dick -palkinto on Philadelphian science fiction -yhdistyksen vuoden parhaalle alun perin pehmeäkantisena ilmestyneelle kirjalle myöntämä palkinto.
Suomennetut romaanit
Suluissa alkuperäinen kirjoitusajankohta.
Maailma jonka Jones teki (1954)
Jumalan kahdeksan sormea (1955)
On aika sijoiltaan (1958)
Oraakkelin kirja (1961)
Rakennamme sinut (1962)
Mars on meidän (1962)
Simulantit (1963)
Tohtori Veriraha (1963)
Varro vain viime vuotta (1963)
Alfan kuun klaanit (1964)
Palmer Eldritch – kolmesti merkitty mies (1964)
Lies Inc. (1964)
Haudasta kohtuun (1965)
Palkkionmetsästäjä (1966)
Ubik (1966)
Ruukunkorjaaja (1968)
Anna kyynelten tulla, pyysi poliisi (1970)
Hämärän vartija (1973)
Valis (1978)
Jumalan pojan paluu (1980)
Timothy Archerin sielunvaellus (1981)
Lähteitä
Petri Salin: ”Näkevätkö androidit unia Philip K. Dickistä?” Portti 2/1993.
Ulkomaisia tieteiskirjailijoita 1. Toimittaneet Toni Jerrman ja Vesa Sisättö. BTJ Kirjastopalvelu, 2004.
