Dyyni: Toinen osa: Muad'Dib (Dyyni, #2)

---

planeetta Arrakis, joka on melkein vedetön maailma hiekkadyyneineen. Autiomaissa elävät beduiinien kaltaiset fremenit ja ihmisiä uhkaavat jättimäiset hiekkamadot. Dyynin pääaiheita ovat politiikka, uskonto ja valta. Juoni on mutkikas. Romaanissa tulee esille kirjailijan tekninen kekseliäisyys, mutta teoksessa kuvataan silti pääosin ihmiseen liittyviä ilmiöitä. Tähtienvälisen imperiumin rakenne muistuttaa muinaista Roomaa ja keskiajan feodaaliyhteiskuntia. Tekniikka on sivuasemassa, mitä kirjassa selitetään ihmisten ihmisten muinaisella sodalla tekoälyjä vastaan. Kirjan maailma on kuvattu poikkeuksellisen yksityiskohtaisesti.

Herbertin mukaan teos sai alkunsa kiinnostuksesta kahta aihetta kohtaan: messiaaniset uskonnot ja artikkelisarja, jota hän kirjoitti Oregonin rannikon hiekkadyynien leviämisestä sisämaahan. Herbert kuvaa taitavasti kuivan Arrakis-planeetan luonnontaloutta, ja luultavasti tässä piili syy teoksen saamaan suosioon tieteispiirien ulkopuolellakin. Kirjan ilmestymisen aikoihin luonnonsuojelun tarve tuli ensimmäistä kertaa myös kansan jokapäiväiseen tietoisuuteen. Dyyni oli yksi ensimmäisiä ekologisia kysymyksiä käsitelleistä tieteisromaaneista. Kirjailija kuvaa, kuinka ihminen on sidoksissa luontoon ja miten pienikin muutos voi aiheuttaa merkittäviä seurauksia.

Tutkijat ovat verranneet kuvausta linnunradan imperiumin hallitsijoiden rappiosta Edward Gibbonin klassikkoteokseen Rooman valtakunnan rappio ja tuho. Paul Atreidesin hahmossa on yhtäläisyyksiä todellisen historian T. E. Lawrenceen. Fremenien uskonto on yhdistelmä zenbuddhalaisuutta ja sunnalaista islamia.

Suomalainen kustantaja pilkkoi ”hintasyistä” Dyynin kolmeen osaan, ja liitteenä olevat sanasto ja kartta löytyvät vasta viimeisestä niteestä. Herbert kirjoitti teokselle vuosien kuluessa viisi jatko-osaa (joista ensimmäinen on Dyynin messias, 1969), mutta niitä pidetään yleisesti heikompina kuin ensimmäistä romaania.

Juhani Hinkkanen kirjoittaa Science fiction -teoksessa: ”Frank Herbert oli koko uransa ajan pohjimmiltaan perinteinen tieteiskirjailija, jolla ideat ja teemat kävivät yli henkilökuvauksen. Monet näistä teemoista olivat kuitenkin tieteiskirjallisuudelle uusia, ja hän onnistui niitä tutkiessaan usein irrottautumaan viihteellisen scifin kuluneimmista kliseistä. Valitettavasti hänen teoksistaan – erityisesti Dyynin jatko-osista – näkyy se, etteivät hänen kirjailijantaitonsa aina yltäneet sille tasolle, jota teosten suuret teemat olisivat vaatineet.”

Lähteitä

Science fiction. Toimittaneet Juhani Hinkkanen ja Kai Ekholm. Kirjastopalvelu, 1990.
Ulkomaisia tieteiskirjailijoita 1. Toimittaneet Toni Jerrman ja Vesa Sisättö. BTJ Kirjastopalvelu, 2004.