Alkuteos ilmestynyt 1997. Suomentanut Helene Bützow. Kannen kuva: Eric Rohman. Kannen ja ulkoasun suunnittelu: Markko Taina. 4. painos 2003. 5. nidottu painos 2006. Elokuvakantinen painos 2007. Uusi sidottu painos 2018.
Lyra on matkannut synnyinmaailmastaan toiseen maailmaan ja joutunut siellä Cittàgazzeen, autiokaupunkiin, josta kaikki aikuiset ovat kadonneet. Oudossa kaupungissa Lyra tapaa Willin, joka Lyran tapaan on tullut toisesta maailmasta, mutta kuitenkin eri maailmasta kuin Lyra. Will vie Lyran vierailulle omaan maailmaansa, Oxfordiin. Lyran järkytykseksi se on täysin erilainen kuin Lyran aiemmin tuntema Oxford.
Willin maailmassa Lyra pääsee Tomun arvoituksen jäljille, mutta aletiometri antaa Lyralle selvän käskyn: hänen tärkein tehtävänsä on auttaa Williä löytämään tämän kauan sitten kadonnut isä. Will perii haltuunsa maagisia voimia sisältävän salaperäisen veitsen, jonka kantamiseen liittyy suuri vastuu. Maailmojen väliset rajat hämärtyvät ja moninaiset vaarat seuraavat toisiaan Lyran ja Willin suunnatessa kohti päämääräänsä. Tietämättään he ovat osana suurta tapahtumaketjua, joka tulee koskettamaan kaikkia maailmoja ja kaikkia eläviä olentoja.
Uusimmat keskustelut
| Aloita uusi keskustelu tästä kirjasta | Näytä kaikki keskustelut |
Tietoa kirjailijasta :: Philip Pullman
Philip Pullman (s. 1946) on englantilainen kirjailija. Pullmanin trilogia Universumien tomu (1995–2000) on kerännyt lukuisia palkintoja. Nämä Pullmanin nuorille kirjoittamat kirjat ovat saaneet myös runsaasti aikuislukijoita ja niitä pidetään nykyaikaisina klassikkoina.
Sarjan kirjoja on myyty yli 15 miljoonaa kappaletta.
Pullman syntyi Norwichissa Englannissa vuonna 1946. Hänen isänsä palveli lentäjänä Britannian ilmavoimissa ja perhe joutui muuttamaan usein isän asemapaikkojen vaihtuessa. Pullman oppi lukemaan laivamatkalla Etelä-Afrikkaan vuonna 1951. Kun
hän oli seitsemänvuotias, isä sai surmansa ... (lisää)
Muita kirjoja joista saatat pitää
 |  |  |
Kirja-arvioita (8) |
|---|
Universumien tomu -trilogia viljelee kristinuskokritiikkiä söpösti ja sivistyneesti, hienovaraisten rinnakkaismaailmojen välillä koikkelehtien. Varsin korkealentoisista lähtökohdista huolimatta Pullman välttää taitavasti kornit ylilyönnit. Lapsipäähenkilötkin ovat koskettavia ja uskottavia, mutta eivät kuitenkaan paatokseen asti. Koko trilogia on sanalla sanottuna rakastettava ja tämä on osista kenties paras ja vauhdikkain.
|
Tämä kirja on huomattavasti synkempi kuin sarjan ensimmäinen osa. Juoneen on ovelasti saatu ujutettua kirkon vastustus, kirjailijan mielipiteen kuitenkin paljastumatta liikaa. Pidin myös tapahtumapaikkojen vaihtelusta, ns. oikea maailma oli saatu hienosti yhdistettyä kirjan tapahtumiin ja muihin maailmoihin.
Kirjan päähenkilö Will oli mielestäni vähän turhankin pikkuvanha. Hän ei hämmästynyt mistään ja osasi tehdä erinäisiä asioita, joita ei aikuinenkaan ihminen ... (lisää)
|
|
Itse aloitin kirjasarjan lukemisen tästä osasta. Näin kaikki 1. kirjasta tutuksi tullutta oli uutta ja ihmeteltävää. Se teki kirjasta varmasti paljon mielenkiintoisemman, kuin lukeminen kronologisessa järjestyksessä toisena.
Maailmasta toiseen hyppiminen on hauskaa ja oman maailmamme näkeminen vieraan silmin tuo erilaista näkökulmaa lukemiseen. Henkilöt, varsinkin Will ovat juuri niin rohkeita, kuin ihminen voi olla, mutta varsinkin nuorena tämä seikka vain vahvisti ... (lisää)
|
|
Salaperäinen veitsi jatkaa ansiokkaasti Kultaisesta kompassista alkanutta tarinaa esittelemällä toisen päähenkilöistä, Willin. Will on "meidän" maailmamme lapsi ja tuo siten ihmettelyn ja hämmästelyn Torre Degli Angelin maailmaan. Maailmat muistuttavat yllättävän paljon toisiaan, vasta Maagisessa kaukoputkessa ilmaantuu poikkeavimpia maailmoja. Lyran hämmästely "meidän" maailmamme keksinnöistä tuntui hassulta minusta lukijana ja auttoi ymmärtämään meidän maailmamme. ... (lisää)
|
|
Koin hyppäyksen toiseen, tyhjään maailmaan hyvin tylynä aloituksena kirjalle minkä tunnelma sitten jäi värittämään koko loppukirjaa. Itse tapahtumat eivät ole jääneet mieleen näin ajan kuluessa. Vain kirjan loppu kummittelee päässä vielä näin monen vuoden jälkeenkin.
|
En muista, mitä mieltä olin silloin, kun luin tämän, mutta nyt voin sanoa, että omasta mielestäni se on jopa parempi kuin Kultainen kompassi. Kansikuva on kiva ja Pullmain kerronta pitää otteessaan, kun vain jaksaa lukea. Helene Bützowin käännös on kiitettävää.
Mitä tästä nyt voisi pahaa sanoa? Fantasiakirjallisuudessa niin perinteinen juttu kuin taika-ase ei tee mitään, vaan on päinvastoin jännä idea. Niin terävä ase, että sillä voi leikata väylän toisiin ... (lisää)
|
